Mies kummiksi, mä en! Törkeää!

Vaikka rakkaita ovatkin. Meidän suvussa ei ole ollut tapana, ja niin kuin joku jo totesikin, ne puolisot tulevat " kaupan päälle" .



Jos olisi tullut mieleen, olisin ilman muuta pyytänyt.

(sori vaan), kun pähkäilemme pitääkö kummiehdokkaan uusi vaimo pyytää myös kummiksi? Ihan mukava ihminen, ei siinä mitään, mutta meille vielä kuitenkin vieras. Mutta mitäs mieltä olette, en kuitenkaan halua että hän loukkaantuu, jos pyydämme vain miehen kummiksi. Ja toisaalta voihan kummius tuntua tästä naisestakin hölmölle (vähän vieras kun vielä on). Mielipiteitä?

Lapsillamme on kaikilla kolme kummia. Suraavallekin olisi näin tehtävä, tasapuolisuuden vuosksi. Silloin ei käy kaksi pariskuntaa, vaan jotenkin olisi saatava vaikka pariskunta ja yksi sinkku tai pariskunta ja puolikas sellaisesta tai kolme sinkkua.

Olemme ajatelleet pyytää veljeäni seuraavan lapsen kummiksi. En kuitenkaan pyydä hänen avovaimoaan, vaikka he ja heidän lapsensa ovat kaikki meille läheisiä. Haluamme lapsellemme kaksi kummia ja niin, että molemmat sukupuolet ovat edustettuina. Veljeni on meille läheisin mies, joka tehtävään soveltuu, mutta minulla on läheisempia ystäviä kuin veljeni avokki. Eikä siinä ole mitään sen kummempaa syytä tai sanomaa.

Vierailija:

muistamiset, niin kaste-, synttäri- kuin joululahjatkin täysin miehen harteille. Mitäpä ne mulle kuuluvat, kun en ole edes kummi.

Lapsiparka, aika harvoin tulisi muistetuksi, mutta vanhempiahan siitä saisi viime kädessä syyttää.

Tämä muistaminen ei tosiaankaan jään " pakollisiin" joulu ja synttärilahjoihin. Tämä kummius on upeaa!

Eli kyllä mieskummikin voi aidosti ja oikeasti kummintehtäväänsä hoitaa!

Kummiksi haluan sellaisen ihmisen joka voisi meidän kuoltua ottavan vastuun lapsesta jos vielä alaikäinen ja nippanappa edes sen veljenkään ottaisin.



Mä muutenkin olen sellainen joka en pidä yhteyttä sukulaiisiin jos ei yhtään synkkaa.

nyt tajuan, etta minakin olen loukannut pyydettyani vain toista puolta pariskunnasta kummiksi. Ei sita edes ajatellut, etta se olisi niin tarkea juttu etta molemmat pitaisi. Mutta miten se onkin nain etta jos pariskunnasta pyytaakin vain vaimoa kummiksi niin usein se mies ei loukkaannu, ettei hanta pyydetty?!

kaikilla vain ei ole tapoja, kuten tästä ketjustakin näkee - ilman muuta tuossa tilanteessa molemmat olisi pitänyt pyytää ja sillä selvä

Miksi molemmat olisi pitänyt pyytää kummiksi?

Missä kirjassa lukee, että jos pyytää veljen niin sen vaimokin pitäisi pyytää kummiksi.....Tietysti olisi varmaan ihan suotavaa selittää, että miksi ei vaimoa pyydetty...



Meillä kun poika syntyi niin minun miljoona tyttökaveria olisi halunnut kummiksi/ olisin itse halunnut heidät kummeiksi ja kun heitä oli niin paljon niin päätin, että pojalleni tulee neljä kummisetää...Ja yhden kummin vaimoa ei pyydetty juuri tästä syystä...Luulen, että ymmärsivät kyllä...toivottavasti...ainakin yhteyttä ollaan pidetty...

Luetteko te minun tekstiä vai jonkun muun? Ihmettelen muutamia kommentteja. Olemme tosiaan naimisissa ja kaksi lasta. Ja kyseinen sisko on miehensä kanssa meidän toisen lapsen kummeja. En ymmärrä. Mies tulee kohta töistä kotiin ja aion ottaa asian puheeksi kunnolla. Vielä ei olla siitä keskuteltu kuin " onpas omituista" .

Tungetko väkisin kummiksi? Alat mielenosoituskampanjan? Kiellät miestäsi suostumasta? Vai mitä?

Olemme naimisissa ja meillä on lapsikin, joten sitoutumisen tasosta ei liene kiinni. Ei siinä muuten mitään, mutta minä olen se, joka lapseen pitää kontaktia, leikkii ja ottaa syliin. Minä kirjoitan kortit ja ostan lahjat. Mieheni tervehtii lasta pikaisesti ja siinä se. EI häntä kiinnosta, mutta minua kiinnostaa...



Jotenkin on kurja olo, kun en sitten kuitenkaan ollut kummiuden arvoinen. Nooh, heillä lienee syynsä, joista en tiedä.

Kyllä, aion pyytää miestäni kysymään miksi minä en kelpaa kummiksi.

Vierailija:

Ja kyseinen sisko on miehensä kanssa meidän toisen lapsen kummeja.

Läheisempi minä olen mieheni siskolle kuin mieheni hänelle

Vierailija:

Luetteko te minun tekstiä vai jonkun muun? Ihmettelen muutamia kommentteja. Olemme tosiaan naimisissa ja kaksi lasta. Ja kyseinen sisko on miehensä kanssa meidän toisen lapsen kummeja. En ymmärrä. Mies tulee kohta töistä kotiin ja aion ottaa asian puheeksi kunnolla. Vielä ei olla siitä keskuteltu kuin " onpas omituista" .

ai että kun hän sattuu oelmaan sun lapsen kummi niin heti pitää sinunkin kummi olla?

Hän ei halua sinua huutomerkki ja piste!.

eikä ihmekkään... aika tyhmältä vaikutat

AP, ovatko omat kummisi pariskuntia? Entä sisarustesi kummit? Mikäli näin on niin ymmärrän, että itse pidät sitä jonkinlaisena " sääntönä" .



Minä ja mieheni valitsimme kummallekin lapsellemme neljä kummia sisaruksiemme perheistä siten, että pariskunnan toista osapuolta pyydettiin esikoisen kummiksi ja toista osapuolta sitten myöhemmin kuopuksen kummiksi. Jo esikoiselle kummeja pyydettäessä sanoimme, että pyydämme vain yhden per pariskunta, jotta yhtä mukavia kummeja riittää toiseenkin kiertoon. Kummien kyläillessä molemmat lapset saavat tasapuoliseti huomiota.



Itse olemme kahdelle lapselle kummipariskunta ja molemmilla on lisäksi yksi oma kummilapsi. Täytyy sanoa, että mies laistaa noiden yhteisten kummilasten kohdalla ja antaa minun hoitaa heidän muistamisensa!



Minun mielestä vanhemmilla on oikeus pyytää kummiksi juuri keitä haluavat. Se että ei tule valittua esim. ystävän esikoisen kummiksi ei tarkoita, ettei olisi hommaan kelvokas: ehkäpä toiveissa siintää isompikin lapsikatras ja pahnanpohjimmallekin haluaa kivan kummin.

KORJAAN: ....VALITUKSI esim. ystävän esikoisen kummiksi ei tarkoita, ettei olisi hommaan kelvokas: ehkäpä toiveissa siintää isompikin lapsikatras ja pahnanpohjimmallekin haluaa kivan kummin.