Lue keskustelun säännöt.
Onko suhteella toivoa, jos mies ei halua muuttaa yhteen?
20.07.2012 |
Itseäni on nimittäin vähän alkanut epäilyttää. Ollaan seurusteltu 2 vuotta tosi tiiviisti. Mies on lähes joka yö mun luona yötä. Haluaisin kuitenkin jo enemmän, jotain pysyvämpää. Olen tehnyt omasta puolestani päätöksen että tämän miehen kanssa voisin viettää loppuelämäni, vaikka tokihan hänessä puutteitakin on. Suurin ongelma parisuhteessamme minun mielestäni on kuitenkin se, että "kunnollinen sitoutuminen" puuttuu. Haluaisin tavallaan varmuuden siitä, että mieskin on tässä jäädäkseen.
Miehen mielestä nyt on kuitenkin ihan liian aikaista muuttaa yhteen. Hänellä on taustalla huonoja kokemuksia parisuhteista, jonka vuoksi on muuttunut tosi varovaiseksi. Ymmärrän toki tämän, mutta toisaalta eihän sitä voi loppuelämäänsä pelätä että taas käy huonosti, jos siis kuitenkin naisen elämäänsä haluaa.
Uskon että arki tulisi meillä sujumaan ihan hyvin. Sen verran tämä 2 vuoden seurustelu on kuitenkin osviittaa antanut. Itselläni on aiemmasta suhteesta lapsi, joka tulisi asumaan kanssamme, joten minulla tässä on kuitenkin enemmän pelissä kuin hänellä. En haluaisi myöskään loputtomiin roikkua suhteessa, jossa ei ole varmuutta että se kunnollinen sitoutuminenkin on jossain vaiheessa edessä. En haluaisi tuhlata aikaani jahkailuun, kun en minä tästä ainakaan enää nuorene.
Ikää on molemmilla päälle 30.
Kommentit (72)
miksi et rauhassa halua katsoa asioita, miksi ihmeessä kiirehtiä?
Mies on tuossa tilanteessa fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutettiin 4kk seurustelun jälkeen yhteen käytännön syistä, ei toki olut lapsia ja ehkä vähän nopeasti. Mutta en tod. jaksaisi seurustelua ja ihmettelyä 2 vuotta jos ei suhde etene mihinkään.
miksi et rauhassa halua katsoa asioita, miksi ihmeessä kiirehtiä?
Mies on tuossa tilanteessa fiksu.
Ihan jo lapsenkin takia olisi hyvä katsoa kaikessa rauhassa, että mihin suhde kehittyy, alkuhuuma jo pelkästään kestää sen pari vuotta. Totta kai sitä aina suhteen alussa uskoo, että kyseessä on Se Oikea, mutta jos sitten tuleekin muutaman kerran ero ja muutaman kerran löytää uudelleen Sen Oikean, niin lapsella onkin helposti ollut jo monta isäpuolta noin lyhyillä seurusteluilla.
Ei hyvä.
Tuppaa olemaan niin ettei nuo tuollaiset saa ikinä päätettyä sitä että uskaltavatko sitoutua.
Me muutettiin yhteen muutama kuukausi tapaamisen jälkeen, mitä sitä kahdesta kämpästä maksamaan jos aina ollaan yhdessä kumminkin vain toisessa kämpistä.
Mä en ole koskaan uskonut tuohon että lapsi kärsii. Toisaalta en minä miesystäviäni minään isäpuolina ole esitellytkään vaan ne on äidin kavereita, jotka pyörii siinä sen aikaa kun pyörii. Jos joskus on loppunut suhde ei lapset siitä mitään traumoja ole saaneet.
Mä en ole koskaan uskonut tuohon että lapsi kärsii. Toisaalta en minä miesystäviäni minään isäpuolina ole esitellytkään vaan ne on äidin kavereita, jotka pyörii siinä sen aikaa kun pyörii. Jos joskus on loppunut suhde ei lapset siitä mitään traumoja ole saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2012 klo 21:22"]
ensin pakotat hänet samaan kämppään ja sitten aletaan ruinaamaan yhteistä lasta..
Hyvä naiset!
Voisitte edes joskus yrittää nauttia elämästä juuri niinkuin se nyt on.
Sulla on miesystävä ja lapsi. Jollain ei ole kumpaakaan.
[/quote]
Pah! Tuo on taas tätä naisten syyllistämistä!, ja mistä sä tiedät kenenkään elämänkatsomuksista ja tavoista nauttia elämästä! Ei ihmekään, että sulla ei ole kumpaakaan, kun puhut "pakottamisesta" ja "ruinaamisesta" tässä asiayhteydessä.
miksi ahdistaa aikuista ihmistä, joka sanoo ettei halua vielä muuttaa yhteen. Jos kerran on kuitenkin sanonut että joskus voidaan muuttaa.
Kerrotko ap miksi sinulle on niin tärkeää asua yhdessä paperilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP olisiko sinusta mukavaa muuttaa yhteen vastentahtoisesti?
ensin pakotat hänet samaan kämppään ja sitten aletaan ruinaamaan yhteistä lasta..
Hyvä naiset!
Voisitte edes joskus yrittää nauttia elämästä juuri niinkuin se nyt on.
Sulla on miesystävä ja lapsi. Jollain ei ole kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös pari vuotta seurustelua takana ja mies päätti puoli vuotta sitten perääntyä kaikista omista yhteenmuuttopuheistaan. Edelleen kuulemma haluaa jossain vaiheessa asua yhdessä ja naimisiin, mutta kokee tilanteen tällä hetkellä lapseni takia liian hankalaksi. Pelkää siis että menettäisi liiaksi omaa aikaansa.
Tavallaan ymmärrän miestä hyvin. Mutta toisaalta kaikki tuo kertoo minulle myös sitä, ettei hän ole valmis hyväksymään minua sellaisena kuin olen lapsineni kaikkineni. Hän ei ole tarpeeksi varma siitä, että haluaa olla minun kanssani, kaikista vaikeuksista huolimatta. Olenkin alkanut kyseenalaistaa tämän suhteen järkevyyttä. Tuhlaanko aikaani ihmisen kanssa, joka ei ole valmis sitoutumaan minuun samalla tasolla kuin minä häneen? Ehkä olisi helpompaa olla jonkun sellaisen kanssa, jolla on myös lapsi, jolloin olemme ns. tasavertaisessa tilanteessa sen suhteen.
Joo kaukosuhde on hyvä ettei ala liikaa vituttaa toisen lärvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin seuraavana päivänä tapaamisesta virallisesti yhteen. En mä jaksaisi tollasta ollako vaiko eikö olla. 8v ollaan nyt yhdessä oltu, naimisiin menty ja 3 yhteistä lasta :)
Miehet eivät halua enää sitoutua, kuten ennen koska jos liitto sitoutumisesta huolimatta rikkoutuu, niin mies on heikommalla esim. mitä tulee lapsiin. Kukapa sitä ehdoin tahdoin haluaisi ottaa sellaista riskiä. Ja toisekseen, jos seksiä annetaan sitoutumattakin, niin ainahan se on parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sellainen, että en välttämättä muuta koskaan yhteen toisen kanssa. En kyllä elättelisi toiselle toiveita, jos hänellä asiasta selkeästi eri käsitys.
Sinustahan se on kiinni. Mitä elämältäsi haluat ja odotat. Mies on tyytyväinen nykytilanteeseen, sinä et. Solmun avain on siis sinulla.
Suhteella ei ole toivoa, jos sinä et ole siihen tyytyväinen ja muutosta parempaan ei ole näkyvissä. Etenkään, jos mies ei lupaa mitään eikä kerro aikeistaan. Muista sekin, että lupaus on vain lupaus niin kauan kuin sitä ei ole lunastettu. Teot on se, jolla on merkitystä.
Jos haluat joskus ehdottomasti asua yhdessä, ja varsinkin jos haluat lapsiperheen, ole hyvin varovainen ja keskustele tämä asia huolella miehen kanssa läpi.
On kokemukseni perusteella aika todennäköistä meinaan, että tuo mies ei koskaan tule haluamaan muuttaa yhteen. Tai jos kiristettynä suostuu, niin häntä alkaakin ahdistaa ja lähtee siitä jonkin ajan päästä pois. Itse tuhlasin 4 vuotta elämästäni sitoutumiskammoiseen, joka lopulta suostui muuttamaan yhteen, mutta jo 2 yön päästä häntä ahdisti niin että oli mentävä hotelliin asumaan. Palaili sitten uudestaan takaisin ja lähti, ei saanut sitoutumiskammoaan koskaan fiksattua niin että ei olisi ihan liikaa pelottanut kiinteä parisuhde. Näistä ajoista on jo 10 vuotta, ja mies ei ole koskaan vakavasti pariutunut, eikä ole enää ollut jälkeeni edes muuta kuin pelkkiä seksisuhteita, joten eipä hän vaan ollut oikein perhe-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Sinustahan se on kiinni. Mitä elämältäsi haluat ja odotat. Mies on tyytyväinen nykytilanteeseen, sinä et. Solmun avain on siis sinulla.
Suhteella ei ole toivoa, jos sinä et ole siihen tyytyväinen ja muutosta parempaan ei ole näkyvissä. Etenkään, jos mies ei lupaa mitään eikä kerro aikeistaan. Muista sekin, että lupaus on vain lupaus niin kauan kuin sitä ei ole lunastettu. Teot on se, jolla on merkitystä.
Niiin. Kyllä olen yrittänyt tiedustella mahdollista aikataulua ja muuta sellaista, mutta niihin mies ei osaa vastata. Olen myös yrittänyt erota kerran tällaisen keskustelun jälkeen.
Yritän miettiä kaikkia hyviä puolia, mitä suhteessa on (niitä on myös paljon), mutta jotenkin aina nousee pintaan se epävarmuus miehen sitoutumishaluista. Se ei olisi niin paha, jos mies ei olisi itse suhteen alkuvaiheessa niin aktiivisesti puhunut yhteenmuutosta ja naimisiinmenosta. Noiden puheiden jälkeen tuntuu hyvin vahvasti siltä, että hän ei ole varma enää, vaikka muuta vakuuttaakin.
Ollaan siis iältämme välillä 25-30 eli ei ihan teinejä enää, ja olen myös sanonut että jos yhteisiä lapsia olisi toive hankkia, niin olisi kiva tehdä se muutaman vuoden sisään, en kovin paljon myöhemmin enää viitsisi siihen ryhtyä kun on jo yksi lapsi.
Tietenkin on toivoa. Ei rakkaus, sitoutuminen ja pysyvyys ole yhteisestä postiluukusta kiinni. Jos on, niin sitten suhde on aika heikoissa kantimissa. Ainoa todella hyvä syy asua yhdessä on lapset, koska kahden vanhemman taloudessa arki sujuu helpommin.
Oma tupa, oma lupa, kummallakin omaa tilaa ja rauhaa ja yhdessä oleminen täysin vapaaehtoinen, tahdon asia.
Ehkä meillä on vain tämän miehen kanssa liian erilaiset käsitykset ja näkemykset sitoutuneesta parisuhteesta. Koen itse oleellisena, että parin vuoden jälkeen voi jo asua yhdessä ja olla ns. perhe. Nyt kuitenkin tilanne on se, että olen pian 30v ja suhteessa, joka muistuttaa teinivuosieni parisuhdetta.
Minä haluaisin asua yhdessä, jakaa sen arjen, viettää joulua yhdessä. Aaton voi kumpikin viettää halutessaan vanhemmillaan, mutta loppuajan viettäisin mieluiten yhdessä kumppanini kanssa. Mies taas haluaa viettää koko joulun vanhempiensa kanssa ja tällöin emme myöskään pidä yleensä mitään yhteyttä. Tuntuu hullulta olla ns. vakavassa pitkässä parisuhteessa ja nököttää Joulupäivä ja Tapaninpäivä yksin kotona. En tiedä olisiko tilanne sama, jos asuisimme saman katon alla.
Viitisen vuottakin voi helposti seurustella ilman, että muuttaa yhteen.
Kaksi vuotta on oikeasti tosi lyhyt aika.
Jos mies pystyy lupaamaan, että mikäli suhteenne jatkuu, niin vielä joskus muutatte yhteen, niin turha hyvää suhdetta tuollaiseen kaataa, ahdistaa mies nurkkaan ja sitä kautta aiheuttaa eroa.