Onko sinusta normaali, että lapsi n. 4-vuotias puhuu aina kaikille tuntemattomillekin esim . kaupassa avoimesti asioista?

Tulee mieleen lapsi, joka ei osaa olla hiljaa missään paikassa, eikä anna toisille rauhaa. Päiväkodissa ja koulussa siitä muodostuu jo ongelma.

Ja kun lukee tätä ketjua enpä yhtään ihmettele.

Suomalaiset ovat perusluonteltaan, juntteja tuppisuita, hapannaamoja lapsia kohtaan. Sietokyky lapsia kohtaan on alhainen. Lasten on pidettävä " mölyt mahassaan" . Ei saa olla lapsi. Lapsi on joku ällötys.





Sanonpa että teillä aikuisilla ihmisillä on jotakin pahasti vinossa siellä pääkopassa. Tämä ei missään tapauksessa ole lasten ongelma, vaan ongelma on siellä ärsyyntyneen ihmisen aivoissa. Itsellä on kieroutunut kuva lapsena olemisesta.



Terveen ihmisen tulee kyetä kohtaamaan lapset olivat ne sitten omia tai vieraita.

Jotka eivät tähän kykene tulisi lähettää tutkituttamaan pääkoppansa.

Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä että, olisin niin typerä että näyttäisin sen lapselle. Yleensä vastaan ja jollain konstilla vetäydyn tilanteesta pois, jos lapsen vanhemmat eivät älyä tunkeilevaan lasta toppuutella. Rajansa kaikella nimittäin.



Mitä tulee lasten pahaanoloon, niin eiköhän se lähde sieltä omista vanhemmistä ja kasvatuksesta. Turha tehdä tuntemattomista ohikulkijoista syypäätä tähän!

kuin se mistä ap kirjoitti.



Meidän lapset on sellaisia, että menevät rohkeasti vieraiden lasten/aikuisten luo, hakevat kontaktia ja juttelevat. Eivät meidän asioita tai kysele mitään, mutta hakevat siis kontaktia. Heille myös usein ihmiset rupeavat juttelemaan jostakin syystä.



Joskus kyllä ihmetyttää se " mykkyys" , millä suomalaislapset ottavat vastaan vieraan lapsen/aikuisen.

Mä en tykkää kenestäkään 33-46 -vuotiaasta, enkä yli 70-vuotiaista... ;-)))



Jotkut lapset ovat kieltämättä rasittavia, jos juttua tulee tauotta niin että vieras juttukumppani ei meinaa päästä oman lapsensa perään toiselle puolelle puistoa. Enimmäkseen juttusille ryhtyvät tenavat omat mielestäni kuitenkin ihania ja nämä " rasittavammitkin" tapaukset tietyllä lailla hellyyttäviä.

Varokaa vain, kenelle annatte lapsenne puhua tai kenen annatte lastanne lähestyä. Lapsi voi ärsyttää vastapuolta.



Yli-innoikkaille puhujille voi sanoa, että kiva kun kävit keskustelemassa, mutta nyt haluaisin olla omissa oloissani. Toimii usein, ei aina.



Ja ne " nössöt" . Ne ei voi mitään arkuudelleen/ujoudelleen. Meidän esikoinen oli erittäin ujo pienenä. Minulle hoettiin, että kuljeta sitä eri paikoissa, eihän se ikinä pääse ujoudestaan, jos kotona vain on. TÄH? Enhän minä ollut vain kotona, kuljimme ihan normaalisti kylässä, tapahtumissa ja ostoksilla. Lapsi vain ujosteli kaikkia. Minkäs minä sille teen! Kun lapsi on kasvanut, olemme keskustelleet, miten eri tilanteissa käyttäydytään. Nykyään lapsi uskaltaa jo tervehtiä kädestä pitäen, osaa kertoa ikänsä ja nimensä. Ja uskaltaa jonkin ajan kuluttua luottaa vieraisiin ihmisiin sen verran, että jutteleekin. Hänelle vieraisiin, minulle tuttuihin siis.

Mun mielestä se ei ole ollenkaan ihmeellistä. Itse olen vähän samanlainen, vieraat lapset ei vaan kiinnosta. Opin kyllä tykkäämään jos tutustun vähän paremmin, mutta noin yleensä, ei vaan kiinnosta!



Mun mielestä lähinnä se on kummallista että ei ymmärretä että kaikki eivät ole samanlaisia kuin itse, ja pidetään niitä ihmisiä sitten outoina. Jokaisen omaa " rajaa" pitää kunnioittaa ja, opettaa lasten kunnioittamaan myös.

ala-arvoisesti. jne...



Lapset oppivat ympäristöstään ja ympärillä tapahtuvista asioista.



Esim. ruotsalaiset lapset ovat avoimempia ja kärsivät vähemmän psyykkisistä vaivoista. Siihen löytyy selitys. Avoimuus ei lähde yksistää kodista, vaan myöskin koko yhteiskunnasta ja sen kulttuurista.



Lapsikielteinen asenne on vähemistö. Sillä asenteestahan tässä on kysymys. Ei ole opittu sitä kielteistä asennetta. " lapset on lapsia " meillä aikuisilla on valtavasti opittavaa heiltä.



Lapsi kysyy koska lapsella on valtava tiedonjano. Lapsi ei kysy siksi että haluaa olla " vittumainen" tai lapsen äiti on vittumainen. Pieni lapsi ei kykene erottamaan mistä tietonsa saa. Hän haluaa tyydyttävän vastauksen ja tekee uuden kysymyksen perään.

Kerran yksi pikkupoika meni kysymyksinen jo vähän yli, metrossa mun ois pitänyt selittää sille mitä mun ruokakassissa on, eli ostokseni. Jollain tavalla äiti olisi jo siinä vaiheessa voinut puutua nätisti asiaan. En muista mitä lapselle sanoin, mutta en todellakaan ruvennut luettelemaan mitä mun ruokakassissa on. Ei vakava juttu, mutta jäi mieleen.

Jos lapsella on kotona kaikki hyvin, hän uskaltaa myös kohdata ulkomaailman paremmin.

" Esim. ruotsalaiset lapset ovat avoimempia ja kärsivät vähemmän psyykkisistä vaivoista"



no, Ruotissa myös alkoholismi on harvinaisempaa kuin Suomessa. Siis vanhempien alkoholismi.





vastauskena ap:n kysymykseen: joo, on normaalia. Tavallinen lapsi, keskimääräistä puheliaampi vaan.

ja jepen isäkin joi, mistä jeppe tämän oivan tavan oppi.

Suomessa asuu poikkeuksellisen vihaista, ahdasmielistä ja töykeää sakkia. Lapsia vihataan ja kaikki lapsenmielisyys kuvottaa ja ärsyttää. Kaikkea kadehditaan ja kaikessa kilpaillaan ja juroillaan.



Rakastan suomea... mutta valitettavasti suomalaiset ihmiset ovat tosi pahoinvoivaa sakkia. Ei ihme että suomalaislapsetkin ovat paihoinvoivinta tutkimuksissa.



8, oli järkyttävän yleistävä näkemyksessään! Kaikki sosiaaliset lapset eivät todellakaan ole huonoista perheoloista! ai luoja...

Meidän 4v. poika on hyvin rakastettu ja halittu. Hänellä on ollut rakkautta ja rajoja. Ei koskaan ruumillista kuritusta. Äiti kotona, paljon ystäviä, perheen yhteinen tekeminen ja läheinen keskustelu/leikkiminen.

Hän on puhelias ja kertoo vastaantulijoille, naapureille ym. minne ollaan menossa ja mitä hän on leikkinyt tms.

Aina ei ole juttutuulella. Ei mielellään jää yökylään tms.

Ei mitään syytä huoleen - ole iloinen pirteästä lapsestasi. Monet ihmiset (varsinkin vanhemmat) pitävät tällaisesta yllättävästä avoimesta, pienestä juttuseurasta.

" kiintymyksen kohteeksi" . Normaali terve lapsi ei ole tuossa iässä järin sosiaalinen -vieraita ihmisiä kohtaan- tai tuolla tavoin itseään esille tuova.

ei se että puhuu vieraille ole vielä kiintymyksen osoitus. Se että menee syliin tms. on jo eri asia.

en väitä etteikö näidenkin ammattiryhmien edustajilla olisi ongelmia ;D. Mutta siis lapsilla on niin paljon luonne-eroja, ettei voi vetää mitään johtopäätöksiä.

Mä en tykkää kuin omista ja läheisten lapsista. Muista en jaksa kiinnostua. Ärsyttää sitten kun joku kälättäjä-pentu tulee selittämään jotain mikä ei mua kiinnosta pätkääkään. Ja tän muksun äitä vaan katselee ja kuuntelee hymyilee vieressä hymyä nimeltä, " eikö mun lapsi olekin ihana" ? NO; EI OLE!

vanhinta (nyt 8 ja 6) ovat puhuneet todella vähän " vieraille" . Nuorimmainen 4 -vuotias taas höpöttää koko ajan niin kotona yksin kuin kaupassa tutuille ja vieraille. On todella iloinen ja pirteä poika - aika hauskakin ja vilpittömän iloinen kun joku puhuu takaisin.

Karjaista " j.....uta s....nan pentu! pidä se turpasi kiinni,kun ei mitään kysytä!" - niinhän se sinunkin ihana äitisi aina sanoi...



Itse hymyilen vieressä " olen pahoillani jos poika on rasittava, mutta antaa sen nyt puhua, se ei ole kauhean vaarallista" -hymyä ja yritän lukea vastapuolen ilmeestä merkkejä siitä, kuinka rasittava, ja pitäisikö lapsen huomio ohjata muualle hiljalleen vai pikaisesti.