Helmet 2008, ma-ke

Tässä linkki tuohon viime viikon loppupuolen pinoon. Koitan tulla lueskelemaan ja kirjottelemaan paremmalla ajalla.



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=10922943&p=1&tm…



-Sara-Maria rv 12+4-

Terveisiä Kalajoelta!

Nyt on lomareissu takana ja kivaa oli :) Ilmat oli suomen kesään sopivasti vaihtelevat, mutta se ei meitiä haitannu. Esikoinen nautti kovasti kylpylässä ja meren rannassa lutraamisesta.



(.) Oma olo on ollu nyt viikon verran jo parempi (johtuukohan loma reissusta vai oisko jatkuva olotila, tiedä häntä) Pahoinvoinnista en ole kärsinyt nyt reiluun viikkoon vain väsymys ja närästys tuppaavat kiusaamaan (tuttuja molemmat ekasta raskaudesta).

Masukin tuntuu jo kasvaneen niin paljon, että täytyy miettiä mihin housuihin mahtuu. Kiristää ei saa tai tulee huono-olo.



Aurinkoista viikkoa kaikille!



t: sininenkirsikka ja kuopus 14+3

Kävin tänään.. Turvotusta oli 1.1mm ja pituutta sikiöllä n. 9cm. Kaikki mitat oli sopivassa suhteessa toisiinsa. Pikkuystävämme siellä uiskenteli oikein vauhdikkaasti, pyöri melkein kuperkeikkaa. Olipa todella mukava kokemus.

Laskettua aikaa (12.2) ei muutettu, vaikka mittojen mukaan raskausviikkoja olisi nyt 13+2 (12+6 kk kierron mukaan).



Täällä todella helteinen sää ja kauhulla odotan, jos huomenna on uhatut (eli ennustetut) 28 astetta! pelkkä auringonpaiste saa minut huonovointiseksi, joten hellettä en kestä nyt yhtään. Töissä onneksi ei ole kamalan tukalaa, vaikka ilmanvaihto ei parasta olekaan. Huuh, täytyy pysytellä visusti sisätiloissa..Mites muut kestätte aurinkoa nyt raskaana ollessa?



Takaisin työn ääreen, eli aurinkoista ja mukavaa viikon alkua kaikille!



T. Sandrus :)

12+6

sarandiina, ihanaa että ultrassa oli kaikki hyvin. Kauhean isolta pikkuisesi kuulostaa jo, itse olin ultrassa rv 12+1 ja kokoa oli reilu 6cm. No, kai se vaan kasvaa niin kamalaa vauhtia. Ja niinkuin sanoit, että vastasi viikkoja 13+2. Ihanaa vain kun pienet kasvaa. Kai meidänkin on jo tuosta ultrasta kasvanut jonkun verran vaikkei siitä aikaa ole montaakaan päivää. IHANAA!



ja siitä auringosta/helteestä. Mä olen kyllä välillä joutunut ihan vaan pysytellä sisällä kun auronko on saanut olon niin huonoksi. Onneksi ei sitten ihan viimeisillään tarvitse olla kesällä, se olisi varmaan tosi koetus. Vaikka pitää koko ajan muistaa ettei voi olla varma siitä että kaikki menee hyvin loppuun saakka. Jotenkin vaan alan pikkuhiljaa siihen vahvasti uskomaan. Jokainen aamu vahvistaa tunnetta siitä että meitä todellakin on helmikuussa kolme, se on ihana tunne se. Toivon siis parasta!



Suan

12+5

Olen tänne aiemmin kirjoittanut nikillä jazuliini, koska en halunnut, että jos joku tuttu tietää varsinaisen nikkini eli neronjan, että raskauteni sen takia paljastuu. No, viime viikonloppuna asia paljastui monellekin ihmiselle, siis itse kerroin, joten nyt en enää tarvitse käyttää tuota " väliaikaista" nikkiäni :-).



Tänään oli neuvola ja löytyihän ne sydänäänet. Syke oli kai 150:n kieppeillä. Tuli vähän tunne, että entäs jos tämä onkin viides tyttö ;-). Iloiseksi yllätyksekseni paino ei ollut noussut oikeastaan ollenkaan, vain 11 g/vk. On tuota painoa ihan riittävästi edellisen raskauden jäljiltä, joten olematon painonnousu tässä vaiheessa on erittäin tervetullutta.



Helteistä oli puhetta. En ole helleihminen muutenkaan, mutta raskausaikana tietysti vielä vähemmän. Vuosi sitten keräsin hirveässä helteessä vattuja ison masun kanssa (kylmä suihku aina reissun päätteeksi) ja näköjään tänä vuonna pitäisi taas hirveässä helteessä kerätä, mutta vähän pienemmän masun kanssa. Illalla kävin keräämässä. Lämpötila oli ihan sopiva, mutta auta armias miten paljon itikoita ja mäkäräisiä... :-/.



Ainiin, viikonloppuna oli tosiaan paljon porukkaa tuolla läheisessä anoppilassa ja viereisellä mökillä. Itsekin olin lasten kanssa siellä melkein koko ajan. Viikonlopun rasitus näkyi sitten jo eilen illalla, kun selkä oli kipeä ja pari, kolme supistustakin tuli. Edellisessä raskaudessa mulla oli myös suppareita jo näillä viikoilla, mutta sehän nyt ei ole mitenkään kummallista uudelleensynnyttäjällä.



Aurinkoista, mutta toivottavasti ei liian kuumaa viikkoa kaikille!



neronja (ex-jazuliini) rv 14+1

Auringosta ja helteestä: Ei vielä pahasti auringonpaiste häiritse, esikoinen syntyi kesäkuussa ja silloin oli toukokuu ainakin täällä lämmin. HUH! Mutta täytyy myöntää, että vähän vetämätön olo kyllä tuossa päivälenkillä oli.



Viikko vielä ultraan, jännitys tihenee. Olisi kyllä mukava ensi viikolla viestitellä kaikille että perhe kasvaa, sitten kun mennään jo alkuraskauden lopulla niin uskaltaisikin..



Nyt taisi esikoinen herätä päiväuniltaan, palataan!





Mrs.Marple rv10+5

Ma-ke ja to-su jako tuntuu hyvältä, vielä ei ihan tule viestejä joka päivälle niin paljon että päiväpinot olisivat sopivia ja viikkopino on kuitenkin jo suht pitkä. Kannatan.

Voidaanhan me vaihtaa tyyliä heti kun tuntuu että kirjoittelu on aktiivisempaa.

..puhuttaessa, olen jostain kuullut (kaikenlaisia teorioita näistä raskausoireista kun löytyy..), että vauvan sykkeistä saattaisi jotenkin tuo sukupuoli selvitä ;) ;)

Nyt kun siitä on puhetta tullut, niin voisiko joku selventää mitä ja miten? :)

Neuvolassa vauvan syke oli 162, aika korkea siis, ymmärtääkseni. Olispa vaan hauska seurata sykkeitä sillä silmällä ja sitten katsoa lopuksi pitikö paikkaansa :)



Suan: Esikoisen kanssa samoilla viikoilla (12+6) käytiin ultrassa ja hän oli silloin himpun alle 8cm, että näyttää se kasvu jonkun verran vaihtelevan jo näin varhain.



Iltaterveisin,

sarandiina

12+6

Vielä olisi pari helteistä päivää ultraan...huh huh, kun nyt odotuttaa! Tähän asti olen ollut oikein luottavainen, mutta ultran ja totuuden hetken lähestyessä alan hermoilla. Entä jos kaikki ei olekaan kunnossa yms. No ei auta kuin yrittää pitää pää kylmänä ja toivoa parasta. Niin ja onneksi olkoon hyville ultrakuulumisille teille, jotka niitä olette saaneet. Se on aina mieltä huojentavaa nähdä se sintti siellä kohdussa ja kun kaikki on vielä hyvin!



Itselläni on tänään ollut aikamoiset selkäsäryt ja on vähän huolestuttanut, onneksi oli kiireinen päivä töissä ja sen jälkeen täällä kotona esikoisen kanssa, niin en ole ehtinyt asiaa liiaksi vatvoa. Täytyy nyt toivoa, että säryt menevät nukkumalla ohi. Voi olla, että esikoisestakin oli kaikenlaisia särkyjä, mutta ne ovat jo unohtuneet.



Viikonloppu meillä oli oikein hauska...reissasimme siellä sun täällä ja tapasimme ystäviä...pitkästä aikaa oli todella rentouttavaa ja taas huomasi, että tuo meidän poika on kunnon reissaaja. Ei kitinän kitinää!



Noista sykkeistä sanoisin sen verran, että meidän pojalla vaihteli 135 ja 170 välillä raskausajan, joten eipä niistä kannata hirveästi ennustella. Tietty, jos pysyvät tasaisena joka kerta, niin sitten voi jotain kertoa, mutta vähän epäilen...ainahan se on kiva arvuutella ja jännittää meneekö oikein. En muista mitenpäin ne sykkeet oli pojalle ja tytölle...Se tässä raskaudessa viehättää, kun on koko ajan välietappeja ja paljon jännitettävää. Edellisen raskauden jälkeen ajattelin, että minun olisi pitänyt nauttia enemmän, mutta en uskaltanut, kun panikoin joka asiasta. Nyt täytyy yrittää ottaa rennommin vaikka tuo ultra taas kummittelee... Siis ilman muuta haluan sinne mennä, mutta pelkään sitä alkua, että löytyykö syke vai ei...ja sitten jo jännitetään turvotuksia yms. Voi voi, nyt täytyy varmaan lopettaa tämä jauhaminen ja keskittyä vaikka katsomaan telkkaria..



lehvä 12+

Nukahdin jo sohvallekin, kun meinaa vaan väsytellä...

Siskon pikkukeskonen on ottanut tänään roimasti takapakkia, jouduttu intuboimaan ja crp ollut yli sata ja vaikka mitä ja nyt sit sinne suuntaan eletään pelon sekaisin miettein... Mutta ei auta kuin toivoa parasta...

Ja oma tilanne... Aamulla olis sit se np-ultra... Se parin viikon takainen ultra kun oli niiiin turha, niin jotenki toivoo kamalasti huomisen tuovan selvyyttä omaan oloon... Löytyyhän syke edelleen, onhan vauva kasvanu, millä viikoilla oikeasti mennään... Jelp... Huomasin tuossa muuten esikon korttia katsellessa, et samalle päivälle osuu ultra menkoista laskettuna... Edellisessä heittoa oli, varmaan on nytki... Muttamutta.

Toivoa sopii, et uni tulee nyt kun ryömii peittonsa alle tuonne miestensä keskelle...



Huomiseen,

Luuk@ 11+ (??)

sanoa, että toivotaan siskon lapsen kannalta parasta!!! Voin vain kuvitella, miten hirvittävä ja avuton tilanne tuollainen on! Yhdellä ystävälläni oli alku vauvan kanssa todella vaikea ja kyllä vain ihmettelin sitä vahvuutta, millä he eteenpäin menivät koko perhe. Sitä on vain yritettävä pitää itsensä kasassa lapsen vuoksi! Vaikeita tilanteita kaikin puolin. Voimia lähetän sinulle siskosi tukemiseen!



Ultrasta Luuk@lla oli samanlaisia ajatuksia kuin minulla, onneksi siinäkin asiassa vertaistukea löytyy.



Töissä jälleen ja selkäsärkykin laantui yön aikana! Olisiko jotkin lihakset venyneet siellä, en tiedä! No ultrassa sitten selviää, mikä on tilanne!



lehvä 12+

Toivotaan kaikkea hyvää siskosi lapselle! Ja toivottavasti ultrasta olisi nyt hyötyä. =)



(.) Tänään oli taas neuvola. Vihdoinkin saatiin sydänäänet kuuluviin. Musta tuntuu että meidän pikkuinen ei yhtään tykkää että sitä tutkitaan kun ultrassa se ei suostunut liikkumaan yhtään ja nytkin se koko ajan pakoili sitä laitetta niin neuvolatäti sai kokoajan olla etsimässä mihin päin se nyt meni. Mutta hyvin ne sitten kuului kuitenkin!! Ihanan kuulosta.



Me suunniteltiin että otetaan kopiot viimeisimmästä ultrakuvasta, tehdään siitä kortit jonka toiselle puolelle tulee runo, jossa kerrotaan sitten että vauva on tulossa taloon. Lähetetään ne sitten sukulaisille postissa ensi viikon alussa. Sitten vain odotellaan soittoja. =) Ajateltiin että se olisi ihan kiva tapa kertoa asiasta muillekin..



Suan

12+6 (niin ne päivät vaan koko ajan lisääntyy)

Juuri kotiuduttiin ultrasta ja kaikki oli onneksi hyvin. Koko viime yön näin painajaisia ultrasta ja siitä että lapsi ei olisi kunnossa. Kauhea paniikki meinasi iskeä matkalla sairaalaan unien takia!



NT oli meillä 1.0, mutta otin sitten vielä seerumiseulan kun siihen oli mahdollisuus, vaikka olihan se taas yksi ällö verikoe lisää. Tulokset siitä tulee muutaman viikon päästä, mutta niitä ei nyt onneksi tarvitse jännittää kun kaikki oli niin kuin pitääkin.



Noista pituuseroista muuten sen verran, että erot johtuu varmasti siitä onko pituus kerrottu päälaelta jalkoihin, vai onko käytetty pää-perämittaa. Meillä ainakin oli kyseessä pää-perämitta ja pituus oli 5,76cm.



Aika epätodellinen olo on kyllä, vaikka sydänääniä kuunneltiin jo kaksi viikkoa sitten, niin nyt se odotus alkaa tuntua vasta todelliselta. Hurjasti vaan kiinnostaisi tietää odotetaanko tyttöä vai poikaa. Kaveripiiriin on syntynyt vain poikia viimeisen kahden kuukauden sisällä, joten itsekin jotenkin on asennoitunut poikaan... no se asia selviää vähän myöhemmin.



LA muuttui meillä kaksi päivää aikaisemmaksi, mutta se pidetään kuitenkin samana. Eli kone kertoi päiväksi 17.2, mutta neuvolakortti sanoo 19.2.



Vimpa 12+yks tai kaks

Kelan täti kertoi minulle,että jos aloitan äitiysloman vuonna 2008 lasketaan raha vuoden 2006 mukaan. Enpä vain ajatellut tosiaan sitä, että osa jää lomille jo tämän vuoden puolella ;) Ja tietty ne jotka on lomalla jo joulukussa 07 saa äitiysrahan vuoden 05 mukaan...

Tännekin kerkeää pitkästä aikaa. Huomenna ois se np-ultra, jonka ajatteleminenki hermostuttaa vallan kamalasti. Toivottavasti massusta löytyy asukas. Sitä tässä hermoilen kaikista eniten, kun viimeksi neuvolassahan lääkäritäti ei saanu sydänääniä kuulumaan. Vaikkakin koitti selitellä että viikot oli niin vähäiset, että on onnenkauppaa kuuluuko äänet vai ei. Kuitenkin, hermostuttaa.



Kenenkä siskon vauva taistelikaan keskosena? Paljon paljon voimia toivotan sekä sinulle että siskosi perheelle ja tietenkin tälle pikkuihmiselle. Toivottavasti asiat menevät hyvin!



Nyt ei muuta. Palaan asiaan sitten ultran jälkeen. Varmaan menee ensi viikkoon kun ollaan loppuviikoksi lähössä reissuun.



Safiiri, joka ei oo ihan varma viikoista

Np-ultra on ONNELLISESTI takana päin. Paikalle saavuin tietysti tyylikkäästi myöhässä ja oli siinä ja tässä, et ehdittiin tekemään... :P Inhoan liikkua pääkaupungissamme, olen aina väärässä risteyksessä ja " vasemmalle kääntyminen kielletty" ...

Noh. Vauva on laiska. Nukkuu kuin äitinsä, liikahtamatta. Syke oli kyllä hyvä, mutta nt:n mittaaminen temppu, kun ärsyyntyi ultrallekin vaan sen verran, et nosti kädet korvilleen... Mut joo, lopulta nt 1,2 ja pää-perämitta 5,5cm, jolloin vastaa menkoista laskettua la:a eli JO 16.2. Pitää käydä päivittämässä esittelylista...



JA kiitos kaikille tuesta siskon vauvan kanssa. Tilanne ei näytä nyt hyvältä... Keuhkot lakkasi siis eilen toimimasta, eivätkä edelleenkää toimi. Lääkärin mukaan kaikkia keinoja ei vielä ole käytetty, mutta ennustetta ei anneta. Vointi on kuitenki eilisestä tasoittunu sen verran, et vanhemmat uskalsi lähtä käymään tänään kotona (matkaa 160km suuntaan) isojen veljien luo. Viimeistään torstaina lähden sit siskon tueksi ja näiden isompien poikien hoitajaksi, et vanhemmat voi mennä sairaalaan heti ko siltä tuntuu...

Itkettää vaan ajatuski siitä, ettei hengitys palaudukaa. 3kuukautta vauva on jaksanu meitä kaikkia hämmästyttää sitkeydellään, pääsi jo pois kaapistaki ja on ollu nasaalissa voiden todella hienosti... Eikä kukaan osaa ehkä koskaan sanoa, mitä eilen tapahtui...

Sisko on mun elämän tärkeimpiä ihmisiä. Ollaan oltu paljon yhdessä, sekä hyvässä että pahassa... Mä en kyllä tiedä, miten mun hartiat kantaa, jos vauva nyt menehtyy tai jää koneen varaan... Ja mun pitäis kohta alottaa ne työtki... :(



No mutta. Helteistä päivää, nyt esikko jo vaatii ruokaa...

Luuk@ 12+3

Hei vaan!



Monilla oli taas mukavia ultrakuulumisia! Onnea niistä!



Uskomatonta! Ekaa kertaa vissiin kahteen kuukauteen en ole tänään voinut ollenkaan huonosti. Aika varovaisin mielin tunnustelen tätä oloani nyt. Ja tietenkin olen ehtinyt jo huolestua siitä, onko kaikki kunnossa. Mutta jospa sentään olisi.



Monesti on pitänyt kommentoida tuota huolestumisasiaa, kun moni täällä on kertonyt, että nyt toisella/kolmannella tms. kerralla huolet painavat enemmän kuin ensimmäisellä. Mä olin esikoista odottaessani alkuraskaudesta vähän huolestunut, koska takana oli keskenmeno ja vuotelinkin siinä alkuviikoilla jonkin verran. En kuitenkaan ole kovin stressaavaa sorttia noin muutoin, ja niinpä silloinkin lakkasin tykkänään huolehtimasta heti kun oltiin nähty elävä pikkuinen np-ultrassa. Hyvin huoletonta aikaa oli siis kaikkiaan tuo ensimmäinen odotusaikani. Mutta täytyy sanoa, että tällä kertaa huolet ovat kyllä (ainakin tähän mennessä) painaneet vielä vähemmän. Itseasiassa ilman tätä pahoinvointia koko raskaus olisi varmaan unohtunut jo monet kerran kokonaan. Realiteetit on toki hyvin tiedossa, mutta tuntuu, että kaikki kapasiteetti vaan uppoaa työasioihin ja eläväisen esikoisen kanssa touhuamiseen. Mua eivät siis ole huolet painaneet. Päinvastoin, olen joutunut oikein tietoisesti otaamaan joka päivä tai ilta edes pienen hetken, jolloin ajattelen vähän aikaa tätä raskauttani ja sitä, mitä tuleman pitää helmikuussa.;)



Äitiyspakkauksesta: Taidetaan me se ottaa tälläkin kertaa, vaikka esikoisen jäljiltä onkin kaikki vaatteet tallessa.



Sarandiina: Mä olen kanssa nauttinut vähän vilpoisemmista keleistä. Nytkin olen vain kiitollinen, että meillä täällä töissä on loistava ilmastointi. Helle tekee tukalan olon. Illalla pitäisi kyllä uskaltautua esikoisen kanssa uimarannalle, mutta jospa kuumuus ei sitten enää olisi niin tukahduttava. Esikoista odottaessani mulla oli kesällä jo vähän isompi maha, mutta kesä 2004 oli onneksi aika viileä sekin. Ei haitannut yhtään.;)



Luuk@: Voimia kovasti tuohon siskosi pikkuisen lapsen tilanteeseen! Toivottavasti pieni jaksaa sinnitellä. Vauvoilla on kyllä uskomaton elinvoima ja toipumiskyky. Luotetaan siihen!



Mulla on keinot ja voimat ihan lopussa esikoisen nukkumisten kanssa. Likka ei tahdo millään jäädä tuohon uuteen jatkettavaan sänkyynsä. Hoidossa päiväunet sujuvat mallikkaasti, mutta kotona eivät ollenkaan. Illalla tyttö viedään nukkumaan noin klo 20, kuten aina ennenkin, mutta melkein kymmeneen meni eilenkin ennen kuin lopenuupunut lapsi lopulta nukahti - ja sitä edeltänyt temppu- ja kiukuttelu-show oli jotain aivan uskomatonta. Tyttö ei siis suostu pysymään sängyssään eikä edes huoneessaan MILLÄÄN. Tosi neuvoton olo tulee, kun ei pysty ratkaisemaan tuota tilannetta. Ei auta vieressä olo ja silittely, ei auta viereisessä huoneessa olo ja jatkuva sänkyyn palauttaminen, ei auta lempeys eivätkä uhkaukset. Kaikkea on kokeiltu, mutta tilanne vaan ryöstäytyy käsistä joka ikinen ilta. Ehkä aika sitten auttaa...



Nyt takaisin töiden pariin. Hiljaista on vielä, kun ihmiset on edelleen kesälomillaan. No, en pane pahakseni, sillä väsymys painaa edelleen.



Seesteistä ja pirteää keskiraskautta odotellessa...



Lumileopardi rv 13+2

Tänään on ensimmäinen päivä piiiiitkään aikaan kun en ole oksentanut kertaakaan. Tämä helle ei kyllä silti sovi meikäläiselle. Huomenna olisi se kauan odotettu niskapoimu-ultra. Saa nähdä mitä erikoista " muka" tällä kertaa löytyy. Molempien aiempien lasten kohdalla on aiheutettu mulle huolta kun on kiinnitetty huomiota johonkin. Ihan terveet lapset on kuitenkin syntyneet. Esim. viimeksi pojalla oli ultrassa kuulemma suurentunut mahalaukku ja sain seurantakäynnin kahden viikon päähän. No siinähän oli aikaa käydä mielessään kaikenlaista läpi. Sitten kahden viikon päästä kaikki olikin normaalisti. Epäili että oli vauva niellyt vaan lapsivettä just kun ultrattiin. Vähän turhan tarkkaan syynätään nykypäivänä ja turhaa huolta aiheutetaan vanhemmille. No huomennahan sen sitten näkee.



Mauii 11+4

Luuk@:millä viikolla se sun siskon vauva syntynyt?Tosi ikävää kun vauva syntyy keskosena.Toivotaan et pikkukeskonen selviää.



Tultiin Norjasta tänään.Oli kiva reissu.Vanhempi poika poti koti-ikävää ja oli huolestunut et jos meillä ei riitä bensa ja et jos auto hajoaa.Sanottiin et bensaa kyllä saa ja et jos auto hajoaa niin viedään se korjaamolle.No reissu kuitenki tehty.



Mulla pahaa oloa ei enään ole.Rinnat vaan kipeät vieläkin.

Onnea kaikille np-ultrassa kävijöille et kaikki ollut ok.

Mulla ensi viikolla se lapsivesitutkimus,vielä ei jännitä ollenkaan sinne meno.Itellä on vaan sellanen tunne et kyllä vauvalla on kaikki hyvin.

Torstaina on mulla eka lääkärineuvola.

Mutta nyt väsyttää et pitää lähtee lepäileen.

anna_liisa 13+6

Kyllä tätä lämmintä nyt piisaa!! Meinaa olo käydä jo todella tukalaksi, mutta ei kai tätä ennusteiden mukaan kauaa kestä...?



Perjantaina oli lääkärineuvola, jossa lääkäri teki alkuraskauden ultran. Ensin, kun mittasi sikiön pituutta niin se heitti melkein kaksi viikkoa taakse päin laskettua-aikaa, mutta ultrasi sitten vielä uudestaan ja saikin sitten paremmin mitattua ja vastaamaan pituuden viikkoja. La pysyi siis samana. Torstaina menen sitten jo np-ultraan. Pahoinvointi on ehkä vähän jo hellittänyt, mutta väsymys painaa edelleen. Mutta josko se tästä...



Minä pääsin kouluunkin ja aloitan opinnot syyskuun puolivälissä. Tämä koulutus on monimuoto/aikuisopiskelua eli koulua on suunnilleen joka toinen viikko neljänä päivänä viikossa. Yritän nyt ainakin tämän syksypuolen käydä ja haen sitten opintojen keskeytystä ja jatkan sitten vaikka ensi syksynä. Ihan kiva saada välillä muutakin ajateltavaa tämän kotonaolon rinnalle!



Ja tämä kaksi pinoa per viikko sopii minullekin oikein hyvin. Pysyy paremmin perässä, että missä mennään.



Minäkin olen miettinyt tuota äitiyspakkaushommaa, että ottaisko sen vai ei? Esikoisen pakkauksen tavarat parin vuoden takaa ovat kuitenkin kaikki tallessa, mutta toisaalta tämä nykyinen pakkausa on kyllä ihana...



Juu, mutta nyt taidan lähteä viilentymään järveen! Jos se auttaisin tähän tukalaan oloon...





Amalia 10+4