Onko suhteella toivoa, jos mies ei halua muuttaa yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on toivoa. Ei rakkaus, sitoutuminen ja pysyvyys ole yhteisestä postiluukusta kiinni. Jos on, niin sitten suhde on aika heikoissa kantimissa. Ainoa todella hyvä syy asua yhdessä on lapset, koska kahden vanhemman taloudessa arki sujuu helpommin. 

Oma tupa, oma lupa, kummallakin omaa tilaa ja rauhaa ja yhdessä oleminen täysin vapaaehtoinen, tahdon asia. 

Tuohon voisi vastata myös, että suhde taitaa olla aika heikoissa kantimissa jos oman kumppanin kanssa yhdessä asuminen pelottaa noin paljon tai tuntuu noin vastenmieliseltä. Kuulostaa sellaiselta suhteelta, missä vietetään aikaa ja odotellaan kunnes "se oikea" tulee vastaan, jonka jälkeen tämän kanssa sitoudutaan ja pariudutaan nopeallakin aikataululla.

AP, jos mies on aiemmin innoissaan puhunut yhteenmuutosta mutta nyt on selvästi muuttanut mielensä, taitaa olla parempi erota. Itse en pystyisi seurustelemaan vakavasti ihmisen kanssa, jonka mielestä minun kanssani asuminen olisi jotenkin kamala kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on toivoa. Ei rakkaus, sitoutuminen ja pysyvyys ole yhteisestä postiluukusta kiinni. Jos on, niin sitten suhde on aika heikoissa kantimissa. Ainoa todella hyvä syy asua yhdessä on lapset, koska kahden vanhemman taloudessa arki sujuu helpommin. 

Oma tupa, oma lupa, kummallakin omaa tilaa ja rauhaa ja yhdessä oleminen täysin vapaaehtoinen, tahdon asia. 

Tuohon voisi vastata myös, että suhde taitaa olla aika heikoissa kantimissa jos oman kumppanin kanssa yhdessä asuminen pelottaa noin paljon tai tuntuu noin vastenmieliseltä. Kuulostaa sellaiselta suhteelta, missä vietetään aikaa ja odotellaan kunnes "se oikea" tulee vastaan, jonka jälkeen tämän kanssa sitoudutaan ja pariudutaan nopeallakin aikataululla.

AP, jos mies on aiemmin innoissaan puhunut yhteenmuutosta mutta nyt on selvästi muuttanut mielensä, taitaa olla parempi erota. Itse en pystyisi seurustelemaan vakavasti ihmisen kanssa, jonka mielestä minun kanssani asuminen olisi jotenkin kamala kohtalo.

Näinpä. Masentaa ajatella koko suhdetta, se tuntuu niin turhalta, sellaiselta ajanvietteeltä joka ei johda mihinkään. Ja silti toista kohtaan on tunteita eikä haluaisi luopuakaan.

Suhteella saattaa olla, saattaa olla olematta - mutta ainakin sillä miehellä on toivoa niin kauan kun ei naisen kanssa muuta yhteen. 

Sulla on lapsi ja jahtaat yhteenmuuttoa miehen kanssa, joka on sanonut, ettei sitä ilmeisesti halua. Ja vielä ilmeisesti sanonut suoraan, että lapsi syynä.

Nyt nainen järki käteen! Velvollisuutesi on ensisijaisesti tarjota lapselle turvallinen lapsuus. Mieti, mitä lapselle aiheutuisi siitä, että mies muuttaisi yhteen kanssanne ja sitten jonkun ajan päästä toteaisi, ettei tästä mitään tule? Lapsi tarvitsee tasapainoista elämää, ei tuollaista tempoilua.

Mun täytyy sanoa, että en päästäisi lähelle miestä, joka ei hyväksyisi ja haluaisi mua kaikkineen, myös olisi sinut sen kanssa, että minulla on lapsi. Lapsi on numero yksi ja joku mies tulee kaukana perässä. Lapsen hyvinvoinnin pitäisi myös miehelle olla se tärkein asia.

Ei se mies sua oikeasti rakasta, jos lapsi on hänen mielestään jokin este. Älä suostu enää siihen, että mies notkuu teillä noin usein. Hän haluaa rusinat pullasta - sellaisen miehen voi jättää omaan arvoonsa. Heijastuu myös muihin asioihin elämässä tuollainen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä meillä on vain tämän miehen kanssa liian erilaiset käsitykset ja näkemykset sitoutuneesta parisuhteesta. Koen itse oleellisena, että parin vuoden jälkeen voi jo asua yhdessä ja olla ns. perhe. Nyt kuitenkin tilanne on se, että olen pian 30v ja suhteessa, joka muistuttaa teinivuosieni parisuhdetta.

Minä haluaisin asua yhdessä, jakaa sen arjen, viettää joulua yhdessä. Aaton voi kumpikin viettää halutessaan vanhemmillaan, mutta loppuajan viettäisin mieluiten yhdessä kumppanini kanssa. Mies taas haluaa viettää koko joulun vanhempiensa kanssa ja tällöin emme myöskään pidä yleensä mitään yhteyttä. Tuntuu hullulta olla ns. vakavassa pitkässä parisuhteessa ja nököttää Joulupäivä ja Tapaninpäivä yksin kotona. En tiedä olisiko tilanne sama, jos asuisimme saman katon alla.

Haluatte elämältä eri asioita, eli ette ole sopivia toisillenne. Sinuna lähtisin noiksi joulunpäiviksi lapsen kanssa vaikka Tukholmaan ja unohtaisin koko äijän.

Mulla tosin on tuttava, joka sopinut miesystävänsä kanssa, että asuvat erillään, kunnes naisen lapset muuttavat pois kotoa. Olleet yhdessä jo pitkään.

Mies saattoi muuten suhteen alussa puhua yhteen muuttamisesta yms vain saadakseen sut koukkuun.

Oma exmieheni piti jalkavaimoja. Lupasi näille jo alkumetreillä avioliittoa, lapsia yms. Silti aikomus oli vaan pitää näitä salasuhteita ja sitten elää perhe-elämää minun kanssani. Eli Mietipä vähän miehen motiiveja. Ei ne sanat vaan ne teot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä meillä on vain tämän miehen kanssa liian erilaiset käsitykset ja näkemykset sitoutuneesta parisuhteesta. Koen itse oleellisena, että parin vuoden jälkeen voi jo asua yhdessä ja olla ns. perhe. Nyt kuitenkin tilanne on se, että olen pian 30v ja suhteessa, joka muistuttaa teinivuosieni parisuhdetta.

Minä haluaisin asua yhdessä, jakaa sen arjen, viettää joulua yhdessä. Aaton voi kumpikin viettää halutessaan vanhemmillaan, mutta loppuajan viettäisin mieluiten yhdessä kumppanini kanssa. Mies taas haluaa viettää koko joulun vanhempiensa kanssa ja tällöin emme myöskään pidä yleensä mitään yhteyttä. Tuntuu hullulta olla ns. vakavassa pitkässä parisuhteessa ja nököttää Joulupäivä ja Tapaninpäivä yksin kotona. En tiedä olisiko tilanne sama, jos asuisimme saman katon alla.

Haluatte elämältä eri asioita, eli ette ole sopivia toisillenne. Sinuna lähtisin noiksi joulunpäiviksi lapsen kanssa vaikka Tukholmaan ja unohtaisin koko äijän.

Mulla tosin on tuttava, joka sopinut miesystävänsä kanssa, että asuvat erillään, kunnes naisen lapset muuttavat pois kotoa. Olleet yhdessä jo pitkään.

Olen itse sanonut heti siitä, että en ole valmis odottamaan lapsen aikuistumista. Sellainen suhde ei vaan ole se, mitä haluan.

Tein jo suunnitelmia jouluksi. Toivottavasti nautin ajasta enkä tuhlaa aikaani sellaisen ihmisen miettimiseen, joka mieluummin on muualla.

Täällä samanlaisessa tilanteessa 😐 Lisäksi miehellä on talo jossa eksä lasten kans asuu. Sitä ei voi jostain kumman syystä myydä eli täysi mahdottomuus hankkia yhteistä kotia.

Kun se oikea tulee vastaan, niin sen kyllä tietää, että on valmis jakamaan kaiken tämän kanssa.

Jos toinen on vain ihan jees, niin silloin mies yleensä hengaa, kun yksin on tylsää, ja katsastaa mehukkaampia misuja siinä samalla. Kun oikea löytyy niin vanhasta pääsee eroon muuttamatta asuntoa.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

miksi ahdistaa aikuista ihmistä, joka sanoo ettei halua vielä muuttaa yhteen. Jos kerran on kuitenkin sanonut että joskus voidaan muuttaa.

Kerrotko ap miksi sinulle on niin tärkeää asua yhdessä paperilla?

Koska se on seukkupelissä se next level. Sitten kun ollaan muutetty yhteen, tulee kihlat ja sitten naimisiin. Sitten siinä tuhnutellaan mitä lie tuhnutellaan niin kauan että kuolo korjaa, ellei erota sitä ennen. Joka tapauksessa siinä vaiheessa on päästy pelissä max levelille.

Me muutettiin yhteen yli 2v seurustelun aloittamisesta, mikä mielestäni oli ihan hyvä aika. Minä olisin toki ollut halukas muuttamaan yhteen nopeammin, mutta miehelle se ei käytännön syistä sopinut. Ja nyt kun jälkeenpäin ajattelen, oli ihan hyvä että odottelimme sitä parempaa hetkeä yhteenmuutolle.

Vanha aloitus, mutta onhan tuo mies todella sitoutunut jos on melkein joka yö ap:n luona. Itse olen seurustellut 5 vuotta ja tavataan viikonloppuisin ja joskus viikolla, eikä suunnitteillakaan yhteen muuttamista. Ihmiset on erilaisia.

Olen seurustellut 17v nykyisen miehen kanssa ja ehdottanut yhteen muuttamista muutaman kerran,mutta mies väistää asian ja sanoo ,että 2 kertaa on asunut yhdessä aiemmin ja ne on epäonnistunut.Miehellä ei ole lapsia ja minulla on edellisestä liitosta 2lasta jotka ovat jo muuttaneet omilleen.En enää ehdota yhteen muuttoa ja ehkä parempi näin että on oma tupa oma lupa vaikka ei se aina tietysti ole .

Itse olen ollut parisuhteessa 4 vuotta. Molemmilla omat lapset. Meillä ei ole aikeita muuttaa yhteen. Työt ja elämät ovat eri paikkakunnilla. Näemme kun ehdimme ja tuskin ehtisimme kohdata kiireisessä arjessa siten, kun kohtaamme viikonloppuisin ja lomilla yhdessä ollessa. Olen tyytyväinen tähän.

Ilman että jaksoin lukea sepostuksia muttaeikö Suomessa ole vapaa muuttamaan anytime sinne tänne?

Tilanne taas juuri toisinpäin, eli nainen ei halua muuttaa yhteen vielä kanssani, ollaan yli 50-vuotiaita molemmat ja oltu kyllä jo hyvän aikaa yhdessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut parisuhteessa 4 vuotta. Molemmilla omat lapset. Meillä ei ole aikeita muuttaa yhteen. Työt ja elämät ovat eri paikkakunnilla. Näemme kun ehdimme ja tuskin ehtisimme kohdata kiireisessä arjessa siten, kun kohtaamme viikonloppuisin ja lomilla yhdessä ollessa. Olen tyytyväinen tähän.

Nlinkin sujuu. Jotkut ottaa vaivana kahden asunnon välillä kulun, vaikka ei olisi lapsiakaan. Riippuu varmaan paljon haluaa olla yhdessä ja paljon ei ja kuinka hankalana pitää liikkumista paikasta toiseen.

Minä seurustelen sillä ehdolla että EI muuteta yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut parisuhteessa 4 vuotta. Molemmilla omat lapset. Meillä ei ole aikeita muuttaa yhteen. Työt ja elämät ovat eri paikkakunnilla. Näemme kun ehdimme ja tuskin ehtisimme kohdata kiireisessä arjessa siten, kun kohtaamme viikonloppuisin ja lomilla yhdessä ollessa. Olen tyytyväinen tähän.

Nlinkin sujuu. Jotkut ottaa vaivana kahden asunnon välillä kulun, vaikka ei olisi lapsiakaan. Riippuu varmaan paljon haluaa olla yhdessä ja paljon ei ja kuinka hankalana pitää liikkumista paikasta toiseen.

Asumiskulujen jakaminenkin toisi helpotusta arkeen, jos suinkin yhdessä viihdytään. Olisi ehkä varas isompaan asuntoon, jossa olisi tilaa vetäytyä omaan rauhaan sitä kaivatessaan.