Kuinka lopettaa ystävyys...
Taustaa: ystäväni on ihana lojaali, mukava, antelias, siis kaikin puolin kiva ystävä. Yhtä piirrettä lukuun ottamatta. Hän pitää yhteyttä täysin mielivaltaisesti, ja saattaa olla pitkiä aikoja vastaamatta puheluihin ja viesteihin, kunnes taas ottaa yhteyttä ja on kuin mikään ei olisikaan.
Olen tullut siihen tulokseen, etten jaksa moista, että en jaksa jatkuvasti pettyä ja pahoittaa mieltäni. En osaa sijoittaa ystävääni mihinkään hyvänpäiväntuttu-kategoriaan, jonka yhteydenotoilla ei niin väliä olisikaan, vaan joko hän on ystäväni tai sitten ei.
Nyt tänä kesänä on siis mennyt taas kuukausi siten, että ystäväni ensin itse hehkuttaa, että pian nähdään ja jee jee, ja sitten ei olekaan kuukauteen vastannut puheluihin ja viesteihin. Ja siis nimenomaan minulle, erään yhteisen ystävämme kanssa hän on kyllä tekemisissä.
Jotenkin nyt on kamelin selkä katkennut, enkä aio enää olla kyseisen henkilön ystävä. Miten itse tekisitte, antaisitteko maistaa samaa lääkettä, vai kuinka homma hoidettaisiin " kypsästi" .
Kommentit (31)
jos et tajua, että eiköhän sitä asiaa ole kysytty jo sen sata kertaa, mutta kun ei siihen ole mitään varsinaista syytä.
Ja ihan mielelläni olisin kyseisen henkilön ystävä, jos ei jatkuvasti tarvitsisi pahoittaa mieltään hänen kanssaan. Jos ei aina tarvitsisi miettiä että kun nyt sovitaan, että huomenna soitellaan, niin meneeköhän tässä sittenkin kuukausi. Jos ei aina tarvitsisi miettiä jokaisen sovitun asian kohdalla, että pitääköhän tämä.
Asia olisi helppoa, jos henkilö olisi muuten veemäinen, mutta kun on oikeasti tosi ihana tyyppi. Ja siksi sitä mielensä aina pahoittaakin, kun rakas ystävä jatkuvasti kuitenkin kokee oikeudekseen toimia noin.
En jaksa enää, enkä ole ainoa, joka ei jaksa, moni ystävä on häneltä matkan varrelle jäänyt tästä samaisesta syystä.
Totta helvetissä hänellä on oikeus omaan tilaan ja oikeus päättää ketä tapaa jne. Mä en todellakaan ole mikään roikkujatyyppi, eikä hän ole ainoa ystäväni. Mutta siihen ei ole oikeutta, että jatkuvasti tekee ohareita, jatkuvasti rikkoo sellaista ystävyyden sopimusta, josta muut pitää kiinni.
Mrs_Starlight:
" Sä oot mun bestis tai sit et mitään, kerta nii!"Miksi ihmeessä otat mokomasta noin hirveästi paineita? Jos sinua vaivaa se, ettei vastaa viesteihin, niin miksi et kysy syytä siihen? Älä rupea pelaamaan mitään lapsellisia pelejä, vaan kysy reilusti. Äläkä kuvittele, että voit omistaa toisen ihmisen. Hänellä on oikeus omaan tilaan ja valta päättää, milloin haluaa ketäkin tavata ja milloin ei.
ystäviään kohtaan. Heihin suhtaudutaan kuin puolisoon. Ystävillä on omat elämät ja ihan normaalia, että välil ollaan tiiviimmin yhteydessä ja välil taas keskitytään muihin asioihin.
Vierailija:
jos et tajua, että eiköhän sitä asiaa ole kysytty jo sen sata kertaa, mutta kun ei siihen ole mitään varsinaista syytä.
Noin muuten ystäväsi kuulostaa huithapelityypiltä. Siis sellaiselta, joka ei pyörrä lupauksiaan ilkeyttään, vaan elää niin omissa maailmoissaan, ettei vain tule ajatelleeksi. Voithan toki katkaista välit, jos et halua enää olla tekemisissä. Suosittelisin kuitenkin lataamaan vähemmän odotuksia ystävyyssuhteeseen ja katsomaan, voisiko se sittenkin toimia vähemmän sitoutuneella tasolla.
Kyse on siis lähinnä ohareista. Siis sellaisista asioista, jotka on sovittu aiemmin, ja kun aika koittaa, ystävä ei vastaakaan puhelimeen eikä soita takaisin jne.
Uskon että ystävä pitää minua sinänsä arvossa, on useasti sanonut, että olen hänelle kavereista " se parhain" (ja joo, ilman mitään painostusta), meillä on pitkä historia yhdessä, ja ollaan tehty monia projekteja yhdessä.
En siis koe, että ystäväni pitäisi olla joka päivä kärppänä vain ja ainoastaan minun kanssani, enkä todellakaan ole riippuvainen ihmisistä tai takertuva tms. Mutta mun mielestä ihan alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu se, että toiselle ihmiselle, ja erityisesti ystävälle vastataan, jos yhteyttä otetaan. Välillä unohtuu, joo, mutta jos toinen on soittanut kuukauden aikana kolme kertaa ja lähettänyt kaksi tekstaria, niin ei ole enää normaalia, jos ei mihinkään noista pysty vastaamaan.
Ihan joka asia ei aloitukseen mahdu. Sävysi vaan oli melko alentuva, joten en jaksanut olla mukava minäkään : )
Mutta joo, tiedän että se ei toimi, että ollaan " vaan kavereita" (huom tuo on vitsi), koska kaveri itse saa aina mut innostettua kaikkiin juttuihin, on niin mukava muuten, ja sitten aina tekee oharit. Mä en vaan kykene, olen sen nyt oppinut.
Mrs_Starlight:
Vierailija:
jos et tajua, että eiköhän sitä asiaa ole kysytty jo sen sata kertaa, mutta kun ei siihen ole mitään varsinaista syytä.Noin muuten ystäväsi kuulostaa huithapelityypiltä. Siis sellaiselta, joka ei pyörrä lupauksiaan ilkeyttään, vaan elää niin omissa maailmoissaan, ettei vain tule ajatelleeksi. Voithan toki katkaista välit, jos et halua enää olla tekemisissä. Suosittelisin kuitenkin lataamaan vähemmän odotuksia ystävyyssuhteeseen ja katsomaan, voisiko se sittenkin toimia vähemmän sitoutuneella tasolla.
Monta vuotta katselin tota touhua. En ole ihmisenä omistushaluinen, mulla ei ole koskaan ollut parasta kaveria vaan olen pienestä asti liikkunut enemmän poikaporukoissa. Kuitenkin tollanen käytös saa pahalle mielelle.
Ystäväni tähdensi aina, miten tärkeä olen. Silti hänellä ei ollut aikaa nähdä tai soitella, perui tapaamisia viisi minuuttiakin ennen, kuin piti nähdä. Ilmoitteli itsestään yleensä silloin kuin tarvitsi jotain, olin mukana hänen lapsen syntymässäkin. Itse hän ei ole oikein koskaan halunnut auttaa minua. Sanoikin kerran kun apua tarvitsin, että ei hänellä ole mitään syytä miksei auttaisi, mutta ei huvita.
Luulen, että ystävälläni on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Hänelle on kohtuuttoman tärkeää, mitä uudet tuttavuudet hänestä ajattelevat. Pitää yhteyttä puolituttuihin, tärkeimmät ihmiset ovat itsestäänselvyyksiä. Hän puhuu pahaa " ystävistään" ja sanoo, ettei jaksaisi tavata heitä, mutta kuitenkin tapaa ja on niin kuin mikään ei olisi vialla. Stressaa myös hirveästi näitä tapaamisia ja sanoo, että ihmiset haluavat olla hänen kanssaan, koska kokevat itsensä niin mukaviksi hänen seurassaan.
Ymmärrän, että ystävälläni on ongelma. En kuitenkaan jaksa enää olla se, johon nämä ongelmat puretaan. Niinpä soitin ystävälleni ja puhuttiin rehellisesti asiat puhki. Itse sain siitä mielenrauhan.
Ehkäpä riittäisi, että tunnetasolla teet itsellesi selväksi, paljonko itsestäsi henkisesti annat hänelle. Tosi naiivia on laittaa välitä dramaattisesti poikki . Teet eron itseksesi tunnetasolla. Näette joskus, käyttäydyt asiallisesti, mutta et ryöpsäytä elämääsi hänen niskaansa. Puhutte säästä. Tapaatte harvoin. Ihmeellistä, että pitää tehdä jotain dramaattista ystävyys poikki ja pinoon -näytelmää.
ja pidetään yhtettä juuri kuten ap kertoi
- itse en aina voi tai pysty vastaamaan, mutta vastaan viikon kuluttua:)
- kuten hänkin:)
- on oltu ystäviä jo valovuosi::)))
--
Voihan sinulla olla monta erilaista ystävää ap:)
Mulla myös yksi ystävä joka tekee näin. Voi mennä tosiaan monta kuukautta että ei edes vastaa puheluihin tai viesteihin. Ymmärrän sua tosi hyvin. En ole laittanu ystävyyttä poikki, mutta pakostakin tullut vähemmän tärkeäksi ihmiseksi mulle.
Mulla on aika paljon hyviä ystäviä ja pidetään yhteyttä ainakin kerran kuussa. Jutellaan edes puhelimessa jos ei kerkeä näkemään. Kyllä ihan varmasti löytyy aikaa 10 minuutin puheluun, jos todella haluaa. Niin siksi on niin outoa, että yksi ihminen ei muka ikinä kerkeä vastata puhelimeen. Mutta eipä hänellä juuri ole ketään läheisiä kavereita, hänelle äiti on paras kaveri.
Ja siis tämä ystävä on ihan oikeasti muuten todella hyvä ystävä, ihan oikeasti. Hän on ollut apunani (kuten minäkin hänen) olemme kokeneet paljon yhdessä jne.
Tällä hetkellä hän asuu ulkomailla. Kesäkuussa hän laittoi viestiä, että jee jee, kohta olen siellä, sitten taas nähdään jne. Sen jälkeen hänestä ei kuulu. Olen laittanut ihan asiallisesti pari kertaa, että oletko jo täällä?, ei vastausta. En siis todellakaan oleta, että hänen pitäisi ensimmäisenä rynnätä mua tapaamaan, mutta sen verran kyllä YSTÄVÄLLE ehtii, että kuukaudessa voisi ilmoittaa saapuneensa maahan. Tiedän että hän on siis ollut täällä nyt noin kuukauden.
Mutta siis vituttaa vaan. Ei tässä sen kummempia.
T: AP.
Olen itsekin välillä todella kiireinen töiden ja lasten ja muiden kanssa, ja tietenkään aina ei ehdi/kerkeä/jaksa/ vastata jokaiseen viestiin jonka saa. Mutta kyllä mulla ja kaikilla ystävillä ja tuttavillakin on tapana palata asiaan, jos toinen osapuoli soittaa kahdesti,kolmesti ja laittaa tekstiviestilläkin mahdollisen yhteydenoton syyn. Eikä siis samana päivänä, vaan vaikka just sen viikon sisään.
Tämä " ystävä" on täysin mielivaltainen sen suhteen, milloin ottaa yhteyttä. Siitä vaan tulee ihan käsittämättömän tyhmä fiilis, kun edellisellä kerralla kun on nähty, on ollut tosi kivaa ja on ollut sydänystävä meininki, ja sitten toinen tekeekin (taas) noin.
Ap.
Jonkun toisen viestittelemättömyys ei varmaan haittaa.
Eikö tämä ystävä taivu tossusi alle vai mitä peeleviä.
Ehkä hänellä on oma elämä ja paljon muutakin tekemistä.
Sehän on ihan tavallista, että luvataan nähdä ja käydä eikä sitten kumminkaan mennä sanoista takeoihin.
Vaikeaa, kun sitä oikein miettii. Itse varmaan antaisin ystävyyden hiipua ottamalla koko ihmiseen etäisyyttä. En itse ottaisi mitään yhteyttä sinnepäin ja jos sieltä päin tulee yhteydenottoja, niin suhtautuisin niiin kun ' pakollisiin sukulaisiin' eli kunnteleisin mitä toisella on asiaa, en tekisi jatkokysymyksiä enkä kertoisi omasta elämästä.
Mutta sinähän et halunnut tälläistä joten ehkäpä olisi aika kirjottaa ystävällesi vaikka kirje?
Vierailija:
Sehän on ihan tavallista, että luvataan nähdä ja käydä eikä sitten kumminkaan mennä sanoista takeoihin.
ja eikä sitten oikeasti odotakaan mitään tapahtuvaksi.
Minusta ystävät ja sukulaiset, kaveritkin saavat tulla ja mennä niinkuin haluavat. Ei heistä kukaan ole minulla tilivelvollinen. Tulevat sitten kun on oikea hetki. Kahvipannu kuumiaa aina.
Ihmiset ovat usein uupuneita ja kiireisiä. Eivät ystävät voi olla mikään taakka. Hehän ovat juuri siksi ystäviä, että eivät ole taakaksi. Ovat vapaita tulemaan ja menemään kuin taivaan linnut.
Mulla on ollut tuollaisia ystäviä kaksi. Mitta tuli jossain vaiheessa täyteen ja esitin asiani niin, että olisi ollut mahdollisuus siitä vielä selvitä, mutta ei selvitty, joten ovat nykyään ex-ystäviäni ja hyvä niin.
Mulle ihmissuhteet ja kaverisuhteet on sitä, että silloin tavataan kun minä sanon, ja jos ei mun puhelusta tai viestistä ole tunnin kuluttua tullut vastausta, niin se tarkoittaa sitä, että ystävyys on ohi.
Eikös se ole jo näistä mun viesteistä niin selvästi tullut ilmi?
Vai olisiko sulla paikka opetella vähän sisälukutaitoa?
Eiköhän tässä jokaisella ole oma elämä ja paljon muuta tekemistäkin, joillekin vaan ne ystävät ovat tärkeä osa sitä elämää. Totta kai sitä sovitaan ihmisten kanssa pintapuolisesti asioita (" tulkaa joskus käymään meillä" ) ja ne jää hoitamatta. Siitä tässä nyt ei todellakaan ole kysymys.
T: Ap.
Vierailija:
Jonkun toisen viestittelemättömyys ei varmaan haittaa.
Eikö tämä ystävä taivu tossusi alle vai mitä peeleviä.Ehkä hänellä on oma elämä ja paljon muutakin tekemistä.
Sehän on ihan tavallista, että luvataan nähdä ja käydä eikä sitten kumminkaan mennä sanoista takeoihin.
Se vaan on niin pirun vaikeaa " feidata" ihminen josta oikeasti tykkää hulluna. Eikä ystäväkään tyhmä ole, tajuaa varmasti heti mistä on kysymys.
Kuten aloituksessa sanoin, nyt on jokin tietty raja ylitetty tässä asiassa. Mun mielestä se ei ole mitään ystävyyttä, että sanoisin toiselle, että vielä kerran kun teet noin, ystävyys loppuu. Ja toisaalta tiedän, että en jaksa enää elää tämän ristiriidan kanssa, että toinen on hyvä ystävä, mutta sitten kuitenkin kohtelee välillä kuin maan mutaa.
Jotenkin haluan pistää tälle asialle pisteen, ehkä se kirje voisi olla yksi vaihtoehto.
Vierailija:
Vaikeaa, kun sitä oikein miettii. Itse varmaan antaisin ystävyyden hiipua ottamalla koko ihmiseen etäisyyttä. En itse ottaisi mitään yhteyttä sinnepäin ja jos sieltä päin tulee yhteydenottoja, niin suhtautuisin niiin kun ' pakollisiin sukulaisiin' eli kunnteleisin mitä toisella on asiaa, en tekisi jatkokysymyksiä enkä kertoisi omasta elämästä.
Mutta sinähän et halunnut tälläistä joten ehkäpä olisi aika kirjottaa ystävällesi vaikka kirje?
" Sä oot mun bestis tai sit et mitään, kerta nii!"
Miksi ihmeessä otat mokomasta noin hirveästi paineita? Jos sinua vaivaa se, ettei vastaa viesteihin, niin miksi et kysy syytä siihen? Älä rupea pelaamaan mitään lapsellisia pelejä, vaan kysy reilusti. Äläkä kuvittele, että voit omistaa toisen ihmisen. Hänellä on oikeus omaan tilaan ja valta päättää, milloin haluaa ketäkin tavata ja milloin ei.