Onko muita uhmakkuushäiriöisten lasten vanhempia??

jos lapselta vain vaaditaan ja kielletään eikä palkita ja kehuta ja strukturoida. Uhmakkuushäiriö on siis käytöksellinen häiriö joka voi seurata esim siitä että neurologisesti ongelmalliselta lapselta vaaditaan liikoja antamatta valmiuksia joilla vaatimuksista selviää: esim niinpä lapsi kokee että häntä vian haukutaan kun hän ei edes tiedä mitä häneltä vaaditaan ja vaikka joskus sen arvaisikin, ei kuitenkaan pysty täyttämään vaatimuksia esim tarkkaavaisuushäiriön tai aistiyliherkkyyksien tai vastaavan takia. Niinpä hän kokee ettei koskaan kuienkaan mistään yrityksestään ´huolimatta pystyisi vastaamaan odotuksia ja alkaa siksu uhmata entistä enemmän. Samaan voi tietysti päätyä ihan epäjohdunmukaisuudellakin ilman mitään neurologisia ongelmia, mutta vaikka vanhempi olisi normaalikriteereillä ihan johdonmukainen, neurologisesti haastettu lapsi saaa näitä ongelmia todennäköisemmin.



TÄssä muutamia keinoja, millä meillä on ratkaistu niitä ongelmia, jotka monesti johtavat uhmakkuushäiriöön:



- aikataulut, jotka on keittiön seinällä ja joista kuka tahansa voi katsoa että nyt on aika syödän aamiainen ja nyt pukea kengät jälkaan ja nyt lähteä kouluun jne.



-Kuvalliset ohjeet ja aikataulut - tutkimuksissa on todettu että as ja adhd-lapset keskimääärin muistava ohjeen jopa 85% paremmin kun ohpjetta tukee kuva. Visuaalinen muisti on parempi kuin kuulomuisti. Piirrä kaikesta kuva. Älä luota että hän edes kuulee mitä sanot. Sarjakuvilla voi selittää syitä ja seurauksia.



-ohjeiden pilkkominen osiin: jos lapsella n keskittymishäiriö, ei riitä, että ohje kuuluu, " ulkovaatteet päälle" . Siinä pitää olla " Takki päälle, vetoketju kiinni, pipo päähän, kengät jalkaan, nauhat kiinni, hanskat käteen ja avain mukaan." Ja jos tämän ohjeen sanoo ääneen kerralla, voi olla varmaa että lapsi unohtaa mitä tulee vetoketjun kiinnittämisen jälkeen. Kirjoita se paperille ja kuvita, niin lapsi voi lukea sen itse kun unohtaa.

keroo, että 5 minuutin päästä puetaan. Sitten toistat, 3 minuutin päästä puetaan. Ja viimeiseksi " käyn vessassa (tai mikä vaan lyhyt konkreettinen tapahtuma) ja sitten puetaan" . Lapsi saa aikaa varautua tulevaan tekemiseen.



Kokeile myös toisinpäin. Esim. ennen pukemista, ota lapsi syliin ja sano, että hän ilmoittaa kun on valmis pukemaan. Ja sitten puette.



Tärkeintä on, että kerrot lapselle toiveesi ajoissa ja annat lapsellesi aikaa valmistua tulevaan tehtävään.