Pitääkö alkoholiongelmainen jättää yksin?

Niin juuri, useimmat kääntävät selkänsä, kuten tämä ketjukin todistaa. Tää on just sitä. Jokainen vain keksii jonkin perustelun, ja useimmiten se on jotain tämänsuuntaista mitä tähän ketjuun kirjoittaneet sanovat.



Huomasin tämän itse ollessani suuressa kriisissä (oikeastaan monta kriisiä yhtä aikaa). Kriisi oli luonteeltaan pitkittynyt, niin kuin monet kriisit itse asiassa ovat, ja aika moni ihminen ei jaksa sitä. Edes ns. läheiset.



Mun mielestä toisaalta jokainen on itse vastuussa siitä, että asettaa ajankäytölleen/jaksamiselleen rajat, myös tässä tapauksessa. Tekö syytätte tätä alkoholistia siitä että hän ei osaa laittaa juomiselleen rajoja, ja vielä että hän ei osaa vetää teille rajoja joissa te viihtyisitte ja jaksaisitte tukea? Kyllä siinä on syyllistämistä kerrakseen.



Oma tehtävänne on vetää omat rajanne kohteliaasti ja ystävällisesti ja rakastavastikin. Niinhän lapsenkin kanssa tehdään. Eli eiköhän vikaa ole teissäkin, hyvät vastaajat.



Ps. tsemppiä ap:lle

Nykyään todella tuntuu olevan valloilla ajatus että ongelmainen sairas pitää kylmästi jättää yksin jos ei kerran tajua sairauttansa tai ongelmaansa... Lähimmäisten tilanne on aika avuton silloin kun hoitohenkilökuntakin sanoo vain että:" anna olla, heitä pihalle (kyse siis omasta lapsesta joka on jo menettänyt kaiken). Kirjoittajana on siis sama kuin yllä (16) jolle on myös sanonut hoitaja itsemurhayrityksen jälkeen kun toivoimme pakkohoitoa ja selitimme tilannetta niin hoitaja totesi:" ei sillä ole mitään merkitystä pidämmekö täällä päivän vai kolme kuukautta, jos haluaa itsensä tappaa niin tekee sen taatusti vaikka vuoden kuluttua jos on tehdäkseen..." Itse teki mieli huutaa että tekee kai jos ei saa apua niihin syihin miksi elämä tuntuu niin merkityksettömältä että haluaa kuolla, ei tämäkään henkilö suunnitellut ja yrittänyt itsemurhaa siksi että haluaa tehdä sen vaan siksi että on vakavasti masentunut. No apua ei tullut ja vuosi on menty lujaa alamäkeä.

Sinulle Ap tahdon vielä sanoa että pali ei ole menetetty jos läheisesi suostuu jonkinlaista apua vastaanottamaan, vaikka tulisi moniakin retkahduksia niin jokainen yritys on tie ylöspäin ja helpompaan, harva onnistuu kerralla!

taisin vahingossa lähettää viestini aika moneen kertaan!

Nykyään todella tuntuu olevan valloilla ajatus että ongelmainen sairas pitää kylmästi jättää yksin jos ei kerran tajua sairauttansa tai ongelmaansa... Lähimmäisten tilanne on aika avuton silloin kun hoitohenkilökuntakin sanoo vain että:" anna olla, heitä pihalle (kyse siis omasta lapsesta joka on jo menettänyt kaiken). Kirjoittajana on siis sama kuin yllä (16) jolle on myös sanonut hoitaja itsemurhayrityksen jälkeen kun toivoimme pakkohoitoa ja selitimme tilannetta niin hoitaja totesi:" ei sillä ole mitään merkitystä pidämmekö täällä päivän vai kolme kuukautta, jos haluaa itsensä tappaa niin tekee sen taatusti vaikka vuoden kuluttua jos on tehdäkseen" Itse teki mieli huutaa että tekee kai jos ei saa apua niihin syihin miksi elämä tuntuu niin merkityksettömältä että haluaa kuolla, ei tämäkään henkilö suunnitellut ja yrittänyt itsemurhaa siksi että haluaa tehdä sen vaan siksi että on vakavasti masentunut. No apua ei tullut ja vuosi on menty lujaa alamäkeä.

Sinulle Ap tahdon vielä sanoa että pali ei ole menetetty jos läheisesi suostuu jonkinlaista apua vastaanottamaan, vaikka tulisi moniakin retkahduksia niin jokainen yritys on tie ylöspäin ja helpompaan, harva onnistuu kerralla!

oman jaksamisensa uhalla, se tulee jossakin vaiheessa vaikuttamaan hänen omaan elämäänsä yhä enemmän. Ei kukaan voi olettaa että ap:n täytyy kuunnella ystäväänsä huolimatta siitä miten se hänen omaan elämäänsä vaikuttaa.



Ja mielestäni se että on valmis kuuntelemaan loputtomiin toisen ongelmia elämässään, on hymistelyä ja päänsilittelyä. Joskus pitää sanoa että HELVETTI NYT OTAT VASTUUN OMASTA ELÄMÄSTÄSI, MUUT EIVÄT SIIHEN PYSTY.

tuon sukulaisesi ongelmia kantaa. Et yhden yhtä pientä murheen poikastakaan. SUn on ihan turha rikkoa itseäsi kyseisen ihmisen huolilla ja kauhean suurella myötätunnolla, koska se just on se, joka ajaa sut loppuun.



Mä jouduin joskus katsomaan tuota tosiasiaa silmiin oman äitini kanssa. Tokihan sitä tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi ja tokihan sitä ihan oikeastikin välittää kun toisella menee huonosti. Mutta on siinä mukana myös itsekkyyttä, jos jatkuvasti vain itse aiheuttamistaan ongelmista toisille valittaa, valittaa, valittaa...



Eli voit jatkaa tuon ihmisen tukemista, kunhan osaat pitää itsesi myös tunnetasolla erossa hänen ongelmistaan. Se ei tee sinusta kylmää ja inhottavaa ihmistä, vaan ihmisen, joka jaksaa olla tukena ja toisaalta ihmisen, joka osaa erottaa omat asiansa ja tunteensa toisen ihmisen asioista ja tunteista.

Eli edesauttaa sitä, että voi jatkaa juomista entiseen tapaan, kun toinen tulee aina lohduttamaan ja pelastamaan.

muutosta ja apua. Me muut voimme toki tunnistaa ne syyt miksi ihmisellä menee huonosti elämässään, mutta jos ongelmainen ei itse niitä tunnista/tunnusta, kaikki apu ja tukeminen on yhtä tyhjän kanssa. Ja monesti syyt löytyvät syvältä, syvemmältä kuin ihminen itse haluaa kaivaa.

jolle on myös sanonut hoitaja itsemurhayrityksen jälkeen kun toivoimme pakkohoitoa ja selitimme tilannetta niin hoitaja totesi; ei sillä ole mitään merkitystä pidämmekö täällä päivän vai kolme kuukautta, jos haluaa itsensä tappaa niin tekee sen taatusti vaikka vuoden kuluttua jos on tehdäkseen". Itse teki mieli huutaa että tekee kai jos ei saa apua niihin syihin miksi elämä tuntuu niin merkityksettömältä että haluaa kuolla, ei tämäkään henkilö suunnitellut ja yrittänyt itsemurhaa siksi että haluaa tehdä sen vaan siksi että on vakavasti masentunut.

Ripustauduin ystäviini. He lähtivät luotani. Onneksi sillä he myös kannattelivat minua ja minun ei tarvinnut hoitaa itse asioita.



Silloin jouduin alkaa huolehtimaan itse itsestäni sekä asioistani. Aina kun joku tuli auttamaan, lamaannuin siitä huomiosta sekä masennuin toisen voivotteluista.



Ystävät tuli takaisin kun seisoin omin jaloin. En ollut taakka.



Koen että on erilaisia ihmisiä sekä erilaisia sairauksia. Paha on ulkopuolisen sanoa milloin pitää lopettaa. Mutta muista että et ole korvaamaton. Ja ystävä ei voi olla ammattilainen avunantaja. Ystävää tarvitaan surun jälkeenkin. Kun se ammattilainen jää töihinsä.

että ap:n ei pidä itseään ja perhettään liikaa kuormittaa. Ap:llä on toki ensisijainen vastuu itseään ja omaa perhettään kohtaan.

Jaksamisen riskeeraamisesta ei kyllä tässä ketjussa ole merkkejä, hän aivan fiksusti itse miettii rajojaan.

oman jaksamisensa uhalla, se tulee jossakin vaiheessa vaikuttamaan hänen omaan elämäänsä yhä enemmän. Ei kukaan voi olettaa että ap:n täytyy kuunnella ystäväänsä huolimatta siitä miten se hänen omaan elämäänsä vaikuttaa.

Ja mielestäni se että on valmis kuuntelemaan loputtomiin toisen ongelmia elämässään, on hymistelyä ja päänsilittelyä. Joskus pitää sanoa että HELVETTI NYT OTAT VASTUUN OMASTA ELÄMÄSTÄSI, MUUT EIVÄT SIIHEN PYSTY.

En menisi tuomitsemaan ap:tä hymistelijäksi. Sinä (enkä minäkään) et voi tietää, millaista henkistä tukea ap on antanut. Esim. ongelmien kuunteleminen ja hyvien kysymysten esittäminen ja neuvojen antaminen jne. tuskin on mitään hymistelyä.

Toisaalta, on aika helppoa paeta vastuusta ja ajatella, että toisen "pitää vain ottaa vastuu elämästään". Sellainen "vastuun ottaminen" on pahasta riippuvuudesta kärsivälle hemmetin vaikeaa ja juuri siinä taistossahan tuo ap:n sukulainen kaipaa henkistä tsemppaamista.

Minusta ap:n sukulainen on jo yrittänytkin päästä eroon alkoholista, tai sellaisen vaikutelman saan, kun luen ap:n kommentteja. Muu suku ON hylännyt tämän ongelmaisen. Hän on hakenut apua ja läpikäynyt katkaisuhoitoja jne.

Edelleen sanoisin ap:lle, että HYVÄ, olet toiminut vastuuntuntoisesti. Ja jos suinkin jaksat, hae neuvoja ja tukea alkoholiongelmaisten läheisille järjestetystä AA-toiminnasta. Siten saat itsellesi voimia ja myös tietoa siitä, millaisesta tuesta alkoholiongelmainen eniten hyötyy.

Ihan samalla tavalla depressiopotilasta ei voi auttaa, vaikka diagnoosi olisikin, jos hän ei osallistu omaan hoitoonsa.

muutosta ja apua. Me muut voimme toki tunnistaa ne syyt miksi ihmisellä menee huonosti elämässään, mutta jos ongelmainen ei itse niitä tunnista/tunnusta, kaikki apu ja tukeminen on yhtä tyhjän kanssa. Ja monesti syyt löytyvät syvältä, syvemmältä kuin ihminen itse haluaa kaivaa.

niinpä, siis 16 vastaa. Mutta oikeasti tarpeeksi pitkällä pakkohoidolla voitaisiin auttaa joitakin tapauksia näkemään se tilanteensa ja sairautensa. Ja jos kyseinen nuori oltaisiin osattu ja saatu ohjatuksi hoitoon silloin kun kyse oli vain mielenterveysongelmista hänellä ehkä olisikin mahdollisuuksia. Nyt kun mukana on päihdeongelma sekä huumeriippuvuus (joka juontaa osittain juurensa väärin hoidetuista mielenterveysongelmista-siis lääkäri määrää kovia lääkkeitä mutta ei minkäänlaista psyykkistä apua) ei kukaan enään halua nähdä narkomaanin alkuperäisiä sairauksia. kyseessä on siis vain itsensä tappaa haluava narkomaani joka ei halua apua. Läheisenä se on yhtä tuskaa.

Teille kaikille jotka sanotte että ei voi mitään kun ei itse halua haluan esittää kysymyksen pitääkö syöpäsairaan tehdä diagnoosi itse? Kärjistettyä tiedän mutta mitenkä voi olettaa vaikeasti debressoituneen tekevän diagnoosin itse. Ja apua et enään saa kun on päihdeongelmainen, niidenhän pitäisi osata itse tajuta.

Ap.lle tee se mitä voit ja jaksat mutta niinkuin sanoin, muista hoitaa myös itseäsi (ja mistään hyysäämisestä tässä siis ei ole kysymys, ei ostella kaljaa eikä makseta laskuja vaan ihan oikeasti yritetään pysyä rinnalla tsemppaamassa)

Mutta kyse on juuri siitä että ei voi oikeasti auttaa myöskään päihdeongelmaista ja itsetuhoista haluamaan hoitoon ennenkuin syytä sen taustalla on hoidettu. Kannatan siis ehdottomasti tarpeeksi pitkää pakkohoitoa syihin esim.päihdeongelman taustalla, vasta sitten on reilua kysyä haluatko juoda lopun elämääsi/tappaa itsesi päihteillä!

jos ongelmainen itse ei koe mitään ongelmaa olevankaan. Edes sitä päihdeongelmaa, puhumattakaan siitä kaikesta siellä taustalla mikä sen päihdeongelman on aiheuttanut.

Esim. oma lähisukulainen, vuosia hänellä oli pahoja mielenterveysongelmia. Niin pahoja että vieraammatkin ihmiset sen tunnistivat, sukulaiset yrittivät ehdottaa avunhakemista hänelle. Tämä ihminen kielsi ehdottomasti että hänellä on ongelmaa minkään asian suhteen. Sukulaiset saivat sitten psykiatrisen sairaanhoitajan käymään kotona, vähän juttelemassa ja kyselemässä miten elämä sujuu. Mitäs tässä, ihan kivasti oli lähisukulaiseni vastaus, vaikka päällepäin näki ettei asiat ole ojennuksessa. Kerro minulle miten tätä ihmistä olisi pystynyt auttamaan ilman hänen omaa haluaan? Kun ei ollut mitään haavaa minkä saa tikkaamalla umpeen:

Mutta kyse on juuri siitä että ei voi oikeasti auttaa myöskään päihdeongelmaista ja itsetuhoista haluamaan hoitoon ennenkuin syytä sen taustalla on hoidettu. Kannatan siis ehdottomasti tarpeeksi pitkää pakkohoitoa syihin esim.päihdeongelman taustalla, vasta sitten on reilua kysyä haluatko juoda lopun elämääsi/tappaa itsesi päihteillä!

mutta se ei ole ratkaisu ap:n tilanteeseen, koska se ei ole Suomen lain mukaan mahdollista. Täysi-ikäinen voidaan ottaa pakkohoitoon vain tarkoin kriteerein, se että tuhoaa itseään päihteillä ei riitä.

juuri sillä että mielenterveystyön ammattilainen toteaa että kyseinen ihminen ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa itse päättämään avun tarpeesta eli pakkohoito.

Mutta juuri sitä kritisoin että sitä ei saa vaikka tarvitsisi, ymmärrättekö?

Enkä tuota pakkohoitoa ollut ap:lle ratkaisuksi tarkoittanutkaan, omassa tapauksessani se olisi voinut olla ratkaisu. Ainoa mitä olen ap:lle toivottanut on jaksaminen ja auttaminen niissä rajoissa ja puitteissa joka hänellä on mahdollista.



omassa tapauksessa pakkohoito olisi ainoa ratkaisu koska tällä tyypillä ei tule omaa tahtoa hoitoon koskaan ainakaan ennen kuin vakavaa debressiota on hoidettu, hänhän haluaa vain pois kun se on kaikille parempi ja onnistuu se hitaasti ja varmasti myös päihteillä, sen aikaa elämäkään ei tunnu niin paskalta kun vähän turruttaa.



Kommentoijille toivoisin koko viestiketjun lukemista jotta ymmärretään mitä tarkoitti.

jos ihmisellä ei ole mitään omaa motivaatiota depressionsa hoitoon? Vähäksi aikaa voidaan pakkosyötöllä tupata täyteen lääkkeitä, mutta terapiasta ihminen ei hyödy, jollei ole itse mukana, ja sitten kun pääsee pois pakkohoidosta hän luultavasti lakkaa syömästä niitä lääkkeitä.

siihen ei päihteiden väärinkäyttö riitä syyksi. Käytännössä pitää tehdä jotain ennenkuin määrätään pakkohoitoon, itsemurhan uhka ei riitä.

Muistutukseksi nyt kuitenkin, että ap:n SUKULAISELLA on ALKOHOLIONGELMA ja sukulainen ON hakenut siihen apua eli tunnustaa ongelman olemassaolon.