Muodostelmaluistelu - julma harrastus vai?

Se, että n 150 cm 12 vuotias tyttö painaa 32 kg kertoo lajista paljon.

kyllä noi muokkatytöt on silti terveemmän näköisiä kun yksinluistelijat tai balettitanssijat.. ihan tukeviakin tyttöjä joukossa. Ainakin normijoukkueissa.

Rakkaus lajiin ei tarkoita sitä, että taitotaso olisi välttämättä riittävä. Ainakaan edustusjoukkueeseen. Isoissa seuroissa lienee kuitenkin useampia joukkueita, myös niitä, jotka eivät edes tavoittele edustusjoukkueen taitotasoa. Vain parhaat kelpaavat edustamaan. Niin se on kaikissa lajeissa.

Että semmonen "harrastus".

Itseäni harmittaa ennemminkin se että kaikki luistelijat treenaavat yhtä ahkerasti ja maksavat samat maksut. Silti osa luistelijoista ei pääse esiintymään kun kerran kaudessa jossain tyyliin jääkiekkojunioreiden erätauolla.

Ymmärrän tämän sm-tason joukkueissa mutta alakouluikäisillä tytöillä tämä tuntuu epäreilulta. Kaudessa on kuitenkin yleensä pari vähäpätöisempää kutsukilpailua johon soisin varamiesten pääsevän esiintymään.

Menestyksen ei pitäisi näillä pienillä olevan pikkukisoissa niin tärkeää.

Valkut eivät tajua että joukkueessa nämä varamiehet ovat alinta kastia eivätkä pääse "piireihin" mukaan. Kun tyttö pääsee kerran ohjelmaan esiintymään ja selviytyy niin nousee heti muiden silmissä arvostus normaalitasolle. Ja tekee luistelijan itsetunnolle hyvää.

Kaikilla pitäisi olla kivaa.

Maailma ei ole reilu

Tänään juuri oli juttua jalkapallojuniorista joka ei mahtunut joukkueeseen :(

Vanhemman tehtävä on tukea! ja ohjata toiseen harrastukseen tai joukkueeseen.

Lasta olisi tietysti hyvä valmistella etukäteen ettei paikkaa seuraavalla tasolla saa. Tämä on tietysti vaikeaa jos valmentajat eivät vihjaa jo hyvissä ajoin että taidot eivät tule riittämään.

Vierailija kirjoitti:

Tätä harrastusta mietin lapselle. Ilmeisesti aika sitovaa..Olisiko joukkuevoimistelu parempi? Tytöllä vahva luistelutausta. Mitä joukkuevoimistelussa vaaditaan? Onko muokkaluistelua järkeä harrastaa kerran pari viikossa omaksi iloksi? Kokemuksia lisää?

Joukkuevoimistelu on vihoviimeinen laji kun katsoo tämänpäiväisiä uutisia valmennusmetodeista :(

Yksi kuoli anoreksiaan :(

Kaikki muodostelmaluistelijat eivät ole langan laihoja. Kyllä vähän tukevampanakin voi nousta korkealle tasolle ja olla ihan yhtä hyvä luistelija kuin joku muu.

Paljon ikävämpi kohtalo on se että nostetaan seuraavaan ikäryhmään/sarjaan esim. (Minoreista SM-noviiseihin) mutta oma lapsi ei ikinä pääse kisakokoonpanoon vaikka maksaa kaikki samat maksut kun muutkin. On koko kauden ja seuraavankin kauden aina vaihtelijana.. se syö nuoren itsetuntoa pettyä aina uudestaan ja uudestaan..

Jos tyttö on joukkueessa kisaohjelmassa jokeri, niin onko se sama kuin varamies.

Harrastin nuorempana muodostelmaluistelua. Niissä joukkueissa missä olin niin esiintyi kiusaamista. Ainakin tämän kaupungin seurassa esiintyi aika useasti kiusaamista, myös yksinluistelu puolella. Onko muilla kokemusta, jotka ovat harrastaneet luistelua tai joiden lapsi on harrastanut/harrastaa luistelua, että onko sama meininki siellä teillä?

Nykyään puututaan kiusaamiseen mutta kyllä sitä silti tapahtuu.Ehkä enemmän semmoista porukasta poisjättämistä/ignooraamista.

Jos joudut kokoonpanosta ulos niin olet kakkoskastia.

Täällä jännitetään siirtymisiä..

Ottakaa huomioon haluatteko siis harrastuksen vai kilpailun lapsellenne. Kun liittyy urheiluun joka tähtää sm ja mm tasolle on aina lapsillakin pudonneitakin. Rakkaus lajiin pitäis tulla siitä ettei edes tartte menestystä välttämättä. Harrastuksiin lukisin partion, musiikiin ja muut kerhot. Sieltä ei putoa. Toki nekin voi tulla ammatiksi. Kilpailu on ehkä enemmän aikuisten maailmaa, työtä ja onnistumisia vain. Ihan eri asioita myös stressin ja suorituspaineiden suhteen. Ja rakkaat tytöt. Ketään fiksua ihmistä ei kiinnosta paljonko painatte!! Jos joku tyttö tai poika sanoo jotain niin hän ei ole teidän arvoisenne ja fiksu ollenkaan! Maailmassa on pintaliitäjiä ja niitä jotka rakastavat ihmisiä, eivätkä epäoleellusuuksia. Aina on myös niitä jotka puhuvat teille kauniisti joka on oikein! Ja jonka arvoisia olette. Tämä oli nuorille tarkoitettu.

Eräät vanhemmat halusi suojata lastaan tuon lajin kilpailulta ja ulkonäkö vöyhkäämiseltä ja lopettivat sen lajiharrastuksen. Toivon että nuori arvostaa sitäkin päätöstä. Aikaa menee jatkossa sit muuhun kivaan ja opiskeluun. Peli raakenee kun etenee lajissa ja ei kenenkään arvo ole missään suorituksissa. Parasta haluavat lapselleen. Siitä ei ole kyse ollenkaan.

Ei kilpaurheilu ole mitään kivaa on yhdessä kaikilla lapsilla. Vanhemmat vie lapsensa johinkin kilpajoukkueisiin ja luulevat väärin että se on harrastus vain kuten hiihto metsässä tai valokuvaus. Kyllä minäkin näin että ihan itki lapsia kun eivät päässeet mukaan kisaan. Että semmosta lasten kasvatusta urheilun parissa... Mukavan ja sosiaalisen vapaa ajan vieton mukaan se ei ole. Itselläni on urheilija tausta 80 luvun lapsena. Opin kestämään jopa huutoa 11 vuotiaana kentän laidalta. Opin onnistumaan itse koko joukkueen vuoksi. Opin jännittämään kädet vapisten. Oliko se hyvä juttu? Mielestäni se oli ihan liioiteltua koska 1 jatkoi sm tasolla aikuisena. Laji ei ole mm tasoa suomessa. Olisi riittänyt hyvinkin rennompi ote. Ruokavalio oli vain normi terveellinen. Jännää etten ite edes lapsena tajunnu että mistä pelattiin. Vanhemmat ei käyny kun kerran pelissä. Kaapissa on muistona joku mitali. Joukkuekaverit oli ok mutta kukaan ei ihan läheinen kuten sit muualta oli.

Kamalan stressaavaa seurata vierestä sitä kevätstressiä että pääseekö seuraavalle tasolle muiden joukkuekavereiden kanssa. Itsellehän nyt se on se ja sama mutta tytöille niin tärkeää että täytyy taas pohtia miten tukea lasta jos ei tule valituksi..

Sm-tasoisissa joukkueissa menee vaa niin että parhaat luistelevat. Valmentajan tehtävä ei ole olla sanomatta mitään jos hänen taitotaso ei täsmää muiden luistelijoiden taitotasoa. Olen ollut yksinluistelia ja siellä on pahempaa muokkari treenit on kevyitä niihin verrattuna. Yksäreissä minulla 8v tytöllä oli painorajat jos painoin kilonki ylimääräistä minulle olisi annettu ruokavalio suunnitelma. Riippuu siitä että onko tottunut siihen että elämä on pelkkää iloa. Yksäri valmentajani on sanonut minulle ”painu helvettiin” kun 2tulppi meni pieleen en edes itkenyt olen tottunut siihen että luistelijana olo ei ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muodostelmaluistelijat eivät ole langan laihoja. Kyllä vähän tukevampanakin voi nousta korkealle tasolle ja olla ihan yhtä hyvä luistelija kuin joku muu.

Totta, tosin punkeron on hankalampi liikkua, liikeradat saattaa rajoittua, häntä ei voi nostella/kannatella - liike ei näytä hyvältä jos punkero luistelee.

En ole nähnyt yhtään huipputason läskiä luistelijaa.