Jaa että 2-vuotias leikkii yksin yläkerrassa - in my dreams!!

Eikä meilläkään 2 v leiki todellakaan yksinään, ihan jo minä " kiellän" . Varsinkaan jos asuisimme kahdessa kerroksessa. Ikinä tiedä mitä se taapero saa päähänsä!



Mutta ehkä sitten koululaisena haluaa kavereidensa kanssa leikkiä rauhassa.

Meilläkin isompi on just tuollainen, että kotonakaan ei mene minusta puolta metriä kauemmas. Joskus seuraa vieläkin vessaankin mukaan. Ja aamulla ei tule sängystä pois ennen kuin minäkin tulen. Yksin ei suostu kävelemään makkarista olohuoneeseen.



Ja samaan aikaan yksivuotias osaa leikkiä pitkät ajat ihan itse. Aamulla tutkii itsekseen paikat, eikä nyhdä äitiä mihinkään perässään. Jos oliskin vain tollasia lapsia, niin mihin sitä kätensä laittaisi, kun ne olis ihan joutilaina!

betonirappu päällystetty kokolattiamatolla (just kitkan vuoksi ei rempassa hävitetty sitä mattoa)



samainen kuopus leikkii ihan itse yksin leluillaan pitkiä hetkiä ylhäällä (turvallista, vain isoja leluja) ja vielä kernaammin alakerrassa sisarusten huoneissa joisa taas löytyy mitä tahansa pientä suuhun pantavaa.



Eli jos ei olisi tuota tukehtumisriskiä, antaisin leikkiä rauhassa alhaallakin. Lasta on opetettu, miten laskeudutaan tuolilta/pöydältä/sohvalta.



kiipeäminen ei ole suotavaa, tai edes sallittua joka paikassa, mutta opetetaan aina kaikessa tulemaan takaperin " jalat ensin" . hokee tuota itsekin.



Teillä on joko vaan yksi lapsi tai asenteessa vikaa.

Kun se oiskin vaan asenteesta kiinni :) Sulla taitaa olla aika rauhalliset lapset vai?

Haavereita meillä ei ole sattunut. Meillä on säännöt siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Lapset kyllä keksivät kaikenlaista.



Veden äärellä, liikenteessä on todella tiukka valvonta.

isä/hoitaja. 2-vuotias on vielä tosi pieni, muistakaa se.

menee usein yksin yläkertaan leikkimään pikkuautoilla automatolle.

Siellä saattaa tunninkin päristellä yksinään.

Toki käyn aina välillä vilasemassa ja itkuhälytin on siinä huoneessa aina verkkovirralla päällä. Vastaanotin on keittiössä, josta kuulen kyllä äänet.

Lapsi ei kävele vaan juoksee. Ei istu koskaan paikoillaan vaan kieppuu ja vääntelehtii. Nukahtaakin pyörimiseen, usein pää jalkopäässä tai poikittain, jalat seinällä. Voi kun sen voisikin asenteella rauhoittaa... Ehei, ei tulisi kuuloonkaan päästää sitä kulkemaan yläkerran rappuja vaikka miten tolkuttaisin varovaisuutta. Se muistaisi varovaisuuden ehkä puoliväliin portaita ja sitten sille tulisi kiire. Veikkaan että vähintään kaksi kertaa viikossa se tulisi ryminällä portaat alas. Eikä oppisi siltikään!

meillä esikoinen jo tosi pitkään (paljon ennen 2-vee) leikkinyt itsekseen muumeilla, nukeilla, " tehnyt ruokaa" , on sellainen tössöttelijä ja tyytyväinen, kun joku tulee välillä hetkeksi leikkiin mukaan

Sen täytyy olla provo tai sitten pitää soittaa lastensuojelu paikalle....

aivan erilainen kuin sisaruksensa ovat olleet tuossa iässä. Esim meidän tyttöä sai olla vielä 3 vuotiaanakin valvomassa metrin päässä. Muuten olisi kiipeillyt pitkin verhoja ja hyppinyt porrastasanteen kaiteella, laskenut lelulaatikolla portaita alas tai muuta yhtä vauhdikasta.



Joten eipäs nyt olla heti haukkumassa huonoiksi äideiksi, eihän?

Tilanteen ja lapsen mukaan minäkin tässä sopeudun. Ja uskokaa mua, tuon tytön kanssa sain todella vahtia ja melkeinpä olisin saanut kasvattaa ittelleni lisäsilmät takapuoleeni!



t. 9

Mutta minussahan se vika tietenkin on. Ei voi mitenkään olla, että nämä lapset vaan olisivat erilaisia.