Muodostelmaluistelu - julma harrastus vai?

Onko enää olemassa lapsille harrastusta, joka olisi hauskaa ja rentouttavaa? Kaikissa puhutaan vaan olympiaurheilijoiden tekemisestä. Ei ihme jos ovat väsyneitä, kun rankat harkat 4-6 kertaa viikossa.

Ja taas valintakausi? Mitkä tekijät määrittää sen että pääsee jatkoon? Taito luistella tietysti, mutta mitä ominaisuuksia vaaditaan? Laji lähes tuntematon niin ihan mielenkiinnolla kuulisin. Ainoa missä olen lajiin tutustunut on Miisa ja IceLove -kirjat ja tietty jokunen äitikaveri höpisee jatkuvasti lajista kun lapsensa luistelee. Noissa kirjoissa aina painotetaan myös reiluutta ja kaveruutta, mutta merkitseekö ne tai esim pääkopan kunto loppupeleissä tossa lajissa mitään? Esim monessa yksilölajissa pääkoppa pitää olla kondiksessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko enää olemassa lapsille harrastusta, joka olisi hauskaa ja rentouttavaa? Kaikissa puhutaan vaan olympiaurheilijoiden tekemisestä. Ei ihme jos ovat väsyneitä, kun rankat harkat 4-6 kertaa viikossa.

Mitä sä nyt selität? Sellaisia harrastuksia on vaikka kuinka paljon. Miksi sä kaivelet jotain vanhoja ketjuja ja suollat tota valhetta koko ajan?

Tässäkin ketjussa äiti selkeästi ilmoitti, että oli tekemässä tytöstään maailmanmestaria ja joukkueet yms. oli valittu sen mukaan. Muodostelmaluistelu on yksi harvoista lajeista Suomessa, missä on jopa ihan hyvät mahdollisuudet päästä kilpailemaan maailmanmestaruudesta (koska sitä ei harrasteta vakavissaan juuri missään muualla). Jos tavoitteena on maailmanmestaruus, pitäisi ymmärtää, että siinä joukkueessa on myös karsintaa, koska kaikki eivät voi olla maailman parhaita ja "kaikki pelaa" ei toimi absoluuttisella huipulla. Niinkuin tässäkin ketjussa on sataan kertaan sanottu, luisteluakin voi harrastaa ihan harrastejoukkueissa ilman isompia paineita...

Siis itse harrastan tälläkin hetkellä lajia. Eihän Ohjelmaan voi päästä henkilöä joka ei osaa tahteja. Itse olin viime kaudella varamies mutta joukkueessa on silti kiva henki vaikka kisoihin ei pääse

Vierailija kirjoitti:

Itseäni harmittaa ennemminkin se että kaikki luistelijat treenaavat yhtä ahkerasti ja maksavat samat maksut. Silti osa luistelijoista ei pääse esiintymään kun kerran kaudessa jossain tyyliin jääkiekkojunioreiden erätauolla.

Ymmärrän tämän sm-tason joukkueissa mutta alakouluikäisillä tytöillä tämä tuntuu epäreilulta. Kaudessa on kuitenkin yleensä pari vähäpätöisempää kutsukilpailua johon soisin varamiesten pääsevän esiintymään.

Menestyksen ei pitäisi näillä pienillä olevan pikkukisoissa niin tärkeää.

Valkut eivät tajua että joukkueessa nämä varamiehet ovat alinta kastia eivätkä pääse "piireihin" mukaan. Kun tyttö pääsee kerran ohjelmaan esiintymään ja selviytyy niin nousee heti muiden silmissä arvostus normaalitasolle. Ja tekee luistelijan itsetunnolle hyvää.

Kaikilla pitäisi olla kivaa.

No tätä mä ihmettelen. Nytkin tutut äidit hehkuttaa kun oman tyttären joukkue on niin hyvä jne, mutta sit se oma tytär ei edes pääse jäälle kilpailemaan. Varalla aina. Itseä lähinnä turhauttais mennä yleisöön katsoo muiden lapsia.

 

Jos joukkueessa on esim 28 luistelijaa ja esiintymässä/kilpailemassa vaan min12-max24 niin jääkö ne samat tytöt aina ulos kilpailuussa? Hengaa laidalla? Onko noissa joku sääntö että vaihdellaan vai voiko joku jäädä aina ulos?

Ei kyllä vastaa minun mielikuvaani ko lajista tämän keskustelun kommentit. Varmasti paljon on kiinni siitäkin, mistä joukkueesta ja seurasta on kyse. Mielestäni toiminta on ollut jopa häkellyttävän reilua. Tasoerot luistelijoiden välillä on suuret, mutta valmentaja näkee ihan reilusti vaivaa, että jokainen luistelija pääsee luistelemaan oman tasoisessa kilpailussa ja esityksessä. Ja näitä mahdollisuuksia annetaan tasaisesti kaikille. Minkäänlaista kiusaamista ei sallita, eikä ole ilmennyt. Kilpailuissa kannustetaan paitsi oman seuran, myös muiden seurojen joukkueita. 

Lajissa treenit ovat monipuolisia. Valmennukseen kuuluu myös ruokavalioneuvonta, mutta se on päinvastoin erittäin tervehenkistä. Lapsi rakastaa lajia ja me vanhemmat olemme todella iloisia, että hänelle on löytynyt näin hyvä harrastus. Mutta tottahan se on, että nämä siirtymiset tässä keväällä aina jännittää. 

Samaa en voi valitettavasti sanoa esim. toisen lapsen jalkapalloilusta - jossa jopa aika höntsä tasolla peleihin pääsee aina vaan ne samat lapset, samalla kuin 4/5 joukkueenjäsenestä ei ole listoilla juuri koskaan. Lapset huomaavat tämän itsekin. Seurassa ilmenee ihan valtaisaa kiusaamista ja välillä tuntuu, että valmentajat ovat aktiivisesti sitä jopa aiheuttamassa. Oireellisuudesta kertoo jopa se, että loppuvuodesta syntyneet ja pienempikokoiset pelaajat esim. säännöllisesti lopettavat joukkueessa hyvin nopeasti.