Lue keskustelun säännöt.
Opettajan lahjatoive: ”Ei suklaata, koska sitä tulee kuitenkin"
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai opettajalle voi viedä lahjan tai kortin tai sanoa kiitos. Se on kaunis tapa. Monien muidenkin ammattien edustajia voi toki muistaa. Sekin on kaunis tapa. Mutta kiitos ei koriste-esineille! En halua kynttilöitäkään. Enkä tuoksuvia kukkia. Mieluummin jotain pientä, mikä menee käyttöön, teetä, hedelmiä, joulukarkkeja, suklaata - ne voi aina laittaa itse kiertoon, jos tulee liikaa. Ja luokan yhteiset mietityt lahjakortit ovat tosi mieleisiä. On mukava kertoa luokalle tammikuussa, että ostin nämä nahkasormikkaat sillä teidän lahjalla, katsokaas, miten kivat, tai että ostin tämän kirjan ja luin sen.
Miltähän tuo sormikkaiden ja lahjojen esittely kuulostaa niiden oppilaiden korviin, joiden vanhemmat eivät ole halunneet tai pystyneet osallistumaan lahjaan? Nuo lahjat täystyisi olla täysin vapaaehtoisia, mutta tuollainen numeron tekeminen saa sen kuulostamaan siltä että kyseessä olisi kuitenkin joku pakollinen koko luokan juttu ja pois jääneet ovat sitten vapaamatkustajia jotka maksattavat osuutensa muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viekää lahjanne salassa, niin ei tarvitse taas minun lapseni kotona itkeä häpeästä, kun meillä tosiaan on mahdollisuus vain siihen korttiin.
Vierailija kirjoitti:
Viekää lahjanne salassa, niin ei tarvitse taas minun lapseni kotona itkeä häpeästä, kun meillä tosiaan on mahdollisuus vain siihen korttiin.
Usko huvikses, ettei kortti ole mikään "vain".
Olen opettajana miettinyt, että pitäisikö sanoa, etten toivo lahjoja, mutta luulen, että osa vanhemmista voisi loukkaantua tästä tai ajatella, että onpa omahyväinen, kun kuvittelee saavansa lahjoja. Niinpä olen vain lapsille sanonut, että oikeasti en tarvitse mitään, kun en minäkään heille osta mitään. Piirustukset, kortit, halaukset jne ovat aina tervetulleita. Silti lahjoja tulee ja liikuttavia pahoitteluja niiltä lapsilta, joilla ei ole lahjaa. Paras lahja on ystävällinen käytös ja sen voi antaa joka päivä. Tietysti lahjoista on iloinen, mutta lieveilmiöiden vuoksi olisin opettajana mieluummin ilman. Lahjan antaminen ei saa olla velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viekää lahjanne salassa, niin ei tarvitse taas minun lapseni kotona itkeä häpeästä, kun meillä tosiaan on mahdollisuus vain siihen korttiin.
Usko huvikses, ettei kortti ole mikään "vain".
no niin, voihan se ollakin, mutta meidän koulussa lapset askartelevat aina joulukortin kuviksessa, niin se on hyvä antaa sit opelle, kun muut vievät niitä lahjasäkkejään opelle. Näin olemme toimineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö tuosta lahja-asiasta tehdä jo rikosilmoitus lahjonnasta, lahjuksista ja verot kohta maksaa. myös eriarvoisuutta ilmenee ja tasa-arvoisuutta rikotaan, koska lapset joutuvat pyytelemään anteeksi köyhyyttään, tai sitä ettei ole mitään lahjuksia antaa. hirveää!
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:52"]
Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...!
Ei opettajan työ ole sen kummempaa kuin esim. bussikuskin työ tai sairaanhoitajan duuni. Vaihda alaa jos et jaksa kolmen kuukauden kesälomaa ja kohtuuhyvää liksaa. Mitään erillisiä lahjoja ei teille kuulu.
Väärin. Opettajan työ ON kummempaa kuin bussikuskin työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppilaani olivat tehneet fiksusti ja keränneet lahjarahat yhteenja antoivat jouluksi lahjakortin käsityliikkeeseen. N. 100 euroa, mikä oli parempi lahja kuin kaksikymmentä tuikkukippoa. Suosittelen tätä tapaa kevääksi kaikille, jotka pähkivät ja miettivät open lahjaa.
5lk luokanvalvoja
Osoittaa kyllä todella suurta suhteellisuuden tajun puutetta ehdottaa jotain tälläistä! 20-25 oppilaan ryhmässä 100 €:n lahja tekee 4-5 € per oppilas. Mielestäni tuo on ihan älyttömän paljon jos kyseessä on kaksi kertaa vuodessa kerättävä yhteislahja! Työelämästä eläkkeelle jääville työkaverit yleensä keräävät yhteislahjan ja tavallinen summa tuollaiseen on joku 2-5 euroa. Ja tuo siis kerran sen koko työuran aikana.
Lisäksi nuo yhteislahjat sotivat sitä lahjan antamisen vapaaehtoisuutta vastaan. Vaikkei noihin ole pakko osallistua, ryhmapaine käytännössä aiheuttaa sen että monet kokevat osallistumisen pakolliseksi ja ne jotka eivät voi noihin osallistua, tuntevat itsensä huonommaksi ja ulkopuoliseksi.
Nippa nappa ymmärrän yhteislahjan 6. luokan keväällä kun vuosien yhteinen taival luokan ja opettajan välillä päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:52"]
Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...!Ei opettajan työ ole sen kummempaa kuin esim. bussikuskin työ tai sairaanhoitajan duuni. Vaihda alaa jos et jaksa kolmen kuukauden kesälomaa ja kohtuuhyvää liksaa. Mitään erillisiä lahjoja ei teille kuulu.
Väärin. Opettajan työ ON kummempaa kuin bussikuskin työ.
Okei, monenko ihmisen hengestä opettaja on työssään vastuussa? Bussikuski vuoronsa aikana muutamasta kymmenestä tuhansiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:52"]
Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...!Ei opettajan työ ole sen kummempaa kuin esim. bussikuskin työ tai sairaanhoitajan duuni. Vaihda alaa jos et jaksa kolmen kuukauden kesälomaa ja kohtuuhyvää liksaa. Mitään erillisiä lahjoja ei teille kuulu.
Väärin. Opettajan työ ON kummempaa kuin bussikuskin työ.
Okei, monenko ihmisen hengestä opettaja on työssään vastuussa? Bussikuski vuoronsa aikana muutamasta kymmenestä tuhansiin.
Luetko koskaan lehtiä? Suomessa on tuomittu opettajia, joiden tunneilla oppilas on loukkaantunut/kuollut. Esim. jos ope sanoo 15-vuotiaalle, että älä työnnä kättä sorviin, ja kipaisee minuutiksi hakemaan jotain varastosta ja sillä aikaa oppilas on työntänyt kätensä sorviin, niin arvaa kenen vika? Tai jos joku hukkuu uimahallissa? Oli opettajan ja rehtorin vika sekin, kun oppilas kiellosta huolimatta laski mäestä pulkalla ja loukkaantui. Rehtorinhan olisi pitänyt mystisesti onnistua kansliasta käsin se estämään.
Mutta varsinainen asia on se, että lahjoja annetaan ihmisille, joiden kanssa syntyy ihmissuhde. Kuljen bussilla ehkä kerran vuodessa. Lähdenkö nyt sitten etsimään kyseistä kuskia antaakseni joululahjan? Opettaja viettää oppilaiden kanssa useita satoja tunteja vuoden aikana ja yleensä vielä monta vuotta peräkkäin.
Mutta opettajalle ei tarvitse antaa lahjaa. Pakkopullalahjan tunnistaa kyllä. Mutta mieltä lämmittää oikeasti se, kun huomaa, että oppilas tai perhe on oikeasti halunnut muistaa ja itse tietää, että siihen on aihetta. Kerran minulle tuotiin kukkanen vasta parin vuoden päästä siitä, kun oppilas oli jo koulusta lähtenyt ja kerrottiin, että tuellani ja saarnoillani oli ollut suuri merkitys. Kukkanen ei sinänsä maailmaani mullistanut, mutta oli kiva kuulla, että työlläni oli ollut väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:52"]
Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...!Ei opettajan työ ole sen kummempaa kuin esim. bussikuskin työ tai sairaanhoitajan duuni. Vaihda alaa jos et jaksa kolmen kuukauden kesälomaa ja kohtuuhyvää liksaa. Mitään erillisiä lahjoja ei teille kuulu.
Väärin. Opettajan työ ON kummempaa kuin bussikuskin työ.
Okei, monenko ihmisen hengestä opettaja on työssään vastuussa? Bussikuski vuoronsa aikana muutamasta kymmenestä tuhansiin.
Luetko koskaan lehtiä? Suomessa on tuomittu opettajia, joiden tunneilla oppilas on loukkaantunut/kuollut. Esim. jos ope sanoo 15-vuotiaalle, että älä työnnä kättä sorviin, ja kipaisee minuutiksi hakemaan jotain varastosta ja sillä aikaa oppilas on työntänyt kätensä sorviin, niin arvaa kenen vika? Tai jos joku hukkuu uimahallissa? Oli opettajan ja rehtorin vika sekin, kun oppilas kiellosta huolimatta laski mäestä pulkalla ja loukkaantui. Rehtorinhan olisi pitänyt mystisesti onnistua kansliasta käsin se estämään.
Mutta varsinainen asia on se, että lahjoja annetaan ihmisille, joiden kanssa syntyy ihmissuhde. Kuljen bussilla ehkä kerran vuodessa. Lähdenkö nyt sitten etsimään kyseistä kuskia antaakseni joululahjan? Opettaja viettää oppilaiden kanssa useita satoja tunteja vuoden aikana ja yleensä vielä monta vuotta peräkkäin.
Mutta opettajalle ei tarvitse antaa lahjaa. Pakkopullalahjan tunnistaa kyllä. Mutta mieltä lämmittää oikeasti se, kun huomaa, että oppilas tai perhe on oikeasti halunnut muistaa ja itse tietää, että siihen on aihetta. Kerran minulle tuotiin kukkanen vasta parin vuoden päästä siitä, kun oppilas oli jo koulusta lähtenyt ja kerrottiin, että tuellani ja saarnoillani oli ollut suuri merkitys. Kukkanen ei sinänsä maailmaani mullistanut, mutta oli kiva kuulla, että työlläni oli ollut väliä.
Eli ei kovinkaan monen, jos näistä kerran ihan täytyy lehdissä kirjoitella. Bussikuski tosiaan jopa 1000 ihmisen hengestä vuoronsa aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi jos opet valittavat joistakin lahjoista. Itse ottaisin hymyillen vastaan ja jos nyt lahja olisi jotenkin epäsopiva mulle niin kyllähän sen eteenpäin saisi.
Tuikkukipot ja kynttilät antaisin omalle äidille, anopille tai kälylle lahjaksi.
Viinipullot veisin kavereille illanistujaisiin.
Suklaat voi varsinkin jouluna antaa vaikka naapurille, kaverille, serkulle tai ihan kelle vaan. Ja onhan ennen joulua vielä kaikkea joulupatoja, että miksei voi sitten vaikka sinne laittaa jos suklaata liikaa on?
Mukit ois mulle ehkä suurin kirosana, mutta hyvinhän nekin saa lahjaksi jollekin eteenpäin tai laittaa kierrätykseen, ellei sitten ole lasten kuvia kupeissa, sitten saattaisin heittää roskiin....
Käsirasvat, suihkugeelit yms kelpais ystävilleni ihan heittämällä.
Jos jotakin juustoa/sinappia tai muuta syötävää tulisin silleen, että itelle ei maistu niin taas kyllä löytyisi kavereista ottajia.
Jos on vääränkokoiset villasukat tai ei vaan tykkää niistä niin ne voi laittaa kierrätykseen tai taas antaa jollekin tutulle, jolle sopii.
Jo luettu kirja tai itseä kiinnostamaton kirjakin kelpaisi vallan mainiosti lahjaksi (ellei ole muistokirjoitusta.)
Mutta ai niin! Eihän lahjoja saa antaa eteenpäin! Mun mielestä kyllä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:52"]
Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...!Ei opettajan työ ole sen kummempaa kuin esim. bussikuskin työ tai sairaanhoitajan duuni. Vaihda alaa jos et jaksa kolmen kuukauden kesälomaa ja kohtuuhyvää liksaa. Mitään erillisiä lahjoja ei teille kuulu.
Väärin. Opettajan työ ON kummempaa kuin bussikuskin työ.
Okei, monenko ihmisen hengestä opettaja on työssään vastuussa? Bussikuski vuoronsa aikana muutamasta kymmenestä tuhansiin.
Luetko koskaan lehtiä? Suomessa on tuomittu opettajia, joiden tunneilla oppilas on loukkaantunut/kuollut. Esim. jos ope sanoo 15-vuotiaalle, että älä työnnä kättä sorviin, ja kipaisee minuutiksi hakemaan jotain varastosta ja sillä aikaa oppilas on työntänyt kätensä sorviin, niin arvaa kenen vika? Tai jos joku hukkuu uimahallissa? Oli opettajan ja rehtorin vika sekin, kun oppilas kiellosta huolimatta laski mäestä pulkalla ja loukkaantui. Rehtorinhan olisi pitänyt mystisesti onnistua kansliasta käsin se estämään.
Mutta varsinainen asia on se, että lahjoja annetaan ihmisille, joiden kanssa syntyy ihmissuhde. Kuljen bussilla ehkä kerran vuodessa. Lähdenkö nyt sitten etsimään kyseistä kuskia antaakseni joululahjan? Opettaja viettää oppilaiden kanssa useita satoja tunteja vuoden aikana ja yleensä vielä monta vuotta peräkkäin.
Mutta opettajalle ei tarvitse antaa lahjaa. Pakkopullalahjan tunnistaa kyllä. Mutta mieltä lämmittää oikeasti se, kun huomaa, että oppilas tai perhe on oikeasti halunnut muistaa ja itse tietää, että siihen on aihetta. Kerran minulle tuotiin kukkanen vasta parin vuoden päästä siitä, kun oppilas oli jo koulusta lähtenyt ja kerrottiin, että tuellani ja saarnoillani oli ollut suuri merkitys. Kukkanen ei sinänsä maailmaani mullistanut, mutta oli kiva kuulla, että työlläni oli ollut väliä.
Eli ei kovinkaan monen, jos näistä kerran ihan täytyy lehdissä kirjoitella. Bussikuski tosiaan jopa 1000 ihmisen hengestä vuoronsa aikana.
Onko vikaa ymmärryskyvyssä? Opettaja on vastuussa oppilaista. Aineenopettajalla voi olla 600 oppilasta, joista hän on vastuussa viikoittain.
Mutta mitä ihmettä tällä on edes asian kanssa tekemistä? Kenelle sinä annat lahjoja? Niille, jotka ovat vastuussa suurimmasta määrästä ihmishenkiä työssään? Koska olet vienyt lahjan lentokapteenille, joka vei sinut Teneriffalle? Varmaan olet vienyt, kun hän kerran on vastuussa vieläpä moninkertaisesta määrästä ihmisiä verrattuna bussikuskiin? Olet varmasti muistanut myös farmaseuttiasi, kun hänhän on vastuussa siitä, että tuhannet saavat oikeat lääkkeet eivätkä kuole myrkytyksiin?
On tämän palstan ihmisillä oudot lahjanantokriteerit. Itse annan lahjoja ihmisille, joiden kanssa minulla on ihmissuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:52"]
Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...!Ei opettajan työ ole sen kummempaa kuin esim. bussikuskin työ tai sairaanhoitajan duuni. Vaihda alaa jos et jaksa kolmen kuukauden kesälomaa ja kohtuuhyvää liksaa. Mitään erillisiä lahjoja ei teille kuulu.
Väärin. Opettajan työ ON kummempaa kuin bussikuskin työ.
Okei, monenko ihmisen hengestä opettaja on työssään vastuussa? Bussikuski vuoronsa aikana muutamasta kymmenestä tuhansiin.
Luetko koskaan lehtiä? Suomessa on tuomittu opettajia, joiden tunneilla oppilas on loukkaantunut/kuollut. Esim. jos ope sanoo 15-vuotiaalle, että älä työnnä kättä sorviin, ja kipaisee minuutiksi hakemaan jotain varastosta ja sillä aikaa oppilas on työntänyt kätensä sorviin, niin arvaa kenen vika? Tai jos joku hukkuu uimahallissa? Oli opettajan ja rehtorin vika sekin, kun oppilas kiellosta huolimatta laski mäestä pulkalla ja loukkaantui. Rehtorinhan olisi pitänyt mystisesti onnistua kansliasta käsin se estämään.
Mutta varsinainen asia on se, että lahjoja annetaan ihmisille, joiden kanssa syntyy ihmissuhde. Kuljen bussilla ehkä kerran vuodessa. Lähdenkö nyt sitten etsimään kyseistä kuskia antaakseni joululahjan? Opettaja viettää oppilaiden kanssa useita satoja tunteja vuoden aikana ja yleensä vielä monta vuotta peräkkäin.
Mutta opettajalle ei tarvitse antaa lahjaa. Pakkopullalahjan tunnistaa kyllä. Mutta mieltä lämmittää oikeasti se, kun huomaa, että oppilas tai perhe on oikeasti halunnut muistaa ja itse tietää, että siihen on aihetta. Kerran minulle tuotiin kukkanen vasta parin vuoden päästä siitä, kun oppilas oli jo koulusta lähtenyt ja kerrottiin, että tuellani ja saarnoillani oli ollut suuri merkitys. Kukkanen ei sinänsä maailmaani mullistanut, mutta oli kiva kuulla, että työlläni oli ollut väliä.
Eli ei kovinkaan monen, jos näistä kerran ihan täytyy lehdissä kirjoitella. Bussikuski tosiaan jopa 1000 ihmisen hengestä vuoronsa aikana.
Onko vikaa ymmärryskyvyssä? Opettaja on vastuussa oppilaista. Aineenopettajalla voi olla 600 oppilasta, joista hän on vastuussa viikoittain.
Mutta mitä ihmettä tällä on edes asian kanssa tekemistä? Kenelle sinä annat lahjoja? Niille, jotka ovat vastuussa suurimmasta määrästä ihmishenkiä työssään? Koska olet vienyt lahjan lentokapteenille, joka vei sinut Teneriffalle? Varmaan olet vienyt, kun hän kerran on vastuussa vieläpä moninkertaisesta määrästä ihmisiä verrattuna bussikuskiin? Olet varmasti muistanut myös farmaseuttiasi, kun hänhän on vastuussa siitä, että tuhannet saavat oikeat lääkkeet eivätkä kuole myrkytyksiin?
On tämän palstan ihmisillä oudot lahjanantokriteerit. Itse annan lahjoja ihmisille, joiden kanssa minulla on ihmissuhde.
Ihmissuhde opettajan kanssa? Mahdatte olla tiiviisti tekemisissä keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:52"]
Höpöhöpö, mä ainakin kelpuutan suklaan! Ja edelliseen kommenttiin haluisin vastata että kokeileppa tätä ammattia niin tiedät...!Ei opettajan työ ole sen kummempaa kuin esim. bussikuskin työ tai sairaanhoitajan duuni. Vaihda alaa jos et jaksa kolmen kuukauden kesälomaa ja kohtuuhyvää liksaa. Mitään erillisiä lahjoja ei teille kuulu.
Väärin. Opettajan työ ON kummempaa kuin bussikuskin työ.
Okei, monenko ihmisen hengestä opettaja on työssään vastuussa? Bussikuski vuoronsa aikana muutamasta kymmenestä tuhansiin.
Luetko koskaan lehtiä? Suomessa on tuomittu opettajia, joiden tunneilla oppilas on loukkaantunut/kuollut. Esim. jos ope sanoo 15-vuotiaalle, että älä työnnä kättä sorviin, ja kipaisee minuutiksi hakemaan jotain varastosta ja sillä aikaa oppilas on työntänyt kätensä sorviin, niin arvaa kenen vika? Tai jos joku hukkuu uimahallissa? Oli opettajan ja rehtorin vika sekin, kun oppilas kiellosta huolimatta laski mäestä pulkalla ja loukkaantui. Rehtorinhan olisi pitänyt mystisesti onnistua kansliasta käsin se estämään.
Mutta varsinainen asia on se, että lahjoja annetaan ihmisille, joiden kanssa syntyy ihmissuhde. Kuljen bussilla ehkä kerran vuodessa. Lähdenkö nyt sitten etsimään kyseistä kuskia antaakseni joululahjan? Opettaja viettää oppilaiden kanssa useita satoja tunteja vuoden aikana ja yleensä vielä monta vuotta peräkkäin.
Mutta opettajalle ei tarvitse antaa lahjaa. Pakkopullalahjan tunnistaa kyllä. Mutta mieltä lämmittää oikeasti se, kun huomaa, että oppilas tai perhe on oikeasti halunnut muistaa ja itse tietää, että siihen on aihetta. Kerran minulle tuotiin kukkanen vasta parin vuoden päästä siitä, kun oppilas oli jo koulusta lähtenyt ja kerrottiin, että tuellani ja saarnoillani oli ollut suuri merkitys. Kukkanen ei sinänsä maailmaani mullistanut, mutta oli kiva kuulla, että työlläni oli ollut väliä.
Eli ei kovinkaan monen, jos näistä kerran ihan täytyy lehdissä kirjoitella. Bussikuski tosiaan jopa 1000 ihmisen hengestä vuoronsa aikana.
Onko vikaa ymmärryskyvyssä? Opettaja on vastuussa oppilaista. Aineenopettajalla voi olla 600 oppilasta, joista hän on vastuussa viikoittain.
Mutta mitä ihmettä tällä on edes asian kanssa tekemistä? Kenelle sinä annat lahjoja? Niille, jotka ovat vastuussa suurimmasta määrästä ihmishenkiä työssään? Koska olet vienyt lahjan lentokapteenille, joka vei sinut Teneriffalle? Varmaan olet vienyt, kun hän kerran on vastuussa vieläpä moninkertaisesta määrästä ihmisiä verrattuna bussikuskiin? Olet varmasti muistanut myös farmaseuttiasi, kun hänhän on vastuussa siitä, että tuhannet saavat oikeat lääkkeet eivätkä kuole myrkytyksiin?
On tämän palstan ihmisillä oudot lahjanantokriteerit. Itse annan lahjoja ihmisille, joiden kanssa minulla on ihmissuhde.
Ihmissuhde opettajan kanssa? Mahdatte olla tiiviisti tekemisissä keskenänne.
Lapsella on ihmissuhde open kanssa. Ja kyllä, todella monet perheet ovat erittäin paljon yhteydessä open kanssa vuoden mittaan. Jos on kymmeniä palavereja istuttu lukuvuodessa, niin saattaapa tulla mieleen kiittää lopuksi. Mutta kuten sanottua, ei sitä kukaan ope odota.
Vierailija kirjoitti:
Harmi jos opet valittavat joistakin lahjoista. Itse ottaisin hymyillen vastaan ja jos nyt lahja olisi jotenkin epäsopiva mulle niin kyllähän sen eteenpäin saisi.
Tuikkukipot ja kynttilät antaisin omalle äidille, anopille tai kälylle lahjaksi.
Viinipullot veisin kavereille illanistujaisiin.
Suklaat voi varsinkin jouluna antaa vaikka naapurille, kaverille, serkulle tai ihan kelle vaan. Ja onhan ennen joulua vielä kaikkea joulupatoja, että miksei voi sitten vaikka sinne laittaa jos suklaata liikaa on?
Mukit ois mulle ehkä suurin kirosana, mutta hyvinhän nekin saa lahjaksi jollekin eteenpäin tai laittaa kierrätykseen, ellei sitten ole lasten kuvia kupeissa, sitten saattaisin heittää roskiin....
Käsirasvat, suihkugeelit yms kelpais ystävilleni ihan heittämällä.
Jos jotakin juustoa/sinappia tai muuta syötävää tulisin silleen, että itelle ei maistu niin taas kyllä löytyisi kavereista ottajia.
Jos on vääränkokoiset villasukat tai ei vaan tykkää niistä niin ne voi laittaa kierrätykseen tai taas antaa jollekin tutulle, jolle sopii.
Jo luettu kirja tai itseä kiinnostamaton kirjakin kelpaisi vallan mainiosti lahjaksi (ellei ole muistokirjoitusta.)
Mutta ai niin! Eihän lahjoja saa antaa eteenpäin! Mun mielestä kyllä saa.
Sulle ei kelpaa kipot, kupit, mukit, sukat, suklaat...mutta kuvittelet tuttujesi, kälyjesi, naapurisi jne. ottavan ne ilomielin vastaan?
"Virkamiehet - - joutuvat näin joulun alla pohtimaan, millaisia joululahjoja he voivat ottaa vastaan - -"
"Valtiovarainministeriö on laatinut vuonna 2010 ohjeistuksen vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista."
"Ohjeidemme mukaan tavanomaiset joululahjat eli alle 50 euron arvoiset ovat hyväksyttyjä."
"Joululahjoja ei ohjeissa ole erikseen mainittu, mutta yleisesti lahjojen pitää olla kohtuullisia, tavanomaisia ja vähäisiä arvoltaan. Sallittuja lahjoja ei ole tarkemmin määritelty, mutta käteisen rahan ja lahjakorttien vastaanottaminen ovat kuitenkin aina kiellettyjä."
"Käteisen vastaanottaminen aina lainvastaista. Lahjakortti on verrattavissa käteiseen."
"Sen lisäksi opettajan tulee muistaa, että hän on virkamiehenä - -"
Tässä vähän infoa kaikille opettajille jotka toivoo kovasti rahallista muistamista.
Minä arvostan koulua ja koulunkäyntiä. Oon ollut erittäin myönteinen, kannustava, palkitseva lapselleni ja on tuottanut tulosta. Kysymyksessä poika ja sanotaan että pojat ei viihdy koulussa. Toki oli temppuiluja mutta ka oli aina yli 9 myös lukiossa. Pääsi sinne minne halusi opiskelemaan.
Hävettää pihit ihmiset, jotka kätkevät lahjapaperiin jonkun 40 euron halpisjutun aivan kuin opettaja muka ei koskaan sitä huomaisi.,,
No ei opettajille täydy viedä lahjoja. Itse vein alakoulun opettajalle aikoinaan koska se oli mukava ja kannustava. Yläkoulussa ei olisi tullut mieleenkään viedä. Äitini on opettaja ja joka vuosi sa muutamia lahjoja,mutta äitini onkin aidosti iloinen vaikka saisi itse tehdyn käpylehmän. Kaikki lahjat on hänellä tallessa.