Lue keskustelun säännöt.
Ujot ja arat lapset - epäsosiaalisia ja huonosti käyttäytyviä!
30.07.2007 |
Olen niin pahoilla mielin, vaikka tiedän, että turhaan. Olimme lomareissulla miehen sukulaisissa ja 2,5-vuotiaamme aiheutti vilkkaiden ja avoimien sukulaisten keskuudessa suurta paheksuntaa.
Lapsemme on erittäin hyvin käyttäytyvä kotioloissa ja tutuissa piireissä, kuten päiväkodissa ja lähisukulaisten luona. Vieraiden seurassa istuu minun tai isänsä sylissä ensimmäisen tunnin. Hän ei vastaa kysymyksiin, kunnes lämpenee ja tutustuu ihmisiin. Hän ei sanoisi kädestä päivää tai kiitä kuuluvalla äänellä, kunnes tutustuu paremmin.
Käymme paljon kylässä, mutta pääasiassa ystäviemme ja sukulaistemme luona, jotka ovat tuttuja. Nämä vieraampien luona vierailut ovat ihan painajaisia, kun lapsen kuullen jotkut aikuiset paheksuvat arkaa käytöstä ja vertaavat lasta vilkkaampiin serkkuihin tyyliin: " Kyllä se Kalle vaan osasi tuon ikäisenä käyttäytyä kylässä."
Plääh, kun raivostuttaa! Ovatko ihmiset yleensä aroista lapsista tätä mieltä vai ovatko sukulaisemme vain erityisen tahdittomia ja suvaitsemattomia?
Kommentit (27)
siksi kun ujo ihminen on monesti vielä ns. jännittäjä. Jännittäminen vaikuttaa helposti äänen käyttöön, niin että puhuu hiljaisemmalla äänellä. Kurkun ja suun lihakset jännittyvät kun ihminen jännittää eikä puhe ole silloin rentoa. Ujo ihminen on tottunut puhumaan ehkä hiljemmin kuin muut ja sitä on kerrasta vaikea muuttaa, eikä ujo tee sitä tahallaan. Näin on ollut myös itselläni nuoruudessa. Nykyisin kyllä osaan puhua kuuluvallakin äänellä, mutta oudossa seurassa olo on aina vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat pelokkaita ja välttelevät ihmisiä. Toisaalta saattavat sitten käydä yllättäen kiinni.
Niin kai ihmislapsetkin - toiset sulkevat pahan olon sisäänsä, toiset oireilevat aggressiivisesti - ja tulevat huomatuiksi (tyhmempikin " perhekodin työntekijä" huomaa heidän pahoinvointinsa...)..
Siksi ei kannattane vetää kovin yksituumaan johtopäätöksiä lapsen käyttäytymisestä, mistä se johtuu.
Vähitellen se ujous on karissut. Isommassa joukossa en vieläkään kauheasti pulise, vaan mieluummin kuuntelen. Mutta kuitenkin olen kouluajoista lähtien saanut helposti kavereita ja tutustunut ihmisiin. Joku mulle opiskeluaikana sanoi, etten olisikaan ujo (koska olen tietyllä tavalla rohkea) vaan vain hiljainen.
Tietysti osa ujoudesta johtuu vain luonteesta, mutta osa voi olla opetettuakin. Esim. minä olen jälkeenpäin tajunnut, että olen ottanut mallia äidiltäni. Hän ei isoissa juhlissa, edes emäntänä, yritä viihdyttää ketään. Jos jutun aihe tyrehtyy, hän vain katselee ikkunasta ulos eikä yritä väkisin sanoa mitään. Minusta taas pieni small talkin opettelu on hyvää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nyt suuressa porukassa olen hiljaisempi. Pidän esiintymisestä ja olen toiminut yhdistysten puheenjohtajana, opettajana yms.
Kuka tahansa kelpaa, jolta voi saada huolenpitoa ja turvaa.