Annatko lapsesi syödä jo kaupassa vielä maksamattomia tuotteita??

mutta eipä ole äiti ajatellut et mitä vois tehdä sen eteen et lapsi ei olis just sielä kaupassa nälässä, tai mikä muu keino rauhottas?

poikkeus olisi jos alkaisi vaikka verensokeri heittämään (ei ole ketään sokeritautista perheessä mutta muuten..) tai muu tälläinen että ruokaa tarttis äkkiä. Muuten en anna, saavat selvitä kotia asti. Tai kaupan pihalle.

Kysyin mitä oli syönyt päiväkodissa välipalaksi ja kun kuulin mitä siel oli niin tiesin että lapsi ei sitä varmasti ole syönyt joten oikeasti oli varmasti jo tosi paha olo. En epäröinyt hetkeäkään antaa banaania. Mitään nameja tai pillimehuja ei olisi kyllä saanut, ei mun mielestä heppoisin perustein tai huvin vuoksi niitä anneta. Sämpylän olisin voinut ehkä sämpyläpussista antaa. Itse asiassa taisin joskus antaakin kun lapsi alle pari vuotias ja huusi kuin palosireeni kassajonossa jossa oli varmaan 10 ihmistä meitä ennnen. Varmasti muutkin jonottajat pitivät sitä oikeana ratkaisuna. Pidemmän päälle se ei kyllä olisi oikea ratkaisu.

antaa lapsen kajota ostoksiin ennen maksamista. Oikeen hävettää semmoisten ihmisten puolesta jotka näin tekee.



Eikö sitä voi juoda ja syödä ennen kauppareissua, ettei kesken ruoka-ostosten tarvi picnicille ruveta. Ja lapsi ei siihen kuole jos ei 5 minuuttiin saa mehua. Ja jos kuolee, niin oma pullo mukaan.



Miksi lapselle pitää tarkoituksella opettaa jotain mikä on vasten sääntöjä? Vai päättävätkö lapsenne puolestanne kuinka teillä toimitaan?



Oli kyseessä sitten yksi viinirypäle tai mehupurkki, niin kyseessä on sama asia. Kuormasta ei syödä!

Siihen vaan piknikviltti kaupan lattialle ja pidot pystyyn.

En pillimehua, enkä leipää.



Kerran anoppi antoi lapselle leipäpalan, ja mulla hävetti. Mutta ehkäpä sitä ennen on tehtykin, kun muutaman vanhemmat kerran näin ennen toimineet..

en,ja ihan periaate kysymys.

enhän vaateaupassakaan kävele paita päällä kassalle ja pydä ottamaan hintaa sieltä niskasta

Lihatiskiltä saatuun paperiin vuoto ei tyrehtynyt, joten kysyin myyjältä voinko ottaa mehujäätelön altaasta, antaa sen verta valuvalle lapselleni ja maksaa kuorista sen kassalla. Tämä sopi. Ja vuoto tyrehtyi. Hätä ei lue lakia. ;)

Pidän huolen siitä että lapsella ei ole NIIN kova nälkä että pitäisi kesken kaupassa käynnin syöttää.. Juomista pidän aina mukana, jos ei vesi kelpaa ei ole niin kova jano ettei voisi odottaa. Se joka perustele lapsen nälkää sillä että suoraan tarhasta mennään kauppaan, kannattaa pitää jotain välipalaa mukana. Voi lapsi syödä sen matkalla kauppaan. Miten lapsi edes oppii sen että ostokset pitää oikeasti maksaa, jos kerran suoraan hyllystä saa syödä?

Oli ostettava esikoiselle kesäkengät, vanhoista sandaaleista tursusivat varpaat ulos. Vauva ei olisi jaksanut olla kärryissä, joten sovituksen ajaksi annoin hänelle palan sämpylää. Tiedän, että se on monen mielestä moraalisesti väärin. Tiedän kuitenkin myös sen, etten tekisi moraaliani vastaan ja varastaisi. Eli tietnkin maksan, vaikakin jälkikäteen, lapselleni syöttämät jutut.

(Maassa maan tavalla. Esim. Ranskassa pikkulapset istuvat kärryissä maksamattomat croissantit suussa.)

Ei koskaan mennä edes kauppaan sellaisessa tilanteessa että lapsella olisi nälkä. Hän on oppinut jo hyvin pienenä että ne ruoat mitä kaupasta ostetaan, syödään vasta kotona ja kaupassa on turha kitistä mistään mehuista, jätskeistä tai mistään!!



Hyvät tavat kunniaan!

Kaupassa olevat tavarat ovat kaupan omaisuutta. Niitä ei saa hajottaa tai tuhota, esim. alkaa viskellä jugurttipikareita lattialle tuosta noin vain tai syödä vatsansa täyteen kaupassa.



Irtokarkkien kohdalla on usein lappu, jossa selvitetään että karkkien syöminen ennen niiden maksamista on näpistys.



Sama ohje koskee kaikkea muutakin kaupan omaisuutta, oli kyseessä siten yksittäinen banaani tertusta, karjalanpiirakka tai pillimehu.



Jos lapset ovat kauppaan mentäessä kovin nälkäisiä tai janoisia, voi aivan hyvin käydä ensin eväät ostamassa ja sitten maksetut eväät antaa lapsille syötäväksi ja sitten tehdä ne varsinaiset ostokset. Näin ei syyllisty näpistykseen.



Mikään ei estä mehut jo juonutta jättämästä tyhjää purkkia hyllyyn tai karjalanpiirakkapussia tai tyhjää jätskipaperia kaupan puolelle. Sitten vaan kassalle. Kukaan kassa ei tiedä onko asiakas myymälän puolella syönyt tai juonut jotain jota ei sitten maksakaan.



Moni on tässä ketjussa sanonut että ei ole varastamista jos tuotteen kuitenkin maksaa. Entäs jos kukkaro onkin jäänyt kotiin tai vaikka varastettu kauppareissun aikana, eikä kassalla olekaan mitään millä maksaa. Sellaisessa tilanteessa ei ole mahdollisuutta jäädä luuttuamaan lattioita vaan se on näpistys ja poliisiasia. Selitys " aioin maksaa" ei tehoa. Tuotteet ovat kaupan omaisuutta kunnes omistajuussuhde muuttuu maksamalla.

Miten muuten itse toimit ravintolassa, jos lompakko on kotona tai varastettu ravintolaillan aikana (sattuu varmaan useammin kuin lähisiwassa)?

Selitänpäs niinkuin tyhmälle: KUKAAN ei kehoita täällä ketään varastamaan mitään. Se on ihan itse keksimäsi juttu. Kysymys on kokoajan ollut tilanteesta jossa ostos maksetaan. Ymmärrätkö? Et? Se on voivoi..

Eikä ne ole edes halunneet. Tai voi olla että, joskus ihan pienenä ovat kokeilleet? mutta olen selittänyt että ensin maksetaan ja sitten vasta syödään. Mitään ongelmaa ei ole lasteni kanssa tässä asiassa ollut, ei raivareita tms.

olemme menneet olosuhteiden pakosta suoraan hoidosta kauppaan ilman miestäni. Kauppa on aina se sama vanha tuttu. Pojat ovat 3,5 v ja 1,5 v ja todella vilkkaita tapauksia.



Rakastavat karjalanpiirakoita ja ostankin aina niitä sellaisiä irto-juttuja. Pojille tällaiset yhdet käteen punnituksen jälkeen ja voilá istuvat autokärryissä piirakoineen suht rauhassa, että saan hoidettua ostokset. Muuten kiljuisivat kuin eläimet kassajonossa. Kassalla eivät ole nurisseet, eikä ihmiset ole tuijottaneet. Jos ostamme pojille esim. karkkia, siitä olen selittänyt, että ei saa, pitää ensin maksaa ja tässä ollaan pysytty, eikä siitä ole protestoitu.



Kumpi sitten on kivampi kanssaihmisiäkin ajatellen: kiljuvat muksut kärryssä kassalla vai " varastettu" piirakka, joka kuitenkin maksetaan loppupeleissä?? Itse valitsen tuon piirakan, myös jatkossa.

Vierailija:

olemme menneet olosuhteiden pakosta suoraan hoidosta kauppaan ilman miestäni. Kauppa on aina se sama vanha tuttu. Pojat ovat 3,5 v ja 1,5 v ja todella vilkkaita tapauksia.

Rakastavat karjalanpiirakoita ja ostankin aina niitä sellaisiä irto-juttuja. Pojille tällaiset yhdet käteen punnituksen jälkeen ja voilá istuvat autokärryissä piirakoineen suht rauhassa, että saan hoidettua ostokset. Muuten kiljuisivat kuin eläimet kassajonossa. Kassalla eivät ole nurisseet, eikä ihmiset ole tuijottaneet. Jos ostamme pojille esim. karkkia, siitä olen selittänyt, että ei saa, pitää ensin maksaa ja tässä ollaan pysytty, eikä siitä ole protestoitu.

Kumpi sitten on kivampi kanssaihmisiäkin ajatellen: kiljuvat muksut kärryssä kassalla vai " varastettu" piirakka, joka kuitenkin maksetaan loppupeleissä?? Itse valitsen tuon piirakan, myös jatkossa.

En tietenkään jos käydään kotoa kaupassa mutta jos on pitkä päivä takana ja lapsella nälkä tai jos ei enää jaksa istua rattaissa ilman " viihdykettä" . Yleensä leivästä palan (enkä todellakaan tajua mitä noloa siinä on tai haittaa kenellekään); jos joku kertoisi niin kiitos..

ei sulle näköjään kannata edes kertoa jos et itse sitä tajua

niin puhkikulutettu aihe ku olla voi

En anna! Itse sain avata lapsena ja sitä en todellakaan meinaa opettaa omalleni. Nuo selitykset että suoraan kaupaan hoidosta ovat selityksiä, sen leivän tms voi syödä jo ennen kauppaan menoa ja lapsikin jaksaa olla kaupassa.