G: Miksi menit naimisiin?

no vielä ollaa sillä tiellä...oltu jo yli 20 vuotta;D

Uuden avioliiton solmiminen on eronneelle miehelle ainoa tapa edes yrittää osoittaa ulkopuolisille (mukaanlukien lapsensa äiti), ettei hänen rakastettunsa ole kevytkenkäinen avionrikkoja.

ja oikeasti meidän suhde muuttui, parempaan :) Olen onnellinen että olen naimisissa mieheni kanssa.

hankaliksi, jos on vain avoliitossa? Esim. rintaperilliset eli lapsettomilla vanhemmat/sisarukset voivat kiistää testamentin, perintöveroa pitää maksaa enemmän ja voi joutua jopa muuttamaan yhteisestä kodista verojen/perinnönjaon takia (leskellä on asumisoikeus kotiinsa)... Ei varmaan tunnu tärkeältä häitä suunnitellessa, mutta on totinen paikka, jos ikävää tapahtuu.

rinnastettavissa aviopariin VERON osalta (en puhu tässä nyt lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, joka on vain aviolesken oikeus)

Ihan kuin naimisiin menevät ihmiset olisivat ap:n ja kaltaistensa mielestä tyhmiä naimisiin mennessään. "Minä en ainakaan!" ja "Ei se mitään muuta / todista jne." jänkätykset kuulostavat nykyään korvaani aika pikkusieluisilta. Tottakai saa olla sitä mieltä, ettei avioliitto omalle kohdalle ole oikea ratkaisu, mutta alkaa pikkuhiljaa ärsyttää se, että ko. henkilöt jotenkin samalla tuntuvat haluavan nostaa oman ratkaisunsa muita korkeammalle jossain hierarkiassa, esiintyä individualisteina tai muuten päteä kyseenalaistamisella.



Kyseenalaistamisessahan ei mitään pahaa myöskään ole. Itselleni naimisiinmeno kuitenkin oli monen kyseenalaistamisen ja perinpohjaisten arvopohdintojen jälkeen erittäin oikea ratkaisu, siitä johtuu kyllästyminen kyynikkoihin.



Menin naimisiin

- koska se oli miehelleni tärkeää (tämä oli ensimmäinen syy, sen myönnän)

- koska en halunnut jättää huomiotta miehelleni tärkeää asiaa, koska mieheni on minulle tärkeä ja rakas - nämä asiat tunnustettuani löysin omat syyni:

- koska rakastan miestäni ja halusin sitoutua ja muodostaa hänen kanssaan perheen kaikin mahdollisin tavoin, myös ulkopuolisten silmissä

- koska koen naimisiinmenon mahdollisuudeksi pysähtyä yhden elämänkaaren merkittävimmän tilanteen ja ihmissuhteen äärelle ja alleviivata: _nyt olen löytänyt itselleni elämänkumppanin, sen, jonka kanssa haluan olemassaoloni jakaa_ (tämän pysähtymisen ei tietenkään tarvitse olla julkinen ja tapahtua 1000 vieraan edessä!)

- koska vastustan tylsää ja harmaata ja epäromanttista nykyaikaa, joka suhtautuu tylysti tunteisiin, nauraa lapselliselle innostukselle ja toteaa rakastuneille jotain sarkastista siitä, miten "kuitenkin vielä eroatte"



En tiennyt tätä ennen naimisiinmenoa, mutta OLISIN jäänyt paitsi monesta asiasta, jollen olisi mennyt naimisiin. Koen tehneeni elämässäni jotain pysyvää. Koen aikuistuneeni ja (myös ympäristön silmissä) löytäneeni ja ottaneeni paikkani. Olen edelleen suunnattoman onnellinen ja rakastunut aviomieheeni, jopa sitoutuneempi ja rakastuneempi kuin olin ennen avioitumista.



Ap:n tai kenenkään muunkaan ei silti tarvitse mennä naimisiin. Koettakaa kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki tee sitä vain, "koska niin on tapana".

jos et olisi mennyt naimisiin?

Itse en ymmärrä miksi meidän pitäisi mennä naimisiin. Uskon isyydentunnustuksen olevan niin pieni asia, ettei se ole ainakaan minulle syynä.

En koe mitään tarvetta mennä naimisiin. Onko pakko?

Se isyydentunnustaminen on vain kirjoittaa nimi alle, joskus virkamies kyselee muutaman kysymyksen. Mutta näin ainakin tulee varmistettua lapsen isä, avioliitossahan se on automaattisesti aviomies ;-)) Juridiset seikat voi hoitaa muutoinkin. Avoliitto on hyvä ratkaisu.

miksi EI mennä naimisiin, jos on vakaa aikomus olla rakkaansa kanssa hamaan hautaan asti, ja suunnitelmissä on lapsia ja yhteisen kodin hankkiminen?

En vieläkään haluaisi mennä naimisiin.

Rakkauden ja lain kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Miksi naimisiin menossa sen, joka sitä haluaa, mielipide painaa enemmän?

En ymmärrä en lainkaan.

päätit sitten kuitenkin jyrätä oman tahtosi läpi ja vähät välittää toisen osapuolen mahdollisesta vakaumuksesta? Hohhoijaa, ehkä avioliitto ei tosiaan sinulle sopisikaan, kun toisen eteen kompromissien tekeminen tuntuu olevan noin vaikeaa.

Odotan juuri esikoistamme ja mies olisi jo halunnut ennen vauvan tuloa naimisiin.

Itse en ymmärrä miksi meidän pitäisi mennä naimisiin. Uskon isyydentunnustuksen olevan niin pieni asia, ettei se ole ainakaan minulle syynä.

mies ei siinä vaiheessa ole niin väleissä omien lastensa kanssa, että saa jäädä tähän kämppään asumaan, niin asukoot vaikka autossa.

Leskeneläke on niin hirvittävän pieni ja kaiken lisäksi tulossidonnainen, että sen takia ei todellakaan kannata mennä naimisiin.

Mies vankilassa ja perhetapaamisten vuoksi naimisiin piti mennä.