Näin lapset pomottavat kavereitaan

Tässä maassa leimataan narsistiksi ihan liian helpolla, vaikka lapsi/aikuinen käyttäytyy itsekkäästi ei kyseessä aina ole narsistinen persoonallisuushäiriö.

Kiusaaminen on kamalaa, mutta niin kauan kun lapsi kotona kuulee vanhempiensa arvostelevan erilaisia ihmisiä (ihonväri, seksuaalinen suuntautuminen, paino, tyyli, varakkuus......) ei hän voi ymmärtää miksi hänen pitäisi hyväksyä kaikki vaikka äiti/isä saa haukkua naapuria läskiksi ämmäksi tämän selän takana, ja olla puhumatta lähikaupan tummaihoisen kassahenkilön kanssa. Kotoa tämä kaikki lähtee, jos alusta asti tehtäisiin selväksi, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja elettäisi itse näiden normien mukaan lapsen edessä moni tapaus joko selviäisi tai jäisi pieneltä ihmiseltä kokematta. Tottakai jokainen saa olla erilaisuudesta mitä mieltä tahansa, mutta lapsen edessä asioista marmattaminen ei saa kuin pahaa aikaan. Lapsi katsoo aina vanhempiaan ylöspäin, ja haluaa olla samanlainen ja matkia heitä.

Samoin jos äiti kotona valittaa makkaroistaan ja olevansa läski, antaa hän lapselleen kuvan siitä, että vain laihat ovat "onnistuneita" ihmisiä, joka johtaa lapsen laihduttamiseen, ja aiheuttaa kiusaamista eri painoisten tyttöjen keskuudessa. Itse olen aina ollut tukeva/lihava, ja koulussa mitä hoikempi "kaverini" oli, sitä varmemmin sain kuulla olevani viallinen. Henkinen väkivalta jättää pahemmat arvet kuin fyysinen, mielummin toivoisin että olisin joutunut välitunnilla painimaan kiusaajieni kanssa kuin kuunnellut kotimatkan ajan olevani ruma, tyhmä ja läski.. Sanat satuttavat.

Miten saan neljävuotiaan,lapsen lapsen.Stellan kiltiksi hän.

Tahtoo kiusata hänen,pikkuveljeä joka on kaksivuotta vnha.

Yleensä sillon kun heovat kahdenkesken.Kiitos neuvosta.

Näissä on hyvä korostaa vanhempien tukea kotona, jotta olisi se turvasatama johon palata ahdistavan päivän päätteeksi.

Itse olin se ulkopuolinen, opettaja ei osannut auttaa vaan neuvoi menemään nuorisotalolle jossa sitten oli ne samat koulutoverit.

Kotona isä yritti parhaansa mukaan tukea ja neuvoa. Äiti oli liian väsynyt ja itsekin oli ollut syrjitty, häneltä sain olankohautuksia ja huomiota vasta sitten kun numerot alkoi laskea ryminällä.

(Olen suorittanut Mensan testit 10-vuotiaana keskiverto aikuisen tuloksella, eikä kukaan ihmetellyt huonoa koulumenestystä?)

Aikuisia löytyi kyllä lähipiiristä lohduttamaan, mutta eniten siihen aikaan kaipasin ikätoverien seuraa ja leikkimistä.

Kipeä muisto. Sen pohjalta olen nyt itse lähipiirin lapsille se tukihenkilö, jos nyt jotain positiivista siitäkin löytyisi. Myöhemmin luultavasti omillenikin, kunhan kasvavat.

Ammattikoulun puoleenväliin saakka olin yksinäinen, kunnes muutin asuntolaan ja seinän takana asui tyttö samankaltaisella menneisyydellä. Joku joka ymmärsi sitä tuskaa ja katkeruutta.

Lapsi on luonnostaan lähes narsistinen oman edun tavoittelija. Siinä onkin se vanhempien ja kasvuympäristön aikuisten (koulu, kotipiha yms.) vastuu, kasvaako lapselle millainen arvomaailma ja moraalikäsitys. Joka paikassa on hierarkia, toinen on toista hallitsevampi persoona.

Jos tämä ei ole provo niin siihen pienemmän kiusaamiseen pitää puuttua heti!

Isompi lapsi voi tuntea jääneensä toisen varjoon tai on vain kiivaasti puolustamassa reviiriiän.

Meillä toimii aresti kun korvat ei toimi, rauhallisena hetkenä pidän isompaa (3,5v.) sylissä, silittelen ja hellittelen, samalla keskustelen hänen kanssaan asioista. Kerron että hän on aina rakas ja äidille yhtä tärkeä kuin pikkusisko vaikka aikaa meneekin pikkusiskon hoitamiseen. 

Annan myös mahdollisuuksia osallistua, saa valita bodyn, harjata pienemmän kiehkurat, osallistua loruleikkihin, auttaa syöttämisessä.. Siis kerron ääneen ja näytän rakkautta ja otan mukaan iänpuolesta sopiviin askareisiin.

Minun mielestäni lapsi ei ole tyhmä, vaan hyvin älykäs, enimmäkseen vaistonvarainen toimija. Saati sitten ajatustenlukija. Puhukaa pientenkin lasten kanssa, saatatte yllättyä siitä mitä he miettivät!

Aurinkoista ja rakkauden täyteistä kevättä!