Lue keskustelun säännöt.
Onko suhteella toivoa, jos mies ei halua muuttaa yhteen?
20.07.2012 |
Itseäni on nimittäin vähän alkanut epäilyttää. Ollaan seurusteltu 2 vuotta tosi tiiviisti. Mies on lähes joka yö mun luona yötä. Haluaisin kuitenkin jo enemmän, jotain pysyvämpää. Olen tehnyt omasta puolestani päätöksen että tämän miehen kanssa voisin viettää loppuelämäni, vaikka tokihan hänessä puutteitakin on. Suurin ongelma parisuhteessamme minun mielestäni on kuitenkin se, että "kunnollinen sitoutuminen" puuttuu. Haluaisin tavallaan varmuuden siitä, että mieskin on tässä jäädäkseen.
Miehen mielestä nyt on kuitenkin ihan liian aikaista muuttaa yhteen. Hänellä on taustalla huonoja kokemuksia parisuhteista, jonka vuoksi on muuttunut tosi varovaiseksi. Ymmärrän toki tämän, mutta toisaalta eihän sitä voi loppuelämäänsä pelätä että taas käy huonosti, jos siis kuitenkin naisen elämäänsä haluaa.
Uskon että arki tulisi meillä sujumaan ihan hyvin. Sen verran tämä 2 vuoden seurustelu on kuitenkin osviittaa antanut. Itselläni on aiemmasta suhteesta lapsi, joka tulisi asumaan kanssamme, joten minulla tässä on kuitenkin enemmän pelissä kuin hänellä. En haluaisi myöskään loputtomiin roikkua suhteessa, jossa ei ole varmuutta että se kunnollinen sitoutuminenkin on jossain vaiheessa edessä. En haluaisi tuhlata aikaani jahkailuun, kun en minä tästä ainakaan enää nuorene.
Ikää on molemmilla päälle 30.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurustelen sillä ehdolla että EI muuteta yhteen.
Mitä haet/saat tästä suhteesta?
En ole tuo jolle vastasit, mutta itsekään en enää muuttaisi yhteen.
Ensinnäkin silloin suhde arkistuu pikavauhtia, ja parisuhteesta tulee itsestäänselvyys, joka odottaa kotona kuin huonekasvi. Näin omalla kokemuksella.
Hetken seurustelin miehen kanssa, joka alkoi pian haaveilla yhteisestä kodista. Vaan jo seurusteluaikana lipsui siihen, että esim. yhteisen ruoanlaiton sijaan laitoinkin lopulta yksinäni ruokaa kun "sulta toi hoituu niin paljon paremmin :)".
Siinä salaattitarpeita pilkkoessani mietin, etten halua tällaista elämää enää, jossa olen se kotona odottava itsestäänselvyys, joka loihtii herkkuruoat pöytään, mutta jota ei tarvitse
Suhde arkipäiväistyy aina. Eri asunnoissa asuvilla tilanne menee vain lopulta siihen, ettei kumpikaan ole kohta enää toistensa luona.
Jos tuollaiseksi menisi, niin sitä suuremmalla syyllä hyvä ettei olisi muuttanut yhteen. Suhteen eteen kun pitää molempien tehdä töitä ja viihtyä aidosti yhdessä sen sijaan, että siitä toisesta tulee kotona odottava itsestäänselvyys, jolla murahdetaan moikat ohimennessä, kun töiden jälkeen haetaan harrastekamat ja sännätään taas muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on aiemmasta suhteesta lapsi, joka tulisi asumaan kanssamme, joten minulla tässä on kuitenkin enemmän pelissä kuin hänellä.
Miehellähän tuossa on enemmän pelissä. Kuka jaksaa jonkun toisen kusipäätä katsella.
Vierailija kirjoitti:
Onkos tuolle sinun vaatimukselle yhteenmuutosta lopulta mitään muuta syytä kuin se että haluat siirtää osan sinun ja sinun lapsen elämän kustannuksista miehen maksettavaksi?
Kun tuommoisessa tilanteessa missä on nainen, naisen lapsi ja mies niin miehelle asetetaan vähintään puolet kaikista kustannuksista vaikka mies on vain yksi kolmas osa
Kaveri asuu yyhoon kanssa ja makselee siellä oikeasti koko touhun 90%. Sit hän kysyi multa, että miksi sä et asu yhdessä sen sun naisen kanssa, kun olette ollut jo 5 vuotta kimpassa, niin sanoin että elämäni on paljon helpompaa ilman turhia kuluja, kun katon teitä kaikkia, niin maksatte asioista mikä teitä ei edes kiinnosta ja silti ette saa puuttua mihinkään asiaan mikä liittyy äitin ja lasten välille. Ette ole missää päätöksissä mukana, mutta maksatte niistä päätöksistä silti. Teidän kyydit kelpaa lasten treeneihin ja muut jutut, mutta silti teillä ei saa olla minkäänlaista kantaa mhinkään. Ei niiden asioiden noin pitäs olla.
Toinen kaveri ei muuta myöskään yhteen ja hän sanoi ihan suoraan ettei sillä naisella ole varaa maksaa 50% kuluista. Hän ei näe asioita niin, että maksais 80% kaikesta, kun nyt pärjää paremmin omassa himassa. Hänelläkin on hyvä suhde.
Vaikka vietän aikaa naisen luona, niin en minä sinne kuulu oikeasti enkä saa sanoa omaa kantaa mihinkään. EIkä se asia tule ikinä muuttumaan, vaikka asuisin siellä. Meidän suhde on hyvä eikä ole turhia riitoja ja se on tasan sen takia, että toista ei katsele 24h.
Ei ole mitään järkeä panostaa koko elämällään ja taloudellaan parisuhteeseen jossa tietää jo etukäteen että nainen etsii vain koko ajan sitä pientä syytä että pääsee jättämään miehen ja viemään miehen ostamat asiat.
Naisten jättämis kynnys on niin olematon että joka takaa sen että parisuhde ei ole millään tavalla kannattava miehen näkökulmasta kun ainoat asiat mitä tapahtuu on se että miehen maksut kasvaa kun nainen siirtää omia maksujaan miehelle, miehet työmäärä kasvaa kun nainen vaatii asioita mitä vain itse haluaa mutta miehen tekemänä ja koko ajan nainen etsii sitä pientä virhettä miehestä ettänpääsee jättämään ja hankkimaan uuden miehen henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön kohteeksi
Mä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta emmekä aio ikinä muuttaa yhteen. Olemme paljon toistemme luona, erittäin sitoutuneita, mutta molemmat tarvii sen oman tilan.
Mulla on ystäväpariskunta jotka on olleet naimisissa 12 vuotta mutteivät koskaan asuneet yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-vanhempien on jostain syystä vaikea ymmärtää sitä, että uuden puolison pitäisi samalla asua täysin vieraan yksilön (lapsen/lasten) kanssa. Sellaisen, johon ei ole mitään tunnesidettä tai jonka kanssa pahimmillaan kemiat tökkivät.
Tämä seikka myös vaikeuttaa lapsettoman elämistä, tekemistä ja menemistä sekä saattaa aiheuttaa hänelle myös lisäkuluja. Ihmiset saisivat enemmän miettiä lisääntymistään, niin ettei joka toinen liitto päättyisi eroon ja lapsille uusioperheisiin ja uusille puolisoille epätoivottuihin perheenjäseniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liekö ihme ettei mies halua muuttaa yhteen lapsesi kanssa? Ei se kuvio ole hyväksi kellekään. Miksi ette voi seurustella asuen eri asunnoissa?
Miksi lapseton osapuoli tuohon suostuisi?
No sitä juuri mietin. Itse en ainakaan suostuisi moiseen ikinä, eikä se lastakaan kohtaan ole reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä meillä on vain tämän miehen kanssa liian erilaiset käsitykset ja näkemykset sitoutuneesta parisuhteesta. Koen itse oleellisena, että parin vuoden jälkeen voi jo asua yhdessä ja olla ns. perhe. Nyt kuitenkin tilanne on se, että olen pian 30v ja suhteessa, joka muistuttaa teinivuosieni parisuhdetta.
Minä haluaisin asua yhdessä, jakaa sen arjen, viettää joulua yhdessä. Aaton voi kumpikin viettää halutessaan vanhemmillaan, mutta loppuajan viettäisin mieluiten yhdessä kumppanini kanssa. Mies taas haluaa viettää koko joulun vanhempiensa kanssa ja tällöin emme myöskään pidä yleensä mitään yhteyttä. Tuntuu hullulta olla ns. vakavassa pitkässä parisuhteessa ja nököttää Joulupäivä ja Tapaninpäivä yksin kotona. En tiedä olisiko tilanne sama, jos asuisimme saman katon alla.
Kiire on sitoutua ja päästä viettämään "perhe-elämää" kun lapsi toisen miehen kanssa. Uskaltaisin väittää että jos sinulla ei olisi tuota lasta niin sinulla ei olisikaan noin kiire. Miehellä taas ei ole kiire koska sinulla on tuo lapsi. Haluaa rauhassa puntaroida oletko tarpeeksi "hyvä" että voi sietää toisen miehen siittämää lasta saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta emmekä aio ikinä muuttaa yhteen. Olemme paljon toistemme luona, erittäin sitoutuneita, mutta molemmat tarvii sen oman tilan.
Mulla on ystäväpariskunta jotka on olleet naimisissa 12 vuotta mutteivät koskaan asuneet yhdessä.
Minäkin tunnen pariskunnan joka ei muuttanut ikinä yhteen vaikka oli yhteisiä lapsiakin. Mies tarvitsi "omaa tilaa" ja tämä oli juuri se suhdemalli joka kuulemma hänelle sopi.
No kummasti mies löysi jossain vaiheessa toisen naisen ja äkkiä yhdessä asuminen ja lapsiperheen arki sopikin tälle miehelle.
Eli jos toinen ei halua asua yhdessä niin voi hyvin olla että hän ei halua asua yhdessä vain juuri sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä ei halunnut asua edes samassa kaupungissa 2 vuoden seurustelun jälkeen juuri huonojen kokemusten takia. Päätin lopulta että minä kaipaan toista ihmistä arkeen eikä meillä selkeästi tämä asia kohdannut.
Nyt puolisoni kanssa muutettiin yhteen 6kk seurustelun jälkeen ja kohta ollaan oltu se 10 vuotta yhdessä. Eli kun molemmat haluttiin sitoutua suhteeseen niin yllättäen homma toimikin moitteetta.
Eli jos tällä kaverilla ja sulla ei arvot kohtaa, ei kannasta jäädä suhteeseen taivastelemaan ja odottelemaan jotain, mitä et koskaan tule tuosta ihmisestä saamaan.
Vierailija kirjoitti:
No mies haluaa edelleen tapailla myös muita. Ei ole vielä tavannut sitä oikeaa.
No huh. Itse voisin seurustella, mutten halua lähteä mihinkään asumiskuvioihin. Mutta näköjään seurusteluun voi lähteä vain jos päämääränä avoliitto, kihlat, talolaina ja avioituminen. Kaikki näistä ajatuksena ahdistaa. Ja olen jo yhdestä avioliitosta eronnut nainen.
Miksi lapseton osapuoli tuohon suostuisi?