Pienet lapset, opiskelu ja työssäkäynti, mahdoton yhtälö?

Olisin itse halunnut jatkaa opintojani, mutta se olisi edellyttänyt töiden jälkeen koululle menoa ainakin neljänä päivänä viikossa (ja pari launtainta kuukaudessa), joten totesin ei kiitos.

Valitettavan usein ne jotka kärsii eniten äidin yrittäessä liikaa on lapset. Yo-opiskelu on kuitenkin aika vaativaa, ei sitä voi/kannata vasurilla koittaa tehdä. Työn laadusta tietysti riippuu miten raskasta se on...



Mietihän ap sitäkin jääkö sulle aikaa itsellesi, hoitaa terveyttäsi, harrastaa liikuntaa, nukkua tarpeeksi, hoitaa ystävyyssuhteita ja parisuhdettasi? Ei elämä voi olla pelkkää suorittamista.



Suosittelen että odotat opintojen kanssa kunnes lapset on isompia ja taloudellinen tilanteenne parempi! :)



Been there done that

Minkäikäiset lapset? etkö voisi tehdä lyhempää työpäivää esim. 30 tuntia viikossa, jäisi yksi päivä opinnoille viikossa. yliopisto-opinnot joustaa, mutta minusta täyspäivätyö ja opiskelu ja pienet lapset on liian kova setti.



Itse teen 50% työaikaa ja opiskelen 1-2 päivää viikossa

Yliopistossahan voi useimmissa aineissa määritellä itse tahtinsa. Jos et pidä hirveää kiirettä, voi lukea iltaisin tai öisin ja säästää jopa pari iltaa lasten kanssa seurusteluun (se ei nimittäin ole ihan sama, että lukeeko äiti sohvan nurkassa ja lapset leikkii itsekseen vai jutteleeko niiden lasten kanssa oikeasti).



Kuitenkin pitemmän päälle myös työpaikan pitää suhtautua aika ymmärtäväisesti. Tentit kun eivät aina ole illalla tai lauantaina ja ennen pitkää aineessa kuin aineessa tulee myös länsäolopakollisia seminaareja ja kollokvioita, jotka on päiväsaikaan, eli joita varten on saatava töistä palkatonta vapaata. Useimmat työpaikat kai suhtautuvat kouluttautumiseen positiivisesti, mutta ei ihan kaikki. Toisaalta, jos minun työnantajani ei haluaisi miun kouluttautuvan eteenpäin, niin ei harmittaisi saada potkutkaan, haluaisin joka tapauksessa vaihtaa työpaikkaa aika pian!

Tosiaan, jos tekisikin vähän lyhennettyä työviikkoa. Ja voihan sitä hakea sisään ja miettiä sitten missä vaiheessa alkaisi tosissaan suorittamaan. Eikö voi alotella ihan rauhassa vai heti täys vauhti päällä? ap

Toisissa tiedekunnissa on mahdollista suorittaa enemmän pakollisia kursseja ainoastaan tenttimällä. Joillakin pakollisilla peruskursseilla on läsnäolo pakko ts. suorittamisen ehtona on luennolla paikallaoleminen. Luennot kestävät n. kaksi tuntia ja ne järjestetään usein työaikana.

Mutta aina kannattaa hakea. Ja katsoa asiaa sitten eteenpäin.

enkä selviä 2v lapsen kanssa amk:sta :D.



Lapsi päivät pk:ssa, minä koulussa. En pysty lukemaan tentteihin, joten jää koulu kesken.

ja teen kaikkea tuota...Tosin en opiskele yliopistossa..vuoden lopussa valmistun. Onnistuu jos haluaa ja jaksaa!

Ja todennäköistähän on että pääsisin vasta vuosien yrittämisen jälkeen sisään.

Uusimmassa tehy-lehdessä oli juttu fysioterapeutista, joka opiskeli juristiksi...

Minä meinaan aloittaa opiskelut ja työn, mutta minulla onkin vain yksi lapsi ja joustava työnantaja.



Kyl se siitä! Unelmia kannattaa kyllä pyrkiä toteuttamaan, ja voithan aina opiskella hitaaseen tahtiin.



Tsemp, tsemp!

Itse olen opiskellut diplomi-insinööriksi vaikka olen yh ja samalla elättänyt itseni ja lapseni - suunnitelmissa jatkaa tohtoriksi asti. Normaaliin päiväohjelmaan kuuluu: 8h työpäivä, jonka jälkeen leikkimistä ja yhdessä oloa ja illat ja vkl päiväunien ajan pänttäämistä. Ei pidä unohtaa itseään vaikka olisi lapsia!

Itse olen työelämässä ja samalla opiskelen. Minulla on ihana mies ja kaksi pientä lasta. Ilman mieheni tukea ja apua opiskeluni tuskin onnistuisi. Opintoni on kuitenkin tarkoitettu työn ohella suoritettavaksi, joten opinnot eivät rasita liikaa. Myös työnantajan kanta asiaan on selvitettävä ja myös se voitko käyttää työaikaa opintoihisi (minä voin). Taloudellisesti voi olla hankalaa opiskella, jos joudut tekemään lyhennettyä työpäivää tai olemaan palkattomalla opintojen takia...



Mutta mikään ei ole mahdotonta, jos vain on päättäväinen ja tukiverkosto on kunnossa.

Itse olen ollut samassa tilanteessa ja selvisin, kun laskin standardeja eli syötiin eineksiä viikolla, siivosin kun jaksoin, tein töitä 4 päivää viikossa. Lisäksi isovanhemmat ja naapurit auttoivat lastenhoidossa.

Tarvitseehan sitä toisen tuen jo siinä vaiheessa kun lukee pääsykokeisiin. Toivottavasti käytäntökin toimii. Ja isovanhemmat on molemmat lähellä. Nyt tässä on aikaa kypsytellä ensi talveen ajatusta, mutta tiedän siis että joku muukin on sellaisesta selvinnyt. 30 v tuli täyteen ja iski sellainen olo, että unelmat on vielä toteutettava! Siis lasten lisäksi :-) ap