Kuinka pitkään imettävä äiti voi yleensä olla vauvasta erossa iltaisin?

Oli pakko kommentoida. Täysimetän poikaamme 2,5kk ja en vielä hirveesti ole ollut hänestä erossa. Näissä tapauksissa (esim. kampaaja) olen pumpannut maitoa, jonka isä on sitten antanut pullosta pojalle. Mulla tuntuu maitoa tulevan välillä " yli äyräiden" ja nopeesti pinkeä olo. Sattu sitten kaverin polttarit täksi kesäksi ja läksin pumpulla varustettuna juhlimaan. Alkoholia vielä mukaan ja johan valu tän mamman tissit:) Siellä sitten muiden mukana ja aina välillä pumppaamassa liikoja pinkeyksiä pois.



Ilman pumppua en kyllä pärjäis. Mä en ainakaan jaksa käsin lypsää.

AE ja Otto

Meillä on kaksi tytärtä (2v 10kk ja 1v 6kk) ja poika mahassa rv 28.. Molemmat tytöt olivat täysin rintamaidolla 5kk ikään asti, kumpikaan tytöistä ei huolinut pulloa vaikka sitä yritettiin tarjota ainakin sata kertaa. Mikä tarkoitti sitä että minun piti rintojeni kanssa olla paikalla..kaupasta tullessani mies yleensä oli jo ovella huutamassa että tissit esille lapsella on nälkä :) Toisinaan tytöille on hörppyytetty mukista maitoa, mutta meidän mielestä se on sotkuista ja siitä tuli vauvalle maha kipuja. En voinut olla kummastakaan vauvasta ensimmäisinä kuukausina erossa kun noin tunnin . Meillä illat on ollu " tissittely aikaa" , eli vauvat ovat tankanneet yötä varten ja nukahtaneet tissin viereen.

Ei myöskään kannate luottaa pumppaamiseen..itse ostin kalliin rintapumpun ennen esikoisen syntymää, eikä rinnoistani heru maitoa pumppuun. Imettämällä pystyisin ruokkimaan vaikka armeijan mutta pumppaaminen ei onnistu, olen kokeillut kaikki herumista lisäävät temput (vauvan kuvan katsominen, vauvan käyttäminen ensin rinnalla yms.)

Vaikka täys-imettäminen voi tuntua äidistä hieman orjuuttavalta, on se kuitenkin sen arvoista. Tyttäremme ovat olleet todella terveitä, nämä ensimmäiset kolme vuotta on selvitty parilla nuhakuumeella.



Onnea loppu odotuksee ja imetykseen! ..muista että myös imettäminen laihduttaa..

ei se usein pullosta saa, mutta jos mun tarvitsee käydä jossakin ilman vauvaa, niin vauva pärjää kyllä pärjää ilman minua niin kauan kuin itse raaskin olla pois;) pariviikkoisena se oli ensi kertaa pari tuntia miehen kanssa kahdestaan, kun olin kaverin luona ilman vauvaa. mulla oli kyllä ikävä koko ajan, mutta hyvin olivat pärjänneet kun lypsin ennen lähtöä pulloon.



periaatteessa, jos vauvalla on pullossa maitoa, voit olla pois niin pitkään kuin raaskit - aluksi tuskin kovin kauaa;D mutta siis, jumppaan voit aivan hyvin mennä (kannattaa lypsää juuri ennen lähtöä ettei rinnat räjähdä).

Meillä esikoinen asui rinnalla illat ensikuukausina. Sehän on ihan normaalia, ei siinä mitään vikaa, mutta kun imetti tyyliin 2t putkeen ja sitten taas lisää hetken päästä, ei siinä paljon takapuoli sohvasta noussut(tulipa katsottua kaikki hömpät telkusta). Nyt kakkonen on ollut paljon harvasyöntisempi, mutta hänellä taas oli koliikki joten neljään kuukauteen saakka illat meni huutaessa. Nyt kun kakkonen on kohta 9kk, suunnittelen aloittavani jumpan nyt syksyllä. Jos vaan löydän sopivan ajan. Syö kiinteitä paljon mutta illalla ottaa vielä tissiä ja sitten pitäisi olla n.klo 20 kotosalla. Toisaalta helppoa näin ison kanssa, sillä meillä on aika selkeä päivärytmi ja ruokailut on helppo ennakoida.



Aika iso muutos on tulossa elämääsi ja vaikka jumpassa käynti on kyllä tosi kivaa, olen samaa mieltä, niin voi olla että sen aika tulee vähän myöhemmin. Tai jos maksat nyt jumpan niin pystytkö olla ottamatta paineita siitä ettet ehkä pääsekään jumppaan? Itse en kannata pullosta ruokkimista jos haluat imettää, helposti sitten käy niin että vauva alkaa hylkiä rintaa kun pullosta saa masun täyteen helpommalla.

Että vaikka olen yrittänyt sekä lypsää käsin että kahdella eri merkkisellä pumpulla niin en vaan heru. Eli vauva pitäis olla varmaan toisella rinnalla että toisesta saisin lypsettyä. Maidon riittävyyden kanssa ei ole ollut ongelmaa kun molempia olen täysimettänyt 6kk ja esikoista kaiken kaikkiaan imetin 2v4kk, kuopusta edelleen(kohta 9kk). En tiedä onko tämä yleistäkin, mutta minusta saa irti maidon vain vauvalla;-).

Joo, ei mua se haittaisi, vaikka en pääsisi nyt syyslukukaudella kertaakaan jumppaan. Mutta sinne pitäs ilmoittautua ja maksaa se, jos meinaa mennä sinne edes keväällä (jotta saan paikan ryhmästä)... Seuraava mahdollisuus on sitten vasta vuoden kuluttua. Eipä nuo työväenopiston jumpat kalliita ole, joten sikäli ei haittaa, vaikka maksaisin sen turhaan... No, ehkä teen niin, että kyselen sitten joulun jälkeen, onko ryhmässä vielä tilaa. Voihan tilaa löytyä (ja sitten pitää joka tapauksessa maksaa koko vuoden maksu), vaikka yllättävän suosittuja nuo jumpat on olleet...



Kaipaan jumppaa ihan vaan jumpan tuovan hyvän olon takia - en niinkään laihdutusmielessä...



Kuinka monta kuukautta teillä (jotka ette ole syöttäneet vauvaa pullosta) on kestänyt se vaihe, että iltaisin ei voi olla erossa vauvasta?

Ekan kerran, kun olin vauvasta erossa enemmän kuin tunnin hän oli pari-kolme viikkoinen. Taisin olla kaupungilla 3-4 tuntia, vauva oli nukkunut koko ajan. Meillä vauva nukkui oikeastaan joka päivä 3-5 tuntia parvekkeella heti kun 2 viikkoa tuli täyteen ja saattoi lykätä pakkaseen nukkumaan. Ajoitin yleensä menoni siihen. Sisällä vauva EI päivisin nukkunut hetkeä kauempaa. Pulloon lypsin maitoa sekä rintapumpulla että käsin niin, että oli aina vähintään pari desiä pakkasessa, joskus niitäkin tarvittiin.



Omat rintani kestivät ekan parin viikon jälkeen muutaman tunnin poissaolon ihan hyvin, välillä tosin tunsi kun maito lähti herumaan, mutta mulla ei koskaan maitoa " tulvinut" , eli liivinsuojat pitivät. Meidän tyttö ei ikinä ollut tissillä yli 10 minuuttia, eli eivät kaikki vauvat ole " maratonimetettäviä" , mutta kun etukäteen ei tiedä ;) Kun vauva oli parikuinen aloimme miehen kanssa käydä kerran kuussa ulkona, olimme n. 2-4 tuntia pois, joskus ei huolinut pulloa, muttei silloinkaan ollut nälkään kuolemassa, imetin heti kun tulimme. 3-kuisena oli n. 10 h isänsä kanssa kun olin kaverin polttareissa, unohdin rintapumpun ja kotiin tultuani rinnat suorastaan suihkusivat maitoa :D



Täysimetin 6 kk, eli lapsi sai vain rintamaitoa, lypsettyä pullosta vain kun olin poissa kotoa ja oli nälkäinen, 1-2 kertaa kuussa. Rohkaisen ilmoittautumaan jumppaan, ainakin itse olisin varsin hyvin voinut olla poissa kotoa kerran viikossa 3 tuntia parin ekan viikon jälkeen. Jos rahallinen satsaus ei ole suuri, niin ei harmita jos ei heti/aina pääse.

on meillä ollut aina se akuutein aika, jolloin äiren tissti ja syli ovat olleet ehdottomat - kun siis pienestä vauvasta kyse. Se väsähtäneen pikkuisen iltaitku ja jatkuva tankkaus, sekä maidon että läheisyyden, on aina keskittynyt maagisesti klo 19:ään: alkanut aina hiukan ennen sitä ja päättynyt vauvan iästä ja tsägästä riippuen klo 20-21. Olen itsekin huomannut, että leijonanosa jumpista järjestetään juuri tuohon aikaan, joten meikällä hyppelyt jäivät, kunnes vauva oli hiukan isompi (vaan sitten sitä on ihminen tässä raskautunut aina uudelleen ja lysti on alkanut alusta!). Pullo on huolittu vasta siinä puolen vuoden pintaan. Kyllä tässä jumppaamaan ehtii koko loppuelämänsä, ja voihan sitä kaikenmoista koettaa harrastaa kotonakin, jos vain mies tajuaa lasten kanssa antaa äidille sataprosenttisen jumpparauhan sopivana hetkenä.

Niin, ja sitä paitsi ei kovin rajua jumppaa kannata muutenkaan mitä pikimmiten synnytyksen jälkeen aloittaa: parempi antaa lantionpohjan lihasten palautua hissukseen, sillä monen himobikkaajan tulevaisuudennäkymät eivät ole kovin kivat tuolla alapään seudulla liian aikaisin aloitettujen hyppyjen ja ponnistusten ansiosta! Itselläni on synnytyksissä vielä pamahtaneet sellaiset pukamat, että vaikka ekan kerran olen rankemmin jumpannut vasta kuukausia synnytyksen jälkeen, ovat pukamapenteleet ottaneet ja äityneet kamaliksi. Ekan synnytyksen jälkeen taisi pukama jopa revetä jumpan loppuvaiheessa. Ei mitenkään suositeltavaa ja mukavaa. Ensalkuun uskonkin parasta liikuntaa olevan reippaan kävelyn raittiissa ilmassa pienokainen vaunuissa ja jatkuvan kanniskelun vuoksikin usein toistuvat venytykset - kun niiden suorittamiseen vain jäisi aikaa ja voimia!



Hyvää synnytystä ja sen jälkeistä aikaa toivottaa

Vitanova rv 40+0

jättänyt molemmat lapseni mieheni kanssa yksin kun he ovat olleet noin 10 päivää vanhoja. Esikoinen oli alusta asti osittaisimetyksellä, eli Nania joi pullosta. Kakkonen on ollut lähes täysimetetty, eli lypsin pakkaseen ja joi pullosta. Meillä molemmat lapset ovat saaneet jo sairaalassa pullostaa lisämaitoa, samoin tutit jo sairaalassa, eli eivät ne välttämättä imetystä kaada. (Esikoisen kohdalla imettämättömyyteen aivan muut syyt kuin tuttipullot...)



Itse ilmoittautuisin jumppaan, äiti tarvitsee ehdottomasti omaa aikaa, edes sen kerran viikossa muutaman tunnin. Ja onhan miehelläkin oikeus hoitaa lastaan, jopa ihan itsenäisesti!

Minäkin ihmettelin, kun luin neuvolan ilm.taululta, että palautusjumppa pidetään klo 18! Miksei se vois olla päivällä... No, tietty monien ois vaikea saada vauvalle hoitajaa päivällä...



Päätin nyt, että en ilmoittaudu jumppaan. Elän siinä toivossa, että saan paikan jumpasta joulun jälkeen, jos tuntuu, että olen silloin valmis menemään sinne. Ja jos en saa paikkaa, niin sitten alan käydä jumpassa vasta ensi syksynä. En ole tosiaan edes varma, pystynkö olemaan vauvasta erossa... Tottahan se on, että jumpata ehtii myöhemmin elämässään yllin kyllin - nyt vauva on se tärkein :) Toivon kovasti, että imetys onnistuisi, joten en uskalla varmaan edes hankkia tuttipulloa siinä pelossa, jos vauva sitten tottuu pulloon ja alkaa hylkiä rintaa. Kotona voi tosiaan jumpata...tai ainakin venytellä. En uskalla tehdä hyppyjä varmastikaan pitkään aikaan. Tuoreessa Vauva-lehdessä oli vinkkejä, miten kuntouttaa jumissa olevia paikkoja synnytyksen jälkeen :)

tähän ketjuun.



Meripihka, on todella hyvä, että haluat imetyksen onnistuvan ja olet ilmeisesti valmis satsaamaan siihen. Hyvä niin, mutta muista kuitenkin olla itsellesi armollinen! Yleensä imetys onnistuu ilman valtavaa tuskaa, mutta joskus imetys ei vain onnistu.



Repesin ensimmäisen synnytyksen jälkeen erittäin pahasti, söin vahvoja särkylääkkeitä ja antibiootteja ja olin aivan rikki. Silloin maitoa ei vaan alkanut tulemaan, vaikka olisin tehnyt mitä. Istuin illat imettämässä, join kaiken maailman mammateetä jne. Mutta ei. Ilmeisesti elimistä käytti kaiken energian itsensä parantamiseen, eikä väsymys ja imetysstressi auttaneet asioita.



Yritän siis sanoa, että älä ota liian kovia paineita. Huolehdi itsestäsi, lepää ja ota omaa aikaa, vaikka jumppaan et menisikään. Anna lapsen isän myös huolehtia pikkuisesta ja Sinusta. Vaikka olet äiti, olet myös nainen ja vaimo, älä anna äitiyden viedä kaikkea muuta elämästäsi.



Olen erittäin läheltä seurannut tällaista äitiä, joka ei anna edes miehensä osallistua vauvan hoitoon, vaan pitää lapsen rinnalla kaikki illat. Lopputuloksena lapsi ei rauhoitu kenenkään muun kuin äitinsä kanssa, ei hymyile muille kuin äidilleen jne.



Toivottavasti en loukannut ketään tällä kirjoituksella, ei ollut tarkoitus. Enkä myöskään imetysvastainen.



Onnea loppuodotukseen kuitenkin!

Aika moni antoi minusta sellaisen kuvan, että vauvan synnyttyä äiti on ihan totaalisen kiinni alkukuukausina. Minusta asia ei ole automaattisesti niin, vaan uskoisin, että paljon on kyse myös siitä, mihin lapsensa totuttaa.



Pienellä on toki omat tarpeensa ja alkuun elämä on rytmitöntä ja ennustamatonta, mutta uskoisin, että aika pian perheet voivat vaikuttaa esim. ruokarutiineihin. Minun mielestäni se, jos vauva asuu kuukausitolkulla illat äidin rinnoilla on eräällä tapaa perheen oma valinta. Ne, joilla on paljon lapsia, joista muutkin kuin vauva tarvitsevat hoivaa iltatunteina, voinevat vahvistaa tämän kuin myös ne perheet, joissa vauvalle on syystä tai toisesta jouduttu heti alusta lähtien luomaan selkeä (ruoka)rytmi.



Vauvat itkevät eri syistä. Imetys rauhoittaa useimmiten kai parhaiten, mutta muitakin rauhoittumiskeinoja luullakseni on löydettävissä useimmille vauvoille. Joku kantaa liinassa, toinen tutittaa, kolmas lenkkeilee vauvan kanssa vaunuilla jne.



Jos halua löytää äidille omaa aikaa on, löytyy siihen varmasti keino, jos isä tai muu läheinen on valmis hoitamaan vauvaa aina näinä aikoina. Minun on vaikea uskoa, että olisi vauvaa, joka ei ilman tissejä pärjäisi tuntiakaan, jos vauva on juuri syönyt ennen eronhetkeä. Uskoakseni useimmilla vauvoilla onnistuisi parin tunnin erossa olo ihan hyvin, jos vain sekä äidillä että hoitajalla olisi rohkeutta kokeilla asiaa useamman kerran. Vauvan vartuttua useamman kuukauden, kolmekin tuntia täysimetetyllä lapsella on kai ihan normaali ruokaväli. Siinä ajassa ehtiikin jo sekä jumpata että venytellä.



Jokainen punnitsee tilannetta oman perheensä lähtökohdista käsin. Tuntuu vaan niin kurjalta, kun kaikki antavat ymmärtää, että vauva sitoo äidin ihan totaalisesti. Riippuvuussuhde puolin ja toisin on hyvä olla olemassa, mutta pienet hengähdyshetket tekisivät hyvää varmasti useimmille. Ja isä ja muu hoitaja saisi samalla luoda vauvaan ihan omanlaisen kontaktinsa, kun äiti ei olisi koko ajan varjona häseltämässä. ;D



terveisin Tituliini

esikoinen oli ihan rintalapsi, eli pullosta jöi velliä vasta alkaen iässä 11-12 kk. Tätä ennen myös maito-allergia, eikä suostunut juomaan apteekin korviketta. Näin ollen minä olin lapsen kanssa kaikki illat kunnes velliä alkoi menemään.

Kakkonen opetettiin varta vasten myös syömään pullosta, eli annettiin useimpina iltoina päivällä pumpattua maitoa lisämaitona illalla. Näin sai vatsansa täyteen, ja oli myös mahdollista olla lyhyitä hetkiä erossa lapsesta. Ekojen neljän kuukauden aikana (suurinpiirtein) en kuitenkaan voinut olla noin kahta tuntia kauemmin erossa lapsesta tai pumpusta ilman märkiä läiskiä.

Itselläni oli kakkosen aikan mahdollisuus käydä jo päiväsaikaan salilla. Imetin tai pumppasin ennen lähtö rinnat " tyhjiksi" että oli helpompi käydä salilla. Isä sai sitten tarvittaessa ruokkia lapsen mun poissaollessa. Aiomme opettaa myös numero kolmosen pullolle. Kakkosen kanssa ei siis pullosta syöminen tai tutin syöminen aiheuttanut mitään ongelmia rintaruokinnan suhteen. Imetys loppio kun lapsi oli 7 kk (osasyynä mun tiukka imetysdietti).

Eli sun kolmen tunnin jumppasuunnitelma ei meidän lasten kanssa olisi onnistunut



Sokeritoppa 11+6

Enkä muista ihan tarkkaan. Ehkä esikoisen kohdalla n.3kk(tai jotain). Sen jälkeen alkoi vähän selkenemään rytmi(inhoan kyllä sanaa " rytmi" , mutta alkoi mennä suunnilleen tunnin heitolla samaan aikaan nukkumaan) ja imetys alkoi sujua omalla painollaan. Kakkosella oli koliikki joka helpotti vähitellen 4kk ikään mennessä. Sen jälkeen olis voinut ajatella lähtevänsä ehkä iltamenoille(jos olisi jaksanut). Ehkä se jumppa-aika on just vähän hankala, meillä ainakin ykkönen asui rinnalla illan ja kakkosen huuto alkoi aina klo 19. Nyt aloitan kyllä jo jumpan, kakkonen on kohta 9kk. Jos saan illaksi hoitajan kun mies on raksalla...



Käytännössä monet vauvat ovat illalla tarvitsevia ja isommat myös...Kun väsyttää. Itse en ole osannut ajatella että tarvitsee itselle ottaa aikaa ja olla myös vaimo miehelle jne., kuten tässä joku sanoi. Totta sekin varmasti, mutta mitä on muutama kuukausi tai vuosikin ihmiselämässä? Hetkessä vauva on isompi taas ja on taas enemmän sitä aikaa ja energiaa touhuta.

Mitähän tämä ihan käytännön tasolla tarkoitti ko perheessä?



Minäkin pidin varsinkin esikoistani rinnalla kaiket illat, ihan siitä käytännön syistä, että hän syöpötteli kaiket illat ja vastaavasti itkeskeli ellei saanut " asua" rinnalla ja äidin välittömässä läheisyydessä. Toisin sanoen hoidimme häntä juuri niinkuin parhaaksi näimme eli niin että vauva oli mahdollisimman tyytyväinen. Tällainen tilanne saattaa ulkopuolisesta näyttää juuri siltä, että äiti on jotenkin sairaalloisella tavalla kytkenyt vauvan itseensä ja omalla toiminnallaan aiheuttaa sen, ettei edes isä kelpaa hoitajaksi vauvalle. Huoh. Usein vain tällainen tilanne lähtee ihan siitä vauvasta itsestään, eli jos vanhemmat haluavat elää ns. vauvantahtisesti, silloin vauva saattaa todellakin olla tietyissä ikävaiheissa aivan äidissä kiinni. Nimenomaan silloin jos äiti imettää lasta. Jo pieni vastasyntynyt jo oppii sen, keneltä sitä imetystä saa, ja se imetyshän merkitsee paitsi ruokaa, myös ihokontaktia ja näin ollen sitä suurinta läheisyyttä ja turvaa. Ei liene mikään ihme, että pieni vauva " saattaa" olla täysin äidistä riippuvainen ja isäkin tulla vasta kaukana perässä. Käsittääkseni se onkin jopa ihan luonnollista :)



Vastaukseni alkuperäiselle: ihan alkukuukausina ei ainakaan hyppyjä sisältävä jumppa liene edes suositeltavaa äidille. Itse en olisi päässyt esikoisen kohdalla ainakaan puoleen vuoteen jumppaan iltaisin, toinen lapsi oli vähemmän tissitakiainen iltaisin, mutta pisin poissaolo olisi luultavasti voinut olla pari tuntia joskus n. 4kk iässä ja sekin alkuillasta. Näissä on niin paljon kyse paitsi vauvasta, omasta jaksamisesta mutta myös priorisoinnista.

mutta kerron kuitenkin omasta kokemuksesta, että sinne jumppaan kyllä pääsee aika pian. :)



Meidän (nyt jo yli 2-vuotias) esikoinen syntyi huhtikuun puolivälissä ja juhannuksen jälkeen menin ensimmäistä kertaa salille tai muistaakseni se taisi olla spinning-tunnille. Kellon aikaa en muista, mutta iltaisin siellä kuitenkin kävin, koska mies kotiutui töistä vasta puol viiden jälkeen iltaisin.

Vauvaa sai kyllä alkuun imettää iltaisin useamman tunnin melkein tauotta, mutta kyllä ne iltaimetykset vähän reilu 2 kuisen kanssa alkoi olla sen verran vähäisempiä, että pystyin olemaan kotoa pois sen vajaa 2 tuntia mikä salilla käynti matkoineen vei. Ennen lähtöä vielä usein imetin/pumppasin rinnat tyhjiksi ja jätin jääkaappiin maitoa varalle, mikäli kova hätä tulisi. Imetystä tuo parikuiselle sillon tällön pullosta syöttäminen ei haitannut. Mutta onhan niitä tietysti sellaisiakin vauvoja, jotka eivät yksinkertaisesti pulloa huoli. Silloin voi tietysti kokeilla hörppyyttää.



Mutta siis meidän perheessä meni ainakin ekalla kerralla näin. Toivottavasti nyt toisen vauvan kohdallakin tämä mamma pääsisi vielä tämän vuoden puolella treenaamaan.



S rv 30+3

pumppuasia on osittain varmasti makukysymys, osittain me naiset myös olemme hyvin erilaisia. Itsekin olin ennen vauvan saantia sitä mieltä, että " se ei ole tarpeellinen" , mutta itselläni tuo maidon nousu rintoihin oli kivussa yksi kamalimpia kokemiani asioita, että jos sitä rintapumppua ei olisi ollut sairaalasta päästyä, olisin oikeasti ollut todellisessa pulassa. Ilman tehokasta pumppausta olisin kärvistellyt tuskissa (maitoa olen pumpannut jopa 190 ml kerrallaan). Vaikea asia on se, että ET VOI TIETÄÄ ETUKÄTEEN kuulutko niihin, joille se on todella tarpeellinen vai niihin, jotka selviävät huoleti ilman sitä.



Totta tuo viimeisinkin kommentti, että jos haluaa, vauvan luota pystyy olemaan myös pois suhteellisen alusta lähtien. Riippuu kuitenkin paljon perheestä ja siitä minkälaisia ratkaisuja perhe tekee. Meillä on annettu alusta asti välillä myös tuttelia - vauva on hyväksynyt pullonkin hyvin - joten olen halutessani päässyt käymään muutaman tunnin reissuilla jossakin. Toisaalta on myös vauvoja, jotka hyväksyvät vain rinnan, silloin on vaikeampi lähteä, sillä oman vauvan itkua on yllättävän vaikea kuunnella (tai lähteä, jos tietää, että vauva saattaa saada sillä aikaa itkukohtauksen).

mainitsemassani perheessä äiti ei todellakaan päästänyt isää osallistumaan vauvan hoitoon. Kun isä yritti tehdä jotain, alkoi taukoamaton neuvonta ja nalkutus, tyyliin " ei noin laiteta vaippaa, ei noita vaatteita, älä pidä vauvaa noin vaan näin" jne.

Äiti oli heti kädet ojossa ottamassa vauvaa jos inahtikin, ettei se vaan rupea itkemään. Nyt lapsi on jo reilu vuoden ikäinen, eikä äiti voi vieläkään olla poissa kotoa, vaan ottaa edelleen lapsen mukaansa esim. tyttöjen saunailtaan.



Mielestäni on todella surullista seurata tilannetta, etenkin kun tämä isä todella yritti hoitaa lastaan ja rakastaa lapsia noin muuten. Hän on mm. selvinnyt ihan hienosti meidän lasten kanssa, joita on joskus ollut hoitamassa pari tuntia.



Äiti itse on sitä mieltä (edelleen), että hänen elämänsä on nyt täyttynyt, kun hänellä on lapsi ja hän on äiti. Hän ei mm. pidä juurikaan yhteyttä vanhoihin ystäviinsä, on lopettanut kaikki omat harrastuksensa jne. Mielestäni ei todellakaan tervettä.



Totta kai äiti on tärkein ihminen lapsen elämässä, en todellakaan edes yritä väittää muuta. Mutta lapsesta ei saa tulla elämän ainoa sisältö äidille, äiti ei saa tulla riippuvaiseksi lapsestaan.



Se, mitä yritän sanoa, on se, että elämä ei lopu, vaikka perheeseen tulee vauva. Mielestäni isä ei ole lapsen hoitaja, vaan toinen, täysivaltainen vanhempi, jolla on sekä oikeus, että velvollisuus osallistua lapsen hoitoon.



Aloittajan tekstissä kiinnitin huomiota esimerkiksi siihen, ettei hän halua ostaa edes varuiksi tuttipulloa. Tämä esimerkki tapaukseni alkoi melko lailla samanlaisista pienistä asioista, jotka vain paisuivat.

Ja edelleenkään en halua olla imetysvastainen tai mitään sellaista, mielestäni vain olisi hyvä suhtautua asiohin suvaitsevaisesti, eikä etukäteen päättää, että asiat tehdään ehdottomasti juuri tietyllä tavalla. Lasten kanssa kun joutuu joustamaan yllättävissäkin asioissa ja silloin on helpompaa, jos on jo valmiiksi asennoitunut niin, että jos suunnitelma A ei toimi, niin aletaan toteuttaa suunnitelmaa B.

Ja jos siltä tuntuu että sellaisen tarvitsee niin kaupastahan niitä saa. Emme ole myöskään hankkinut montaa muuta vauvanhoitotarviketta, mitä ilmankin pärjää. Meillä iskä on hoitanut varsinkin kakkosta ihan vastasyntyneestä runsaasti(ykkösen aikaan oli reissutöissä), heti isyyslomalla lähdin esikoisen kanssa muskariin jne. ja jätin vauvan isälle. Tankkasin vauvan täyteen ja lähdin tunniksi pois, pärjäsivät päiväsaikaan ihan hyvin. Imetys on tavallaan iso asia, mutta ajallisesti lyhyt, vuorokauteen mahtuu paljon muutakin, etenkin vähän isommalla vauvalla.

Me ihmiset olemme erilaisia, ja myös äidit. Joillekin äidiksi tulo on isompi asia kuin toisille. Itse toivoisin lähinnä, että muistettaisiin, etteivät kaikki voi tai halua toimia samoin kuin itse toimimme eivätkä toisin toimivat välttämättä ole silti sen huonompia tai väärempiä. Lasta voi toki lyödä laimin, ja se on tuomittavaa, mutta jos joku hurahtaa alkuaikoina omaan nyyttiinsä niin paljon, että haluaa unohtaa entisen elämänsä jne. niin mitä se muille kuuluu? Kenen kannalta se on surullista, jos ihminen kokee elämänsä tulleen täydeksi lapsen synnyttyä? Jos itse onkin suhtautunut vauvaansa eri tavalla alun alkaenkin, ei se silti tee toisenlaisesta toimintatavasta sairasta!



Toki on kurjaa jos miesrukka teilataan täydellisesti lastensa hoitajana (jos ei asu samassa huushollissa, tästäkään tilanteesta on vaikea saada kovin todenmukaista kuvaa...), mutta alkuaikoina tapahtuva pieni vouhotuskin toisen toimien perään on osin sen hormonipöllyn aikaansaamaa ja myöhempi sitä roolijaon hakemista ym. vanhemmaksi totuttelua. Ei ole varmaan mitenkään tavatonta tai edes harvinaista myöskään kuvailemasi isän toiminnan vahtaus. Kurjaa, mutta todennäköisesti myös ohimenevää.



" Äiti ei saa tulla riippuvaiseksi lapsestaan." Minä sanoisin päin vastoin, että toivottavasti äiti tulee jossain määrin riippuvaiseksi lapsestaan! Takaa nimittäin sen, että äiti hoitaa lastaan mahdollisimman hyvin ja lapsi saa tarpeeksi äidin läsnäoloa ja hoitoa osakseen.



Meitä on tosiaan moneksi. Itse olen täysimettänyt lapsiani pitkään enkä ole kokenut tarvetta (ja on mm. tuntunut liian hankalalta) lähteä mihinkään useita tunteja kestäviin menoihin ilman lapsia lasten ollessa pieniä ja paheksunta ja silmien pyörittely on suoraan luettavissa joidenkin toisin toimineiden tai yksinelävien naisten jutuista rivien välistä. " Kunhan sekin siirtyy pullolle..." -lauseeseen voi olla vaikea kommentoida mitään. Sen sijaan paheksunta ja hämmästely ärsyttää suunnattomasti itseäni ja on vastaavasti puheenaiheena niiden ystävieni kanssa jotka taas ovat myös vapaaehtoisesti sitoneet itseään toisia enemmän vauvoihinsa. Erityisen kurjaa on, jos omat ystävät eivät sulata muuttunutta elämäntapaa ja siinä tilanteessa on turha kuvitella että kaikki yhteydenpidon lopahtaminen johtuisi ainoastaan vauvasta.



Noh, menipä ohi aiheen, mutta halusin tuoda esiin vain sen että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia ja mielestäni on typerää ja aika suppeakatseista väittää esim. että ne, joiden elämä pyörii itseä enemmän lasten ympärillä eivät ole terveitä tms.