Näin lapset pomottavat kavereitaan

Meillä on samanlaisia kokemuksia, mutta poikien keskuudessa. Ollaan otettu yhteyttä kiusaajan vanhempiin useamman kerrankin. Nyt kiusaaja puhuu koulussa miten luokan kaikkien poikien vanhemmat inhoavat meidän perhettä, kun me koko ajan valitetaan. Mistäköhän tuonkin ko. poika on kuullut?! Kenties omilta vanhemmiltaan, sillä yhteydenotoilla ei ole ollut mitään vaikutusta kiusaajan käyttäytymiseen!

On sellaisiakin aikuisia,jotka määräävät,kenen kanssa pitää olla.Sanovat lapsilleen,että on kiusaamista,jos ei olla äidin kaverin lasten kanssa,eikä välitetä siitä,ettei lapsi saa olla haluamansa kaverin kanssa.Sehän on myös kiusaamista,ja vieläpä aikuisen tekemää.Lapsi menee tällaisesta aivan sekaisin.Pitää olla looginen ja tasapuolinen lapsille.Kyllä lapset vääryyden tunnistavat.

Näin lapset pomottavat kavereitaan

Hyvä, että näitä teemoja otetaan esille. Lapseni luokalla on juuri tällainen määräilijä, kaverisuhteiden rikkoja. Kotona yritän parhaani mukaan tukea lastani, jota määräilijä pyrkii sysimään syrjään. Onneksi opettaja on tarkkanäköinen.

keskustelua kyllä löytyy,mutta sama homma jatkuu

aikuisiässä se on nykyajan trendi ja "TÄHÄN EI TULE MITÄÄN MUUTOSTA,USKOKAA JO"homma vaan pahenee.

Tätä oli ennenkin. Pahinta olivat urheilutunnit, kun pyydettiin viimeisenä joukkueeseen - tietysti olin tosi huono urheilija. Palloa en saa vieläkään kiinni... Ja vaatteet olivat jo silloin tärkeä juttu.

Onneksi koulu loppui ja sen jälkeen on ollut ihan tarpeeksi kavereita!

66v

Kuulin aikoinani tuota samaa kun se kohdistui muihin ja jouduin itsekin juuri "katriksi". En usein mutta riittävästi että se vaikutti pitkään miten näin itseni varsinkin teini-iässä. Lapsena ja nuorena haluaa kuulua muiden joukkoon ja tulla hyväksytyksi eikä silloin vielä ymmärrä että on oikeasti hyvä sellaisena kuin on tai ei uskalla olla. Ottakaa vanhemmat puheet tosissani, kyselkää koska lapsi ei välttämättä osaa puhu asiasta tai jos luulee että vika on hänessä ei halua "paljastaa vikojaan". Tukekaa ja näyttäkää että välitätte omasta lapsestananne, etenkin näiden ns. ystävien edessä. Voin vain lohduttaa sillä että jossain vaiheessa aikuisena tajuaa ettei toisten huomio ole olemassolon perusta eikä sillä ole loppujen lopulta merkitystä omaan onnellisuuteen. Sekä ei "Ainosta-Roosasta-oliviasta" tarvitsee pitää ei lapsena tai aikuisena, heidät voi jättää omaan arvoonsa.

Tällaisesta on kasvamassa narsisti. Voi olla, että käytös on kotoa opittu, joten ei ole varmaa, että vanhempien kanssa saadaan hedelmällinen keskustelu aikaiseksi. Se, että haluaa olla vaan jonkun kanssa lienee ihan ok, mutta jos aikoo ruveta rajaamaan ihmisten kanssakäymisiä, ollaan jo väärällä tiellä. Empatiasta ei voi olla kyse. Narsistin alulla on tuo manipulointikyky on se, joka saa muut mukaansa.

Tiedossani on tilanne, jossa tuon kaltainen lapsi meni niin pitkälle, että loppujen lopuksi sotki itse omat verkkonsa ja istui itkien kotona puhelimen ääressä pitämässä huolta, ettei vaan kukaan ole jonkun tietyn väärän ihmisen kanssa. En tiedä ottiko opikseen ja ymmärsikö.

Ja tällainen lapsi (usein myös kolmas pyörä kaverisuhteissa) katkeroituu, ja teini iässä on niin helppo, että kyttää "kavereidensa" poikaystäviä ja muutenkin yrittää erottaa kaverit, ja tunkea itsensä tilalle. Vaikkei uskaltaisikaan toimia, saattaa silti aiheuttaa kitkaa viattomienkin välille. Jos yksi poika haluaa esim. päästä tytön pöksyihin (vaikka vetoa lyödessä) Niin ihan varmasti saa. Minusta aika huolestuttavaa. :(

ps. olen ikäväkyllä joutunut seuraamaan tilannetta yläasteelta saakka. Nainen 26v

Tässä tapauksessa olettaisi, että tuo "Olivia" on määritellyt, että kenen kanssa ei "saa" olla kaveri, kun kerta tuo yksi varaa hänet seuraavaksi päiväksi.
Hyvin usein tuon ikäisistä lapsista joku haluaa sellaisen kaveriksi, joka on muka parempi kuin muut ja joka jollain keinolla saa muut näyttämään huonommilta. Lapsilla ei ole vielä sitä ymmärrystä mikä aikusilla. Tosin, jatkavathan jotkut aikuisetkin tuollaista.

Säälittävää.

Ihan totta sekin, että puhutaan kiusaamisesta, mutta asialle ei tehdä yhtään mitään! Opettajia ei joko kiinnosta tai heitä ei kouluteta kunnolla siihen, miten puuttua kiusaamiseen. Kaikella on vaikutusta kaikkeen.
 Kokemukset puhuvat puolestaan. Ärsyttää tällaiset kiusaamistapaukset ja se, ettei niille tehdä mitään.

Valitettavasti se menee yleensä niin että näillä määräilijöillä on enemmän tai vähemmän sairas kotiympäristö. Lapsesta jolla on huono itsetunto ja huonot kotiolot tulee usein tällainen määräilijä. Lapsi jolla on hyvät kotiolot oppii kans empaattisen käyttäytymismallin ja tietää luonnostaan että tiettyjen luokkakavereiden sulkeminen ulkopuolelle jne. on väärin. Tämä on vaikea juttu jos pomottajan vanhemmat ovat yhtä epätasapainoisia.

Minäpä luulen, että tämmöiset asiat liittyvät ihan siihen samaan millä perusteella ihmiset ovat kaikkina aikoina muodostaneet heimoja, perheitä, kansoja - ja noiden sisällä vallitseviin hierarkiarajoihin aivan kuten yhä nähdään apinoilla. Tämmöistä ei kukaan tutki, vaan eletään, niin kuin tämmöiset hommat (hierarkiat, luokkarajat) olisivat kaikki tasoitettu ja kuolleet. Itselläni on 1950-60 luvun kouluajoista sellaisia kokemuksia, että minusta yritettiin sanattomasti tehdä kolmen johtajatytön johtajaa. Sanattomasti kieltäydyin tehtävästä siis ihan vaistomaisesti, mutta kuitenkin ymmärtäen, että en halua olla näistä kenenkään johtaja. Vetäydyin lopulta irti koko kouluporukasta ja en ole koskaan ajatellut, että se oli virhe. Jostakin muualta minulle olisi pitänyt löytää koulupaikka kuin tuosta lähikoulusta - se oli iso virhe. Mistä - onkin sitten ihan eri juttu (ehkä ei mistään). Uskon siis, että suomalainen yhteiskunta on säpäleinä, koska koko luokkayhteiskunta on ihan säpäleinä - lyöty säpäleiksi. On vain lasimuurit, jotka toiset tajuavat, kaikki eivät. Mutta monet pitävät selvästi hajurajaa, joka on siis jotakin muutakin kuin jotain pelkkää hajurajaa... esim. kaikki eivät puhu kaikille, mikä on todella törkeää. Ehkäpä on jopa ollut tavoitteena tehdä ihmisistä ypöyksinäisiä ja turvattomia. Mutta sellaisia täynnä oleva yhteiskunta alkaa kyllä käydä tosissaan ihanv vaaralliseksi. Uskoisin, että on jo mennyt niin pitkälle, että yhteiskuntamme on jo alkanut hajota. Kohta olemme kuin Villiin länteen saapuneet uudisraivaajat ja kukin selvitkööt ihan omillaan ja puolustakoot henkeäänkin, jos pystyy. Kuka täällä osaisi tehdä just yhtään mitään? Hajoita ja hallitse? Ketä sitten kiinnostaa joku hajoava Suomi? Jos tänne joku tulee "hyökkääjänä", niin tuleeko pelastamaan meidät tästä vai tuhoamaan meidät lopullisesti? Välillä on ihan iskenyt ajatus, että alkaisi olla aika yhdistyä kokonaan muihin Pohjoismaihin tai Venäjään ja ottaa näiden rahatkin käyttöön. Saa nähdä mitä vielä tulee tapahtumaan meidän elinikänämme, jos sitä maailmanloppua ei ala kuulua. Sehän olisi kuitenkin paras ja mielenkiintoisin ratkaisu. Ihan turhaa lässytetään näistä ongelmista lasten keskuudessa. Samat ongelmat alkavat jo parinmuodostuksesta ennen kuin lapset on tehty eli ei ole mitään perhe- ja lisääntymispolitiikkaa ja väärät henkilöt saavat lapsia keskenään ja lapsi saa tietyllä tavalla "jakautuneen persoonallisuuden" siis jo vanhemmiltaan kun heidät siitetään. Tämä homma on mennyt niin pepulleen, että ei tätä kukaan pysty korjaamaan. Menee päin seiniä. Ja keitä voidaan sitten huutaa apuun? Ei taida olla enää ketään, jos ei joku Neitsyt Maria ilmesty oikeasti eikä vaan jonnekin ladon seinälle kuvana. Seisooko ladon ulkopuolella joku vanha Lada? Silläkö se tuli? Miten olisi joku museoauto merkkiä Dux, vai onko se vaan joku patja ja vielä päätynyt joksikin mamupatjaksi? Mutta jos mamu tulee paikalle, niin sittenhän Isänmaa Suomi on mennyt ja maa miehitetty! Jos tämä oli joku satu-hupi-juttu, jota ette ymmärtäneet, niin mitä väliä... on niin paljon muutakin mitä ei voi ymmärtää. Mutta jotenkin vaan ei ole onnistunut tämä suomalaisten tasapäistäminen ja luokkajaon poistaminen ja nyt jotkut kaikenmaailman nousukkaat ja WhiteTrashit tekevät sitä suomalaista uutta yläluokkaa, mutta ei se nyt niin mene... Siis kun Suomesta on tehty tasavalta, niin ei kuitenkaan ole onnistuttu tekemään maasta kaikkien kansalaisten valtiota ja poistamaan luokkayhteiskunta, vaan olemme joutuneet johonkin täysin omituiseen olotilaan ja nyt voidaan jo oikeasti sanoa, että ei täällä ole syrjäytyneitä ja kasapäin mt-ongelmaisia, VAAN TÄLLÄ YHTEISKUNNALLA ON JÄTTIONGELMA JA TÄSTÄ ON OIREENA KAIKENLAINEN TÄMMÖINEN OMITUINEN IHMISTEN KÄYTTÄYTYMINEN.

Älkää nyt ainoastaan suuttuko tästä kirjoituksesta, vaan yrittäkää miettiä, jos tässä kuitenkin olisi jotain itua. Jos on, niin voisitteko alkaa keskustella asiasta ja varsinkin siitä mitä oikeasti ja konkreettisesti voitaisiin tehdä ja kuka alkaa tekemään ja mitä. Siis tavoitteena on jotain täysin konkreettista toimintaa kylä kylältä ja talo talolta alkaen sinusta ja minusta ja MITÄ PIKIMMIN, ASAP, ja koskien kaikenikäisiä.

Ratkaisu tähän ei ole, että suomalaiset jättävät kaiken taaksensa ja lähtevät jonnekin Espanjan aurinkorannoille PAKOLAISIKSI ja sossutantat perään. Siis ei suomalaiset - muuta kuin jotkut rosvot ja rosvojen hommissa olevat - voi lähteä jonnekin Espanjaan asumaan. Kohta siellä on sitten myös maan hallitus ja muut varakkaat. Sitten maa on tyhjä ja kuka tahansa ulkomaalainen voi tämän omia. SATUA? Enkä, mutta entäs jos - ainahan tarttee ajatella useampia tilanteiden kehityspolkuja rinnakkain... Entäs jos... Ja jos tämä suunnitelmaa näyttäisikin olevan se mitä kohti ollaan menossa, niin alkaisin neuvotella sekä Ruotsin kunkun että Putinin kanssa mitä pikimmin siitä, että jos Suomella alkaa asiat mennä päin hornan kuusia, niin nämä tulevat sekä lännestä että idästä ja miehittävät "hyväntahtoisesti" Suomen....

Siis ajatelkaas, jos täällä jotkut kunnon ihmisten muruset, jotka ehkä ovat enää jäljellä, mietiskelevät jotain puolustus- tms politiikkaa satujen muodossa jossain vauva- ja perhepalstoilla? Ajatelkaas, jos ne parhaat keskustelut nykyhetken tilanteesta sattumoisiin käytäisiinkin täällä jossain tämmöisillä palstoilla ja nimettöminä. Siis kyllä se on nyt niin, että te, koko Suomen WT, ketä te nyt olettekaan, yritetään panna paskaksi ihan tolla nimittelylläkin. Menkää katsomaan peiliin ja sanokaa itsellenne, että oikeasti olette terveitä, mutta tämä Suomen demokratia on kamalan sairas ja siksi sulla on asiat päin peppua. Sitten sanot, että kukaan ei ole täydellinen millään tavalla ja sitten päätät, että huomisesta lähtien sinä olet olemassa etkä enää piile missään, vaan lähdet kylille vaikka kuuntelemaan ja ihmettelemään (ja juomaan kahvia ja kaakaota kaneli- tai voipullalla), että mitä ihmettä täällä oikein on meneillään - JOTAKIN vai EIKÖ YHTÄÄN MITÄÄN. Ja sitten otat yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, niin että ainakin tiedät mistä heidät tavoitat, JNE, JNE, Kyllä sä tiedät itse mikä sun osa ja rooli on, joka ei ole joku syrjäytynyt tai vain joku mt-ongelmainen... Jos me ei näillä omilla resursseilla pärjätä, niin sit tarttee alkaa katseleen, että mistä maasta löytyisi oikeita ystäviä. Ja ne oikeat ystävät tuntee hädän hetkellä. Silloin ne tulee, silloin ne eivät jätä sua... Carole King: You just call my name and I´ll bee coming running to you... you just call my name...

Koulukiusaamisen valvominen on enenkaikkea OPETTAJIEN harteilla ja huomioitavissa ja eritoten PUUTTUMISENA. mIKSI AINA  SURKUTELLAAN KIUSATTUJA EIKÄ HUOMATA TAI HALUTA NÄHDÄ  kiusaajaa TAI KIUSAAJIA JA PUUTTUA HEIDÄN ONGELMIINSA JA ERITOTEN JOTA KIUSAAJAT JUURI AIHEUTTAVAT. MIKSI TÄLTÄ MELKEIN AINA NÄISSÄ JUTUISSA SULJETAAN SILMÄT EIKÄ EDES AVATA KESKUSTELUA. TUOLLAISEEN KUN PUUTUTAAN HETI KUN  HAVAITAAN... SE MELKEIN LOPPUU SIIHEN. NÄIN ON NÄHTY.

Joo, nykyvanhempien uusavutonta toimintaa. Kiusaamiseen auttaa ainoastaan vastaan paneminen. 90-luvulla itse olin joka ikisen silmätikku. Silloin onneksi ei asioihin kiinnitetty huomiota kuten nykyään. Sain itse taistella tieni ylös. Välitunti ja nenään, toinen ja nenään. Itse en koskaan aloittanut tappelua mutta pidin huolen etten ollut se jonka nenästä vuosi verta. muutama vuosi ja tilanne muuttui, kukaan ei enää uskaltanut haastaa ja sain itse valita seurani.

Nykyään olisi poliisit ja ties mitkä instituutiot paikalla ja kiusaaminen jatkuisi piilossa hamaan loppuun asti. Itse olen kiitollinen kiusaajilleni. Itsevarmuuteni ja tarmoni ovat peräisin pitkälti niistä ajoista ja tapahtumista.

Ihminen joko ylittää vastukset tai jää niiden alle.

7-8 vuotiaan poikani joukkokiusaaminen loppui siihen, kun näin tuon joukon "pomon" pihallamme. Lähestyin ihan eteensä, kumarruin kasvojensa eteen ja sanoin hiljaisella, mutta tietyillä äänenpainoilla; "Tiedän kuka olet. Tiedän mitä teet. Myös opettajasi tietää mitä teet. Seuraavaksi otan yhteyttä isääsi ja äitiisi ja myös he saavat tietää KAIKEN mitä teet. Parempi lopettaa NYT!". Kiusaaja valahti punaiseksi ja änkytti "Mä lopetan sen, lupaan lopettaa, lupaan..".

Opettaja ei itseasiassa saanut mitään aikaiseksi. Vaikka rehtorin ohella piti "puhutteluita", ei tilanne muuttunut miksikään. Oikeastaan se tuntui vain pahenevan. Vasta oma puuttuminen ja suora kontakti tuohon joukon johtajaan sai pelästymään riittävästi ja veikkaan että pelkäsi enemmän minua, kuin opettajaa, rehtoria tai vanhempiaan.

Tänä päivänä poikani ei ole yksin. Hänellä on paljon kavereita niin koulussa kuin pihapiirissään. Tuo kiusaaja taasen vaikuttaa jääneen yksikseen. Harmillista ja suorastaan sääli, ettei poikani seura edelleenkään kelpaa hänelle. Voisi olla itselläänkin kavereita.

Juu tämä julkaisu pätee samankaltaisesti myös ylä-asteella, joskin omalta osaltaan lievemmin. Olen itse nyt kahdeksannella luokalla ja luokallani ei oikeastaan ole ketään, kenelle puhua kunnolla. Tunneilla kun käsketään hakea pari istun nykyään ihan hiljaa, kunnes joku minun lisäksi yli jäänyt henkilö mutisten tulee pakotettuna pariksi. Tuntuu tosi pahalta olla siellä, koska tuntuu juuri, että minussa on vikaa. En meikkaa, vatsani on hieman isompi kuin muilla laihoilla laihduttajilla (ei paljon, mutta sekin huomataan), enkä myötäile porukoiden "pomoja".
Ala-aste siis ei paljoa eroa tästä meidän ylä-asteestamme.

Minäpä tiedän tapauksen, jossa poikaa kiusattiin luokan muiden poikien toimesta ala-asteella. Eräs aikuinen tuttava kerran kysyi pojalta miksi tämä sietää moista kiusaamista. Poika ei osannut vastata.

Seuraavana päivänä koulussa kiusaajat tulivat taas, mutta tällä kertaa poika vetikin kiusaajajoukon johtajaa kunnolla turpaan. Ei tapahtunut kiusaamista enää, vaan pojasta tuli suosittu.

Ihan samanlaisia "neitejä" ovat nykypojatkin. Nähty on!

Minulla on pomottaja tyttö, joka saa toisinaan myös maistaa omaa lääkettään. Suoranaiseen kiusaamiseen puutumme  välittömästi puolin ja toisin, jos siitä kuulemme. Tämä kaikki kuuluu sosiaaliseen kasvamiseen. Tytöillä peli on joskus hyvin raakaa ja uusien on vaikea sulautua joukkoon. Omaani olen kasvattanut ottamaan luokan seinäruusut huomioon ja yrittääkin selvästi näin toimia. Silloin vaan jää itse helposti sen pomoryhmän ulkopuolelle.

Silloin kun omani on ryhmän dynamiikassa vahvoilla saattaa oma bestiskin saada hyvin tylyjä hylkäyksiä. Näihin puututaan välittömästi kun huomaamme. Kaikkea vaan emme voi valvoa. Minulla on tyttöni parhaiden kaverien äitien numerot ja olemme sopineet toimenpiteistä jos kiusaamista huomataan. Ongelmana on se että ei ne tytöt kotona kaikesta kerro.

Olisi hienoa jos ongelmat havaittaisiin jo koulussa ja jos koulusta saisi reaaliaikaista feedbackia kotiinkin. Välituntivalvojat yleensä puuttuvat vain räikeimpiin tapauksiin ja tunnillahan ei tätä pahinta kiusaamista edes havaita. Sitä ei koeta kiusaamiseksi että joku vain jätetään ulkopuolelle.

Kyllä se vaan on parempi että nämä narsistiset persoonat saadaan seulottua aikaisessa vaiheessa ja heidän ongelmaansa puututaan, ehkä lapsena on vielä jotain tehtävissä. Myöhemmällä iällä nämä ihmiset tekevät samaa kiusaa avioliitoissa, työelämässä ja "ystäviensä" piirissä, usein hienovaraisemmin mutta tuhoisasti. Siinä vaiheessa ainoa lääke joka varmasti tepsii .. ei kestä päivänvaloa, menee rikokseen yllyttämisen puolelle =)