Waltari vai V.Linna?

Waltari  ehdottomasti.

Olen lukenut suurimman osan molempien tuotannosta. En tiedä kumpi. Waltarin historiallisissa on erittäin paljon yhteistä, jopa kovin samanlaisia henkilöhahmoja, silti ne ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja myös historiallisesti sangen oikein. Aloita joko Sinuhe Egyptiläisestä  tai Suomeen ja Eurooppaan  sijoittuvasta Mikael Karvsjalasta. (jos tykkäät niin Mikael Hakim on jatko-osa sille).

Linnan suurteos on Täällä Pohjan tähden alla joka kertoo siitä miten torpparien ja raivaajien ajoista tultiin itsenäiseen ja demokraattiseen Suomeen.

Yhtä tunnettu on sotakertomus Tuntematon Sotilas. 

Ovat aivan eri maailmoista, vaikka nimien tunnettuudessa saattavatkin olla kirjallisuutta lukemattomien keskuudessa samaa tasoa. Vertaa alkuun vaikka teosluetteloita. Aina toki määrä ei korvaa laatua, mutta tässä tapauksessa kyllä antaa viitettä siihenkin suuntaan. Totta varmaan on, että vähän lukeneista suomalaisista moni on lukenut Tuntemattoman sotilaan -  toki Sinuhenkin, joka kuitenkin on jo vaativampi. Rupea vain lukemaan, varmasti kannattaa molempiin itse tutustua ennemmin kuin olla kulttuurin ulkopuolella.

Luin Waltarin kirjat jo yläasteikäisenä.

Waltari. Eihän Linna edes ollut kovin hyvä kirjailija. Tämä on tabu-aihe, josta varhemmin puhutaan. 

Musta rakkaus ei mustasukkaisuus teemasta huolimatta olisi  ansainnut edes julkaisua. Tuntemattomassa jengiä kiehtoo tietty sota. Ainut kiinnostava siinä on pasifismi ja Topeliaaninen heimoaate yhdistettynä murteisiin ja sitä rakentuvat henkilöhahmot.

Pohjantähtikään ei ole kovin laadukasta kaunokirjallisuutta. Suomalaisia kiinnostaa siinäkin historiamme kipupisteisiin osuva teema.

Waltarilla taas onnistui jopa pienoisromaanit, elokuvakäsikirjoitukset, lehtijutut ja jopa sarjakuvien kirjoittaminen - todellinen sanataiteilija.

WAltari tietysti.

Waltari.

Luin pääsiäisenä Ihmiskunnan Viholliset ja Valtakunnan salaisuuden .  Aiemmin luin myös Pohjantähden. Koen, että olen ollut lähes pelipaikoilla. Tunnen empatiaa ja luen historiaa avoimemmin ja kristinuskokin näyttäytyy uudessa valossa.  Aiemmin siis vain valkoisten puolella ja ateisti - eli kirjallisuus siis lisää ymmärrystä maailmasta, vaikka fiktiota onkin.

Waltarilla enemmän huteja.

Jos Musta rakkaus ilmestyisi nyt, niin joku Renaz ja Emmi haukkuisi lukematta pask%si ja tióksisesksi.