Tunteeko kukaan muu ihmistä jolla on pakonomainen tarve valehdella/liioitella?

että kaikki uskovaiset kärsivät mytomaniasta.

Kertokaa lisää! Mä oikeastaan ihailen ihmisiä jotka pystyy pokan pettämättä höpisemään noinkin älyttömiä juttuja - varmaan niistä tulisi tosi hyviä näyttelijöitä.

Ei hän varsinaisesti valehtele, mutta liioittelee ja dramatisoi hirveästi. Hänen kokemuksensa ovat aina suurempia, ihanampia tai kauheampia kuin toisten.



Mahtaakohan hän itse enää tajuta, ettei kukaan ota häntä tosissaan? Minulla ainakin on luottamus hänen puheisiinsa mennyt jo ajat sitten. Osa hänen jutuistana on ihan fyysisiä mahdottomuuksia, joten luulisi itseäänkin hävettävän...

Varsinkin lapsena olin kova keksimään juttuja ja kerroin niitä ihan tosina, kaikenlaista näkemääni ja sisarusteni tekemisiä mitä tempasin tuulesta kun sattuivat sopimaan puheenaiheeseen. Aikuisena tuppaan liioittelemaan varsinkin elämäni raskautta, sairauksia ja väsymystäni mutta en enää kehittele outoja tapauksia.



Lapsena oli kyllä tosi noloa jäädä kiinni valheistaan, esim. kerran ala-asteella väitin kavereilleni yhden söpön pojan olevan minuun aivan rakastunut ja että me ollaan oltu yhdessä. Oikeasti olin vain tavannut tämän pojan serkkuni synttäreillä. No, sepostukseni sitten paljastui valheeksi kun joku oli mennyt siltä pojalta suoraan kysymään ja mut pistettiin tilille puheistani. Se häpeän määrä jota koin, se on kyllä porautunut mieleen, enkä sen jälkeen ole enää sotkenut muita ihmisiä tarinoihini.



Mulla oli kotona ankara kasvatus ja kova kuri, mutta mielikuvitus lensi. Kun en halunnut muiden tietävän tylsästä elämästäni ja kotona annetuista tiukoista rajoituksista, niin keksin sitten viihdyttäviä juttuja etten olisi ollut tylsä ja nynny.

Valkoisia valheita pistelen vieläkin puheeseen, mutta en koe niitä niin pahoiksi, sellaisilla on vain joskus helppo selittää ikävää käytöstään.

ystäväni on tuollainen ja olen nyt ottanut etäisyyttä. Hän korostaa usein raha-asioita ja kyselee hankintojen hintoja. Hän myös liioittelelee asioissaan eli kehui kuinka he ostivat järvenrantatontin ja alkavat nyt rakentamaan 180 neliöistä taloa:) No, myöhemmin hän oli todella vaivautunut, kun kehuin heidän tonttilöytöään, koska tontille ei edes todellisuudessa järvi edes näy ja neliöitäkin on talossa huomattavasti vähemmän.



Olen pistänyt nuo hänen kommenttinsa ja tapansa kerskua omista tai sukulaistensa asioista huonon itsetunnon ja kateuden piikkiin.

Vierailija:

Varsinkin lapsena olin kova keksimään juttuja ja kerroin niitä ihan tosina, kaikenlaista näkemääni ja sisarusteni tekemisiä mitä tempasin tuulesta kun sattuivat sopimaan puheenaiheeseen. Aikuisena tuppaan liioittelemaan varsinkin elämäni raskautta, sairauksia ja väsymystäni mutta en enää kehittele outoja tapauksia.

Lapsena oli kyllä tosi noloa jäädä kiinni valheistaan, esim. kerran ala-asteella väitin kavereilleni yhden söpön pojan olevan minuun aivan rakastunut ja että me ollaan oltu yhdessä. Oikeasti olin vain tavannut tämän pojan serkkuni synttäreillä. No, sepostukseni sitten paljastui valheeksi kun joku oli mennyt siltä pojalta suoraan kysymään ja mut pistettiin tilille puheistani. Se häpeän määrä jota koin, se on kyllä porautunut mieleen, enkä sen jälkeen ole enää sotkenut muita ihmisiä tarinoihini.

Mulla oli kotona ankara kasvatus ja kova kuri, mutta mielikuvitus lensi. Kun en halunnut muiden tietävän tylsästä elämästäni ja kotona annetuista tiukoista rajoituksista, niin keksin sitten viihdyttäviä juttuja etten olisi ollut tylsä ja nynny.

Valkoisia valheita pistelen vieläkin puheeseen, mutta en koe niitä niin pahoiksi, sellaisilla on vain joskus helppo selittää ikävää käytöstään.

Netissä sivupersoonia sitten riittääkin... ;)

on kans aikas ärsyttävä. JOs kerron hänelle, että mulla oli flunssa tai ihan sama mikä tauti olis ollu, niin hänellä ( kas kummaa ) oli ollut just sama tauti ja kaksinverroin pahempana!



Tai sit vähää väliä hänellä on ollut joku vatsatuti tai jotain ongelmaa, ettei ruoka ole maistunut, niin hän on laihtunut aivan tajuttoman paljon.. Kaveri on ylipainoinen aika reippaasti.. Ja ei, ei sitä laihtumista ole tosiaan taphtunut, ehkä nesteet lähteny korkeintaan. :)



Hih, oikeestaan mua naurattaa noi jutut, oon ehkä vuosien varrella oppinut pistään ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosin vastaavia juttuja on kyllä joka lähtöön ja toiset asiat kyllä ärsyttääkin.

että ihminen ei voi halutessaan olla puhumatta paskaa.

Tämä siis niille, jotka väittävät tyyliin: " Valehtelen paljon ja kärsin siitä itsekin."



Hyi.

Tunnen tälläisen henkilön,enää vaan en jaksa pitää yhteyttä.

Parhampia juttuja oli,kun väitti isänsä olevan TOIMITUSJOHTAJA Silja Linella....Noh,totta oli se että isä oli töissä Siljalla,mutta PUTKIMIEHENÄ :)))



Valehtelee jatkuvasti,isoista ja pienistä asioista.

Yksinkertaisesti en jaksanut enää olla tekemisissä ja kuunnella sitä jatkuvaa paskanjauhantaa.



Itsekin selvästi uskoo juttuihinsa,mikä lienee kaikkein säälittävintä.

sen jutut oli luokkaa " olen Helsingin kaupunginvaltuustossa" . Eikä siis ollut. Tyyppi oli diagnosoitu mytomaaniksi. Sellainen henkilö keksii pakonomaisesti juttuja. Tällä henkilöllä kyseessä oli sairaus. Jutut olivat hyvin huomiohakuisia, mutta täyttä valhetta. Tyyppi oli muutenkin todella huomiohakuinen, mm. poseerasi kerran Seiskassa jonkun puolijulkun kanssa ja esitteli sitä kaikille.

Kerran oli tullut illalla kotiin ja näki miehen hakkaavan naista pihalla ja meni siihen väliin. Sitten tämä narkkari mies katsoi ystävääni tiukasti silmiin samalla puristaen naistaan ja sanoi jos menet poliisille niin sinun käy näin ja veti naisen kaulan auki puukolla.



:) eikä vaan kerran, vaan tapahtui kaksi kertaa.

1. tapaus menee ehkä lapsuuden piikkiin, sillä lapsillahan voi olla vilkas mielikuvitus/tarve päteä tmv...



Hänen serkuillaan oli muka KAIKKEA mitä kuvitella saattaa. Jos puhuimme välitunnilla esim. että olis kiva kun olisi joka päivä kanaa tai pitsaa ruokana--->hänen serkkujensa ei tarvitse syödä muuta, elleivät itse halua syödä jotain muuta.

Jos puhuimme kuinka kiva olisi kun olisi joka huoneessa tv, taio tietty CD, prinsessa barbi tmv --->hänen serkuillaan oli.

Toisinaan huvitimme itseämme (parin kaverin kanssa) keksimällä päästämme tavaroita, joita muka halusimme itsellemme tyyliin " Saisinpa joululahjaksi sen uuden pattereilla toimivan lelukoiran joka osaa hyppiä hyppynarulla" --->hänen serkuillaa tottakai oli ko. lelu, joka siis oli ihan omasta päästämme keksitty....!;)



2. tapaus oli pahempi:(

Patologinen valehtelija, joka kertoi omia juttujaan (fantasioitaan?) tosina, ja sai jutuillaan jopa muita pinteeseen. Tämän tyypin jutut olivat niin älyttömiä, ja ristiriitaisia, että ihmettelen miten niin moni uskoi niihin...



Tyyliin; ensin saattoi puhua miten kone palasi kiitotieltä jo ilmaan nousemisen jälkeen takaisin, koska hän kärsi niin pahasta lentopelosta. Parin viikon kuluttua saattoi puhua miten isä ostaa hänelle oman lentokoneen kun hän on suorittanut lentolupakirjansa.



Muut ihmiset sai pulaan kuvittelemalla ja puhumalla totena että hänellä oli milloin kenenkin kanssa suhde. Kaikki siis olivat TÄYSIN keksittyjä juttuja! Tyyliin; hänellä oli suhde samaan aikaan tätinsä miehen kanssa ja naapurin miehen kanssa, sekä vielä kirjastonhoitajan.

Osa noista valheista meni poliisi tutkintaan saakka.

Puhuu ristiriitaisuuksia jatkuvasti, kertoo minun kuulleni samat jutut muunneltuna.. En ole juurikaan jaksanut reagoida, muutaman kerran kun olen jotain ihmetellyt, on hän selitellyt itsensä tilanteesta pois. Tämä henkilö on ainakin hirveän miellyttämishaluinen, välillä tuntuu että sanoo mitä olettaa kuulijan haluavan kuulla. Ihmeellistä touhua kuitenkin : )

Mun tää tuttu on muuten pk-seudulta ja syntynyt 70-luvun puolivälissä. Pari esimerkkiä hänen jutuistaan: Kun kerroin synnytykseni venyneen pitkäksi eli lähemmäs vuorokauteen, hän muistutti synnyttäneensä 36 tuntia. Nykyisin tämä hänen synnytysaikansa on 48 tuntia. Joka kerta kun hän on sairaana, häneen sattuu enemmän kuin koskaan ja hän on hourinut ja repinyt tukkaansa tuskissaan. Hänellä on ollut jotain syöpäepäilyjä ja kauheita solumuutoksia ja kun kyselen vointiaan viikon kuluttua, hän on jo unohtanut juttunsa ja sanoo ettei se ollutkaan mitään vakavaa. Kun hänen tyttärensä oli kipeä, hän oli kipeämpi kuin kukaan maailmassa ja vain huusi vuorokauden tuskissaan. Ja nykyisin tämä hänen tyttärensä huutoaika on kaksi vuorokautta putkeen.



Hän on saanut kolme 500 euron palkankorotusta vuoden sisällä. Ei ole koulutusta. On jossain maailman suurimmassa firmassa sellaisissa tehtävissä, ettei firma pärjäisi ilman häntä. Kun kysyn tarkemmin, hän vastaa että on asiakastehtävissä. Kun joskus mainitsin, että hän on asiakaspalvelija, hän alkoi heti huutaa ettei ole ja luetteli käsittämättömiä ja epämääräisiä vastuualueitaan.



Jos meillä on treffit vaikka kolmelta, hänen pitää ainakin kerran muuttaa treffiaikaa tai päivää koska hänelle tai hänen lapselleen on tapahtunut jotain aivan käsittämätöntä...



ap

Lukioaikoina eräs tyyppi kertoi sairastavansa syöpää, kertoili ulkomailla asuvasta poikaystävästä. Aluksi oli aika uskottavia juttuja, mutta jossain vaiheessa paljasti itsnsä. En tänäkään päivänä uskoisi sanaakaan hänen puheistaan, onneksi en ole nähnyt tyyppiä vuosiin.

Valehtelee suuristakin asioista (esim. koulutuksestaan, työpaikastaan, sukulaisistaan, harrastuksistaan...). Ja reagoi muiden sanomisiin juuri niin kuin joku mainitsi: jos minulla on ollut jalka poikki, niin hänellä on ollut molemmat jalat murskana seitsemän kertaa. Tuntemattomille ihmisille syöttää myös pajunköyttä. Jos sille sanoo valehtelusta, se sivuuttaa koko tilanteen: tuijottaa hetken tyhjyyteen ja alkaa sitten puhua jostain ihan muusta. Ja puhuukin paljon! Hirveää siinä on se, että ihmiset tosiaan uskoo - ne saattaa uskoa, vaikka joku olisi kertonut niille totuuden, tää tyyppi osaa olla tosi vakuuttava, ja sen habitus ja koko ulosanti on jotenkin niin aikaansaavan tuntuinen.



Mä en ymmärrä miksi se valehtelee, aivan kuin sillä olisi jatkuva käsittämätön alemmuuskompleksi, vaikka se on saanut ihan oikeastikin paljon aikaan, ei tarvitsisi keksiä niitä juttuja.



Kyseessä 1970-luvun puolivälissä syntynyt nainen pääkaupunkiseudulta.

kyllä se on normaalia (konhan loppuu aikanaan!)

.