Opettajan lahjatoive: ”Ei suklaata, koska sitä tulee kuitenkin"

Itse haluan antaa lasteni opettajille kiitoslahjat, viettäväthän he arkisin yhtäpaljon aikaa lasteni kanssa kuin minä itse. Lapseni ovat minulle tärkeintä mitä minulla on, joten jos joku kantaa lapsistani ja heidän hyvinvoinnistaan huolta, kiitän häntä siitä mielellään. Kiitän myös pikkulahjoilla harrastusohjaajia jne. Keräämme aina opettajille yhteislahjaksi lahjakortin siten, että jokainen perhe antaa kaksi-kolme euroa. Niistä tulee mukava muistaminen, eikä kyseinen summa rikota perheitä liikaa. Kenenkään ei tietenkään ole pakko osallistua. Mielestäni maailma on mennyt kummallisen kylmäksi; toki opettaja saa palkkaakin, mutta keneltä se on pois jos hän saa lisäkiitoksen? Ja olen muuten vienyt joulumuistamisen tutulle bussikuskillekin!

Ei mun kouluaikoina ollut tapana antaa opelle lahjoja. T. 80-luvun lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:52"]

Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...!

Ei opettajan työ ole sen kummempaa kuin esim. bussikuskin työ tai sairaanhoitajan duuni. Vaihda alaa jos et jaksa kolmen kuukauden kesälomaa ja kohtuuhyvää liksaa. Mitään erillisiä lahjoja ei teille kuulu.

 

Väärin. Opettajan työ ON kummempaa kuin bussikuskin työ. 

Okei, monenko ihmisen hengestä opettaja on työssään vastuussa? Bussikuski vuoronsa aikana muutamasta kymmenestä tuhansiin.

Eipä minulle ollut vielä tähän ikään mennessä selvinnyt, että joululahja onkin "kiitos, kun et tappanut minua" -lahja. Täällä oppii aina uutta.

Yleensä työnantajat muistavat työntekijöitään jouluisin. 20v opettajana enkä ole koskaan saanut edes euron hyasinttiä tai suklaakonvehtia työnantajalta, joten on mukava jos edes joku oppilas tai oppilaan vanhempi osoittaa pienellä muistamisella arvostavansa työtämme.

opettajalle lahjan ostaminen pitäs  kieltää,koska, miks pitäs?

koska lahjoja ostetaan vain omalle perheelle ja lähisukulaisille.opettaja ei ole niitä. ja toiseksi aika varmaa on että opettaja ei arvosta ostamaasi lahjaa,vaikka hän on harjoitellut koko edellisen yön kiitos hymyä,niin se ei ole aito.armahdetaan opettaja täsätä naaman vääntämisestä,se on  paras lahja opettajalle toisille lahjan antaminen voi olla merkki siitä,että hakeudutaan hankilökohtaiseen suosioon.viinipullon antaminen opettajalle lahjaksi,tekee lapsesta jo kouluikäisenä pienen mielihalu ryypiskelijän.

Miksi näitä samoja artikkeleita nostetaan vuosi toisensa perään?

Kuka tahansa saa muistaa ketä tahansa oman valintansa mukaan. Minä en ajattele opettajan muistamista minään erityisenä velvoittena vaan haluan kiittää hyvää ja mukavaa opettajaa lapseni opettamisesta. Jos olisi aina sama postinjakaja tai bussikuski niin voisin toki heitäkin jouluna muistaa mutta nuo vaihtuvat päivästä toiseen joten ei ole sellaista henkilökohtaisempaa suhdetta kuten opettajan kanssa. Itse olen sairaanhoitaja ja olen minäkin saanut joululahjoja muutamilta pitkäaikaisista potilailta.

Nuo keräyksetkään ei tunnu köyhästä kivalta.Toisille se 5e on paljon.

Sydämeeni koulun teen... kirjoitti:

Itse haluan antaa lasteni opettajille kiitoslahjat, viettäväthän he arkisin yhtäpaljon aikaa lasteni kanssa kuin minä itse. Lapseni ovat minulle tärkeintä mitä minulla on, joten jos joku kantaa lapsistani ja heidän hyvinvoinnistaan huolta, kiitän häntä siitä mielellään. Kiitän myös pikkulahjoilla harrastusohjaajia jne. Keräämme aina opettajille yhteislahjaksi lahjakortin siten, että jokainen perhe antaa kaksi-kolme euroa. Niistä tulee mukava muistaminen, eikä kyseinen summa rikota perheitä liikaa. Kenenkään ei tietenkään ole pakko osallistua. Mielestäni maailma on mennyt kummallisen kylmäksi; toki opettaja saa palkkaakin, mutta keneltä se on pois jos hän saa lisäkiitoksen? Ja olen muuten vienyt joulumuistamisen tutulle bussikuskillekin!

Juuri näin! Ihme mielensäpahoittajia nämä nurisijat. Jättäkööt ostamatta jos siltä tuntuu, hittoako se heille kuuluu jos joku haluaa kiittää ja muistaa opettajaa tai vaikka sitä bussikuskia.

itse kun olin opettajana ala-asteella, vinkkasin oppilaile että voisko sitä joulurahaa niinkuin kirjekuoressa laittaa kun opella on nämä omat speciaalit harrastukset tai sitten että sellaista saksalaista erikoisolutta jos iskä voisi tuoda korin, mutta sitten tämä eräs oppilaan äiti toikin kotiini piparia

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...! 

Ai etkö tykkää ammatistasi, lahjuksetko siihen auttavat?

Mieluummin annan mukavalle lähikauppani kassalle tai työpaikkani siivoojalle lahjakortin kuin itsensä korokkeelle korottaville opettajille, hoitakoot vaan hommansa hyvin palkallaan.

Mulla on ollu tapana palkita vain hyvästä työstä. Keskinkertaiselle (ei ole häpeä, valtaosa on) ei erillistä lahjaa tarvi antaa.

Oon aina ostanu keväällä pullon halvinta kirkasta viinaa kun lapsi siirtyy seuraavaan kouluun. Muuten en osta mitään lahjoja. Joku muukin taitaa ostaa kun ne opet on ympäripäissään kesäloman 2 ekaa viikkoa.

Opettaja olen ja lahjoja en toivo, mutta kun pieniä oppilaita opetan, niin en ole hennonnut lahjoja kieltääkään. Antamisen ilo on yksi suurimmista iloista. Omatkin lapset halusivat alakoulussa opettajaa muistaa, poika myös bussikuskia. Parhaiten lasten antamista lahjoista on jäänyt mieleeni kolmetoista vuotta sitten saamani pieni hiiri, jonka eräs oppilaani oli omin käsin väkertänyt. Käsityötä ei heti hiireksi tunnistanut, mutta näin, että sitä oli pitkään ja hartaasti tehty omin pikku kätösin.

Mitään hinnaltaan järin arvokasta en onneksi ole oppilailta saanut. Lapsi voi tuoda pienen lahjan tai kortin tai voi myös jättää tuomatta, ei se lapsen asemaan luokassa vaikuta. Tämä opettajan muistaminen tuntuu olevan lehdille vakioaihe ennen lomaa, ja aina kaivetaan esille joku yksittäinen törppö, joka haukkuu lahjansa. Kukaan tuntemistani opettajista ei ole haukkunut tai pilkannut saamiaan muistamisia tai muistamatta jättämisiä, joten lienevät poikkeuksia nuo ikävät tyypit.

En ostanut kummanakaan lapseni opettajille koskaan minkäänlaista lahjaa. Ei tullut mieleenkään.

HYvin pärjäsivät lahjomattakin opeja. Toisella jo korkeampi tutkinto kuin opettajilla, toinenkin jo opiskelee yliopistossa.

Mitäpä noille moukille lahjoja ostamaan ! Naapurustossa asuvat useatkin heistä, eikä yksikään ole koskaan osannut omasta aloitteestaan edes tervehtiä .! Todella noloa että viitsivät vielä julkisestikin esittää lahjatoiveitaan! 

Mieluummin annan lahjani Joulupuu keräykseen, ja näin olen useana vuonna tehnytkin. Tuhannet lapset jäävät vuosittain ilman yhtäkään lahjaa , ja näille tärkeileville, työhönsä lopen kyllästyneille, aikuisille  ei todellakaan kenenkään pitäisi ostaa yhtään mitään!