Kuinka pitkään imettävä äiti voi yleensä olla vauvasta erossa iltaisin?
Tietysti se on yksilöllistä, kuinka usein ja kuinka paljon vauva syö... Mutta kiinnostaisi teidän muiden kokemukset! (Odotan esikoistani, laskettu aika on 15.8.) Nimittäin tekisi mieli ilmoittautua jumppaan... En usko pääseväni sinne kovin pian, mutta ilmoittautua pitää, jos meinaa mahtua ryhmään ja päästä mukaan jossain vaiheessa (kestäähän jumppa huhtikuuhun asti, joten eiköhän nyt viimeistään kevätpuolella sinne pääsisi...!!). Itse asiassa haluaisin sekä hikijumppaan että venyttelyyn, joka on suoraan hikijumpan jälkeen...mutta se tarkoittaisi noin kolmen tunnin (n. klo 18-21) erossaoloa vauvasta! Aluksi kävisin vain venytyksessä...hikijumpan vuoro ois sitten jossain vaiheessa, jos oma kunto kestää... Ihan aluksi en kuvittele pääseväni edes venytykseen, vaan yritän käydä fysioterapeutin ohjaamassa synnytyksestä palautumisjumpassa kerran kuussa. Sinne yritän raahautua pari viikkoa synnytyksen jälkeen, mikäli olen riittävän hyvässä kunnossa.
Mutta mutta...haaveena ois siis imettää vauvaa - eikä pulloruokkia ainakaan alussa! Olen kuullut, että vauvat syövät usein iltaisin pitkään ja paljon sekä itkeskelevät. Onko siis aivan mahdotonta edes kuvitella pääsevänsä noihin jumppiin (tai toiseen niistä)?! Imettäisin vauvan juuri ennen jumppaan lähtemistä ja heti sieltä tultuani. Alkaisikohan maito valua jumpassa...ja mikä kauheinta, tulisiko vauvalle nälkä ennenkuin tuun kotiin?! Pakko ois varmaan ottaa lypsäminen ja pullot käyttöön...?! Vauvaa hoitaisi siis vauvan isä tai isovanhemmat sillä aikaa, kun olisin jumpassa.
Miten te muut, jotka tykkäätte harrastaa liikuntaa, olette toimineet? Tietty vois yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja jumpata kotona... Hm...
Kommentit (41)
meillä kyllä isä aikoo osallistua vauvan hoitoon niin paljon kuin ehtii töiltään ja opiskeluiltaan. Sen takia toivomme perhehuonettakin, jotta mies pääsisi opettelemaan vauvan hoitoa alusta asti yhdessä mun kans.
:) Meripihka78 rv38+5
tottakai hankimme tuttipullon, jos sille ilmenee tarvetta. En yleensäkään käsitä, miksi kaikkea mahdollista pitäisi ostella varalta jo etukäteen vauvalle... Voihan mies kipaista hakemassa kaupasta, mitä tarvitaan sitten, kun vauva-arki koittaa ja näemme, mitä JUURI ME tarvitsemme. Eihän sitä voi tietää etukäteen! Toivon, että imetys onnistuisi, mutta eihän maailma siihen kaadu, jos se ei onnistu.
Isä voi osallistua monin tavoin lapsen hoitoon, eihän ruokinta ole ainut asia. Emme koe ongelmaksi sitä, jos ruokinta on yksin mun vastuulla. Kuitenkin miehen vastuulla on työt ja opinnot, joten oishan kohtuutonta vaatia, että hän vielä hoitaisi puolet vauvanhoidosta ja kotitöistäkin tms. Olemme puhuneet, että päävastuu vauvasta ja kodista on mulla, mutta luonnollisesti vietämme paljon aikaa kolmistaan. (Miksi isän pitäisi olla kahdestaan vauvan kanssa ja mun lähteä pois kotoa niinä harvoina hetkinä, kun miehellä on vapaa-aikaa? Emmekö voi tuolloin helliä, silitellä ja laulaa vauvalle jne. YHDESSÄ?) Ja isä voi hoitaa vauvaa kaikilla muilla tavoilla, paitsi imetys jää mulle (JOS se onnistuu!!). Jos imetys ei onnistu, isä osallistuu tietysti myös vauvan ruokintaan.
Sittenhän sen näkee, millaista vauva-arki tulee olemaan...mutta tällaisia ollaan juteltu etukäteen miehen kanssa :)
Meripihka78 rv38+5
Meillä on molemmat lapset olleet sellaisia, jotka eivät ole tuttipulloa huolineet. Kuopuksen kanssa yritimme kyllä kovastikin, mutta ei onnistunut, vaikka kokeiltiin kaikkia löytämiämme sekä tutti- että pullomalleja useaan otteeseen. Myös hörppyytys ym. tulivat tutuiksi molempien elämän alkutaipaleella, mutta emme kyllä millään muulla keinolla kuin rinnalla saaneet vauvojen sisuksiin jäämään maitoa muutamaa milliä enempää. Jos joskus saimmekin esim. 10 milliä, se tuntui ihan luksukselta, vaikkakin iso osa tuli pian pulautuksena pois.
Tiiviistä rintaruokinnasta huolimatta olen sitä mieltä, että kyllä vauva sen pari tuntia sopivasti ajoitettuna pärjäilee, kun vaan sitten hoitajalla on varmuutta ja halua hyssytellä vauvaa tarvittaessa erilaisin keinoin, sopivaa hakien. Kyllä ne keinot sieltä sitten löytyvät, kun hoitajalla on tilanne käsillä. :D
Tituliini
vauvanhoito on paljon muutakin kuin ruokintaa. jo pelkkä sylissä pitäminen on tärkeä osa vauvan elämää. vaippojakin tarvii vaihtaa aika monet joka päivä;) vaatteitakin ainaki meillä menee vaihtoon muutamat, kun poika pulauttelee. minusta on hyvä että mieskin " saa valita" itse vaatteet vauvalle pukiessaan sitä. välillä tulee mieleen että mistä se ton väriset potkuhousut tempaisi, mutta eikös se ole tärkeintä että vauvalla on lämmin ja puhdas vaatekerta päällä. en ole siksi vaatevalintoihin halunnut puuttua, mikäli mies on vauvan kaapista mielestään söpöt löytänyt. jos ollaan lähdössä " oikein ihmisten ilmoille" , mies kyllä kysyykin multa, että mitkä ois semmoisia hienompia vaatteita vauvalle.
mutta varsinkaan kotioloissa en koe, että miksi juuri minä olisin se jolla on ainut rajaton oikeus päättää vauvan pukemisesta ja maailma kaatuu jos vaippa kerran falskaa tai kietaisupaidassa on rusetti väärässä kohtaa (kai se liittyy jotenkin siihen äidinvaistoon, että nainen yleensä uusista vaatteista hoksaa helpommin, mistä kohtaa neppari kiinnitetään. myönnän kyllä, että kietaisubodya itsekin vähän aikaa pyörittelin ennen kuin löysin parin jokaiselle nepille)
ja meillä muuten on isän ja vauvan väliseksi jutuksi muodostunut kylpy. mies kylvettää vauvan aina, koska hän pitää siitä ja se nyt on juttu mihin ei äitiä välttämättä tarvita - toisin kuin vaikkapa imetys;) ja jo vastasyntyneelle mies on lukenut iltasadun. sitä en tiedä, minkä verran lapsi siitä vielä tajuaa, mutta on ainakin turvallista nukahtaa äidin rinnalle kun isän rauhallinen ääni kuuluu taustalta.
varmasti teillä menee kaikki hyvin, sulla on just oikea asenne! ei kaikkea vauva-arkeen liittyvää tarvitse eikä edes voi suunnitella etukäteen. vauvasi synnyttyä näette sitten, mitä just teillä kaivataan lisää, ja miten toimia:)
Terveiset Euroopan keskeltä. Täällä äidit palaavat töihin tyypillisesti kun lapsi on 3-4 kk ikäinen. Ei se nyt mikään ideaalitilanne ehkä ole, mutta niin se vain on. Kyllä täällä silti ihmiset ja lapset ihan normaaleilta ja tasapainoisilta vaikuttaa minun pohjoismaisille hyvinvointiyhteiskuntasilmilleni. Useimmat äidit osaimettävät sitten vielä töihin palattuaan, eli aamuisin ja iltaisin, päivällä vauvat pärjäilevät muilla keinoilla, enkä ole kuullut, että vauvoja kauheasti kuolisi nälkään, kun eivät suostu pullosta juomaan. Tässähän mekin tytöt keikutaan hengissä ja järjissä vauvantekoiässä, vaikka omilla äideillämme oli osittain vielä 3 kk tai 6 kk äitiysloma.
Itse olen sen kannalla, että on hyvä pitää huolta itsestäänkin ja on vähän itsekäskin välillä. Mukavaa äitiyttä kaikille.
AJL
eli hieman aiheesta sivuun, jos sallitaan. Joku kirjoitti, että miksi hankkia etukäteen kaikkea, saahan sitten kaupastakin. Noin osittain itsekin ajattelin, MUTTA jouduimme melkein todelliseen pulaan, kun maito alkoi synnytyssairaalassa nousta rintoihini ja se pakkautui niihin niin kipeästi, että minun oli aivan välttämätöntä pumpata maitoa pois (vauvan imeminen ei ollut riittävästi tuossa tilanteessa). Tajusimme lauantaina tuon rintapumpun tarpeellisuuden ja sunnuntaina olimme pääsemässä pois (jolloin kaupat eivät olleet auki). Mies lähti lauantaina metsästämään rintapumppua ja soitti klo 17 maissa sairaalaan, että pumput olivat tavaratalosta loppuneet.... Vihdoin juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa hän onnistui löytämään toisesta kauppakeskuksesta pumpun! Kannattaa siis varautua siihen, että joitakin tarvikkeita voi tarvita AIVAN HETI kotiin päästyä ja jos kotiinpääsy ajoittuu viikonloppuun, kauppaan ei pääsekään heti....
Alkuperäiseen aiheeseen kommentoisin sen verran, että vaikka vauva joisi pullostakin niin ainakin ekat 2 kk olivat mielestäni niin intensiivistä aikaa, että halusin olla illat kotona vauvan kanssa. Mutta varmasti keväällä jo jumppaan menon luulisi onnistuvan, silloinhan vauva on jo kuitenkin sen verran vanhempi!
Onnea ja ihanaa vauva-aikaa Ap:lle!
Oikeasti on aivan mahdotonta etukäteen tietää, pääsetkö irtautumaan vauvasta jumppaan ja kuinka pian, mutta hyvähän se on kaikenlaisia asioita pohdiskella etukäteen. Jotkut vauvat " asuvat" iltaisin tissillä, mutta eivät suinkaan kaikki. Ja toisten vauvojen ilta alkaa vasta tuossa puolenyön tietämillä.
Minusta imettävä äiti voi hyvin olla tunnin-pari poissa vauvan luota, mutta toki pitää varautua siihen, että vauvan tulee sinä aikana nälkä. Voihan olla, että vauva nukkuu, kun olet lähdössä, etkä voi imettää juuri ennen lähtöä ja vaikka voisitkin, niin vauva voi olla jo tunnin päästä taas nälkäinen, jos on iltatankkauksesta kyse. Eli maitoa on syytä lypsää varastoon ja hankkia vielä varuiksi pari korvikepakettia. Ennen kuin ekaa kertaa lähtee minnekään, kannattaa varmistua siitä, että vauva suostuu syömään pullosta. Ja että itse ylipäätään pystyt jumppaamaan, kannattaa ne rinnat senkin takia tyhjentää maidosta ennen lähtöä. Jos on tottunut imettämään parin-kolmen tunnin välein, voi muutamassa tunnissa tulla itselle tosi tukala olo, kun maito alkaa pakkautua.
Toinen juttu on sitten se oma kunto. Itse menin tai paremminkin yritin mennä ekan kerran jumppaan puolen vuoden kuluttua synnytyksestä. Ehkäpä vähän tyhmästi valitsin pump-tunnin, jollaisilla olin käynyt ennen raskautta. Yllätys, yllätys, lantionpohjalihakset eivät olleetkaan kunnossa, vaikka olin yrittänyt niitä treenata, ja jumppa tuntui tosi epämiellyttävältä. Ei auttanut kuin unohtaa jumppaamiset vielä muutamaksi kuukaudeksi.
Yksi hyvä juttu muistaa on muuten se, että suoria vatsalihasliikkeita (nousu makuulta suoraan istumaan-typpisiä) ei kannattaisi tehdä raskausaikana eikä vielä puoleen vuoteen synnytyksen jälkeenkään. Vatsalihakset nimittäin vetäytyvät raskausaikana sivuun ja niiden keskelle jää pystysuuntainen rako. Ennen kuin rako on mennyt umpeen, lihasten treenaaminen vain aiheuttaa sitä, että lihakset jäävät sinne sivuun ja tulee ns. pullavatsa.
Minusta kyllä kunto pysyi hyvin yllä vaunuja työnnellessäkin synnytyksen jälkeen. Kävely on muutenkin hyvää liikuntaa synnytyksestä palautumiseen.
Jotenkin sitä vaan toivoisi, että tuollaisessa tilanteessa saisi olla sairaalassa maanantaihin asti... Itse ainakin toivon, että eivät hoputa kotiin sairaalasta. Että saisi levätä ja opetella vauvanhoitoa kaikessa rauhassa sairaalassa... Maitokin kun tosiaan nousee usein vasta muutaman päivän kuluttua vauvan syntymästä! Mitäs sitten, jos tulee kotona ongelmia imetyksen kans...?! Turvallisemmalta tuntuisi olla silloin osaavien kätilöiden ja hoitajien lähellä sairaalassa! Entä jos rintapumppua tarvitseekin vain silloin alkuvaiheessa... Vois käyttää sairaalan pumppua eikä tarvitsisi ostaa ollenkaan omaa!
...Toki oma terkkari on olemassa (mutta hänkin sattuu jäämään vuorotteluvapaalle juuri elokuun lopussa, joten saa nähdä, hallitseeko uusi terkkari yhtä hyvin imetysasiat...) - ja netistä Imetystuki-sivuilta löytyy varmastikin apua. Mutta silti...
Juuri nyt tuntuu, että en malta olla erossa vauvasta, joten olen hylännyt jumppa-ajatuksen. Ja JOS imetys onnistuu, ehkä en edes hanki pumppua ja tuttipulloa. Saa nähdä, miltä tuntuu myöhemmin syksyllä... Luulenpa, että mulla on juuri nyt epätoivoinen olo ison mahani ja raskaan liikkumiseni kanssa...ja siksi alan haaveilla jumpasta yms. Kyllä olen onnellinen jo, kun pääsen kävelemään reippaammin... Olo on varmaan kuin keijukaisella, kun pääsen mahasta eroon ja toivun synnytyksestä! :) Ja rentouttava venyttelyjumppa kotona silloin tällöin riittää jumpaksi tänä vuonna... Siis nyt ajattelen näin - saa nähdä, muuttuuko ajatukset... :)
Kiitos kaikille tsempityksistä ja onnen toivotuksista!
:) Meripihka78 rv39+1
On sitten käsillä, kun sitä tarvitsee. Ja pumppu on minusta myös ihan ehdoton, jos aikoo imettää. Ilman pumppua ja tuttipulloa et pääse imetysaikana koskaan yksin käymään missään. Toki käsinkin voi lypsää, mutta itsellä se ei ainakaan aluksi onnistunut, kun rinnat oli niin kovat, ettei niistä saanut otetta.
Itse en hankkinut pumppua etukäteen, mutta se ostettiin kotimatkalla sairaalasta. Oli meinaan rinnat niin kipeät pakkautuneesta maidosta, että rintatulehduksen ehkäisemiseksi piti silloin tällöin pumpata maitoa pois. Tällä toisella kertaa aion ostaa uuden pumpun etukäteen ja vähän paremman mallin. Tuli silloin viimeksi hankittua hädissään joku halpa ja huono.
Meillä vauvalle tuli melkein heti kotiin päästyä imemisestä huuleen kipeä rakko, joten pari syöttökertaa piti hoitaa pullosta, että huuli sai parantua. Oli mukavaa, että oli pullo valmiiksi ostettuna ja keitettynä.
Minusta ei myöskään ole luovuttamista varautua siihen, että imetys ei ehkä onnistukaan ja hankkia pari korvikepakettia kaappiin valmiiksi. Ei ole tosiaankaan mikään kustannuskysymys.
Meripihka78:
Ja JOS imetys onnistuu, ehkä en edes hanki pumppua ja tuttipulloa.:) Meripihka78 rv39+1
kun täällä nyt on liusuttu alkuperäisestä aiheesta, lisään vielä oman kantani tähänkin:
on totta että imettäjäkin tarvitsee pumppua. vaikkei vauvaa jättäisi ikinä hoitoon, joskus on pakko tyhjennellä rintoja, jos maitoa tulee liikaa. muuten on kaikki paidat märkinä. ja esim jos tuleekin suihkutissit, kandee lypsää vähän ennen imetystä ettei vauva tukehdu maitoon.
synnytysosastolla on pumppuja, joita saa sairaalassa ollessaan käyttää.
itse aloitin maidon luovutuksen heti sairaalasta päästyä siksi, että luovutusajaksi sai sairaalasta pumpun ilmaiseksi käyttöönsä. ajattelin että sitä tarvii niin vähän aikaa ettei kannata ostaa omaa.
kun poika oli kuukauden, hankin omaksi käytetyn pumpun. samana päivänä roudasin sairaalan vehkeet takaisin sairaalaan.
hankkimani käsikäyttöinen pumppu oli kumminkin niin " pilipali" , että loppujen lopuksi aloin lypsää paljain käsin. kun poika oli 2kk, ajattelin etten kestä sitä käsin lypsyä, kun en uskaltanut sitä sitten pakastaakaan, kun maito valui pitkin käsiä (käytin sitä vain tuoreeltaan, siis jos esim lähdin käymään jossain että poika jäi miehen kanssa kahdestaan kotiin. tai sitten heitin vain pois).
repäisin ja ostin kunnollisen aventin pumpun. ja se on ollut kyllä hintansa väärti ostos!!! jos olisin tämän tajunnut, olisin heti ostanut kunnollisen. olen sitä mieltä että jos ja kun pumpun päätät ostaa, älä pihtaile hinnasta! hintaero " pilipalien" ja kunnollisten välillä on kumminkin vain muutama kymppi, ja pumpulle on käyttöä monta kuukautta per lapsi (ja kestää monen lapsen imetysajan)
mustakin pumppu kannattaa ehdottomastiostaa, voi olla niin että rinnat niin täynnä kun tulet kotiin ja vauva ei jaksa imeä kaikkea joten sun on tyhjennettävä niitä!tai muuten tulee tulhedus TAI sitten niin kuten mulla, kotiuduimme lauantai iltana, maito oli noussut ede.päivänä, kun tulimme kotiin maitoa tulikin nihkeästi, joten pummpailin niitä että maidon tulo lähtisi nousemaan vielä paremmin, sillä aikaa vauva huusi nälkää kun multa ei tullutkaan tarpeeksi, joten anoimme parikyt milliä korviketta pullosta!onneksi olimme ostaneet varalle, soitimme siis sairaalaan ja kysimme voiko antaa, antoivathan ne sairaalassakin lisä maitoa kun mulla tuli niin vähän omaa et tyttö huuti nälkää aina imemisen jälkeeki. eli ei ole mitää järkeä olla hankkimatta pulloa ja korviketta varalle, ei ole kiva jos tuutte kotii, imetät ja imetät ja maitoa ei tule tarpeeks ja vauval nälkä, niin mitäs teet, odotat et mies hakee kaupasta, siinä tilantees odottavan aika voi olla pitkä. ja pumppaaminen kläynnistää maidon tuloakin kivasti jos sitä nihkeesti nousee .. meillä alko pumppaamisen jälkee nousemaan hyvin ja nyt vieläkin maito riittänyt 9kk jälkeen.
Kai jokainen äiti joskus on pienen hetken poissa vauvan luota?
Todellakin on lipsuttu alkuperäisestä aiheesta. Mutta harmillista, että pitää esittää tuleville äideille niitä omia toimintatapojaan kuin kiveen hakattuna totuutena!
Ilman korviketta tai edes pumppua _voi ihan hyvin_ onnistua ruokkimaan vauvaa muualla käydessään! Voi olla että kaikilla ei ole näin, mutta itse olen aina hoitanut vauvan maidotuksen muualla käydessäni
a) vauvan ollessa alle puolivuotias: kerätyillä maidoilla (=maidonkerääjiäkin on olemassa) ja
b) kun toinen rinta ei enää falskannut imettäessä niin kovasti, käsin lypsetyillä maidoilla.
En liene ainoa joka lypsää maidot ilman mitään apuvälineitä. Käsinlypsyyn on jopa sangen hyvät ohjeet ä-pakkauksen rinnalla-oppaassa. Kun tekniikan oppii, sen pitäisi olla paljon helpompaa kuin pumppujen kanssa sähläys. Ja voi olla että äiti ei todellakaan ensi kuukausina käy missään ilman vauvaa :).
syysnasu:
Ilman korviketta tai edes pumppua _voi ihan hyvin_ onnistua ruokkimaan vauvaa muualla käydessään! .
Joka tapauksessa, jotkut antavat maidon hörpyttämällä ja onhan niitä jopa keinorintojakin siihen tarkoitukseen tänä päivänä joten se niistä velvoitteista :)
Eihän se vauva nyt rinnalla asu(paitsi joskus). Itse olen päässyt hyvinkin esikoisen kanssa kampaajalle, muskariin ja kahville, kauppaan yms. kun jätin kakkosen isänsä hoiviin. Ihan alkuvaiheessakin(isyyslomalla). Vauvat monesti nukkuvat aika tavalla aluksi ja sitten myöhemmin kun nukkuvat vähemmän alkaa tuo rytmikin selkiytyä. Minä olen aina ollut puhelimen päässä ja iskä on soittanut kun vauva on herännyt. Itse olen kyllä tykännyt kuljettaa vauvaa kantoliinassa lähes kaikkialla, esikoinen nukkui kantoliinassa jopa jälkitarkastuksen aikana(lääkäri vähän naureskeli mutta sanoi että turha herättää pientä kun niin ihanasti nukkui).
Itse olen kokeillut kahta eri pumppua enkä heru pumpulle sitten millään. Kauhea homma ja rinnat vaan tulee helläksi, eikä mitään tule. Käsinlypsyssä on sama ongelma, mutta luulen ettei mulla ole ihan tekniikkakaan hallussa. Mutta kun näin on pärjätty ihan hyvin, olen kai ollut liian laiska harjoitellakseni.
mutta mitä haittaa siitä on jos hankkii pullon tai pumpun varuilta kotiin, en minä ainakaan ole ikinä osannut käsin lypsää, vaikka kuinka on ohjeet ollut nii en vaan saa mitään tulemaan niin mutta pumpulla kylläkin, ja meillä ei ois maidonkerääjiin kertynyt maito riittänyt. miksi pitää tieten tahtoen olla täysin luomu että kaikki pitää tehdä käsin ilman apuvälineitä eikä korvikettakaan saa antaa edes yhtä kertaa. kun mä kävin esim.kampaajalla niin imetin kyllä vauvan ja joka jäi esim.nukkumaan siltikään ei tiennyt että vauva myös herätä yhtäkkiä ja vaatia maitoa ja joillakin se on isänkin ruokittava, joten hyvä on että jotai apuvälineitä löytyy. ja isompaa vauvaa ei voi ikuisesti hörppyyttämällä ruokkia, ellei nyt jaksa 100ml hörpyyttyyää nii miksei sille isälle voi ostaa pulloa avuksi.
sit ihmetellää ku isiä jännittää jäädä kotiin vauvankaa , no ei mikää ihme kun ei voi tehdä mitään kun vauva herää ja saman tien pitää voittaa vaimo apuun...höh.
AP:ta kehottaisin ilmoittautumaan jumppaan, mieluiten siihen illan ensimmäiseen. Ja siihen toiseen sitten keväällä tai vaikka kesken syksyn, kyllä niitä paikkoja tulee kesken kaudenkin.
Äidin hyvä kunto on kaiken a ja o ja se, että ymmärtää ottaa myös omaa aikaa vauvaa hoitaessaan. Jos äiti on hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, myös jaksaa paremmin. Vauvan hoito, imettäminen jne. aiheuttavat niska-hartiaseudun jännitystä ja kaikenlaisia kremppoja, joihin juuri venyttely tms. on oiva lääke. Joskus itkuisan vauvan kanssa kotona olo on niin rankkaa, että tunnin poissaolo on todellakin hyväksi (kokemusta on).
Ystäväni, joka on täysimettänyt pitkään molempia lapsiaan, kävi kyllä iltaisin jumpassa useamman kerran viikossa ja ensimmäisen kerran jo muutaman viikon päästä synnytyksestä. Itse menin jumppaan, kun synnytyksestä oli 4 viikkoa. Tosin olimme molemmat jumpanneet myös koko raskausajan eli olimme valmiiksi jo hyvässä kunnossa.
Kävimme myös vauvan kanssa päiväsaikaan äiti-vauva-jumpassa. Onko teillä sellaisia mahdollisuuksia?
... Esim. kampaajalla en ole käynyt koskaan! (Kun on pitkät hiukset, mies voi ihan helposti tasoittaa latvoja.) Eipä tule äkkiseltään mieleen mitään paikkaa, minne ois pakko päästä ilman vauvaa - siis MIKÄLI vauva viihtyy kantoliinassa! Jos liinailu onnistuu, liikkumisen vauvan kans pitäs olla helppoa...
Äiti-lapsi-jumppa kuulostaa kivalta, täytyy ottaa selvää, missä sellaista ois tarjolla... Kuntoa voi ylläpitää jumppaamalla kotona ja käymällä vaunulenkeillä. Tällä hetkellä en edes ymmärrä, miten saatoin miettiäkään mitään jumppaan ilmoittautumista... ;) Mutta mutta, mieli voi muuttua, eikä etukäteen voi tietää, millaista juuri meidän vauva-arki tulee olemaan!
Ei oma äitinikään muuten ole antanut korviketta kenellekään lapsistaan, ja tuttipullo on ollut käytössä vasta myöhemmin (vettä tai mehua matkoilla) - ei maitopullona. Kyllä sellainen elämä on siis mahdollista. Äitini muistelee kotiäitiysaikoja haikein, lämpimin mielin...on ollut kuulemma elämän parasta aikaa! Tietty se riippuu vauvasta ja äidistä. Aika näyttää, miten meidän kohdalla... En aio kuitenkaan murehtia etukäteen asioista. Jos imetys onnistuukin loistavasti, eikä maitoa tule liikaa, niin ihan turhaan oisin stressannut nyt viimeisilläni ryntäämällä kauppaan tuttipulloa ja korviketta ostamaan...saati pumppua!! Jos ongelmia tulee, en suostu lähtemään sairaalasta ennenkuin olen oppinut lypsämään käsin (tai jos se ei onnistu, niin ennenkuin mies on saanut ostettua pumpun) jne. :)
Meripihka78 (laskettu aika HUOMENNA!)
siinä mitään pahaa olekaan jos alkuaikoina hurahtaa nyyttiinsä niin, ettei halua antaa tätä pois hetkeksikään. Mutta jos vielä alkuaikojen jälkeen(kun lapsi on jo reilusti yli vuoden) ollaan täysin kiinni lapsessa, ei se mielestäni ole tervettä. Eihän lapsikaan pysty silloin turvallisesti irtutumaan äidistä, jollei häntä koskaan päästetä olemaan muiden kanssa. Sääliksi käy tätä ko. lasta nyt kun joutuu päivähoitoon. Tiedän varmasti, että voi yhden käden sormilla laskea ne kerrat kun on ollut pari tuntia isänsä kanssa kahden.
Mielestäni äiti voi hoitaa lastaan parhaalla mahdollisella tavalla vaikkei olisikaan riippuvainen tästä, kyllä ne äidinvaistot yleensä pitävät siitä huolen. Minun mielestäni riippuvaisuussuhde menee päinvastoin, lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, eivät vanhemmat lapsistaan.