Jari Sinkkonen: Hyvä lapsuus rakentuu näistä asioista

Mitä jos joku vuoristoalueen harvaan asutun kylän lapsi kokee eläneensä parhaan mahdollisen lapsuuden, kun on vaikka paimentanut lampaita tai ollut aivan eri ikäisten ihmisten kanssa?

Mutta ei esim ole oppinut kiusaamista ollenkaan.

Kun luin Sinkkosesta ja hän on mm. ollut taitava soittaja, ja tulee tunne, että on älykäs, mutta nämä kasvatusjutut kuulostavat aivan järkyttävän populistisilta "pojat ovat poikia"-jutuilta, joilla ei ole pienintäkään totuuspohjaa, vaan tarkoitus on saada suosiota.

Vuosi vuodelta alkanut ärsyttämään nämä Sinkkosen syyllistämiset vanhemmuudesta.

Hyvään lapsuuteen lapsi tarvitsee äidin ja isän. Edes mielikuvan isästä.

Suvun ja juuret. Kaikilla ei ole sellaista antaa lähtökohtaisestikaan.

Esim. Mietin tässä juurikin ystäväpariskuntaa, joiden suvut hylkäsi, kun kimppaan muuttivat. Heillä on kaksi upeaa lasta. Tasapainoisempia kuin monessa Sinkkosen ihanneperheessä, joista löytyy isä ja äiti ja ne isovanhemmat ja juuret, kaikkea sitoo viinanhuurre.

Kaikki yksinhuoltajatkaan ei pysty muodostamaan edes mielikuvaa toisesta vanhemmasta ilman Sinkkosen syyllistämistä.

Kukoistakaa vanhempina, luottakaa itseenne.

"Lapsi tarvitsee isän ja äidin"

Saisko jotain tutkimusta tai faktaa pöytään? Lapsi tarvitsee huolehtivat ja rakastavat vanhemmat, ei isää ja äitiä. Eikä edes miestä ja naista.

Höpinä siitä, ettei lapsi saa miehen tai naisen "mallia" on ihan naurettava. Tuskin se lapsi missään kuplassa elää? Miehiä ja naisia on maailma pullollaan. On hoitajat, opettajat, vanhempien ystävät, sukulaiset, naapurit...

Heteroutta taas tuputetaan lapselle heti kuvakirjoista alkaen kaikkialla, joten senkään "normius" tuskin jää epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi vuodelta alkanut ärsyttämään nämä Sinkkosen syyllistämiset vanhemmuudesta.

Hyvään lapsuuteen lapsi tarvitsee äidin ja isän. Edes mielikuvan isästä.

Suvun ja juuret. Kaikilla ei ole sellaista antaa lähtökohtaisestikaan.

Esim. Mietin tässä juurikin ystäväpariskuntaa, joiden suvut hylkäsi, kun kimppaan muuttivat. Heillä on kaksi upeaa lasta. Tasapainoisempia kuin monessa Sinkkosen ihanneperheessä, joista löytyy isä ja äiti ja ne isovanhemmat ja juuret, kaikkea sitoo viinanhuurre.

Kaikki yksinhuoltajatkaan ei pysty muodostamaan edes mielikuvaa toisesta vanhemmasta ilman Sinkkosen syyllistämistä.

Kukoistakaa vanhempina, luottakaa itseenne.

Ymmärsin tuon suvun ja juuret laveammin. Ei siis vain niin, että sukuun pitää olla kiinteät yhteydet, mutta että ihmisellä olisi omasta taustastaan tarina. Mistä minä olen tänne ilmestynyt, keitä on ollut minua ennen. Omilla lapsillani on täysin katkennut yhteys yhteen isovanhempiensa sukuhaaraan. Eivät ole koskaan tavanneet ketään siitä sukuhaarasta eikä isänsäkään ole koskaan ollut läheinen. Silti tiedämme heistä asioita tyyliin: Isoisoisäsi oli muutti tähän kaupunkiin nuorena ja asui tuossa talossa. Hän oli ammatiltaan suutari kuten myös poikansa, sinun pappasi ja hänellä oli kolme lasta. Lapsesta on ollut hienoa tajuta, että joku kaukainen isoisoisä on kävellyt samaa katua kuin lapsi itse ja tajuta, että hän on ollut näppärä käsistään, aivan kuten lapsi itsekin. Suku ja suvun tausta elävät lapselle, vaikka ei konkreettista yhteyttä olekaan.

"Lapsi tarvitsee isän ja äidin" Tarkoitat kai "välittävät ja rakasatavat vanhemmat"

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi tarvitsee isän ja äidin" Tarkoitat kai "välittävät ja rakasatavat vanhemmat"

Ei vaan isän ja äidin, niinhän siinä lukee.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi tarvitsee isän ja äidin"

Saisko jotain tutkimusta tai faktaa pöytään? Lapsi tarvitsee huolehtivat ja rakastavat vanhemmat, ei isää ja äitiä. Eikä edes miestä ja naista.

Höpinä siitä, ettei lapsi saa miehen tai naisen "mallia" on ihan naurettava. Tuskin se lapsi missään kuplassa elää? Miehiä ja naisia on maailma pullollaan. On hoitajat, opettajat, vanhempien ystävät, sukulaiset, naapurit...

Heteroutta taas tuputetaan lapselle heti kuvakirjoista alkaen kaikkialla, joten senkään "normius" tuskin jää epäselväksi.

1. Etkö itse voi laittaa faktaa pöytään esim miesparien kasvattamista lapsista? Täältä voit tutkia yhtä tutkimusta perherakenteen vaikutuksesta http://www.familystructurestudies.com.

2. Miten huomioit Millie Fontanan (kts esim youtube: The Cost of Equality), Oscar Lopezin ja muut, jotka ovat kertoneet että isän puutetta ei äidin naisystävä korvannut (ja lue myös mitä Lopez kertoo muutenkin lapsuudestaan)? Muut miehet maailmassa eivät korvanneet isää kuitenkaan.

Todellisuus siis osoittaa, että lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Et kai halveksu adoptioon joutuneiden lasten yleistä kaipausta tutustua biologisiin juuriinsa?

Totuuden pimittäminen ei homoja auta - tottakai heidät tulee hyväksyä ihmisinä ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Entä hyvä aikuisuus? Tämän opettaja elämän arvokkuus ja pyhyys. Häntä on kiusattu ja nyt pedot laittoivat videon hänen loppuunpalamisestaan nettiin ja petojen vanhemmat sättivät tätä opettajaa kiusaajaksi sen perusteella että hän huusi mitä sylki suuhun tuo, kertoi olevansa lisensiaatti. Koska oli uupunut näiden petojen takia

Miksi psykologia ei tunnusta manipuloivien sosiopaattien tarvitsevan hoitoa? Ovatko alistetut ja nöyryytetyt näiden uhrit sellaisia, jotka saa hoitoon paremmin?? Kiusaajia ei ole koskaan kukaan nimennyt, koska kiusaajat ovat silmänpalvojia, patologisia valehtelijoita ja puhuvat vaikka mustan valkoiseksi ja lopultal sosiopaattipomo syyttää kiusattua kiusaajaksi. Kääntää asiat päälaelleen ja jatkaa ja jatkaa.

Ja näitä syntyy lisää koska me sallimme esim poikien vahingoittaa muita.

Miksi nainen ei saa huutaa tuskaansa julki, ihmisten pahuudesta? Mielestäni aikuisella on tasan samat oikeudet huutaa jos kärsii, kuin alaiäisilläkin. Lait samat kaikille. Alaikäiset huutavat aivan huvikseen, tämä nainen huusi koska kärsi ja masensi ihmisten pahuus. Sadistisuus.

Manipuloivat kiusaajat hoitoon. Jos supinaa tai juoruamista tai toisista puhumista, jotka eivät ole paikalla, systemaattisesti, niin heidät on laitettava hoitoon

Sinkkosen mielestä siis mt-ongelmainen raiskaajaisä on parempi kuin isää ollenkaan? Millaisia mielikuvia tällaisesta isästä pitäisi olla? Tukeeko se esimerkiksi tyttölapsen mieskäsitystä positiivisesti? Ymmärrän siis, että äiti ja isä on hyvä olla, mutta olen lukenut myös muita kasvatusteorioita, joiden mukaan riittää, että lapsella on läheisiin kuuluvia miehiä ja naisia.

Sinkkosen maailmankäsitys on mielestäni mustavalkoinen. Sinkkos-uskovaisten kannattaisi lukea myös muuta kirjallisuutta aiheesta, jotta ymmärtäisivät, ettei lähtökohdat aina ole niin ideaalit kuin ko. psykiatri olettaa.

Enkä nyt esimerkiksi rinnastaisi tarvetta rakkauteen ja tarvetta esimerkiksi sukulaisiin.

Hän varmaan tarkoitti isän ja äidin EI isän ja isän eikä äidin ja äidin. Näin se vaan on!

Vanhemmat. Turvallisen aikuisen. Kaikilla ei ole isää ja/ tai äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkosen mielestä siis mt-ongelmainen raiskaajaisä on parempi kuin isää ollenkaan? Millaisia mielikuvia tällaisesta isästä pitäisi olla? Tukeeko se esimerkiksi tyttölapsen mieskäsitystä positiivisesti? Ymmärrän siis, että äiti ja isä on hyvä olla, mutta olen lukenut myös muita kasvatusteorioita, joiden mukaan riittää, että lapsella on läheisiin kuuluvia miehiä ja naisia.

Sinkkosen maailmankäsitys on mielestäni mustavalkoinen. Sinkkos-uskovaisten kannattaisi lukea myös muuta kirjallisuutta aiheesta, jotta ymmärtäisivät, ettei lähtökohdat aina ole niin ideaalit kuin ko. psykiatri olettaa.

Enkä nyt esimerkiksi rinnastaisi tarvetta rakkauteen ja tarvetta esimerkiksi sukulaisiin.

Voi olla, että ymmärsin väärin, mutta eikö kyse ollut juuri siitä, että isän puuttuessa lapsella on oikeus mielikuvaan "isästä". Julma lähtökohta lapsen syntymälle ei tarkoita sitä, että sitä välttämättä pitäisi totuudenmukaisesti avata lapselle, vaan antaa mahdollisuus ajatuksissa isään, niin traaginen kuin totuus olisikin. Joskus vanhemman on kannettava enemmän kuin kohtuullista olisi lapsen etua ajatellen. Ainakaan lapsen tehtävä ei ole jakaa sitä taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kehotan äskettäisten mielipiteiden kirjoittajaa lukee psykologiaa. Yleispäteviä asioita on yhtä lailla psykologian ja ihmisyyden kohdalla kuin se, että jokaisen on pakko syödä, hengittää jne.

Ainakin kannattaisi lukea useampi Sinkkosen kirja.

Hyi, mitä kieltä.

Itse työskentelen lasten ja nuorten parissa. Aika vähän sateenkariperheitä tulee vastaan, mutta yhden vanhemman perheitä sitäkin enemmän ja uusperheitä. Tätä ei saa vissiin sanoa ääneen, mutta ongelmalapsista 95% on kotona eroperhe. Mitä isommat lapsen ongelmat on, sitä isomman vedon voisi tietämättä lyödä, ettei vanhemmat asu samassa osoitteessa. Samaa sanoi tuttu lastenkodissa työskentelevä, että eronneiden perheiden lapsiahan ne kaikki on., Toki kyse on isommasta vyyhdistä, jossa yhdistyy yksinhuoltajuuden väsyttävyys ja sitten se ero on yksi oire siitä, että vanhemman oma elämä on sekaisin ja päämäärätöntä. Kun itse ei pysty sitoutumaan mihinkään tai tekemään mitään pitkäjänteisesti (parisuhteet vaihtuu), niin kyllähän se lastenkasvatukseenkin heijastuu. Puhumattakaan geeneistä. On sitä levottomuutta jo "veressä".

Vierailija kirjoitti:

Osa näistä tuntuu vähän ideologisesti värittyneiltä, ainakin tuo "tarvitsee äidin ja isän". Sinkkunaiset ja -miehet voivat adoptoida lapsia, mistä silloin otetaan nuo toisen sukupuolen edustajan mielikuvat? Ainakaan tuntemissani perheissä en ole havainnut että lapset olisivat mitenkään kärsineet siitä ettei "tarve" tule täydennetyksi.
Äärimmäisen esimerkin ottaakseni, mahtaako sodassa raiskauksesta syntyneen lapsen tarvita mielikuvia isästä? Eiköhän hyvä lapsuus tässä tapauksessa tarvitse vähän erilaiset rakennusaineet.

Kun puhutaan kasvuympäristöstä, ongelmatarinoissa kautta aikojen eivät korostu jotkin puutteet yllämainitussa listassa vaan ennen kaikkea niiden ihmissuhteiden laatu jotka varttuvalla lapsella on. Eli että yksinkertaisesti hänelle ollaan kivoja ja läsnäolevia. Rakkaus sinänsä ei ole ihan sama asia. Se keitä ja minkäikäisiä läsnäolevat ihmiset ovat, on toissijainen asia.

On syytä olla hiukan varovainen kaikenlaisten yleispätevien tarvelistojen suhteen. Elämä ja ihmisyys on moninaista alusta asti. Viime kädessä ratkaisee aina suhtautuminen asioihin, ei asia sinänsä.

Lapseni isä ratkesi ryyppäämään ja muuttui väkivaltaiseksi sekopääksi. Oli pakko erota, että pystyin olemaan äiti lapselleni. Lapselle oli silti tärkeää päästä tapaamaan isäänsä, mutta muutama kerta riitti. Tuli niin kovia pettymyksiä, kun olin mennyt ohjeiden mukaan kertomaan vaan isän hyvistä puolista. Eli omalla kokemuksellani sanoisin, että täytyy kertoa asiat realistisesti niin kuin ne ovat, tai sitten keksiä helvetin hyvä valhe, esim. sodassa kaatuneesta sankari-isästä.

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen lasten ja nuorten parissa. Aika vähän sateenkariperheitä tulee vastaan, mutta yhden vanhemman perheitä sitäkin enemmän ja uusperheitä. Tätä ei saa vissiin sanoa ääneen, mutta ongelmalapsista 95% on kotona eroperhe. Mitä isommat lapsen ongelmat on, sitä isomman vedon voisi tietämättä lyödä, ettei vanhemmat asu samassa osoitteessa. Samaa sanoi tuttu lastenkodissa työskentelevä, että eronneiden perheiden lapsiahan ne kaikki on., Toki kyse on isommasta vyyhdistä, jossa yhdistyy yksinhuoltajuuden väsyttävyys ja sitten se ero on yksi oire siitä, että vanhemman oma elämä on sekaisin ja päämäärätöntä. Kun itse ei pysty sitoutumaan mihinkään tai tekemään mitään pitkäjänteisesti (parisuhteet vaihtuu), niin kyllähän se lastenkasvatukseenkin heijastuu. Puhumattakaan geeneistä. On sitä levottomuutta jo "veressä".

Eron jälkeen en ole seurustellut yhdenkään miehen kanssa, eli ei todellakaan parisuhteet vaihtuneet. Pitkäjänteisesti kävin samassa työpaikassa ja asuimme samassa talossa 20 vuotta. Geeneissäni ei ole minkään sortin "levottomuutta". Luotin siihen että yksikin hyvä aikuinen riittää, kun on muuta sukua ympärillä. Yleistyksenne kuvottavat. Olen kyllä tottunut kuulemaan niitä "ammattilaisilta", jotka eivät voi mitenkään käsittää sitä, että yksinhuoltaja voi olla ihan kunnollinen ihminen.

hmmmm kirjoitti:

Mitä jos joku vuoristoalueen harvaan asutun kylän lapsi kokee eläneensä parhaan mahdollisen lapsuuden, kun on vaikka paimentanut lampaita tai ollut aivan eri ikäisten ihmisten kanssa?

Mutta ei esim ole oppinut kiusaamista ollenkaan.

Kun luin Sinkkosesta ja hän on mm. ollut taitava soittaja, ja tulee tunne, että on älykäs, mutta nämä kasvatusjutut kuulostavat aivan järkyttävän populistisilta "pojat ovat poikia"-jutuilta, joilla ei ole pienintäkään totuuspohjaa, vaan tarkoitus on saada suosiota.

Voi hyvä jumala...puhut nyt lastenpsykiatrian dosentista. Hänellä on aivan varmasti enemmän tietoa ja osaamista tässä asiassa kuin sinulla!

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee ISÄN ja ÄIDIN. Juuri näin.

Jos luit, niin toinen vanhempi voi olla fiktiivinen. Mutta sitä ei saa kieltää täysin.

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen lasten ja nuorten parissa. Aika vähän sateenkariperheitä tulee vastaan, mutta yhden vanhemman perheitä sitäkin enemmän ja uusperheitä. Tätä ei saa vissiin sanoa ääneen, mutta ongelmalapsista 95% on kotona eroperhe. Mitä isommat lapsen ongelmat on, sitä isomman vedon voisi tietämättä lyödä, ettei vanhemmat asu samassa osoitteessa. Samaa sanoi tuttu lastenkodissa työskentelevä, että eronneiden perheiden lapsiahan ne kaikki on., Toki kyse on isommasta vyyhdistä, jossa yhdistyy yksinhuoltajuuden väsyttävyys ja sitten se ero on yksi oire siitä, että vanhemman oma elämä on sekaisin ja päämäärätöntä. Kun itse ei pysty sitoutumaan mihinkään tai tekemään mitään pitkäjänteisesti (parisuhteet vaihtuu), niin kyllähän se lastenkasvatukseenkin heijastuu. Puhumattakaan geeneistä. On sitä levottomuutta jo "veressä".

Jos olet koulutettu alalle, niin luulisi olevan vähän laajempi tuo näkökanta. Eihän ne niin yksinkertaista ole, että ongelmat tulee toisen vanhemman puutteesta. Yksinkertaisimmillaan se toinen vanhempi voi puuttua pahoinpitelyjä takia ja ongelmat johtua siitä. Tai joku neurologinen ominaisuus on periytynyt. Sama geeni joka aiheutti eron, aiheuttaa lapsen ongelmat.

Vanha ketju mutta lisään oman panokseni. Minulla on etäinen isä, joka asui saman katon alla, mutta jäi silti vieraaksi. Periaattessa suhde äitiinkään ei ole kummoinen. Mutta onnistuin loistavan mielikuvitukseni avulla luomaan itselleni mielikuvitusvanhemmat käyttäen apuna fiktiivisiä ja oikeita hahmoja tarinoista, elokuvista, peleistä ja arki elämästä. Toisinsanoen se vanhempi voi olla täysin mielikuvituksenkin tuote, joskin se on ehkä kaikista huonoin vaihtoehto, sillä paljon parempi on joku oikea turvallinen aikuinen. Mutta hätävaihtoehtona sellainen on hyvä sallia, kuin jäättää isän/äidin kokoinen aukko sydämeen.