Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu etten enää ollenkaan rakasta kohdussani kasvavaa lasta.
27.07.2007 |
Saimme tietää että lapsella on elimellinen vika, jokinlainen kehityshäiriö. Lapsi on kai täysin elinkelpoinen, mutta vika tulee vaikuttamaan hänen loppuelämäänsä.
Tähän asti olen nauttinut raskaudesta täysillä, nyt kaikki ilo on poissa. Tunnen valtavaa syyllisyyttä kun hetkittäin jopa toivon että raskaus menisi kesken. Ja tämä lapsi oli kovin toivottu. On vaan niin järkyttävä ajatus että joutuu näkemään oman lapsensa kärsivän ja sairastavan ja joutuvan leikkauksiin jne.
Tunnen olevani maailman huonoin äiti jo nyt. En vaan enää osaa iloita raskaudesta enkä osaa rakastaa pientä kohdussa kelluvaa lastani.
Kommentit (9)
Olen ihan varma, että pystyt rakastamaan lasta. Ristiriitaiset tunteet on normaaleja vaikkei ois mitään erityisasioitakaan. Mutta sun tarvii nyt kyllä saada puhuttua asiasta jonkun asiantuntijan kanssa, joka voi kertoa sulle tarkemmin lapsesi tilanteesta. Ei sulla mikään monsteri ole mahassa, vaan pieni ihminen, sinun oma vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet rohkea, kun tunnustat itsellesi ko. tunteet. koita edetä päivä kerrallaan, olisiko jotain yhdistystä, josta löytyisi kohtalotovereita?
Onko saatu selville millainen vaiva lapsella on? Jos saisitte siitä mahdollisimman paljon tietoa, voisitte päästä ajattelussanne eteenpäin. Voisitte esim etsiä kohtalotovereita jne. Viha ja suru on aivan luonnollista tuossa tilanteessa, mutta pääset siitä ylitse ja lapsenne on teille maailman paras lapsi sitten joskus. Ajattele asiaa positiiviselta puolelta. Ongelma löytyi jo nyt, joten saatte aikaa miettiä perheenne kanssa asiaa ja ehkä osaatte suhtautua sallivammin lapseenne sen syntyessä.
Voimia.
Täytyy kai yrittää ottaa asia vielä puheeksi, neuvolassa th vaan heilautti kättä ja totesi että " kyllä noi tunteet ohi menee" . Äitiyspolilla kätilö oli hiukan myötätuntoisempi, mutta sanoi että " mene nyt vaan kotiin lepäämään" .
Mutta kiitoksia teille, yritän jostain löytää jotain apua.
Hyvää yötä!
ap
Uskon että aikaa myöten opit rakastamaan lastasi. Nykyiset ajatuksesi ovat varmasti kasvamista mahdollisesti vammaisen lapsen äidiksi, eikä niitä tule ihmetellä. Helppoa se ei tule olemaan. Kannattaa jo ennen lapsen syntymää ja viimeistään hänen synnyttyään hakea vertaistukea joko irl tai netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun kannattaisi puhua asiasta neuvolassa, sieltä saat varmasti lisää apua. Koska, jos jo nyt menee noin huonosti, niin pelkään, että luultavimmin sairastut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hae apua jo ajoissa. LApsi on kuitenkin TEIDÄN YHTEINEN RAKKAUDENLAHJA<3
Itse voisin kuvitella reagoivani samalla tavalla. Mutta kyllä sinä sitä rakastat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ristiriitaiset tunteet vellovat raskauden aikana mielessä joskus silloinkin, kun mistään ongelmista ei ole edes tietoa.
Keskittykää nyt omaan selviytymiseenne, hankkikaa lisätietoa siitä miten toimia tulevaisuudessa lapsen sairauden kanssa. Valmistautuminen antaa pontta selvitä eteenpäin. Kun lapsi syntyy, se on kuitenkin teidän rakas lapsenne.
Ja tämä raskausaika tulee olemaan äärettömän raskasta jos näin jatkuu. Vauvan potkujen tunteminen tuntuu hetkittäin ällöttävältä. Ja välillä tosiaan huomaan toivovani että saan keskenmenon. Olen vasta hiukan yli puolessa välissä raskautta, miten ikinä jaksan seuraavat kuukaudet!!?? :' (
ap