Lue keskustelun säännöt.
Minkäkokoinen asunto on mielestäsi ideaali 5-henkiselle perheelle?
01.08.2007 |
Itse en käsitä niitä, jotka pystyy asumaan noin ison perheen kanssa alle 200 neliön kodissa, vaikka neliöt olis miten tehokkaasti käytössä... Meille on kolmas lapsi tulossa ja nyt suunnitellaan arkkitehdin kanssa 300 neliön kotia. Sen verran tilaa pitää kyllä olla!
En myöskään ymmärrä niitä, jotka vetoaa siihen että tilaa on sitten liikaa kun lapset lähtee kotoa... meillä ainakin käy usein yövieraita, ystäviä ja sukulaisia ulkomailta jne. jotka mielellään yöpyy meillä. Varmaan sitten vanhemmalla iällä vielä enemmän. Haluamme myös että meillä on aina tilaa lapsillemme ja lastenlapsillemme jotka haluavat tulla yökylään. Kyllä vanhanakin pärjää isossa talossa, kun talo on suunniteltu hyvin. :)
Kommentit (70)
tällä hetkellä tilat riittää, varsinkin kun 150 neliössä ei ole autotallia (mikä meillä on kyllä), eikä mitään saunatiloja (taloyhtiöllä sauna ja uima-allas).
Sopivin neliömäärä 5-6 henkiselle perheelle mielestäni olisi 250 neliötä. Me tarvittaisiin kaksi huonetta lisää sekä kodinhoitotila. Niihin se ylimääräinen 100 neliötä hupenisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt suunnitteilla ostaa omatalo,mut 200neliöö on pikkusen liikaa!
No me nyt vaan satutaan tykkäämään siitä että asumisessa on vähän väljyyttä! Mitä pahaa siinä on?
Haluamme että asunnossa on kunnolla säilytystilaa vaatteille, harrastusvälineille jne. ja että huoneet eivät ole mitään pieniä koppeja.
Säälittävää ottaa aina esille tuo provo-kortti kun joku tekee jotakin mihin itsellä ei olisi taloudellista mahdollisuutta...
Meillä on molemmilla oikein hyvät tulot sekä jonkin verran perittyä omaisuutta joten KIITOS HUOLENPIDOSTA selviydymme asuntolainastamme (joka ei edes ole mikään erityisen suuri) oikein hyvin!
ap
Olemme kaikki oikein tyytyväisiä kotiimme.
Todella rajoittunutta ja lapsellista ajattelua tuollaiset yleistykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole mitään surullisempaa kuin perhe, jossa kaikilla isot omat huoneet ja siellä sitten tv:t ja tietsikat, jokainen viettää yksinään aikaa omassa kopissaan nenä kiinni ruudussa. Ei se ole mitään perhe-elämää.
Vierailija:
No me nyt vaan satutaan tykkäämään siitä että asumisessa on vähän väljyyttä! Mitä pahaa siinä on?Haluamme että asunnossa on kunnolla säilytystilaa vaatteille, harrastusvälineille jne. ja että huoneet eivät ole mitään pieniä koppeja.
Säälittävää ottaa aina esille tuo provo-kortti kun joku tekee jotakin mihin itsellä ei olisi taloudellista mahdollisuutta...
Meillä on molemmilla oikein hyvät tulot sekä jonkin verran perittyä omaisuutta joten KIITOS HUOLENPIDOSTA selviydymme asuntolainastamme (joka ei edes ole mikään erityisen suuri) oikein hyvin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kiitos kun kerroit tämän minulle! Nyt meni kyllä suunnitelmat uusiksi... hui kamalaa kun ei tuota tajuttu! ap
Kyllä minäkin haluan jonakin päivänä vähän isomman asunnon, mutta en usko, että talo tulee olemaan suurempi kuin 150 neliötä, vaikka rahaa olisi enemmänkin. (Ja perintojä on kyllä tulossa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kotiäitiys siis todellakin vaikuttaa ihmisen aivokapasiteettiin...
Olemme molemmat mieheni kanssa rahoitusalalla, itse olen analyytikkona pankissa, mies investointipankkiiri. Että EIKÖHÄN MEILLÄ OLE NUO RAHA-ASIAT ihan kunnossa ja kaikki kustannus- ym. laskelmat tehtyinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on just toi 150 neliötä. Katsottiin että se on meille sopivan kokoinen, ei pieni, mutta ei liian isokaan. Jokaisella on omat makuuhuoneet, meillä vanhemmilla tietty yhteinen :)
Lapsia siis kaksi.
Mun mielestä on typerää maksaa turhista neliöistä, varskinkin kun se ei täällä pääkaupunkiseudulla halpaa ole.
mutta kun asuu alueella, missä asunto maksaa n. 2800 e/m2, niin eipä ole meillä varaa yli 800 000 euron asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ihan hyvin, että joku haluaisi kolmen lapsen kanssa 300 neliötä. Jos siis ihan miettii sitä ideaalia.
Meitä on kolme henkilöa: äiti, isä ja yksi lapsi (pian 3v). Talosta löytyy neliöitä vähän yli 270.
Ihminen levittäytyy siihen tilaan, joka hänellä on ja se alkaa tuntumaan kodilta.
Meillä on kokemusta myös ahtaasti asumisesta. Olimme mieheni työn takia kaksi vuotta isossa kaupungissa, ydinkeskustassa, kolmestaan noin 80 neliön kämpässä. Kyllä meillä oli pinna kireellä koko ajan. Toki elämäntilanteemme oli muutenkin tiukka. Molemmilla työkiireet, pieni lapsi, ydinkeskusta ja ahdas asunto, mutta selvisimme siitäkin.
Joten nyt odellakin nautimme tilasta.
Vaikka tyttärellämme onkin iso oma huone (neliöitä yli 20), niin hän edelleen nukkuu meidän sängyssämme ja leikkii aina siinä tilassa, jossa me olemme eli emme kyyhötä omissa kopeissamme ;)
Ap:lle, huoleti siis talon rakentamisen pariin ;)
Mä taidan tuntea sun vanhemmat, asuuko vantaalla?
Nyt tätä aakeeta laakeeta imuroi harvemmin ja ihan mielellään itse.
22, lapset tulee sinne missä aikuiset on. Joskus harmittavaakin.
t: 4, se 220 neliöö (kok. ala 260 ja puolen hehtaarin metsä)
tätä ketjua lukiessa ei voi kun todeta että näin sen täytyy olla.
Hänellähän on vahva näkemys asiasta ja intohimo puolustaa sitä. Hyvin lämpenevää sorttia ainakin...
Silloin mahtuu oikeasti harrastamaankin kotona, jokaisella voi olla oma työhuone, kylpyhuone, vaatehuone ja yksityisyys. En ymmärrä miksi ihmiset rakentaa jotain 300 neliön koirankoppeja.