Miksi MUIDEN on niin vaikea hyväksyä, että emme tavoittele materiaa?

ehdittehän te sitten miettiä vaikka asumisia tms uudestaan muutaman vuoden päästä, jos siltä tuntuu.



En mä olisi periaatteessa halunnut nyt ostaa taloa (siis ostettiin), kun tiedossa on, että jo parin vuoden päästä olen ainakin vuoden äitiyslomalla.

Täytyy vain aika tavalla karsia sitten monesta muusta paikasta, mutta mahdotontahan se ei lainkaan ole.

Vierailija:

minä kyllä haluaisin lapsilleni omistusasunnon ja tiettyä kunniahimoa esimerkiksi opintojen ja työn suhteen.

Kyllä minulla olisi pettymys, jos valitsisivat tuollaisen elämäntyylin. Tuo on niin kädestä suuhun elämistä, että se asettaa myös sukulaisille paineita.

Vierailija:

mutta omaisuus on aina turva, jonka kanssa voi paremmin pelata esim. työttömyyskausina.

niin tämä turva työttömyyttä vastaan tuskin paljon lämmittää siinä vaihessa kun lainat on eläkeiässä saatu maksettua. Että se siitä " turvasta" .

MInusta se on hengen ja järjen köyhyyttä, sivistyksen puutetta.

Paitsi että ensiasunnon ostajan varainsiirtoverosta vapautumista varten kai pitää olla alle 40v, joten hyvä syy ostaa vaikka 39-vuotiaana. Siihen mennessä useimmat ovat jo palanneet viimeiseltä äitiyslomalta työelämän pariin, ja lainaa voi lyhentää eri tavalla kuin äippärahalla/kotihoidontuella.

Teillä kuulostaa olevan asiat hyvin ja vaikutatte olevan onnellisia. Tulin iloiseksi kun luin tilanteestanne.



Muiden vastauksissa ihmetyttää lähinnä tuo että lapsille toivotaan omistusasuntoa ja kunnianhimoa työhön, tarkoittanee hyväpalkkaista työtä. Minä pistän tärkeämmäksi sen että on onnellinen.

Niin moni meistä keskittyy valittamaan siitä mitä puutuu eikä muista olla onnellinen niistä asioista joita on.



Kavereille voi sanoa ihan suoraan että olette onnellisia nykyisellä tilanteellanne ja että ette halua nyt omistusasuntoa. Sitten hämmästelykommentteihin voit kysyä vastaukseksi että mitä kaveri ites tekisi sinun tilanteessasi: On onnellinen asovuokralla vai ottaa kaverin mieliksi ison lainan ja muuttaa muualle ihanasta kodistaan.

Ilmeisesti miehesi on rakentanut talon, koska teillä on noin vähän velkaa. En ikinä edes kehtaisi ajatella, että " jossain minun on joustettava" , jos saisin asua omassa talossa. Sanot varmaan riidan tullen miehellisikin, että SINÄ halusit tätä taloa, en minä. Ei meillä ainakaan ole vara mihinkään ulkomaanmatkoihn, vaikka meillä ei olekaan omaa taloa. Tuskin se miehesi rakensi taloa itsekkäästi itselleen, vaan koko perheellenne yhteiseksi kodiksi. Tule vaan asumaan vuokralle (kolmio 800¿) ettei tarvitse asua tuollaisissa puitteissa. Taidat olla oikeasti sellainen tyyppi, joka ei jousta mistään, ja esität koko ajan marttyyria. Anteeksi katkera tilitys, mutta ihmisten kiittämättömyys on niiiiiiiiiin rasittavaa.

Vierailija:

Itse asuisin mielelläni mukavassa vuokra tai aso asunnossa mieluummin kuin tässä meidän uudessa talossa. Miehelle talo oli maailman tärkein asia ja hän on toki sen eteen paljon töitä tehnytkin ja vastuuta kantanut joten jossain oli minun joustettava.

Mulle olis kelvannut ihan hyvin vaikka aso kämppä kunhan ei olisi tätä kaikkea asuntovelkaa joka kokoajan vaivaa mieltä. Kaikki on periaatteessa hienoa on 200m2 talo, 2 auton tallirakennus, 2 autoa (onneksi velattomia!), ihan kiva piha jne jne mutta se 160 000e laina estää tekemästä jotain mukavaa turhuutta kuten esim etelän matkoja tms