~*Maalismussukat*~ viikko 31
Kommentit (100)
Mansemamma! Tervetuloa Turkuun! =) En muista kerroinko aiemmin, mutta niin olen minäkin aikoinani Tampereelta Turkuun muuttanut! Nyt tosin asutaan saaristossa. Mulla oli kyllä melkoset ennakkoasenteet turkua ja turkulaisia kohtaan, mutta voin kyllä sanoa viihtyneeni! =D
Vaikka aina sanonkin, ett sieluni jäi Tampereelle ja Ilveksen kotiluolaan! ;D
mamasaurus! Meiltä on synnärille matkaa vajaa 60 km. Matka ei sinänsä ole kovin pitkä, mutta lossimatka välissä tuo pientä jännitysefektiä. Toisaalta mulla on molemmat aiemmat käynnistetty joten en usko, että tämäkään itsestään ulos tulisi. silloin ei ole matkallakaan väliä. mutta mistäpä sitä tietää!
Onneksi lossit kuitenkin yleensä kulkee säännöllisesti, vaikka kyllä sitä on jo aiemminkin välillä pelännyt, että mitä jos tulis lähtö ja just silloin niillä ois jotain häikkää tms tms.
No nää nyt on näitä mitä ei voi ennalta tietää!
Mut nyt jos menis jo pikkuhiljaa pukemaan
Eilen olin ensimmäisessä neuvolassa tämän uuden tulokkaan kanssa. La on nyt 16.3. Minulla on siis ennestään 03 syntynyt tyttö.
Kävin kaksi viikkoa sitten ultrassa, kun hedelmöitysajankohdan kanssa oli isoja epäilyksiä. Perjantaina mennään uudestaan, jotta saadaan varmistus asiasta. Oireet kyllä viittaa täysin siihen, että raskaana ollaan. Mikään ruoka ei oikein maistu, rasvat ja sokeri on ihan kauhistus. Etikkakurkut auttoivat toissailtana ja sen jälkeen ei ole enää niin kamala olo ollutkaan. Voi kun pahaolo jo helpottaisi, kun huomenna pitäisi aloittaa uusi työ. Tämä yllätys tulokas sattui kyllä hieman pahaan aikaan, vaikka tervetulleena vastaan otetaankin. Pääsin mukaan 10 kk kestävään projektiin tai siis se on minun oma projekti. Nyt se vaan kutistui 6,5kk. Roisto olo mennä ilmoittamaan esimiehelle, että näin on päässyt käymään. Meinaan kyllä heti perjantain ultran jälkeen kertoa. Olen vaan stressannut asiaa ihan älyttömästi, niin että yöt olen purrut hammasta yhteen. Vaikka minkäs asialle voi... Eiköhän omatunto helpota, kunhan pääsen töihini käsiksi. Tuntuu typerältä stressata työstä tällaisen pienen ihmeen edessä, mutta odotin vain niin älyttömästi tuota työtilaisuutta.
Eiköhän tämä elämä tästä helpota meillä kaikilla, kunhan muutama viikko jaksetaan sinnittellä oloinemme, itse toivon olevani jo voiton puolella pahoine oloineni.
rv 7+2
Yritän olla hieman aktiivisempi tässä kirjoittelussa, käyn kyllä lukemassa joka päivä kuulumisianne. Täällä on kyllä hirveen monia jotka kärsivät pahoinvoinnista. Mulla sitä ei ole edes nimeksi. Ainut mikä tuntuu muuttuneen on että täytyy syödä kolmen tunnin välein, muuten rupeaa oikein kunnolla heikottamaan ja väsyttämään.
Aatuska; Mulla vähän saman tyyppinen tilanne töissä. Uusi koulutus olis alkamassa. Vähän jännittää, että miten mun käy. Hirveellä kiireellä pitäis suoriutua alle puolessa vuodessa, kun koulutus muuten kestää kaksi vuotta.
Missä vaiheessa ootte ajatellu kertoa töissä raskaudesta? Mulla omaatuntoa niin kalvaa (tiedän, ihan suotta). Mutta jotenkin tuntuu, että töissä tätä ei katsota kovin hyvällä. Sivusta kun olen seurannut näitä työpaikkani reaktioita toisten raskautumisista. Minä kun vielä satun olemaan esimies ja kovasti ne siellä suunnittelee mun varalle kaiken näköistä. Mulle kun vaan on tärkeintä tämä lapsi, kyllä niitä töitä kerkiää tekemään sitten myöhemminkin.
Hyviä vointeja kaikille!!
Heili
Johan tätä porukkaa onkin :).
Aatuska tuossa pähkäili huonoa omaa tuntoa töiden kanssa. Tutulta tuntuu. Taitaa olla meillä naisilla (ja varsinkin raskaana olevilla) ihan sisäänrakennettu tuo huono omatunto. Itsellä ainakin vaivaa sekä kotijuttujen, että töiden kanssa kun ei huonovointisena jaksa panostaa täysillä.
Tänään sain verikokeiden vastaukset kun kävin tarkistuttamassa tilanteen kun tuo oksentelu ja pahaolo vaivaa niin kovasti. Onneksi oli vielä arvot ihan ok, joten ei ainakaan tippaan joudu. Huomenna olisi lääkäri ja luultavasti sairaslomalle jään. Ei kertakaikkiaan keskittymiskyky riitä töihin tällä olotilalla. Ja mulla ainakin tuo fyysinen rasitus pahentaa oloa.
Nyt taas syömistä yrittään.
Mulla on töitten suhteen semmoinen tilanne, et kesätyöt loppuu elokuun lopussa. Nyt pitäisi panostaa urakalla siihen työnhakuun, mut ei energia millään riitä.. ja kummitteleehan se tieto takaraivos ettei kuitenkaan työpaikas kovin kauan kerkeis olla.. Mut saa nähä, eipä tekis pitempi lomakaan pahaa.
Nopsaan vaan tulin naputtelemaan, että reissusta on palattu! Nyt on mennyt jo niin pitkä aika tässä koneella kökkiessä, että en sen kummemmin kommentoi, tulen sitten paremmalla ajalla (ehkäpä illalla kun mies menee jalkkispeliä katsomaan...). Pahaolo vaivaa jonkin verran, mutta hyvin siedettävää kuitenkin vielä.
Naksu 6+4
Ilmottaudunpa sitten minäkin tähän pinoon. Viikkoja nyt 7+3. Muuten olo ihan ok, mutta etoo ja päätä särkee pitkin päivää. 1v ja 10kk esikoinen pitää liikkeessä. Jos ois mahollista niin varmaan lepäilisin päivät pitkät :)
Onko kellään muulla oireena huonovointisuus ja tarkoitan pahantuulisuutta ja pinnankireyttä?
Ku itellä semmonen olo että koko ajan v******a ja hermot menee pienimmistäkin vastoinkäymisistä ja se ei todellakaan ole normaali luonteenpiirteeni!
Ja sade sen kuin jatkuu...
Tervetuloa uudet! Joukko kasvaa entisestään!
Aatuska mulla vähän samanlainen tilanne kuin sinulla, meille on myös tulossa yllätysvauva, tosin jo kolmas lapsi meidän perheeseen. Olen juuri saanut vakituisen paikan töistä ja sen takia hirvittää pomolle kertominen. Toisaalta tämä lapsi ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, oon jo ihan kypsä työntekoon.
Ajattelin siis kertoa töissä tästä raskaudesta vasta ekan ultran jälkeen eli sen np-ultran.
Äitykkäx3: tuttu tunne, mä kyllä jo etukäteen tiesin, että oon v*****ntunut koko raskauden, edellisissä sama homma. En tajua, miten nämä raskaushormonit aiheuttaa mulle tällaisen kiukkuisen ja vihaisen olotilan, kun yleensähän raskaanaolijat ovat hyväntuulisia, rauhallisia ja onnellisia...vai??
semlis sanoistasi!
Helpottaa kuulla että tämä voi jopa olla normaalia raskaudessa.
Tämä on neljäs muksu joka tulossa mut aiempien kanssa ei tätä tunnetta ole ollut....pisti miettimään että nytkö olen sekoamassa ;)
Mut kyllä joudun itseni kanssa koville jos koko raskauden tätä tunnetta joutuu kestämään :/
Huh huh tätä oloa!! Järkyttävää pahoivointia... ei oksua vaan etoo vain koko ajan blaah!!! (yökkis)
ÄitykkäX3: Mulla oli kans viime raskaudessani kauhea v*******s ja ärsyttävä olo. Ainakin alussa ja ihan lopussa. Johtui tietysti siitäkin kun koko ajan väsytti niin paljon. Olen suht energinen ihminen niin olin ihan puulla päähän lyöty kun ei mitään jaksa.
Tai sitten ne raskaushormonit vaikutti johonkin ärsytyshermoon;) mene ja tiedä...
Tässä raskaudessa olen suht normaali... ainakin omasta mielestäni (hih)
Nyt täytyy alkaa sulkeen paikkoja töissä... onneksi sain mieheltä pummattua kyydin kotiin niin ei tarvi lähteä tuonne sateeseen.
Mies tosin aikoi lähteä tänään jalkapallomatsia katsomaan... taisi sinne mennä jonkun muunkin mies... oliskohan sama matsi;)
Tikruäiti rv 6+6
olen joka ikisessä raskaudessa ollut kuin hirviö :o( huudan ja mesoan pienimmästäkin eikä pinna tahdo kestää mitään. Luulen että se johtuu tästä että on kipeä ja huonovointinen. Viimeksi hyvä ystäväni sanoi ettei ole koskaan nähnyt noin huonotuulista odottavaa äitiä... Esikoista kun odotin asuin vielä kotona ja äiti sanoi huokaisseensa helpotuksesta kun muutin omaan asuntoon,olin kuulemma kuin ruuti tynnyri...
Olo on taas vaihteeksi ihan hirveä :o( kaikki oksettaa ja inhottaa... kävinki ostamassa apteekista inkivääri tabletteja josko ne auttaisi edes hiukan tähän oloon. En malttaisi millään odottaa että se kuuluisa hehkeä raskaus alkaa :o) yleensä olen voinut hyvin viikot 15-30 eli sitä odotellessa :o)
sukupuolesta ollut puhetta. Meille ennustaja povasi poika vauvaa ja on ollut yleensä näissä oikeassa saapa nähdä nyt. Mulla on kyllä ihan poika olo. No aiomme kysyä rakenne-ultrassa josko näkyisi jompi kumpi. Täällä on kyllä ihan sattuman kauppaa sanooko lääkäri vaikka ruudussa selvästi näkyisi jompi kumpi.
jaahas puhelin huutaa.....
Piipaa00:Juu oot kertonu että asut saaristossa ja olet muuttanu tampereelta turkuun.
tästä missä me asutaan niin pääsee autolla noin 15min sairaalaan,onnex on noin lyhyt matka jos tääkin tulee nopeasti,niinku toka ja kolmaski synty aika nopeeta..tokassa synnytyksessä hädin tuskin edes ehdin sairaalaan ja kun pääsin sinne olin jo 10cm auki ja vauvan pää jo näkyvissä..ja kolmas oli melkei yhtä nopea..tänää olo on ollut vähän parempi kuin eilen mut kokoajan väsyttää paljon vaikka nukuin sentään tosi hyvät yöunet..
on kohtalotovereita potemassa v*****a :)
koitetaan jaksaa itseämme ja eletään toivossa että onnellisuus astuu vielä mukaan raskauksiimme :)
mut aattelin ilmotella et hengissä ollaan ja kamala väsymys vaan jatkuu. Oon toistaseks onneks välttyny tuolla v*tutukselta =)
Niin uusille tervetuloa tähän joukkoon ja mansemammalle tervetulotoivotukset Turkku.
Iglu rv6+2
Vinkeetä ,kun eka on paha olo , sit se menee pois vain tullakseen entistä kamalampana jonka jälkeen taas on ihan kivaa, energiaa vaikka muille jakaa; on pyykätty, silitetty järjetön määrä, leivottu,kokattu, kakaroiden kaa sekoiltu, keilattu, pistetty jopa kämppäkin myyntiin ja uutta jo katsottiin ja se jo remontoitiin paperilla kylläkin, ja niiiin on komiaa., eikä v**** takkaan yhtään... nyt siten taas pelkään että huomenna jo sohvaperunana olen kun öklötys on melkoinen... alkas nyt vaan se ihana hehkeä odotus jo...
Jännityksellä Mrs. P rv 8+
Pakko purkautua ennen töihin menoa. En voi ymmärtää miten tämä mieli voi jo heti aamusta olla tämmönen! Mies oli nuhahtanut sohvalle viime yöksi ja sekös suututti! Kaipaan niin kovasti hellyyttä ja " huolenpitoa" mutta mies vaan keskittyy kaikkeen muuhun. Raskaus-uutisen jälkeen ei ole paljon isäntää näkynyt, se on ollut koko ajan menossa. Asiasta emme ole juurikaan puhuneet. Tuntuu olo jotenkin niin hylätyltä! Kai ne miehet sieltä sitten tulee perästä. Oireita olen kovasti yrittänyt tutkiskella, kai tämä on niistä sitten yksi. Lievää etomista on näin aamuisin ja sitten illalla. Mut tää pääkoppa on hulluin! Lieko tämä sitä ketutusta mistä olettekin puhuneet.
Menier 5+3
Täälläpä nyt sit kans plussattiin eilen =) Mull apitkä kierto välillä ni tarvi odottaa et jos vaiks menkat alkais mut eipäs alkanutkaan. kyllä sen vaan tietää kun on raskaana ;) Kotona on 3.v. poika (6/04) ja töissä käyn paitsi et nyt oon kesälomalla ja ens tiistaina lähtö etelään :)
Oireita on ollut: vessassa saa rampata, alavatsaa vihloo välillä...ja ihme ruokahaluja *hih* Mut on tää ihanaa taas oll araskaana :) ek aneuvolakäynti on pe 17.8.
rv.7+2 ja laskettuaika 24.3.2008
Onnea uusille odottajille!
Mulla meni siinä määrin hermot tähän epävarmuuteen, että tilasin ajan alkuraskauden ultraan yksityislääkärille. Se on sitten ensi viikolla. Täällä ekaan neuvolaan pääsee vasta viikolla 10, ja ultralaite on tosi vanha. Tietysti km:n jälkeen pääsisin varmaan ennemminkin neuvolaan, mutta jos se rakkine siellä ei sitten näytäkään tarpeeksi hyvin pienemmillä viikoilla...
Tuosta työnantajan suhtautumisesta raskausuutiseen, ainahan se varmasti jännittää tosi paljon kertoa pomolle. Ja huono omatuntokin on, vaikka ihan syyttä. Itse olen pari kertaa joutunut pudottamaan pommin aika hankalassa tilanteessa (työntekijävajausta muutenkin ym.) ja molemmilla kertaa miespuoliselle esimiehelle, mutta ihan hyvin suhtautuivat. Pelkäsin siis turhaan. Nyt oon itse esimies, ja mahdollinen äityislomalle jääminen ja suhtautuminen työpaikalla jännittää silti. Nyt on mukana vielä vastuu alaisista, työpaikasta ja asiakkaista, mutta eiköhän tämä odotus ole elämää suurempi asia. Ei tarvitse ainakaan jälkeenpäin harmitella, että on asettanut työn etusijalle. Töissä kyllä ehtii olla, lapsien aika on nyt.
popliz, rv 7 +0
Täällä jälleen uusi maalismussukka ilmoittautuu! Eli odottelen kolmatta syntyväksi toivon mukaan maaliskuun loppupuolella. La olisi 25.3.08. Ennestään perheessä kaksi tyttöä, tuleva ekaluokkalainen sekä 9 kk:n ikäinen. En ole aiemmin uskaltautunut itse kirjoittamaan, mutta taustalla olen lueskellut juttujanne välillä hyvinkin tiiviisti. Yritän nyt ryhdistäytyä ja osallistua keskusteluunkin, kun vaan ehdin. :)
Velpukka rv 6+0