Lue keskustelun säännöt.
Miten te saatte taapron nukkumaan? Raivohullu äiti avun tarpeessa.
01.08.2007 |
Nyt ois hyvät neuvot kalliit...
Oon aivan tuhannen väsyny ton 2-vuotiaan nukahtamiseen. Tai siis se ei nukahda. Pari tuntia pyörii aina tuolla, ei nukahda vaikka ois kuinka väsyny. Eilen nukahti illalla 22.30 vaikka oli väsyny jo 20 kun laiton petiin.
Tyttö hyppii ja riehuu ja ihan selkeästi pelaa mun kanssa. Sukeltaa aina peiton alle jos oon tulossa sitä ojentamaan. Vihaan sitä naurua.
Oon kokeillu jo kaikke mitä on tullu mieleen: oon yrittäny olla vieressä silittämässä, tai edes vahtimassa ettei karkaa sängystä, mutta sillon se rieuhuminen vasta alkaakin.
Ainut keino millä oon saanu sen pysymään sängyssä, on se et karjun sille ja tyttö alkaa itkemään, kun on niin väsynykin. Mutta se ei pitemmän päälle oikeen toimi.
Nyt alkaa olla tilanne se, että tää 4 tuntia päivässä alkaa ottaa tän äidinkin voimille niin että äiti nukahtaa ennen lasta. Ei muuten auta sekään, että lapsi näkee että mä nukun. Se juoksee täällä ympäri kämppää tai pomppii sängyssä.
Aiemmin tää neiti nukahti aina ihan helpolla. Annoin vaan pusun ja jätin sänkyyn.
Tekis mieli jättää se lapsi tänne yksin ja painua ite pihalle oottamaan että show on ohi. Mä en oikeesti nyt keksi mitä tekisin. Ai niin, oltiin just tossa reissussa ja kaikki mummut ja papat ja puolituntemattomat täditkin sai ton lapsen unille ihan hetkessä. Eli toi lapsi nyt kokeilee mua jotenkin, mutta sanokaa mitä mä voin tehä.
Kommentit (58)
etyten saa nyt suuttua, koska se on se mitä taapero uhmassaan haluaa... ja jäädytän kasvolihakset vaikka sisällä keihuisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän sai oman huoneen 1-vuotiaana. Tykkää lukea iltaisin. Sääntö on, että ei syödä eikä poistuta sängystä hampaan pesun jälkeen.
Jätä sille pikkuvalo ja lukemista. Leikkii aikansa ja nukahtaa. Ovi lukkoon, jos suinkin pystyt järjestämään huoneen. Eka istut muutaman viikon oven takana vahdissa ettei poistu, kannat sänkyyn, et puhu mitään, mutta anna pikku valon ja kirjojen olla sängyssä. Sit myöhemmin ovi kiinni + lukkoon, jos poistut vessaan tms.
On kyllä ollu pinna tosi kireällä tällä mammalla tän takia. On ollu aika luksusta tottua siihen, että mulla on iltaisin ja päiväuniaikaan muutamia tunteja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Ja nyt on kiva huomata, että mä olen niin väsyny, et meinaan nukahtaa ennen lasta. Ja kuka sitten täällä pyykkää ja tiskaa ja tekee opiskeluhommia? Ei kukaan.
Taidanpa viedä tästä lähin lelukorit vessaan uniajaksi... Eipä houkuta siinä.
ap
niin kauan kuin maltti säilyy, lapsi nostaa panoksiaan
Vaikka kaikki opukset niin väittävätkin, että tärkeintä on pysyä itse rauhallisena. Meillä ainakin poika uskoo vasta sitten kun sille kunnolla räjähtää. Jos puhut normaalilla äänellä vaikkakin tiukkaan sävyyn, poika vaan nauraa ja pelleilee. Kerran kun räjähdät ja kunnolla, se kolahtaa myös lapseen ja lapsi tottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä oli sama ongelma. He tekivät lopulta niin, että kantoivat lapsen vaan kylmän viileästi takaisin sänkyyn. Homma toistetaan niin kauan kuin on tarvis. Metodi kuulemma toimi loistavasti neljäntenä iltana lapsi nukahti itsenäisesti omaan sänkyyn. Ensimmäisenä iltana lapsi tosin piti palauttaa sänkyyn yli 100 kertaa! Toisena iltana sitten n. 30 kertaa ja kolmantenakin iltana jokunen kerta.
Heillä homma loppujen lopuksi kuitenkin toimi.
mutta meillä auttoi se, että puhuttiin, mitä kivaa seuraavana päivänä tehdään ja että täytyy nukkua, että jaksaa sitten peuhata ne kaikki kivat asiat
Lapsi oppi motivoitumaan unista ja se auttoi huomattavasti, tosin nukahtaa vaikeasti, saattaa joutua odottelemaan unta parikin tuntia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2x päivässä.. joten mieluummin rauhallisena, vaikka panokset nousisi
Lopulta tyttö onkin niin väsyny, että pelkkä napakka sanominen sai (ainakin näillä unilla) pysymään sen sängyssä. Taidan yrittää nyt tällä strategialla. Ja ehkä se tosiaan auttaa jos roudaan noi lelut vessaan, niin lapsella on vähemmän syitä tulla pois sieltä sängystä...
Kärsivällisyyttä varmasti tarvitaan. Ja onneks se päiväkoti alkaa taas, on ollu hiukka rankkaa olla ton lapsen kaa nyt 24/7...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoi, että lapsi on ennen nukahtanut sormia napsauttamalla. Joten tuskin lapsi on nyt ihan kokonaan toiseksi muuttunut. Eiköhän se siitä taas palaudu, kun tää kausi on ohi.
Ja joo on tuo nyt varmasti rasittavaa, mutta ei se tee lapsesta tavallista vaikeampaa. Jotkut painivat noiden ongelmien kanssa ihan lapsen koko eliniän. Ap saa nyt hyvää kuvaa siitä, mitä elämä joissain perheissä on, eikä toivoa paremmasta ole, ja kateellisena saa vaan kuunnella noista ap:n mainitsemista omista ajoista iltaisin, kun voi vaikka opiskella! Ap:n kohdalla kuulostaa, että ei mene aikaakaan, kun tyttö on taas oma herttainen itsensä.
" nyt nukkumaan niin huomenna leikitään" ja sitä tyttö jäi toistelemaan sänkyyn. Mutta eipä toimi mulla toi...
Kai tää on sit vaan jotain tällasta protestivaihetta muutenkin, kun kyllä se tyttö metakan osaa mulle nostaa muulloinkin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä mä tiedän, että mun lapsi on ollu ainakin tähän asti ihan unelmahelppo. Kai se lapsiarki sit alkaa nyt näyttämään todelliset kasvonsa. Ja tietty on mullakin ollut lähipiirissä sellaisia lapsia, jotka todella ovat olleet vaativia syntymästään asti. (Mutta eihän sitä voi kunnolla tietää mitä se on, jos ei ole itsellä vaativaa lasta.)
Sitä tässä just mietinkin, että kuinka tätä selväjärkisenä kestää jonkun puoli vuotta? Mäkin olen nyt kesälomalla, mutta kohta alkaa taas arki ja pitäs opiskella tehokkaastikin... Hyvin lähtee liikkeelle kyllä, kun oon nyt uupuneempi kuin ennen lomaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua sitten naurattaa tämä lausahdus :). Itselläni on kaksoset, joista toinen on aina nukahtanut kuin enkeli, peitto päälle ja unta palloon. Toinen taas ei jossain vaiheessa tuntunut tarvivan lainkaan unta, nukahtaminen oli yhtä T-U-S-K-A-A. Meillä on aina ollut samat rutiinit joita on noudatettu, vaan toisen kohdalla siitäkään ei ollut apua. Aika auttoi tähän. Ja se, että yritin säilyttää hermoni, mikä olikin vaikea tehtävä...kovasti tsemppiä sinulle ap!
Väkivallatta tietty. Tepsii meidän rauhattomaan huuhailijaan päiväuniaikaan hyvin. Usein pidän häntä kainalossa about kaksi sekuntia ja jo haluaa nukkumaan, kysyn nukkuuko omalla tyynyllä rauhallisesti, lapsi vastaa että joo. Tätä joudun kyllä aika usein toistamaan pari kolme kertaa.
Esikoinen oli meillä myös rauhaton, eikä osannut itse rauhoittua nukkumaan. Kainalo-ote auttoi myös hänelle. Kunhan vain piti kainalossa hetken aikaa, hän rentoutui ja nukahti. Tottakai esikoinenkin rimpuili vastaan. Pidin vain huolen, ettei satuttanut itseään. Joskus otsasuoni pullistui äidilläkin, mutta yritin tehdä siitä hetkestä mahdollisimman rauhallisen.
Olisiko teillä liian valoisaa lapsen nukahtamisnurkkauksessa? Voisiko sinne asentaa sermin tai kirjahyllyn (seinään pultattuna) tms. sängyn eteen?
Jos en pidä sitä väkisin jumissa ja jalat ja kädet jukissa, niin se tökkii mun silmiä, nenää, korvia, kiipeilee mun päällä ja lopulta lähtee leikkimään. Ja jos pidän siitä kiinni, niin se huutaa ittensä hikeen.
Toi alkovi on sillein aika paha, että mitään hyllyä ei oikeen saa. Mutta ehkä jonkun verhon vois virittää... Täytyypä ostaa siihen joku kangas. Sehän tekis sen sängystä sellasen oman pikku pesän.
ap
Vierailija:
Jos en pidä sitä väkisin jumissa ja jalat ja kädet jukissa, niin se tökkii mun silmiä, nenää, korvia, kiipeilee mun päällä ja lopulta lähtee leikkimään. Ja jos pidän siitä kiinni, niin se huutaa ittensä hikeen.Toi alkovi on sillein aika paha, että mitään hyllyä ei oikeen saa. Mutta ehkä jonkun verhon vois virittää... Täytyypä ostaa siihen joku kangas. Sehän tekis sen sängystä sellasen oman pikku pesän.
ap
Hikiseksi ittensä huutaa kyllä. Mutta helpottanu on. Ja siis kainalossa pidän ihan " jumissa" . En anna huitoa.
Koita pysyä rauhallisena, vaikka lapsi tekisi mitä. T. Se, joka lukitsi oven...