*** KesäHeinät viikkoon 31 ***

... esikoisen aikaan ei vielä ollut -vasta testiryhmillä käytössä tuolloin ja tälle kuopukselle en aio myöskään ottaa!

Kaverilla sen verran huonot kokemukset, että yritetään nyt vaan välttyä tartunnalta. Onko se nykyisin jotenkin yleistynyt, kun siitä vouhkataan erilailla kuin ennen? Vai onko markkinamiehet saaneet hommansa tehtyä?

Eli vihdoin ja viimein meikäläisen synnäri:



Maanantaina, 25.6 aamukahdeksalta meni lapsivesi. Käynti synnytysvastaanotossa ja kotiin odottelemaan supistuksia. Seuraavana aamuna takaisin vastaanottoon, yhtään supistusta ei ollut tullut. Aloitettiin käynnistäminen. Tiistain aikana saatiin lääkkeen avulla jonkin verran supistuksia, mutta pääsin vielä yöksi kotiin. Yöllä supistuksia oli parhaimmillaan 3-5 minuutin välein, teimme lähtöä sairaalaan koko yön, mutta neljän maissa supistukset harvenivat kymmeneen minuuttiin. Aamulla takaisin vastaanottoon - lääkettä ei ensin meinattu antaakaan, kun supistuksia kuitenkin oli jo, toinen lääkäri kuitenkin antoi lääkettä. Päivä meni harvoissa supistuksissa. Iltapäivällä uusi lääkeannos ja vuoroon tullut kokeneempi kätilö laittoi jumppaamaan jumppapallolla ja kävelemääön, että omat supistukset saataisiin käyntiin kunnolla. Lisäksi kätilö laittoi peräruiskeen tässä vaiheessa jouduttamaan supistuksia. Neljältä iltapäivällä supistukset alkoivat sitten säännöllisesti kymmenen minuutin välein ja aika voimakkainakin.

Seitsemältä vastaanoton vieruskaveri sai samaiselta kätilöltä luvan lähteä tositoimiin yläkertaan ja itsellä oli tunne, että mehän jumitetaan koko yökin Svolla. Puoli yhdeksän maissa kätilö teki sisätutkimuksen (sattui ihan kamalasti,, kun runnoi täysillä!!!), 3cm auki ja päästiin mekin siirtymään synnytyssaliin.

Saliin päästiin noin yhdeksältä, siinä vaiheessa supistukset tuntuivat jo tosi kipeinä ja kun aloittelin ilokaasun kanssa, en onnistunut ottamaan sitä ollenkaan pitkien supistusten takia vaan huipun tullessa olin jo annokseni hönkinyt. Neuvotteluja kätilön kanssa puudutteesta: päädyimme epiduraaliin (vaikka olin ollut sitä vastaan koko ajan!). Työvuoro oli vaihtumassa ja ilmeisesti siksi meni aikaa minusta ihan älyttömän kauan ennen kuin puuduttaja tuli! Kylkiasennossa puudutusta ei saatu laitettua, piti kingetä istumaan psytyyn. Vauvan päähän laitettu sydänäänien rekisteröijälaite takkuili alussa, piti irrottaa ja laittaa uudestaan. Puudutuksen alettua vaikuttaa sain unenpäästä kiinni (oli ed. yö mennyt kokonaan valvoessa!). Yhtäkkiä kätilö on siinä vieressä kysymässä, että mikäs täällä on hätänä, herään siihen ja olen ihan että TÄH?! Mies sitten selittämään, että hän hälytti paikalle, kun sydänäänet lakkasivat tulemasta koneelle... Se laite oli taas seonnut!!! Ts. laitevian takia sain nukkua ihan ruhtinaallisesti puoli tuntia. Vasta myöhemmin iski tajuntaan, että olishan ne sydänäänet oikeasti voineet kadota vauvaltakin!! Mutta se onneksi tuli mieleen vasta myöhemmin.

Klo 24 olin auki 5cm (sanoin, että ehtii vielä työvuorokin vaihtua ennen kuin vauva syntyy). Puudutus vaikutti 1,5 tuntia, sitten lisättiin. Mulla oli ihan älyttönmän kipeä vasen pakara ja alaselkä, sinne laitettiin pari aguarakkulaa, niiden laitossa osasin jo sitä ilokaasuakin ottaa, eikä laitto sattunut yhtään. Kipu jatkui, kätilö kysyi, että ponnistuttaako, ja mä vastasin, että ei.. tsekkasi kuitenkin tilanteen ja totesi, että kanava oli jo 10cm auki ja sai alkaa ponnistaa, kello oli muistaakseni kaksi. Kävin vielä vessassa ennen ponnistuskoitosta. Jossain vaiheessa laitettiin sitten vielä pudendaalipuudutus, joskaan se ei nyt sen enempiä auttanut, vaan se kipu oli ihan kanmala tossa alaselässä enkä pystynyt sitten ponnistamaan kun oli ihan se supistuksen kärki, kun en saanut enää vedettyä keuhkoja täyteen ilmaa. Jossain vaiheessa olin niin kertakaikkisen puhki, että ajattelin alkaa nukkua!! Vauvan pää ei millään vaan tullut " portin" ohi, vaan luiskahti aina takaisin. Jossain vaiheessa kätilö sitten päätti, että kutsuu lääkärin paikalle ja autetaan poika imukupilla maailmaan.

Lääkäri avustajineen tuli jossain vaiheessa, väliliha leikattiin ja imukupilla sitten autettiin poikaa sen verran, että sain ponnistettua hänet pihalle. Pikaisesti poikaa näytettiin mulle, mies leikkasi napanuoran ja sitten veivät siihen sivuhuoneeseen mittaukseen ja pesuun.. Toivat sitten masun päälle ja sain imettää.

Synnytyksen kokonaiskesto 12 tuntia, ponnistusvaihe 40 minuuttia ja istukka syntyin 10 minuutissa (oltiin jo varmoja, että se pitää repiä irti, oli tiukassa!).

Kuuden jälkeen lähdettiin sitten kävelemään vuodeosastolle. Vuodeosasto oli ihan kamala paikka! Oltaisiin jo lauantaina lähdetty kotiin, mutta pikkuisella oli bilirubiini koholla ja piti olla sunnuntaihin asti, jolloin onneksi arvo laski! Sairaalassa en nukkunut juuri ollenkaan; vierustoveri katsoi elokuvia myöhään yöhön, päivät puhui puhelimessa, henkilökunta ravasi kaiken yötä ja puhui täyteen ääneen tai sitten oma vauva huusi... Henkilökuntakin oli ärsyttävää suurelta osin, jokaisella oli omat mielipiteensä, ei tietoakaan, että olisi saanut yhdet selkeät ohjeet. Ainoastaan yksi kätilö siellä oli kannustava, sanoin aamutoimien yhteydessä, että tämä on elämäni ensimmäinen vaippa, jota laitan, ettei tästä nyt oikein mitään tule, niin hän kannusti, että hyvältähän se näyttää jne. Muuten henkilökunta seisoi siinä vieressä ja hyvä kun ei jalalla naputtanut lattiaaa, että yritä nyt hyvä ihminen äkkiä se vauva laittaa valmiiksi, tässä koko päivää ole aikaa...



Maanantaina mies meni töihin, vauva huusi koko päivän, en ehtinyt syödä enkä käydä vessassa. Tiistaiaamuna laitoin äidilleni viestiä, ettei tästä oikeasti tule mitään!! Hän tuli sitten seuraksi siksi viikoksi tänne. Seuraavat kaksi viikkoa olikin sitten miehellä loma, siitä ajasta osa oltiin maalla mun vanhemmilla.



Tällä hetkellä poika on siis vähän reilu 4 viikkoa, masuvaivaa on yhä - maha toimii max. kahden päivän välein (ennätys viis päivää) ja se kakkapäivä on aina kaikista huutoisin. Disflatyliä menee kuplien poistoon, maitohappobakteerikapseleita mahan tasapainotukseen ja välillä kokeiltiin mallasuutettakin nopeuttamaan masun toimintaa, laihoin tuloksin.



Päivisin ei juurikaan nuku kuin korkeintaan sylissä, öisin nukkuu ensin nelisen tuntia ja sitten parin tunnin pätkiä. Illalla annan korviketta ja joskus päivällä vähän. Vauva lienee jo pulloon liiaksi tottunut, menee usein hermot häneltä tissillä ja sitten iskee itsellekin ahdistus, että eihän tästä mitään tule. Painoa oli kuitenkin ensimmäisen ja toisen neuvolakäynnin välissä (12päivää) tullut 435g eli riittävästi on sapuskaa saanut. Imettää kyllä vielä haluaisin, se olis helpompaa kuin pelata noiden pullojen kanssa...



Jälkitarkastus mulla on elokuun lopussa, synnytyksestä 9vkoa silloin. Välillä vuoto on jo melkein loppunutkin ja nyt taas tulee ihan kirkkaan punaista ¿ johtuiskohan siitä, kun kävelin tänään niin nopeasti ¿ vai pitäisköhän mennä lääkärille..?! Vauvan seuraava neuvola on 15.8 ja lääkäri 3.9. Kastajaiset vietetään 12.8 mun vanhempien kotona..



Niin juu, me ilmeisesti otamme sen rota-rokotteen...Ainakin tarkoitus olis, miestä kyllä mietityttää se hygienia sinä varoaikana...



Oliskohan tässä ollut tärkeimmät... Ihan oikeesti en vaan oo jaksanut kirjoitella yhtään mitään!!



Kuutar ja E-L. reilu 4vkoa

Eteläisessä Suomessa kuulostaa olevan melkoista keliä tänä päivänä - tuulta, myrskyä ja kaatosadetta, hui! Täällä vain sataa, mutta vähän aikaa sitten paisto arskakin :)



Noista tuteista: meän neiti ei ensin huolinu millään tuttia (on luonnonkuminen sekä silikoninen, MAM-merkkinen), mutta ko annoin ensin imeä mun pikkurilliä ja sen jälkeen vaihoin pikaisesti lk. tuttiin, niin sain hetkeksi tutille. Muutama päivä sitten tutti lensi samantien kaaressa lattialle - luulen, että vauvakin tarttee vaan aikaa ton tutin opetteluun :) Laitoksella, kun ottivat verikokeen neitistä, niin olivat laittaneet jotain sokeriliuosta tutin päähän, nii ei ollut mikään ihme, ko neiti lussutti tuttia aivan tohkeissaan. Tosin nyt mun pikkurilli tuntuu olevan se parempi vaihtoehto tutiksi, mutta on melko " paikalleen sitova" tutti ;) Pääasia, että saa imuhalut kyytiä.



Ja ehkäisystä: Mihin sitä tarvitaan? Ja mitä se seksi on? ;) Ei vaan, mullahan ei toi seksi oo kiinnostanu valovuosiin, mutta viime yönä alko tulee esiin fiiliksiä seksin suhteen, mutta pitänee ottaa se jälkitarkastus ensin ja saaha " lupa" ;) Varmaan mennään kierukalla...en tiiä vielä. Katellaan.



Fiikukselle jaksamista ton rinta-ongelman kanssa - toivottavasti paranevat ja pääset jatkamaan imetystä :)



Meillä neiti pääsi vihdoinkin kunnolla nukkumaan, ko sai ähistettyä oikein kunnon källit vaippaansa tälle päivälle - helpotus tuntui olevan suuri, koska neiti muuttui hetikohta niin aurinkoiseksi että! Vielä tuntuu kuitenkin olevan ilmaa vattassa, ko sitä vähän näyttäis kipuilevan. Pitänee ostaa sitä Dista?...Disfasyliä? Tai no jotain sinne päin, joka hajottaa sitä ilmaa...Tohonkin juttuun vaikuttaa varmaan toi osittain pullolle siirtyminen?



Jahhans, kutsu kävi....

ElluP:

Missä on tassut muuten? Toivottavasti siellä kaikki hyvin.

Häiriköin ihan pikaisesti vauvapuolta kun huomasin Ellun kysymyksen (olen käynyt ahkerasti lukemassa kuulumisianne, kuten huomaatte :) ). Odotuspuolella jumitan edelleen, 42. viikko menossa ja ensi viikon alussa käynnistys, ellei itsekseen tule. Minä voin hyvin ja vauvakin on hengissä, lähinnä ketuttaa se, kun menee ä-loma hukkaan. Vaikka olin ä-vapaan alusta vielä muutaman päivän töissäkin, olen silti nyt kuudetta viikkoa kotona... Ei muuta, ilmoittelen sitten kun on jotain ilmoitettavaa!