Lapsille ikäeroa 2-vuotta, onko rankkaa?

Vanhempi osasi puhumalla selvittää asioitaan, syödä itse ja olla päivisin ilman vaippaa. Toinen lapseni oli helppo vauva, joten siksikään ei ollut rankkaa. Ikäeroa 2v 3vko:a.

Meillä lasten ikäero 1v 10kk eikä ollut rankkaa.

Univelkaa...tosin olisi sitö ollut kakkoslapsen kohdalla vaikka ikäero olisi ollut 4-5 vuotta

Ekat kuukaudet on varmasti vähän rankkoja, kun sitä huomiota pitää jakaa niin paljon myös sille isommalle. Mutta sitten kyllä jo helpottaa kun alkukankeus sen vauvan kanssa menee ohi ja tulee rutiineja. No kävellä ja jonkin verran sanoja se isompi osaa. Se osaa levittää pikkuiselle sisarukselle pyllyrasvaa ja " hoitaa" kaverina vauvaa. Osaa hakea itselleen vaipan, ja viedä roskiin omia ja vauvan vaippoja. (on muuten hirmu jännää puuhaa viedä vauvan vaippa roskiin just 2 vuotiaalla!)

Mitähän muuta ne osais. Jotku osaa jo pottailla! (Ei tosin omani ole osaaneet mutta jotkut.)

Osaa nukkua rauhallisia öitä isommin heräämättä vaikka vauvakin huutais niin pystyy nukkua yöt jos ei satu oleen hirveen herkkä-uninen. Osaa jonkin verran jo itse räpiä ruokaa suuhunsa :)



Ja sitten kun pikkusisko/veli kasvaa ne on tosi hyviä leikkikavereita toisilleen! JA viimeistään siinä vaiheessa äiti voi huokaista kun pääsee helpommalla. Isompi osaa vähän katsoa pienemmän perään. (osaa siis juoruta kun pienempi on pahimmassa iässä, ja sulla on tavallaan yksi silmäpari lisää!)



Minulla on vain positiivista kokemusta. Ja meillä on 4 lasta ja ekoilla on 2v ikäero. Ja sit tuli 4v paussi ja ns b-sarjalaisilla on myös 2v ikä-eroa. Ja molemmat toimineet samoin. Siis kahden ryhmissä leikkivät suurimman osan aikaa. Ja se pienempi muuten oppii tosi paljon siltä isommalta, kun ne niin paljon leikkivät yhdessä.

Toisilla on ja toisilla ei :)





Minä olen saanut neljä lasta neljässä vuodessa ja en vois sanoa et olis ollu äärettömän rankkaa. Kaikesta on selvitty ja monesta on joustettu.

Mutta nyt jo leikkivät pitkiä aikoja keskenään. Ikäeroa 1v.10kk.

Pienempi oppinut kaikkea tosi helposti ja nopeasti kun matkii kaikessa isompaa. Ikää nyt 1v.4kk ja mm. syö itse, käy potalla, puhuu jo suht hyvin, kiipeää/juoksee/tanssii/jumppaa jne.

En ole nukkunut kuin 2 kokonaista yötä 2 vuoteen. Mieheni on aivan uupunut työn ja kodin ristitulessa. Minä yritän vain selviytyä päivästä toiseen. Vauva on helppo ja kaikki menee hänen kanssaan hyvin. Eskoinen on todella vaativa ja itsestä tuntuu, etten koskaan saa olla riittävästi vauvan kanssa. Lapset vaikuttavat kuitenkin tyytyväisltä, me vanhemmat olemme puhki. Yritämme miettiä keinoja keventää elämää. Jopa asunnonmyymistä olemme väläytelleet, jotta voisimme asua kaupungin asunossa vuokralla. Silloin olisi varaa työhuoneeseen ja voisimme työskennellä kotoota käsin vuorotellen.



Mieti mitkä ovat teidän vahvuudet ja heikkoudet. Hanki joku tukiverkko heikkoihin paikkoihin.

koko helpon kuopuksen vauvavuosi meni kuin sumussa esikoisen uhmassa, joka toki jatkui vielä sen jälkeenkin. Ja nyt kun kuopus tähän mennessä pahimmillaan 3,5-vuotiaana, niin 6v. esikoisella esimurrosikä...

alku meni paremmin kuin uskoinkaan! esikoisella oli tuohon aikaan paha puremis ja raapimis kausi ja pelkäsin etukäteen että joudun laittamaan vauvan katosta roikkuvaan koriin että saisin hommia tehtyä. Isosisko suhtautui hyvin pikkuiseen eikä vauva-aikana kuin kerran kaksi huitassut kun komensin isosiskoa liikaa.



Mutta kuopus ei nukkunut neljänä ekana kuukautena kunnolla vaan saattoi itkeä 23. 00- 08. 00 tai 23. 00- 12. 00 tai 23. 00- 01. 00 eli ihan kuinka sattuu! Välillä istuin lattialla risti-istunnassa ja hytkytin vauvaa jalkojen päällä kun en enään uskaltanut kanniskella ettei vauva tipahda jos nukahdan pystyyn!



Tuon jälkeen " normaali" säännöllinen koliikki esim.22-02 sujuu leikiten!



Pahin ikä tuntuu olevan nyt meneillään. Lapsilla alkaa olemaan ikää 2v ja 4v. Kumpikin on perinyt vanhempiensa kovapääsyiden, eloisuuden ja omatoimisuuden! Esikoinen menee ja touhuaa itsekseen ja kuopuksen perässä pitää kokoajan kulkea kun osaa ja jos ei osaa niin sisulla kaivaa tavaroita kaapeista ja kiiparoi. Eikä usko mitään.



Jospa tämä joskus helpottaisi. Esikoinen on yksikseen rauhallinen kja helppo tapaus mutta vielä villiintyy nuoremman kanssa ja sitten tekee hölmöyksiä.

piti vaan tulla huomauttamaan, etä tuossa kahden vuoden kieppeillä jo parin kuukauttakin merkkaa kehityksellisesti aika paljon, joten on eri asia, onko isoveli/sisko esim 1v10kk vai 2v3kk.



ja vaihteleehan se kehityksen taso paljon myös samanikäisillä tuossa vaiheessa, joku osaa 2-vuotiaana puhua, käydä potalla, syödä itse jne ja joku toinen ei.

Jotkut lapset eivät ole kovin mustasukkaisia. He vastaanottavat uuden perheenjäsenen paremmin ja osaavat iloita vauvasta. Toiset lapset ovat kuin hurrikaaneja. Heille pitää tarjota kaikki heti ekana. Ei 2 vuotiasta voi hirveästi vielä kasvattaa taikka komentaa. Odottamistakin pitää opetella. Itse koin rankimmaksi sen, etten pystynyt vastaamaan enää esikoiseni tarpeisiin riittävän nopeasti. Yksin kotona ei vaan voi laskea vauvaa tissiltä/pesulta/nukutuksesta tms heti. Sitä joutuu miettimään kumpi on tärkeämpää esikoisen kakkapöksyt vai vauvan hätä? Ja se 5 minuuttia voi tuntua ikuisuudelta, jos lapset huutavat/itkevät täysillä ja itse ei ole nukkunut yöllä. Silloin päivästä selviäminen tuntuu taistelulta.



En halua masentaa, mutta juuri nyt olen niin väsynyt tässä tilanteessa.

Sillä on merkitystä miten lapset nukkuu ja millainen temperamentti niillä on. Mun näkemys on, että mikään muu ei vaikuta niin paljon jaksamiseen.

Kyllä meillä on ainakin ollut rankkaa. Tosin meillä on lapset sairastelleet niin paljon että se on tuonut lisäongelmia. Mutta nyt lapset 3 ja 5, tappelevat paljon mutta kyllä myös leikkivät yhdessä.

On ollut tosi helppoa, nyt lapset ovat 9v ja 11v!

Aina kun esikoinen on oppinut jonkun jutun, pienempi on oppinut siinä sivussa. Ja he ovat toistensa parhaita kavereita, vaikka ovatkin tyttö ja poika.