Miten muut hoitajat olette jaksaneet töissä?

Tosin kesäkuulla olin n. 3viikon s.lomalla liitoskipujen takia. Nyt olen töissä pystynyt olemaan ihan normaalisti. Ainakin tällä hetkellä näyttäisi että alotan äitiysloman normaaliin aikaan.

Tosin sehän on ihan yksilöllistä kuinka kauan jaksaa/pystyy olemaan töissä. Varsinkin jos on paljon nostelemista tai muuten raskasta.

Jos tuntuu ettet jaksa, hae ihmeessä s.lomaa.

Et maininnut raskausviikkojasi tai kuinka pitkä sinulla ä.lomaan vielä on.

Itselläni on kohta rv 27.



Jaksamista sinulle!



72 oinas

Mä olen kehitysvammaisten asuntolanohjaajana ja teen vain nyt tän elokuun tälleen kiinteetä listaa, muuten olen keikkaillut opintojeni ohessa et ei tää kroppaa paina:). Koko raskaus on mennyt hyvin muutenkin. Esikoista oottaessa 2002 pyöräilin samoihin hommiin n. 30km päivässä ihan kunnon takia, eikä silloinkaan ollut mitään vaivaa miks olis sairauslomilla olla, kunto oli hyvä synnytyksen alkaessa vaikka painoa kertyi se 19kg. No pikkukakkonen syntyi heti vuoden päästä etten töihin ehtinytkään, kunto olikin jo todella paljon huonompi.



Tämän kevään ja kesän olen ottanut tosi lungisti ja sen kyllä nyt huomaan, 10kg tullut jo painoa (rv 25+5) ja kauhee puuskutus on ku pyöräilen 3 km päivässä mut jos meinaan jaksaa töissä, pyöräily saa jatkua.



Meillä ei ole nostelua, enkä nostelisikaan, ainakaan yksin. Vain yksi asukas pyörätuolissa josta nousee itse et työ on enempi ohjausta, ei fyysisesti raskasta...psyykkisesti kuitenkin haasteellista ja kuormittavaa:)

Sillä meillä melkein kaikki nostettavia, käänneltäviä lähes täysin avustettavia potilaita. No aika sen näyttää..Miten tuo erityisäitiysloma eroaa tavallisesta?

Mä työskentelin ensihoidossa n. rv 22, josta siirryin sit sisähommiin. Rv 26 jälkeen alkoivat supistelut, jotka aiheutti " vaurioita" kohdunsuulle ja sitä myötä jouduin saikulle. Varmaan pitkälti tapauskohtaista/raskauskohtaista kuinka pitkään voi olla töissä. Osalle aiheuttaa yövuorot oireilua ja osalle ei tulee mitää ongelmia koko aikana.

Olen itse töissä perioperatiivisessa, joten 3-vuorotyötä teen. Sain pomon kanssa sovittua heti alussa n. rv 12, että jätin yövuorot pois. ne pahensi mun pahaa oloa ja mä olin aika sekasin niiden jälkeen. Se helpotti tosi paljon.

Nyt mulla on sitten ollu kesäloma ja töitä olis ollu jäljellä vielä n. 1½kk mutta en enää mene, ei yksinkertaisesti jaksa. 4 tuntia vielä menee hyvin mutta löppupäivä ja ilta kotona onkin sitten ihan pilvessä. Ja kun työn laatu on kuitenkin semmoinen, että pitäis pään pelata.. :)

Lisäksi kaveri painaa rakkoa niin paljon (perätila), että käyn vessassa jatkuvasti, sekään ei oikein sovi niihin hommiin...



Mulla on tosi mukava yks. puolen lääkäri, jolla olen käynyt neuvolatarkastukset, se ymmärtää alaa ihan täysin ja sanoi, ettei ole mitään järkeä kuluttaa itteään loppuun. ennemmin jää kotiin hyvällä omalla tunnolla ja kerää voimia. Niin mäkin olen ajatellut ja nyt tottunutkin kotona olemiseen, vaikka ensin oli huono omatunto...kuten hoitajilla yleensä :)

Jaksamista sulle ja muista, ettei oo pakko koittaa maailmaa parantaa, jos tuntuu ettei jaksa niin ei jaksa. Työvuosia on vielä paaaljon edessä...



Katarina 29+2

Niin mun käsittääkseni siitä on se huono homma, että se lyhentä toisesta päästä...? En oo varma mutta mulla on sellanen käsitys. Lisäksi ainakaan meidän osaston muille sitä ei ole myönnetty " kun kriteerit ei täyty" ..hmm....sellaista...



katarina

Esikoista odottaessa tein keikkaa vuodeosastolla, kuntoutusostastolla ja saattohoidossa sekaisin. Aamu- ja iltavuoroa. Nostelua ja perushoitoa oli paljon, ja se ei sopinu mulle. Mulla oli sillon jotain rv16-22 ja sinä aikana jouduin vähän väliä jäämään saikulle kun mahaan sattu kaikki ponnistukset. Lopussa sain pidemmän saikun, pari viikkoa. En ottanu sit hommia siihen paikkaan sen enempää. Siirryin ihanaan päivätyöhön, joka tuntu niin kevyeltä ku en ois töissä ollutkaan. Mittailin verenpaineita, otin labranäytteitä, hoidin haavoja, jaoin lääkkeitä jne. Jaksoin ongelmitta ihan loppuun asti. Pari yksittäistä päivää olin supistusten takia saikulla, mutta siinä kaikki.

Pitää kuunnella omaa jaksamista. Jos työnantaja ei voi antaa kevyempiä hommia raskaana olevalle, niin silloin surutta vain lääkäriin kysymään saikkua.

että kauankohan sitä jaksaa..esikoiselta olin sairaslomalla jo rv23 alkaen ja sitä ennen 3vkn lomalla, supisteli vaan niin paljon ettei pystynyt olemaan. nyt on mennyt kohtalaisen hyvin, ei niin herkästi supistele mutta jos joutuu paljon nostelemaan niin sitten ei kyllä ole hyvän tuntusta. pomo meillä tulee ensi viikolla lomalta ja täytyy jutella sen kanssa pystyykä keventämään mun hommia.



Erityisäitiysraha ei mun mielestä lyhennä toisesta päästä ä-lomaa mutta aika harvassa hoitoalan paikassa toteutuu ne kriteerit millä sille pääsee, työnantajahan voi ohjata toisenlaisiin töihin.



tamatu rv19

Itse aikoinani jäin sairauslomalle viikolla 25 verenpaineen nousun ja vauvan kasvuhidastuman vuoksi. Ja huonoa omaatuntoa tietenkin podin...

Työpaikalla kyllä ymmärsivät täysin, mutta itse kai kuvittelin olevani korvaamaton sielläkin ;)



Meillä sai myös jättää yövuorot pois melko varhaisessa vaiheessa, tarkkaa viikkomäärää en muista.

Itse kylläkin koin yövuorot kevyempinä kuin aamuvuorot,eli valvoin mieluummin kuin tein monta aamuvuoroa putkeen.



Mutta, jos tuntuu, että et jaksa, niin jää mieluummin lomalle kuin sinnittelet töissä. Kyllä niitä töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Itse olen juuri palannut äitiysloman jälkeen töihin, ja sieltähän nuo työt edelleen löytyivät.



Kaikkea hyvää odotukseesi!

mutta työ oli lähinnä ohjaustyötä. Jonkun lyhyen sairasloman olin selkäkipujen vuoksi pois töistä. Taisin olla pari viikkoa kesälomalla ennen äitiyslomalle jäämistä. Tein yövuoroja harvakseltaan n 15 viikolta alkaen.



Toista odottaessani olin töissä raskaammalla osastolla, jossa miltei kaikki potilaat tarvitsivat jonkun näköistä apua. Sieltä jäin sairaslomalle noin 30+ viikoilla, koska en pystynyt tekemään maski päällä töitä. Osastolla oli epidemia menossa. Meinasin pyörtyä maskin alle... Ison mahan kanssa kyykkiminen wc:ssä potilaita avustaen oli aika kamalaa. Öitä en tehnyt juuri ollenkaan, koska en saanut päivisin nukuttua.



Nyt kun odotan kolmatta, työpaikkani on sama kuin kakkosen kanssa. Olen halunnut tehdä yövuoroja, koska ne on fyysisesti helpompia kuin aamut. Nyt saan nukuttuakin. Tosin kertynyt väsymys tekee mulle rytmihäiriöitä, joten pitää seurailla jaksanko yötyöruljanssia.



Kakkoselta jäädessäni sairaslomalle pohdin pitkään syyllisyyttä jne, kun en kyennytkään tekemään loppuun asti töitä. Kuitenkin pienen terveys oli mielessäni etusijalla ja eihän lapsi voi hyvin, jos äiti meinaa joka päivä pyörtyä töissä. Eli oikea ratkaisu oli.



Tsemppiä kaikille hoitajille! Teemme raskasta työtä, joten pitäkäämme varamme, ettemme uuvuta itseämme liikaa.



t.Amanda

Olin juuri keskiraskauden neuvolassa, viikkoja nyt 27. Supistelee kipeästi ja vatsaan ottaa nostamiset vaikka kuinka nostan ergonomisesti reisilihaksilla, mutta neuvolalääkäri totesi vain, että kohdunsuu kiinni, joten aihetta sairaslomaan ei ole kun ei ole veristä vuotoa. Ja kaiken hyvänlisäksi vielä näytti minulle henk. koht. kuinka ergonomisesti nostetaan, tunsin itseni todella tyhmäksi. Ja totesi vielä, että jaksan kyllä varmasti loppuun saakka " kun teillä siellä kotisairaanhoidossa on varmaan niin kiire näin kesäaikaan" ...

...ja sairaslomalla ollut 2 viikkoa. Sitä ennen olin viikon töissä kesäloman jälkeen, mutta ei pystyny.. Nyt on rv28 menossa.

Mulla supisteli jo ennen kesälomaakin ja viimesellä lomaviikolla oli neuvolalääkäri joka totes että kohdunkaula on vähän pehmennyt ja mittaa oli 3cm. Kysyi silloin haluanko jo sairaslomaa, mutta sanoin vielä koittavani töissä oloa. No tosiaan viikkoa kauempaa en pystyny oleen, kun supisteli ja selkä oli kuin tulessa. Iltaisin makasin suunnilleen liikuntakyvyttömänä paikallani ja ylösnousut oli yhtä tuskaa. Lääkärissä ei tutkittu edes, kirjoitti vaan 2 viikkoo saikkua ja käski tulla uudestaan jos jatkuu. Maanantaina on neuvola ja meinaan pyytää uuden ajan lääkärille ja lisää saikkua. Toivottavasti nyt katsottais kohdunsuun tilanne, kun itseä se huolestuttaa melkoisesti. Tai sit täytyy varmaan mennä yksityiselle käymään. Heti kun vähänkin jotain tekee niin alkaa supisteleen, osa on kivuttomia ja osa kivuliaita.

Meillä ei mihinkään kevyempiin töihin siirretä, pomo sanoi että koita valita sellaisia asiakkaita, jotka eivät ole fyysisesti raskaita. Ihan hyvä muuten, mutta kun koko ajan tehdään töitä vajaalla, niin milläs valitset töitä. Pakko on kuitenkin kaikki tehdä!

Eli paljon rivakkaa kävelyä, kyykkimistä, kumartelua.. harvoin onneksi nostelua, mutta edellisessä raskaudessa jäin sairaslomalla viikolata 26 loppuun asti supistusten takia...



Tällä kertaa olen puolikkaana, eli vain muutama työvuoro viikossa ja se tahti näyttäis sujuvan paremmin. Varmaan olisin jo saikulla jos tekisin kokonaista, sillä aina parin työvuoron jälkeen kolmantena päivänä jo tuntuu enemmän supistuksia. Tosin kotonahan työt jatkuvat pikku vilpertin kanssa jota täytyy vielä nostella ja kannella, joten ei juuri pääse lepäämään kunnolla työpäivän jälkeenkään.



Varhennettua äitiyslomaa ei kannata käsittääkseni hakea, kuin jos on sellaisessa työsuhteessa, ettei saa sairasloma-ajalta palkaa (esim. keikkailijat). Jos työt ovat rasittavia niin sairaslomaa saa kuitenkin aika helposti loppuun saakka selkävaivojen ja supistelujen perusteella ja siltä ajaltahan monessa hoitajan paikassa (ainakin Hus:ssa) saa peruspalkan + sairaslomalisän, joka on suurempi kuin äitiysvapaan ajalta saatu palkka.

ja supistelujen takia sairaslomalla vielä tämän viikon. Vajaalla tehdään ja kiire on melkoinen. Taukoja ei aina yksinkertaisesti kerkeä pitämään, vaikka kuinka yrittää. Hyvä että vessassa kerkeää käydä ja lasillisen juomassa aina välillä. Kaikki potilaat autettavia ja suurin osa nostettavia ja painavia. Väsymyskin oli kauhea työvuorojen jälkeen. Monesti tuli ihan itku ku olin niin väsynyt..



Viikkoja nyt 27+. Ja huono omatunto vaivaa..

Mä olen vanhainkodissa töissä ja nyt vietän 2 viikon kesälomani viimeistä päivää. Töihin meno ahdistaa jo valmiiksi, koska kesälomalle jäin ihan rättipoikki väsyneenä. Sairaslomalla olin selkävaivojen (tai lähinnä selän väsymisen) takia alkukesästä muutaman päivän.

Mullakin on jostain kumman syystä jo valmiiksi huono omatunto, kun edes mietin sairaslomalle jäämistä, mikäli töissä olo tuntuu liian vaikealta.



Creation rv 26 + 4

Ekassa raskaudessa mulla ei ollut mitään kummempia vaivoja, paitsi viimeisen viikon olin saikulla, kun tuli repivää kipua nivusten alueelle.



Nyt on rv 19+2 ja hyvin olen vielä jaksanut. Yövuorot ei ole mikään ongelma, vaikka yksin valvotaankin, teen yleensä kahta yötä listassa. Ajattelin loppua kohti vähentää kuitenkin yövuorot 1 per 3 viikkoa, ja lopussa en ehkä ollenkaan, kun ei kuulema suositella.



Muuten olen muuttanut työskentelyäni niin, että enää en siirrä huonosti jaloilleen ottavia potilaita yksin esim. pyörätuoliin, vaan otan aina kaverin mukaan, ettei tule liian suuria painoja harteille.

lastenhoitajana työskentelen ja vaikka ei uskoisi aina niin se o aika rankkaa hommaa... vielä oon jaksanu aika hyvin mutta työkaverit sanoivat että pitää heti hakea sairaslomaa jos vähänkin tuntuu siltä! välillä on vähän outo tunne mahassa, mutta kun on ensimmäinen raskaus vasta menos ni ei tiedä mikä se sitten on... Muutenkin ollu kokoraskauden ajan vatsavaivoja...

on erittäin kevyt työ, ei nosteluita tms. Mutta, mua on alkanu huolestuttaa meidän osastolle menevät rappuset, kun osasto sijaitsee neljännessä kerroksessa ja joka kerta tuntuu, että henki loppuu kun niitä kävelee. Hissikin on kyllä vieressä, mutta kun se on ihan julkisesti tiedossa oleva asia, että ne jumittaa tosi usein, niin minua ei siihen hissiin saa, vaikka olis mikä! Ei kamalasti kiinnosta jäädä jumiin sinne tässä tilassa. Olen vähän miettinyt, että pitäisköhän yrittää pyytää osaston vaihtoa, mutta en sit tiiä nauraako ne mut pihalle, jos sellasta menee ehdottelemaan..:-/

Lisäksi rytmihäiriöt on lisääntynyt, luin tuota yhtä viestiä ja mietin, et onkohan minullakin väsymyksestä johtuvaa tai jotain..