Lue keskustelun säännöt.
Kuinka lopettaa ystävyys...
26.07.2007 |
Taustaa: ystäväni on ihana lojaali, mukava, antelias, siis kaikin puolin kiva ystävä. Yhtä piirrettä lukuun ottamatta. Hän pitää yhteyttä täysin mielivaltaisesti, ja saattaa olla pitkiä aikoja vastaamatta puheluihin ja viesteihin, kunnes taas ottaa yhteyttä ja on kuin mikään ei olisikaan.
Olen tullut siihen tulokseen, etten jaksa moista, että en jaksa jatkuvasti pettyä ja pahoittaa mieltäni. En osaa sijoittaa ystävääni mihinkään hyvänpäiväntuttu-kategoriaan, jonka yhteydenotoilla ei niin väliä olisikaan, vaan joko hän on ystäväni tai sitten ei.
Nyt tänä kesänä on siis mennyt taas kuukausi siten, että ystäväni ensin itse hehkuttaa, että pian nähdään ja jee jee, ja sitten ei olekaan kuukauteen vastannut puheluihin ja viesteihin. Ja siis nimenomaan minulle, erään yhteisen ystävämme kanssa hän on kyllä tekemisissä.
Jotenkin nyt on kamelin selkä katkennut, enkä aio enää olla kyseisen henkilön ystävä. Miten itse tekisitte, antaisitteko maistaa samaa lääkettä, vai kuinka homma hoidettaisiin " kypsästi" .
Kommentit (31)
Kysymys tässä taitaa ollakin se, että ystäväni saa minut tuntemaan itseni taakaksi hänelle. Enkä toki tahdo sitä olla.
Musta kun tuntuu, että hänelle on jotenkin äärimmäisen raskasta pitää normaalilla tavalla yhteyttä. Kuten todettu, ystäviä riittää edelleen, sellaisia, joiden kanssa välit ovat mutkattomat, puolin ja toisin mokaillaan jne. Joitain näkee kerran vuodessa, joitain kerran viikossa. Yhteistä näissä ihmissuhteissa on se, että kommunikointi ja käyttäytyminen on samalla tasolla ja molemminpuolista. Ohareita ei tehdä. ( JA en siis laske ohareiksi sellaista, että alkukesästä sovitaan, että mennään mökill eyhdessä ja se jääkin tekemättä).
Vierailija:
ja eikä sitten oikeasti odotakaan mitään tapahtuvaksi.Minusta ystävät ja sukulaiset, kaveritkin saavat tulla ja mennä niinkuin haluavat. Ei heistä kukaan ole minulla tilivelvollinen. Tulevat sitten kun on oikea hetki. Kahvipannu kuumiaa aina.
Ihmiset ovat usein uupuneita ja kiireisiä. Eivät ystävät voi olla mikään taakka. Hehän ovat juuri siksi ystäviä, että eivät ole taakaksi. Ovat vapaita tulemaan ja menemään kuin taivaan linnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kautta aikain on tehnyt siis sellaisia juttuja, että sovitaan vaikka että ensi viikolla mennään linnanmäelle tiistaina. Sunnuntaina soitan, ei vastaa. Ei vastaa maanantaina, eikä tietysti tiistainakaan. Soittaa takaisin ehkä viikon päästä ja selittää jotain typerää.
ON asunut pitkään ulkomailla. Aina ennen paluutaan sinne tekee ystävilleen (en siis tosiaan ole ainoa, jota kohtaan käyttäytyy näin) niin, että itse vannottaa, että nähdään vielä ennen kuin lähtee, ja sitten onkin viimeisen viikon vastaamatta kenellekään. Ottaa yhteyttä joskus kuuakuden kuluttua ulkomailta.
Ja nyt taas tullessaan Suomeen, itse ensin viestittää, kuinka on ikävä, kuinka on kiva nähdä ja sitten vietetään aikaa yhdessä. Ei ota yhteyttä tultuaan maahan. Ei vastaa tekstiviesteihin eikä puheluihin kuukauteen. Tällä kertaa se olen minä (ainakin) jolle ei vastaa. Yhden yhteisen ystävämme kanssa on tavannut jo monta kertaa.
Ja siis huom! En todellakaan tarkoita nyt sitä, että ei saisi olla muiden kanssa tai että minua tarvitsisi tavata koko kesänä jos ei huvita. Kyse on siitä, että jos toista pitää ystävänä, niin sen verran voi tehdä, että edes ilmoitaa, että joo olen maassa, kauhea kiire. Mutta kun ei.
vaan kännykkä kourassa viestittää.
Minusta olet liian herkkänahkainen!
On nykyään entinen ystävä. Todella mukava ja ystävällinen, syvällisiäkin juteltiin, mutta hänellä aina kesti yhteydenotto . Soitan hänelle, saattaa kulua kolme viikkoa ennenkuin saan hänet puhelimeen - tekstareita ei ole koskaan näkynyt typeriä ketjuviestejä lukuunottamatta .
Ulkomaanmatkasta kuulen samana päivänä kun hän on lähdössä moneksi kuukaudeksi pois - siitäkin sattumalta kun satumme kaupungilla törmäämään .
Muuttoon pyysin avuksi (itse vk 35 raskaana), ilmoitti muuttoaamuna ettei pääsekään (ilman syytä) .
Häistä kuulen 2 vk ennen kun soittaa kysyäkseen osoitettamme (!)
Sovimme tapaamisen ja tarkan kellonajan - hän ei ilmesty paikalle.
Joka kerta kun (harvoin) näemme, kysyn että onko ollut kiireitä, onko masentunut jne. että voisi ymmärtää miksi on niin harvoin yhteydessä, joka kerta vastaus on että ei hänellä mitään erikoista jne. Nytkin kesän ajan on kuulemma vapaalla lomalla koko kesän - ei mitään yhteydenottoa. Tunnen itseni todella typeräksi, nykyisin en edes ota häneen yhteyttä. Mielestäni olen omasta puolestani ollut täysin " asiallinen" ystävänä, huomioinut toisen, kuunnellut, auttanut. Harmittaa, kun ei niitä ystäviä (ainakaan itselläni) millään puunoksilla kasva.
Ystäviä riittää, niitä joilla on aikaa ja joille on aikaa. Ehkä musta saa tässä jonkun hirveän kyylän kuvan, enkä sellainen toki halua olla, joten jätän siis ystäväni suosiolla rauhaan, ja keskityn niihin ihmisiin, joiden kanssa nää hommat futaa.
Vierailija:
vaan kännykkä kourassa viestittää.
Minusta olet liian herkkänahkainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ns. ystäväni oli eri mieltä jostain asiasta lakkasi soittamasta mulle ja olen kuullut kun seläntakana musta toisen ns. ystävän kans puhuivat paskaa. Ni eivät mulle enään soitellutkaan enkä mä heille. Enkä nykyään käy edes samassa puistossa. Toinen noista ainaki on miettiny tota et soittais mulle mut mäpä en aio vastata. Olen jo nähny ton ns. ystävyyden! Ehkä tästä ei kaikkea ymmärrä mutta ei jaks selittää koko tarinaa.
Vierailija:
Että ns. ystäväni oli eri mieltä jostain asiasta lakkasi soittamasta mulle ja olen kuullut kun seläntakana musta toisen ns. ystävän kans puhuivat paskaa. Ni eivät mulle enään soitellutkaan enkä mä heille. Enkä nykyään käy edes samassa puistossa. Toinen noista ainaki on miettiny tota et soittais mulle mut mäpä en aio vastata. Olen jo nähny ton ns. ystävyyden! Ehkä tästä ei kaikkea ymmärrä mutta ei jaks selittää koko tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tismalleen sama. Ollaan tunnettu liki 20 vuotta ja nyt tänä vuonna yhteydenpidot on olleet melko harvassa ja sopimukset ei pidä. Mua v-tuttaa kans.
Sunnuntaina laitoin textaria ja ei oo viä vastannu siihen (liittyi hänen häihinsä). Soitti maanantai-illalla pikasesti ja sano vaan, et lähtee tänään toiselle paikkakunnalle, vaikka meen piti (oli sovittu aikasemmin) mennä yhdessä yhdelle toiselle paikkakunnalle.
Jossain vaiheessa kysyin häneltä puhelimessa keväällä, et " onx sul kaikki ihan okei?" ja hän sanoi kaiken olevan kunnossa.
Tosin itselläni oli keväällä melko paha masennus ja siitä hän totesi vain taannoin, et " mä kyl huomasin keväällä, et sua masentaa tosi pahasti" .
Minun pitäisi olla kuitenkin hänen käytettävissään aina hänen tarvitessaan.
Olen nyt pikkuhiljaa itsekseni todennut, että antaa olla. Ensi kerralla hänen soittaessaan (nykyään yleensä tarvii jotain) puhelen säästä
He mielipiteissään mustavalkoisia. Erilaiset elämän tilanteet kullakin ja heil on mies ja vapaa aikaa toisin kuin mulla! Ja he vaativat myös sitä ns. täydellisyyttä myös kavereiltaan mitä itse ovat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainakin tarkka sen kanssa, että jos jotain sovitaan, se myös pidetään (paitsi hyvästä syystä). Näin siksi, että katson oman aikani olevan arvokasta myös. Ei ystäväni saa varata esim. tiistaita käyttöönsä ja jättää sitten tulematta. Ehkä minulla olisi ollut jotain muutakin tekemistä.
Tietty voi ajatella niin, et sovitaan tapaamisia mut molemmat voivat järkätä muuta puuhaa ihan vapaasti sovitusta välittämättä, mutta en näe siinäkään järkeä. Olin jyrä tai en, minulla on ollut samat ystävät 20 vuotta ja uusiakin on tullut.
Mutta ihan rehellisesti, olisiko yksi tekstari kuukauden sisällä liikaa? Tämä meininki on sitäpaitsi alkanut jo niin kauan ennen sitä ulkomailla asumista, että ei se siitä johdu.