**EX-HAAHUT VIIKKO 31**
[color=limegreen][size=3]♥ ♥ ♥EX-HAAHUILIJAT♥ ♥ ♥[/size][/color]
[color=darkviolet]Ex-haahuilijat on aiemmin keskenmenon kokeneiden odottajien oma ryhmä[/color]
[color=limegreen] [size=6] ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ [/color][/size]
[color=limegreen]Ex-haahuilijat lasketun ajan mukaisessa järjestyksessä[/color]
[b][color=darkviolet]Elokuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]Kaisuli79: [/b][/color] Minä 27, mies 31. Meillä on poika s.-04. Km 7/06 rv 22+6. [color=violet] LA 13.8.[/color]
[b][color=darkviolet]Syyskuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]Joululahja: [/b][/color] minä 32v, mies 39v, poika 12/04, keskeytynyt km rv 12 05/06. Plussasin 28.12. [color=violet] LA 30.8.[/color]
[b][color=limegreen]Ultsi75: [/b][/color] Sain km:n 12/06 rv 6 ja uuden plussan sain heti seuraavasta kierrosta 7.1.07. Aikaisemmat lapset syntyneet -01 ja -03. Ykkösen ja kakkosen välissä mulla oli myös km rv 10+ (vai olikohan se 11+). [color=violet] LA 13.9.[/color]
[b][color=limegreen]levinia: [/b][/color] Neljän tytön äiti ulkomailta, minä ' 69 ja mies ' 66, takana tm 3/06 ; ja km:t 6/06 ja 10/06 viikoilla 8+. [color=violet] LA 16.9.[/color]
[b][color=limegreen]Tuutupii: [/b][/color] 28 v kuumeilija, mies on 31 v. Meillä on 1 v 9 kk ikäinen poika ja asumme Itä-Suomessa. Toisen lapsen yritys alkoi loppukesällä 2006. Minulla todettiin tuulimuna 10/06. Nyt siis uusi plussa 12.1.07. [color=violet] LA 23.9.[/color]
[b][color=darkviolet]Lokakuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]Tari: [/b][/color] Minä 34 ja mies 36, lapset poika 6/03 ja tyttö 8/04, km 10/05, tm 8/06 ja km 1/07 ja plussasin sit uudelleen 19.2.[color=violet] LA 26.10[/color]
[b][color=darkviolet]Marraskuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]72oinas: [/b][/color] Yritys aloitettiin 05/06 ja km sain 11/06.
ja nyt 26.2 plussasin uudestaan. Kolmatta odotellaan. Ollaan 35-vuotiaita molemmat ja pohjanmaalta kotoisin.[color=violet] LA 2.11.[/color]
[b][color=darkviolet]Helmikuu 2008[/color][/b]
[b][color=limegreen]Toivoilmari: [/b][/color] Olen 3 lapsen äiti, kaksi murkkuikäistä ja 3v. Sain kaksi km 04 ja 05. Eka tuli 9vkolla ja toinen todettiin lääkärin neuvolassa vkolla 15. Aikaa on kulunut ja päätimme uskaltaa yrittää. 5 yk tärppäs ja nyt on plussattu viikko sitten.[color=violet]
[color=limegreen]♥ [/color][color=limegreen] Vauvoja vuoden ajalta: [/color][color=limegreen] ♥[/color]
[color=6959cd][b] Niamey_85 [/color][/b] 19.8. [color=purple]tyttö[/color], 3230 g ja 50 cm, pipo 36,5 cm
[color=6959cd][b] Lauris [/color][/b] 19.8. [color=darkgreen] poika[/color], 3930 g ja 52 cm,pipo 35 cm
[color=6959cd][b] Sartsu [/color][/b] 23.8. [color=darkgreen] poika[/color], 3545 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Kerttukasperi [/color][/b] 26.8. [color=darkgreen] poika[/color], 3005 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Femmamma [/color][/b] 7.9. [color=purple] tyttö[/color], 3805 g ja 51 cm, pipo 37 cm
[color=6959cd][b] Neronja [/color][/b] 7.9. [color=purple] tyttö[/color], 3650 g ja 49 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Kuonokas [/color][/b] 8.9. [color=darkgreen] poika[/color], 3185 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Masunasu [/color][/b] 15.9. [color=darkgreen] poika[/color], 4480 g ja 52 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Peebee [/color][/b] 15.9. [color=purple] tyttö[/color], 3465 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] UusiNuppu [/color][/b] 26.9. [color=darkgreen] poika[/color], 4070 g ja 51.5 cm
[color=6959cd][b] ulriina [/color][/b] 4.10. [color=purple] tyttö[/color], 4310 g ja 54 cm
[color=6959cd][b] myttynen75 [/color][/b] 4.10. [color=darkgreen] poika[/color], 3864 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] hexu83 [/color][/b] 13.10. [color=darkgreen] poika[/color], 3840 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] marrasmamma [/color][/b] 2.12. [color=darkgreen] poika[/color], 3370 g ja 49 cm, pipo 34 cm
[color=6959cd][b] nippula [/color][/b] 23.12. [color=darkgreen] poika[/color], 3080 g ja 49,5 cm
[color=6959cd][b] maria80 [/color][/b] 16.1. [color=darkgreen] poika[/color], 4320 g ja 53 cm
[color=6959cd][b] Hannele-81 [/color][/b] 10.2 [color=darkgreen] poika[/color], 2890 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Enni-Maija [/color][/b] 20.2 [color=darkgreen] poika[/color], 3700 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] Porkkana [/color][/b] maaliskuu [color=purple]tyttö[/color], 2070 g ja 44cm
[color=6959cd][b] titi75 [/color][/b] 3.3 [color=darkgreen] poika[/color], 3210 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] mami-74 [/color][/b] 6.3 [color=darkgreen] poika[/color], 4325 g ja 53,5 cm
[color=6959cd][b] eka-vekara [/color][/b] 9.3 [color=purple]tyttö[/color], 3285 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] Lizie [/color][/b] 11.3 [color=purple]tyttö[/color], 3300 g ja 50 cm, pipo 34 cm
[color=6959cd][b] Limetti [/color][/b] 3.5 [color=darkgreen] poika[/color], 3610 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Pirpaliina [/color][/b] 4.5 [color=darkgreen] poika[/color], 3270 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Emunainen [/color][/b] 20.5 [color=darkgreen] poika[/color], 4070 g ja 52 cm, pipo 37 cm
[color=6959cd][b] Sani [/color][/b] 14.6 [color=purple]tyttö[/color], 4090 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Koala-72 [/color][/b] 23.6 [color=darkgreen] poika[/color], 3390 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Juuliar74 [/color][/b] 24.6 [color=purple]tyttö[/color], 4190 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] DreamOne [/color][/b] 24.7 [color=purple]tyttö[/color], 3245 g ja 49,5 cm, pipo 34 cm
[color=6959cd][b] Helga76 [/color][/b] 26.7 [color=purple]tyttö[/color], 3400 g ja 49,5 cm
[color=6959cd]Ex-haahujen yahoo-lista:[/color]
[b][color=darkviolet] groups.yahoo.com/group/exhaahut [/color][/b]
[color=6959cd]Listalle ovat tervetulleita kaikki exät, jo jakautuneetkin :)[/color]
[color=6959cd]Juttuja voi jatkaa myös vauvat-osiossa Ex-haahujen pinossa.[/color]
[color=6959cd]Listalle ovat tervetulleita kaikki vauvansa saaneet![/color]
[color=limegreen] [size=6] ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ [/color][/size]
Kommentit (27)
Täällä töissä minä taas :-) Eli tämä viikko pitäisi vielä täällä istua ja sitten jään kotiin! Tänään olisi kyllä väsyttänyt ihan hirveästi, kun nukuin närästyksen takia tosi huonosti viime yönä...
D.O: kurjaa, että sulle jäi synnytyskammo :-/ En edes osaa aavistaa, miltä musta tuntuisi tuollaisten tapahtumien jälkeen, kun en ole vastaavaa kokenut. Onneksi sentään kaikki meni loppujen lopuksi hyvin! Mulla on muutamalle ystävälle jäänyt ekan synnytyksen jälkeen synnytyskammo, mutta ajan kuluessa on kyllä hälvennyt ja suurin osa on jo toisella tai kolmannella kierroksella :-) Onneksi olet saanut jutella synnytyksestä jo siellä sairaalassa, lisäksi jos vielä lisää lapsia haluatte, pelkopoli on kyllä monen kohdalla auttanut! Itseäni synnytys jo hieman jännittää, lähinnä se, että voiko mennä saman kaavan mukaan kuin edelliset vai meneekö sitten ihan erilailla...sinänsä ei pelota, mutta kyllähän synnytys on joka tapauksessa kova urakka. Tsemppiä vielä kerran toipumiseen ja aivan ihanaa vauvantuoksuista arkea!
VM: masunkasvatusta ja tsemppiä sinulle edelleen! Hienot on viikot jo :-)
TUUTUPII: teidän perhekö on koiranpennun hankkinut (sori, RaDe)? Milloin koiruli tulee teidän kotiin? Ja minkälainen koira on kyseessä?
Omaa napaa: en lähtenytkään viikonlopuksi mökille vaan jäin kotiin lepäämään :-) Enhän mä yksin kotona osaa olla, mutta olihan se tietty kiva etteivät nuo nahkavekkarit herättäneet lauantaiaamuna klo 7...eli sain nukkua pitkään! Masukki möyrysi ihan hirveästi koko viikonlopun ja nyt on potkuissa jo sen verran tehoa, että ihan sattuu. Vaan onhan se ihana että potkii! Eilen haettiin turvakaukalo mun työkaverilta ja laitettiin pinnasänky -nyt alkaa jo vähän tuntua siltä, että kohta meille tulee vauva :-) Supistuksia on muuten alkanut tulla, mutta eivät ole säännöllisiä eikä kipeitä -inhottavia vaan. Neuvolasta ei ole kukaan soittanut verikokeen tuloksia, joten mun on vaan luotettava, ettei niissä mitään häikkää ole! No, ei mua kyllä enää kutisekaan...
-Ultsi + Lahja 33+4-
D.O: mukava lukea synnytyksestäsi, harmi että synnytyskammo jäi ja paikat on kipeät! Toivottavasti ne parantuvat siitä normaalisti! =] Aurinkoista vauva-arkea sinne teille, ehkä joskus kirjoittelet kuulumisia tälläkin puolen? Vai onko tuolla vauva-puolella haahuille joku oma kuulumispino, josta voi käydä lueskelemassa? =]
Mulla oli tänään se np-ultra (vaiko nt-?). Sikiö vastasi viikkoja 12+6, laskettu aika ois näillä näkymin siis 5.2.2008. Sydän löi, sikiö liikkui ja turvotusta oli 1,6mm. Eli kaik hyvin. Kävin lisäks verikokeessa, sieltä saa sen " suhdeluvun" ... =] (en niin ihan perillä ollut mitä sieltä pitäs luvuks tulla)
Rakenneultra-aika varattiin jo nyt (iso yllätys itselle) syyskuun lopulle. Kätilö toivotteli mukavaa odotusaikaa, mutta enpä tässä taida vieläkään uskaltaa vapaasti hengittää... =/
Nyt lähdetään lomailemaan maaseudulle, torstaina tulen lääkärineuvolaan, joten en tiedä koska seuraavaksi kerkiän kuulumisia kirjoittelemaan. Lääkärineuvolan piti olla alunperin viime torstaina, mut lääkäri oli sairastunut ja aikaa siirrettiin viikolla...
Aurinkoista viikkoa kaikille!
jonttu rv 12+6
... ylös, saahan ne sieltä pois jos/kun keskenmeno vielä tulee.
jonttu82: minä 25, mies 31. Ensimmäistä toivottu vuodesta 2003. Takana kolme keskenmenoa (01/04 rv 9+6 [keskeytynyt km], 09/04 rv 8+0 ja 01/07 rv 11+1 [keskeytynyt km]). Nyt toistaiseksi onnellisesti raskaana. Laskettu aika 5.2.2008.
ekaks D.O kylla ne paikat siita ' rauhoittuu' ja tikitkin sulaa ja tippuu pois; sitten saakin alkaa taas elamaan taysilla! Tarkkaile vaan etta syot hyvin ja kuitupitoista ruokaa (vaikka soppalinjalle hetkeksi) kun inhottavaa kylla ummetus ja vessassa kaynti voi sitten olla kivuliasta alkuviikoilla! Ja vinkiksi meilta ulkomailta; hunajamelonin pitaisi lisata maidontuotantoa...
Joopa joo; Tuutisko olis itten listaemona, voithan sinakin D.O virkaa hoitaa jos jaa jostain syysta joku tieto laittamatta?! Mulle omaan kohtaan vois pistaa pienen lisayksen vaikka sulkeisiin tuon LA:n jalkeen (ei tartte siirrella nimea tms.) etta LA 16.9 (tai 8.9.?) kun tuo nyt kerran siirtyi, mutten siihen viela luota, heh.
Oma napa voi hyvin, vauva myllertaa aivan hirmusesti, mutta ' ongelmana' onkin naa paisuneet kintut kun niihin oikein sattuu..
Kaikille kuitenkin hyvia vointeja
-levinia ja Hope-neito rv 34+3 -
Tänään katkeaa yhteys ja huomenna pitäisi avautua uuteen. Mutta menee varmasti loppuviikkoon kunnes pääsen kuulumisianne lueskelemaan.
Jonttu: Ai kuinka ihanaa kun np-ultrassa oli kaikki hyvin! Tiedätkö, olen mielettömän onnellinen puolestasi! Muistan niin selkeästi mielialasi ihan alkuraskaudessa. Nyt vain seuraavaa rajapyykkiä odotellessa eli rakenneultraa. Tuolla vauvat-puolella on ex-haahujen pino, mutta siellä näkyy olevan melko hiljaista. Ovatkohan haahut jakaantuneet muihin pinoihin...? Lupaan tulla kuulumisia kertoilemaan aina silloin tällöin, olette niin mahtava porukka että ikävä tulee. Ja ilman muuta haluan kuulla teidän kaikkien kuulumisia myös!
Levinia: Vessassa käynti toden totta on inhottavaa, onneksi ei ole hirveästi tarvinnut pakertaa ja vatsa on toiminut. Mulla ei itse asiassa ole ollut ruokahalua ja olen syönyt melko vähän. Mutta keittoja ja hedelmiä olen syönyt silloin kuin olen syönyt. En tiedä viekö imetys ruokahalun vai mitä. Yleensähän se on toisinpäin :D
Ultsi: Mullahan oli noita supistuksia myös tosi paljon aiemmin. Ne eivät ole kivuliaita, mutta inhottavia. Eiköhän tämä kammo tästä hälvene ajan mittaan, niin ovat kaikki muutkin sanoneet. Tavallaan minulla vaikuttaa myös se, että tein lähtöä niin kauan, jo viikolta 37. Eli synnytykseen valmistautuminen oli pitkällistä. Helpompaa olisi, jos ei olisi juuri mitään ennakoivia oireita, sitten synnytys alkaisi ja tietäisi että se kestää sen tietyn ajan. Silloin asialla olisi tietty alku ja tietty loppu. Osaisi asennoitua niin että kaikki on kohta ohi.
Meillä on tytön kanssa tänään ensimmäinen neuvola, jännittää. Sovimme terkan kanssa ekan käynnin neuvolaan tämän meidän muuton takia, kivempi siellä olla kuin kaaoksessa. Ulkona vaan sataa ja meillä oli tarkoitus kärrytellä keskustaan. Ei siinä mitään, mutta meidän kaikki sateenvarjot on pakattu, murrr...
Hyviä vointeja ja jaksamista odottajille!
D.O. ja tytteli 1 vk
Helga ja D.O : supervaltavat onnittelut Prinsossejen johdosta!!!!!!
D.O: Kurjaa että synnytys päättyi noin. Toivottavasti aika auttaa poistamaan pelon. Onneksi paikat parantuu yllättävän nopeasti. Koita hakea apteekista levolacia jos tuntuu ettei ummetus anna periksi.
Toinen synnytykseni meni vähän samallalailla kun sinun. Nopeaa toimintaa.
Kipuun en keriinny saada mitään muuta kun ilokaasua jota vedinkin kun henkeni edestä vaikka siitä tuli kummallinen olo. Poika syntyi kyllä itsekseen käsi poskella, napanuora kaulan ja käden ympärillä. Istukka ei suostunu irtoamaan ja kätilö survoi mahaa niin että oli lopulta aivan kosketus arka. Sitten laittoivat supistukset uudelleen tipan avulla. Kivut tuli takaisin mutte istukka ei suostunu irtoamaan. Ja se v...n kätilö survoi mahaa. Lopulta onneksi tuli päätös että leikkaus saliin irrotukseen. Siellä nukutukses istukka poistettiin ja samalla ommeltiin.
varsinaisesta synnytyksestä ei kammoa jäänyt mutta päätin että se kätilö ei enää mun saliin tuu jos joskus vielä synnytän. Kätilö oli tosi " inhottava" . sillä oli kauhea kiire kokoajan että kerkiää hoitaa synnytyksen pois ennen vuoron loppumista kun sit alko joululoma! Sitä se hoki kokoajan. Ja survoi mun mahan kosketusaraksi. en muista että yhtäkään ystävällistä sanaa olisin siltä saanu.
Nyt laitoinkin sairaalapapereihin toivomus kohtaan että tämä kätilö ei minun synnytystäni hoida tällä kertaa. Ajatelkoon sit mitä tahtoo!!!
Ihan luottavaisin mielin menen synnyttämään kun aika tulee. Ajattelen ettei kahta samallaista synnytystä voi tulla.
Omaan napaan ei mitään uutta. Masu kasvaa huimaa vauhtia. Ympäryysmitta on jo 101cm! ja viimme viikolla olin neuvolas, sillon sf-mitta näytti jo 25,5 cm.
Olo on ihan hyvä, nukkua voisin vaikka kuinka paljon. Neuvolasta määräsivät sokerirasitus testiin sen takia kun mun vanhemmilla on diabetes. Itselläni ei ole mitään oireita. Tuntuu turhalta mennä sinne istumaan. Seuraavaksi onkin sitten jo lääkärineuvola. Vitsi kun tämä aika menee nopeesti!
Mut nyt kattilan ääreen tekeen porukalle jotain syötävää!
Voikaahan kaverit hyvin!
72oinas rv. 26+4
Johan sataa ainakin täällä Pääkaupunkiseudulla :-/ Viime yönä oli tullut 30mm vettä meillä, joten kyllä huomasi että sitä oli tullut! Ja kun ulkona tuulee, niin aika kylmäkin on -eka päivä mun mielestä tänä kesänä! No, onneksi lupasivat sentään lämpenevää viikonlopuksi, toivottavasti pääsisi vielä nauttimaan auringosta :-)
JONTTU: ihania uutisia sinulla ultrasta :-) Kerrassaan ihanaa! Toivottavasti uskallat jo nyt vähän jo iloita raskaudestasi!
OINAS: no, olipas sullakin synnytyskokemus -kiva kuiteskin ettei jäänyt mitään kammoa. Aika tökerö kätilö; ymmärrän ettet ole halunnut häntä samaan huoneseen enää :-) Mun vatsanympärys kasvaa kans, mutta ei enää niin kovaa vauhtia kuin aiemmin, olisko viime viikolla ollut 105cm tai jotain. Toisaalta, kun lähdin esikoista synnyttämään niin vatsanympärys oli 99cm...että onhan tää jo aika iso :-)
D.O: kiva, että jaksat täällä kuulumisia käydä kertoilemassa! Tuolla yahoon puolella on muuten aika aktiivista kirjoittelua, siis nimen omaan tossa ex-haahut-osoitteessa! Mitäs jos liittyisit sinne? Tällä hetkellä siellä ei taida kirjoitellakaan ketään sellaista, joka tänne vauva-lehden puolelle kirjoittelisi.
LEVINIA: sinä se sitten kiilasit miun ohi :-) Vaan eikös me jo aikasemmin tuumailtu, että sulla on kyllä käärö aikaisemmin sylissä kuin minulla. Viimeksi tosiaan lääkäri totesi, että mulla on tukeva kohtu...tarttee siis varmaan ne megasupistukset, ennen kuin meikämamman paikat pehmenee :-)
Omasta navasta ei erikoisempaa. Soitin tänään neuvolaan, kun jotenkin jäi mietityttämään ne verikokeen tulokset ja tosiaan molemmat tulokset normaalit, maksa-arvo (ALAT) vähän alakanttiin, mutta sen suhteen ei mitään hätää. Kävin aamulla ostamassa itselleni uudet rintsikat ja samalla imetys-sellaiset. Nykyiset ahistaa jo päällä ja ihan hyvähän se oli käydä ' päivittämässä' kun koko oli kasvanut B75 -> C80. Ostin nyt ne imetysrintsikatkin, kun suunnilleen tiedän, minkä verran kuppikoko kasvaa. Ja mulla ainakin parin ekan viikon megailun jälkeen, rintojen kokokin on tasaantunut. Se maidonnousu on vaan jotain ihan järkyttävää :-) Perjantaina olis neuvola...
-Ultsi + Lahja 33+5-
Kiitos kaikille onnitteluista meiän rinsessan johdosta!!! =)
Tässäpä pikaisesti meiän " synnytys" stoori aasta ööhön:
Torstai aamuna tosiaan lähdettiin sairaalaan kamalan jännityksen vallassa.
Mentiin eka synnärin puolelle, jossa makoilin käyrällä taas 20 minsaa, ja otettiin vimpat kuvat masusta.
Kävin suihkussa ja sitten kätilö kirjaimellisesti raakkasi karvat leikkaus alueelta pois...Kuiviltaan.... Arvatkaa vaan syyhyttääkö se alue nyt..
Sitten vain synnyttäneiden puolelle omaan huoneeseen odottelemaan omaa vuoroa... Lehden luvustakaan ei tullut mitään, vaikka kovin sitä yritti plärätä ja leikkiä lukevansa sitä, samoin jos mieheltä ois kysyny, et mitä siinä lehdessä luki niin tuskinpa ois muistanu mitään!
Sitten mua tultiin hakemaan ja mies jäi kätilön kanssa synnärille.
Sen jälkeen alkoikin tosi äksöni... Kaikki meni niin hiivatin nopeeta tahtia, et jännitys karis matkan varrelle täysin!
En todellakaan kerennyt jännittää piikkejä, kun niitä sateli suunnasta jos toisesta ja samalla joku muu ihminen teki vielä jotain muuta juttua jossain toisessa päässä.
Ainoa suhteellisen ikävä juttu oli spinaalin laitto...
Ei oo helpoin homma mennä kyljelleen ja yrittää vetää polvet koukkuun mahan päälle!
Ja leikkaussali ihminen ei sitten uskonut etten oikeasti saa itseäni enempää kasaan vaan yritti väkisin hinata polviani ylemmäs, ei onnistunut ja ihmetteli sitä sitten ääneen.
No spinaali saatiin laitettua ihan ok, mutta kyllä sen todellakin tunsi!
Sen jälkeen lätkittiin lätkät rintaan, sormiin klipsua, kanyyliä käteen ja verenpaine mittaria toiseen jne...
Sitten oltiinkin yht äkkiä siinä pisteessä, että anestesia lääkäri kyselee tunnetko tätä, entä tätä....
Odotin vaan niin kovin tositoimia etten tajunnut edes ihmetellä missä mies on!
Vasta siinä vaiheessa kun leikkaava lääkäri tuli saliin ja kyseli, et tiedämmekö kumpi sieltä massusta on tulossa ja miehen vastatessa, et " poika tilattu" hämmästyin ja aloin ihmettelemään, et ai niin missäs se mies oikein onkaan.
Hän oli tullut kätilön kanssa mun pääni takaa leikkaus saliin huomaamattani!
No kommentoisin vain takaisin, että höpö höpö, tyttö se on kun on noin itepäisesti peffa edellä tulossa...
Lääkäri vaan tuumas, et no kohta se nähdään ja sitten tehtiin eka viilto, josta heti kysyttiin että tunsinko mitään.
Mullahan lähti siis tunto täysin alakropasta, kun normaalisti se spinaali vie vain sen terävän kivun pois, mutta tuntee silti et jotain tehdään.
Vastasin etten tunne mitään ja se olikin kuulemma hyvä homma.
Seuraavaksi lääkäri sanoo että täältä sitä ollaan tulossa vaúhdikkaasti maailmaan...
Neiti lykkäsi itse omaaloitteisesti toisen jalkansa heti haavasta ulos! Ja heti perään myös toisen ja koko leikkaus sali ihasteli ääneen, ja kieltämättä oisin itsekkin halunnut nähdä..
No sitten lääkäri vaan tuumasi, että äiti osui oikeaan tyttö täältä on tulossa!
Sen jälkeen kaikki menikin tosi nopsaan. Kätilö toi kapaloidun ja lumiukon näköisen otuksen rintani päälle hetkeksi ihmettelemään ja ainoa mitä sain tokaistua " onpas se kinainen!"
Todellakin, neiti oli aivan valkea!
Syntymä ajaksi kirjattiin 09.31.
Pisteitä saatiin 9-10-10. Mies läksi vauvan ja kätilön kanssa pesulle ja mä jäin parsittavaksi.
Ja vasta siinä vaiheessa iski tajuntaan kuin metrin halko, et jumantsuikka mä sain siis sittenkin oman rinsessani ja aloin itkemään ihan sikana...
Siitäkös leikkaus salin ihmiset huolestuivat ja alkoivat kyseleen et onko kaikki ok jne. kunnes tajusivat että olin vain niin onnellinen.
Heräämössä vierähti aikaa, koska olin todella hyvin puutunut... Aloin saada jo oikein kiukkua päälle itselleni kun en saanut heiluteltua varpaitani, koska se oli edellytyksenä heräämöstä poispääsyyn ja tietty alkoi olla kova ikävä rinsessan luo.
Sitten jonkun ajan päästä mut kärrättiinkin huoneeseen ja siellä mies istui hölmö hymy naamalla meidän rinsessa sylissä. =)
Sitten tuleekin " aukkoja" muistissa... On aika hämärän peitossa kun kipulääkettä meni suoraan suoneen 2pussillista, ja sitä säädettiin pariin otteeseen isommalle kun haava alkoi juilimaan.
Sitten sopivasti vierailuajan koittaessa mulle tuli huono olo.
Olin toisen leikkurissa olleen äidin kanssa kahdestaan huoneessa ja tietty hälle tuli vieraita..
No siitä selvisin pahaolo piikillä persuksiin ja taas on hämärän peitossa kaikki.
En esim muista sitäkään että yöllä neitiä on yriteety saada rinnalle, taikka että hänet on viety vauvalaan yöllä hoitoon kun äiti on niin kanttuvei... Sen kyllä muistan kun katetri otettiin pois...*auts*
Seuraavana aamuna pahaolo uusi ja kesken hoitotoimien opettelun aloin oksentamaan kaaressa, ja syylliseksi selvis kipulääkkeet, jotka jätin buranaa vaille kaikki pois.Ei ollu täysin selvää mikä mua niistä oksettaa, ja en halunnut enää tuntea kertaakaan sitä fiilistä et tikit ratkeaa oksennuksen tahtiin auki...
Tietenkään ne ei auenneet, mutta se tunne... =/
Jaaha nyt jää kesken ...rinsessa on vailla ruokaa...
Eli esittelyä kaipasitte, minä ja mies molemmat 80-luvulla syntyneitä. Takana kaksi keskeytynyttä raskautta 1/06 rv 6+4(?) sekä 10/06 rv 19+6. Nyt ollaan siis" pikkusen" raskaana, viikkoja 5+2. En uskalla tuulettaa vielä... Maaliskuulle menee siis laskettu aika. Useita kertoja päivän mittaan tulee kädet laitettua ristiin. Voi kun tämä onnistuisi!
Pitkästä aikaa luen tätä pinoa...
Onpa syntynyt paljon vauvoja sitten viimelukeman. Onnittelut kaikille, jotka ovat nyyttinsä hakeneet. Erityisesti Helgalle, jonka synnytystapahtuma kuulosti tosiaan aika hurjalta.
Meillä voidaan hyvin, tyttö on jo 5kk ja lähes 7-kiloinen, niin aktiivinen ja aurinkoinen hymynaama, että oksat pois. Ihana suloinen pikkuinen.. Veljensä hoivailee innokkaasti ja välillä vähän liiankin innokkaasti. Kaikki ollaan onnellisia ja kiitollisia. Ajattelin just tänään, miten ihana just tämä vauvamme on. Ilman keskenmenoa just häntä ei olisi. Voisi toisaalta olla joku toinen ihana lapsi... Noniin, mut siis kovin onnellisia ollaan kaikki.
En oikein tiennyt, mihin pinoon olisin viestini laittanut, joten teille tutuille sitten päätin. Keskenmenoista ja odotuksesta kuitenkin tiedätte...
Haluaisin kysellä mielipidettä, miten kohdata entinen paras kaverini, jonka kanssa meillä on ollut tosi viileät välit pitkään. Viime syksynä, kun olin raskaana viikolla 19, kaverini sai keskenmenon viikolla 12. Kävi niin onnettomasti, että juuri muutamaa päivää ennen hänen keskenmenoaan olimme kertoneet toisillemme raskauksistamme. Siinä mä sitten vetistelemään, että toivottavasti kaikki sujuu nyt hyvin. Pelkäsin hulluna uutta keskenmenoa ja toivoin sydämestäni, että meillä molemmilla menisi kaikki hyvin. No, keskenmenostaan hän tuntui syyttävän minua, kun olin juuri väärällä hetkellä mennyt avaamaan suuni ja kertomaan omasta keskenmenostani. Hän oli kuulemastaan kuulemma kovin ahdistunut.
Mä olisin halunnut lohduttaa kaveriani, mutta tämä piti pitkää etäisyyttä eli tekstailtiin kerran kuussa. Sitten ymmärsin, että ehkä mun pitää antaa tälle tilaa ja päätin, että kaverini saa ottaa yhteyttä jos haluaa.
Kun sain vauvani, jopa kaverini onnitteluviesti vaikutti oudolta ja teennäiseltä. Jatkettiin siis tekstailemalla yhteydenpitoa.
Nyt kesällä sain kuulla hänen uudesta odotuksestaan, joka oli menossa jo viikolla 36. Tunsin itseni petetyksi, ettei hän ole odotuksestaan mitään virkkanut mulle. Tottakai olin iloinen siitä, että hän vihdoin odotti jälleen.
Tavattiin pitkästä aikaa, oli tarkoitus puida vanhoja juttuja ja sitten unohtaa menneet. No, ei me mitään puitu vaan pinnallisesti juteltiin ja hyvin nihkeätä oli keskustelu.
Tänään sain häneltä viestin, että hänen vauvansa on syntynyt. Ei tuntunut miltään. Jos välimme olisivat normaalit, olisin onnesta soikeana kaverini vuoksi. Lähetin hänelle onnitteluviestin ja ostin kortinkin, mutta kaikki tuntuu jotenkin ontolta.
Miten tästä eteenpäin? Tavallaan olen luovuttanut, että meistä voisi enää tulla sydänystävät, liian monta loukkausta on tullut. Toisaalta olisi hienoa paikata välit. Ystäväni on vaan sitä mieltä, että unohdetaan menneet. Anteeksi olen hänelle antanut, mutta välimme eivät ole koskaan niin kuin ennen... Ja se on surullista.
Haluaisin olla hänen tukenaan ja apunaan nyt vauvan synnyttyä, mutta pelkään tunkea itseäni nyt siihen. Jos saan taas samanlaisen kylmän vastaanoton kuin syksyllä.
Eli onko ideoita miten edetä?? Tai vastaavia tilanteita?
Kiitos, jos joku jaksaa kommetoida, pitkä stoori. Mutta tämä tosiaan häiritsee mieltä. Paras meidän kai olisi puhua asiat halki, mut en halunnut sitä tehdä, kun toinen oli viimeisillään ja nyt sitten vauva vie kaiken ajan jonkin aikaa. Ehkä joskus myohemmin sitten...
Kaikille tutuille terveisiä ja ihanaa loppukesää ja hyvää odotusta!!
Terv. Lizie ja kaks pienokaista
Eli jatkanpa stoorini tän vanhan pinon loppuun....
Siis jäätiin oksenteluun:
Aamutoimien opettelut jäi siihen, ja ton yrjö kohtauksen seurauksena vaihdoin ekan kerran meidän rinsessalle vaipankin vasta la iltapäivällä ja silloinkin mua valvottiin haukan lailla etten vaan ala pyörtyileen/oksenteleen uudelleen.
Lauantaina helpotti muutenkin koko olotila, oli ihan jees olo!
Heti kun selvis niistä suonensisäisistä lääkkeistä niin alko elämä voittamaan, ja tietty oppi nousemaan sängystä ilman vatsalihasten käyttöä...
No tietty pientä takapakkia tuli sitten " mun voimattomuudesta" rinsessalle.
Neidin paino laski liikaa, ja alkoi kellastua. Koska mulla ei sitten maito noussu tarpeeks äkkiä, niin hää sai millon mitäkin ekstraa ja alettiin syöttään kellon mukaan 3h välein.
Noitten syitten takia päästiin kotiin vasta eilen. Piti varmistaa et paino on edelleen nousussa ja keltaisuus katoamassa.
Eilisessä lääkärin tarkastuksessa olinkin hieman hermona, et voi video jos ei vieläkään päästä kotiin..
Huoletti myös neidin lonkat, joista ekassa lääkärin tarkastuksessa perjantaina oli jätetty maninta, että hieman löysät.
Ja tietenkin sitten sai pelätä, et onko rinsessalla lonkkaluksaatio!
Huoli pois, kaikki hyvin sanoi lääkäri eilen kun väänteli niitä pieniä rimppakinttuja asentoon jos toiseen, ja mullakos teki pahaa mokoma..
On voinu kuulemma olla se löysyys olla ihan siitä istumisesta johtuvaa, ja ne lonkat ei oo kerenny " jämäköityä" heti.
Niinpä sitten eilen tultiin kotiin onnesta soikeena ja tottakai jännitettiin molemmat et miten eka yö menee ja....
Neiti päätti yöllä tutustua uuteen kotiinsa ja syötiin sitten 4kertaa yön aikana sekä vaihdettiin vaatteet 2 kertaan...
Joko on meillä uusilla vanhemmilla pieniä vaikeuksia saada vaipat kunnolla paikalleen taikka liberon vaipat ei sovi meidän tytsylle... Nimittäin kerran neidiltä pääsi imetyksen aikaan pissat läpi puntista ja toisella kertaa oli kakkakepponen odottamassa!
Ja varmasti muistettiin oikaista ne reunahörhelöt, ettei sen takia päässy falskaan.
No nytten on testissa pampersi, saa nähä miten sen kans käy!
Täällä oli sairaalassa muuten äärettömän kätsyjä vaippoja! Sellasia joissa oli haaruksissa keltainen raita, ja mikäli vaippaan tuli jotain niin se raita vaihtoi väriä siniseksi.
Ei siis tarvinnu arpoa onko vaipan vaihdon aika.
Loppukaneettina sanottakoon, että se musta kakka oli kyllä inhaa.... =/
Samoin teki pahaa kun se napanuoran klipsu otettiin pois ja alta paljastui kuollutta etanaa/kananmunan keltuaista muistuttava lammikko! *yöks*
Onneksi se kuivui päivässä korpuksi niin pystyi sitäkin sitten putsailemaan rauhassa! Vauvalan tyttö nauroi etten oo ainoo kelle tekee pahaa nähdä se tynkä siinä kunnossa.
Muuten tytsy on kaikinpuolin ihana otus ja neuvolan täti hyökkää vaakoineen huomenna kylään tsekkaan et nousu johdanne jatkuu painossa ja mun tikit on kondiksessa.
Niin siis se unohtui, et kun haavan päältä otettiin pois se silikooninen suojalappu niin ilmeisesti samana yönä tikkien solmukohta on napannu kiinni niihin verkkokalsareihin ja nyppässy solmua ylös pari milliä... Ja voi kiesus et se nipisti ja vihloi sen jälkeen taas reilun päivän!
Mutta nyt onneks iho on antanu periks taikka tottunu siihen kireyteen ja se ei enää vaivaa..
Istumaan ei nimittäin pystyny lainkaan sillon kun sitä vihloi!
Mutta tässäpä tärkeimmät!
Psst... Joskus mietin saako meidän lapsi mieheltä kiharat, ja.... KYLLÄ!
Nyt kun ottaa myssyn pois päästä näkyy kuinka päälaen hiukset menevät laineille..
Niin meiän rinsessallahan on tumma tukka!
T Helga & Rinsessa
Hienoa, D.O., että olit viikon aloituksen tänne laittanut! Näet, tietenkin mulla kävi niin, että just, kun piti listaemoilut alkaa, niin eikös työpaikan koneet olleet menneet jumiin su-ma -välisen ukkosmyräkän takia. Vasta tänään saatiin kaikki korjattua - oli kuulema mennyt verkkokortit yms mäsäksi. Ja kotikone ei ole ollut toiminnassa, kun uudessa liittymässä on joku vika. Niin, että nettipimennossa olen sunnuntaista asti ollut. Jospa sitten ensi viikolla homma alkaisi toimia.
Mä luulen, että saan listan päivitettyä ton " lainaa alkuperäistä viestiä" -toiminnon kautta, joten tuskin tarvin sähköposteja tms. Mutta, ilmottelen, jos ei onnistu.
Ultsi: Joo, meille se koiranpentu on tulossa. Tulee nyt elokuun puolessa välissä, just hyvin mun äitiysloman alkaessa. Pieni paimenkoirapoika otettiin. Heh, ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi vilinää tiedossa muutenkin. :)
Jonttu: Onnea hienoista ultrakuulumisista!
Helga: Huiman kuuloista tuo sinun synnytystoiminta. Oikein actionleffa-meininkiä. Ikävä, että jälkimainingit olivat inhottavat pahoinvointeineen ja kaikkineen. Mutta siis, onnittelut vielä kerran pikkuisesta tytöstä!
Oma napa: Ei ihmeempää, viikot taas poksahtelivat. Masumies on kova möyrimään - tuntuu, ettei oikein mahdu enää potkimaan, vaan liikehdintä on just sellasta kovaa möyrintää. Tuntuu erivinkeeltä pitää kättä mahan päällä, kun usein menee joku kova pallura siitä alta (kantapää/polvi/nyrkki/mikä lie). Pää alaspäin poitsu tuntuu edelleen olevan, sinänsä hyvä.
Tuutupii ja Masumies rv 33+1
Enpäs ole ennen kurkannutkaan tänne aiemmin, olen vain ihmetellyt mitä ex-haahut tarkoittaa, nyt olin utelias ja otin selvää :) Eli meillä oli keskenmeno alkuraskaudessa (viikolla 7) viime vuonna ja aikamme siitä toivuttiin, nyt sitten lopulta tärppäsi uudestaan. Laskettu aika on tammikuun 11.
En kylläkään osaa yhtään iloita asiasta ja olen erittäin skeptinen. Pari viikkoa sitten tuli hirveä vuoto kirkasta verta ja nytkin vuodan. Ei ole kuulemma mitään hätää ja se vuoto ei tule kohdusta vaan luultavasti on joku verisuoni joka on katkennut. Ja olen nähnyt vauvan sen jälkeenkin ultrassa pari kertaa jo mutta ei kuitenkaan osaa iloita. Noh, kukapa osaisi jos verta tulisi päivittäin vielä tässä vaiheessa, eli siis 17. viikolla.
Huomenna taas lääkäriin katsomaan mitä tapahtuu ja saadaanko lupa lähteä viikon lomalle, toivottavasti koska muuten pää hajoaa aika pahasti.
Ikävää, että sulla vuodot on varjostanut odotusaikaa. Tsemppiä jatkoon! Peukut on pystyssä, että kaikki menee hyvin tästäkin eteenpäin vuodoista huolimatta.
Laitathan esittelyn itsestäsi, niin pääset jo ensi viikon listoille mukaan. :)
Mitäs tähän nyt pitäisi laittaa... No kokeillaan:
Minä ja mies molemmat 30v, keskenmeno 06/06 viikolla 7, nyt laskettu aika 11.1.08.
Ja ihan vaan mainostaakseni, että meidän neidillä on jokin erinomainen kyky osata " jaskata" vaipan lahkeen reunan yli.....
En tuossa päivällä tienny pitäiskö itkee vai nauraa kun kolmannen kerran 12h sisällä vaihdettiin vaatteet moisen suorituksen takia.
Piti jo mieskin laittaa ostaan vauvalla lisää vaatetta kun näkyy tää kulutus olevan kohtalaista tätä tahtia...
Meinaan neitokaisella on niin kapiat hartiat ja hyvä sätkimiskyky, et joko isommat vaatteet tippuu hartioiden läpi taikka neiti saa jalkansa jumitettua koukkuun kun lahkeissa on niin paljon ilmaa.
Mutta on tää silti ihanaa! =)
Mites D.O, mites teiän arki on lähteny rullaan beibin kanssa? Millon tää jännitys laukee?
Meinaan välillä meinaa iskee pientä paniikkia imetystä aloiteltaessa, kun neiti heiluttaa päätään kun kiljukaula hanhi ja yrittää haukata ohimennen kaikkea mihin yltää ja mun sormet on sidottu kiinni rintakumin pitelyyn kun tottahan se meinaa lentää heti irti toisen huitoessa ja säätäessä siinä, niin välillä tulee tunne, et voi elämän kevät, voiskohan tääkin joskus olla vaikeempaa vielä...?
Noo katsotaas miten tuleva yö menee... Olen jo nimittäin ottanut yhden pahan tavan käyttöön.. Nostan tytön syömään sänkyyn ja nukahdan siinä sivussa itsekkin.
Ei siinä muuten mitään mutta kun mun pitäis sitä kelloa vähä tsiikata ohimennen et tysy syö tarpeeks!
kun tämä on siis kolmas raskaus, edellinen keskeytyi 9kk sitten rv 19+. Ja en tiedä kuvittelenko, mutta mielestäni näin iltaa kohti alavatsa alkaa jo pömpöttää. Viikkoja nyt 5+3. Kuvittelenko vai voiko olla jotain turvotusta tms? En yhtään muista milloin edellisessä alkoi näkyä. Ekassa en edes itse huomannut mitään, päästiin muistaakseni 6+4 asti. Alkoi mietityttää että onko tämä ihan normaalia..? Eli siis onko keskenmenneillä raskauksilla vaikutusta siihen milloin alkaa näkyä?
Minulla tämä on kolmas raskaus ja jouduin vetämään äippähousut jalkaan jo kahdeksannella viikolla! Ja silloin pömppö näkyi ulospäin jo niin, että sukulaiset huomasi raskauden, ennenkuin ehdin suutani avata.
Itse asiassa vedin äitiyshousut (pienimmät) jalkaan jo samana päivänä, kun oltiin käyty alkuraskauden ultrassa ja nähty pienellä ihmisalulla sydän sykkimässä, silloin viikkoja jotain 6+4 tms. Turvotustahan se varmaan aluksi oli, mutta oli mitä oli, pakko oli isompia housuja käyttää, kun tavalliset ahdisti niin paljon.
Yritän ihan hullun lailla kuulostella oireita kun kaikilla muilla niitä tuntuu olevan roppakaupalla! Mitä jos tämä raskaus ei olekaan totta?!
Menier 5+3
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=10832624&p=2&tm…
Hyvää uutta viikkoa!
Laitoin Tuutis vielä tämän listan tähän kun olin päivittänyt tiedot valmiiksi. Toivottavasti et loukkaannu! :) Ja ilomielin luovutan sinulle tästä lähtien llistaemouden. Laitathan sen sähköpostin johon voin tuon listan sinulle llaittaa :)
D.O. ja tytteli 6 vrk