Juhlapyhät ja pieni vauva...

Kinkkinen tilanne, tiedetään! Meillä esikoinen syntyi marraskuun lopulla ja tietenkin välittömästi utelut molempien vanhempien suunnalta että missäs joulun vietätte? Aiemmin olimme tehneet juurikin samalla tavalla kuin te eli vierailimme joka paikassa aattona, rauhoittuen kuitenkin illaksi omaan kotiin. No, ratkaisimme " ongelman" viettämällä ekan joulun kokonaan omassa kodissa ilman sukulaiskiertoja! Kutsuimme vanhemmat, isovanhemmat ja sisaret piipahtamaan meillä aattona ja hyvin se joulu loppuviimeksi sujui. Kaikki ymmärsivät hyvin, ettei pienen vauvan kanssa oikein tee mieli lähteä ajelemaan ympäri pitäjää paikasta toiseen, varsinkaan kun ei Pohjoisessa oikein noita kelejä voi aina ennustaa! Silloinkin oli muistaakseni pakkasta reilu 30 astetta!!!



Mutta tsemppiä ja toivottavasti pääsette sopuun asiasta niin, että sukurauha säilyy ;)



-Allu ja Pupu rv16+

.. että meillä sukulaiset asuivat n. vajaan tunnin ajomatkan päässä, emmekä ottaneet ketään yökylään ;)

Mekin ollaan usein esim jouluna käyty sukulaisissa, mutta tänävuonna on pieni vauva talossa ja ollaan kotona. Muut ymmärtävät asian ja saavat tulla vuorostaan täällä käymään jos haluavat.

olimme aina tehneet kuten tekin. Meillä vauva oli helppo ja minä en kovin väsynyt ja koska sukulaiset asuvat n. 30 min ajomatkan päässä käytiin ensin aatto aamuna anoppilassa saunomassa ja sitten illaksi mentiin minun mummolaan johon tuli sitten koko minun puoleinen sukuni. Yöksi tultiin kotiin. Hyvin sujui ja kivaa oli sekä kaikki tyytyväisiä.



Seuraava joulu päätettiin viettää kotona kun 1v. kanssa edes takaisin meneminen olisi tuntunut hankalalta. Sukulaiset käväisivät meillä aattona ja ilta oltiin sitten oman perheen kanssa. Oli tosi tylsä joulu. Itse tykkää suurista sukujouluista pitkän kaavan syömisineen ja lahjan jakoineen jne. Joulu meni sitten kotona vieraiden mentyä niin että mies söi jouluruuat yksin kun minä laitoin lasta nukkumaan ja sitten mies istui koneella loppu illan. Ei tuntunut yhtään joululta joten seuraavina jouluina ollaan reissattu taas vanhaan tapaan sukulaisissa ja ensi jouluna taas mennään vaikka lapsia on silloin jo neljä.



Äitienpäivinä yms. ollaan käyty muistamassa mummoja kukilla normaaliin tapaan. Mutta meillä tosiaan mummolat tässä ihan lähellä.

Meillä on mummoloiden välillä 350km joten molempiin ei yleensä päästy. Mutta ennen lapsia vuorojouluin vietimme jouluja ja ehkä sitten loppupyhinä kävimme toisessakin mummolassa.



Jo odotusaikaan sovimme että siitä lähtien kun lapsi on syntynyt vietämme joulut kotona ja niin olemme tehneetkin. Toiseen mummolaan on 30km ja he ovat olleet nyt jo 6 jouluna meillä syömässä ja pukkia ihmettelemässä. Toisiakin isovanhempia on kutsuttu, mutta kun isomummikin vielä elää niin eivät ole lähteenet vaan ovat viettäneet joulua isomummin kanssa ja jouluaattoiltana puhelimet ovat olleet kuumina. Hyvin ovat sovussa pysyneet. Ja molemmat ymmärtävät asian.



Äitienpäivää ollaan vietetty kotosalla ja iltapäivällä käyty anoppilassa 30km päässä kahvilla. Eipä olla taidettu yhtenäkään äitienpäivänä olla minun äidin luona lasten syntymän jälkeen, mutta puheliyhteydessä kylläkin.

Tuleva joulu tosiaankin mietityttää... Jos itse saisin päättää koko joulu ja pyhätkin vietettäisiin mun vanhempieni luona siskon perheen kanssa, mutta eipä se valitettavasti =D ole yksin mun päätettävissä. Ahdistaa kun voin kuvitella että anoppi alkaa kyselemään että kai olemme aaton heillä jo viimeistään ensi kuussa.. GRR!!!! Myös mun vanhemmat toivovat meitä jo aatoksi heille, mutta he eivät painosta eivätkä ota nokkiinsa jos menemmekin vasta joulupäivänä, mutta anoppi sitten taas loukkaantuu ikihyvikseen.. Anoppi on herttainen ihminen, ei siitä ole kysymys, mutta mä suoraan sanoen VIHAAN sitä että oletetaan jotain jo valmiiksi. Saatikka että sitä aletaan jo kesällä kyselemään!!!

Toistaiseksi meillä on vielä liian pieni asunto, mutta seuraavana jouluna tarkoitus on asua omakotitalossa jonne sitten kutsutaan sekä mun puolen perhe että miehen puoli. Olis ihanaa että edes joskus jouluna olisi sellainen rauhallinen olo ilman että tarvii katsoa suunnilleen kellosta että milloin pitää lähteä seuraavaan paikkaan. Plääh!!!

niin, että varsinaisen jouluaaton minä olin aina kotonani ja mies kotonaan. Miehen kotona ei paljon joulua vietellä (jotain ruokaa joo ja sellaista) kun taas meillä ollaan jouluihmisiä. Siksi tämä kahtiajako.



Sitten tuli ensimmäinen joulu vauvan kanssa, silloin jouluaattona tasan 6kk ikäinen. Teimme niin, että olimme ensin aaton meillä ja sitten joulupäivän miehen kotona.



Sen jälkeen en enää ole jaksanut. Menemme joka jouluaatto syömään mummuni luokse jonne tulee myös minun sukulaisiani. Sen jälkeen kaikki jotka tahtoo saa tulla MEILLE. Eli me ainoana lapsiperheenä raahaa paketteja ympäri kyliä vaan pukki tulee meille. Ja tämä on suureksi yllätyksekseni sopinut kaikille hienosti. Jopa miehen sukulaiset ovat toisina vuosina osallistuneet, ei joka vuonna sairastelujen vuoksi. Miehen veli on ollut läsnä kyllä joka aattoilta.



Joulupukin käynnin jälkeen on availtu lahjat ja lapset saaneet leikkiä leluillaan ja sitten, kun uni tullut niin he pääsevät nukkumaan ja aikuiset saa silti jatkaa. Meillä ollut sitten glögiä ja sen sellaista siinä tarjolla illan mittaan naposteltavaksi.



Näin sujuu parhaiten. Meidän ei tarvitse roudata kamoja eikä lähteä kotiin aiemmin lasten nukkumaan menon vuoksi.

Esikoisen synnyttyä teimme päätöksen että olemme jouluaaton toisessa paikassa ja joulupäivän toisessa. Yö on vietetty anoppilassa, koska siellä on tilaa vielä nytkin kun lapsia on kaksi. Mummolat sijaitsevat onneksi vain 20 km päästä toisistaan, alle tunnin ajomatkan päässä kotoa. Kotiin meneminen yöksi on nähty turhaksi kun sijaitsevat samalla suunnalla ja olemme aina tervetulleita mieheni vanhempien luokse. Ensi jouluun mennessä muutamme samaan kaupunkiin kuin isovanhemmat, jolloin tullaan kotiin yöksi.



Ennen lapsia juoksimme kuin kyläluudat paikasta toiseen (setien, tätien, isotätien luokse), lisäksi " pakolliset" hautausmaalla käynnit ynnä muut perinteet. Joulu oli yhtä ajelua ja aina joku pettyi jos kieltäydyimme. Kun vauva oli syntynyt, ilmoitimme että nyt loppui juoksentelu, ja kaikki ymmärsivät.



Minä olen kieltäytynyt täysin kutsumasta muita meille jouluksi nyt kun lapset ovat pieniä, sillä meillä ei ole aikaa tai resursseja (taloudellisia tai henkisiä) siivota, koristella ja laittaa jouluruokia - edes lämmittämään Saarioisen laatikoita. ;D Tiedän myös että lasten mummot tykkäävät kutsua meidät luokseen. Muutaman vuoden päästä sitten ehkä...

muistakaa kuitenkin vaikka kuinka yritätte ajatella muita niin teille on syntymässä oma pieni vauva ja teillä on oikeus olla kolmistaan kotona jos vaikka niin haluatte. meilläkin ennen lapsen syntymää käytiin jouluna aina mun äidillä, sitten isän perheellä, sitten joulupäivänä yleensä miehen kotona ja ehkä tapanina mun mummolla. nyt viime jouluna, meillä syntyi tyttö marraskuun puoles väliin eli tyttö oli 6 vkoa jouluna niin oltiin kotona ,käytiin päivälllä äidilläni syömässä(hän on yksin elää) ja sitten tultii illaksi kotiin viettämään ekaa kotijoulua, pyydettiin äitiänikin mutta ei tullut,seuraavana päivänä käytiin sitten miehen kotona, ja siellä oli tietty kaikka hänen sisarukset, ja tultiin yäksi taas kotiin ja tapani viettiin kotona. oli aivan ihanan rauhallinen joulu, aina on ennen tuntunu et jolu mennyt sähläykseen eli kaikkeen muuhun kun siihen rauhottumiseen, tosin oon jonain jouluina viel kaiken lisäks ollut töissäki=( eli menkää omilla ehdoillanne, ettei tule mitään stressiä, sanotte suoraan vaan sukulaislle miten haluutte olla, jos eivät ymmärrä nii ei tarviskaan, voitteha pyytää isovanhemmat käymään vaikka jouluaterialla tms. mutta jos ette halua yöksi niin sanotte et haluutten levätä, voithan vielä jouluna olla fyysisestiki kipeä jolloin ei sitä jaksa reissata ja istua autossa, mulla meni ainaki 4 viikkoa kun pystyin ees istumaan.

Miksi ei järjestäisi joulua niin, että kutsuu kaikki halukkaat itselle kylään ja kaikki tuovat mukanaan jotain jouluruokaa? Siellä voi sitten olle mummit, kummit ja anopit sekaisin. Kaikki halukkaat saavat olla uuden tulokkaan lähellä ja vanhemmat voivat nauttia hälinästä ja ruuasta ilman suurempaa stressiä tai ruoanlaittoa. Suuri ja laaja suku kun yleensä on lapsellekin vain rikkaus.

Itse oilin äiti heti ekasta vuodeta alaen, jolloin siis asuin omassa asunnossa 8yksinhuoltajana ekat vuodet). Meidän perheen traditio muodostui heti silloin, eli joulut vietetään mun kotona (nyttemmin myös mies ja toinen lapsi + kolmas tulossa). Viime joulunakin meillä oli mun äiti ja täti syömässä kaikki joulupäivät, tapanina kuitenkin vanhin poika oli isänsä vanhempien luona. Myös anoppi on ollut kutsuttuna meille ja mun isä (joka kuitenkin vanha ja bväsynyt, eli ei jaksa tulla). Jossain vaiheessa joulua myös sisko + lapsensa on käynyt meillä, joko syömässä tai kahvilla. Itsekkin toki liikutaan vähän tuntemusten mukaan, mutta ei esim pientä vauvaa " tarvitse" lähteä näyttämään ympäriinsä, varsinkin jos välimatkat on pitkiä, flunssakausi meneillään huono autoilu sää jnejne.

Uskon kyllä että on olemassasen tyyppisiä sukulaisia (kuten tästäkin ketjusta käy ilmi!), mutta onhan se järjetöntä....

Paljon tsemppiä näille hankaloiden sukulaisten kanssa kamppaileville!



t,Sokeritoppa 12+1 (luulisin...?)