~~HelOu KesäkUiseT~~
Juhuu, onko täällä ketää?!?!!
Mitens sielä kasvetaan?
Täällä näyttäis ainakin silmämääräisesti ravinnon riittävän. Tukka on lähteny päälaelta (tohtori sykerö kampaus) vaikka luulisi takatukan lähtevän ensin. Samalla tavalla esikoisen vauvatukka lähti.
Mä sain viikonloppuna elämäni ensimmäisen rintatulehduksen. Kurja juttu.
Esikoinen oppii joka päivä uusia hauskoja sanoja. Musta oli erityisen herttainen kun se keksi miten lusikka sanotaan " gulikka" . Veikka on erityisen herkkä ja hellivä pikkusiskoa kohtaan, välillä enään hitusen mustis.
Miten teidän muiden parisuhteet jaksaa? Meillä tuntuu olevan päivä päivältä pahempi kriisi ja olenkin alkanut miettiä että onko enään järkeä asua saman katon alla. Vaikeudet alkoivat jo eiskoisen raskauden aikana, mutta tunteet roihahtivat taas hetkeksi kun esikoinen syntyi. Tulin uudestaan raskaaksi ja samat ongelmat alkoivat taas vainota meitä. Nyt tuntuu siltä että en enään ikinä rakastu mieheeni. En vain viitsi tehdä hätiköityjä ratkaisuja, jos hormoonit onkin kaiken takana, mutta miten saa hillittyä jatkuvaa riitelyä... Löytyykö keneltäkään rohkaisevia sanoja?
Mutta bottom line on kuitenkin se että lapset ovat aivan ihania ja olen onnellinen siitä että saan olla heidän äiti!!!
Terkkuja kaikille nuppusille ja äideille, toivotta vasti sieltä löytyy vielä raskausajan tuttuja!!!
Terv.
-E + poika1,5v ja tyttö3vko6vrk
Kommentit (25)
Moi,
en tiedä kannattaisko nyt kirjoittaa ollenkaan kun tulee varmaan niin masentunutta tekstiä... Tuo meidän poika on nimittäin todella itkuinen tapaus. Massu sillä pikkuremppanalla on kipeä ja on niin avuton olo kun ei voi juurikaan helpottaa toisen oloa :´(.
Viikonloppuna jätin maidonjuonnin pois ja seurailen jos se yhtään helpottaa tilannetta. En heti lähtenyt nollalinjalle kun oon kuullut, että maidon vähentäminenkin on joillakin auttanut. Mä kun juon todella paljon maitoa niin uskon, että jotain vaikutusta sen juonnin poisjättämisellä on jos syy on maidossa. Vielä kuitenkin elän toivossa, että kyseessä olis vaan se 3kk koliikki ja pian itku loppuu kuin seinään...
Oon henkisesti ihan loppu kaiken kanssa :-{. Poika onneksi hymyilee ja jokeltelee ihanasti silloin kun sillä on hyvä hetki - sen avulla tätä jaksaa. Esikoinen on ihan hirmu kiukkuinen, eikä tottele mua pätkääkään. En aina enää jaksa edes kieltää sitä kun sillä ei ole mitään vaikutusta... Tyttö kyllä sentään kysyy, että " saako" , mutta se on ihan sama mitä vastaan.
Meidän talonrakennusprojektikin tuntuu niin ikuisuusprojektilta, että saa nähdä päästäänkö ikinä muuttamaan ja tää meidän väliaikaisasunto on ihan karmea, homeinen kellariläävä...
Käytiin tänään 2kk neuvolassa. Poika painoi 5,4kg ja pituutta oli 59cm. Pitkä, hoikka poika ja neuvolatäti meinas, että on isonnäköinen ikäisekseen. Rintamaidolla siis jatketaan - hyvä kun poika kasvaa. Rinnassahan tuo koko ajan roikkuukin jos ei nuku. Tissi suussa se ei sentään itke...
Että tämmöstä! Syvä matala painaa pään... Toivottavasti teillä muilla menee paremmin.
-satu ja poika reilut 2kk, tyttö 2v6kk
..eli täälläkin ollaan vielä olemassa, ei vaan tahdo tosiaan aika riittää tähän koneella istuskeluun ja " turhan" naputteluun. No, mikäs sen hyödyllisempää olis kun purkaa ajatuksia välillä teille " tuntemattomille" - ilmaista terapiaa siis :)
Meillä kyllä kaikki on ihan ok. Poitsu syö ja nukkuu edelleen hyvin ja eiköhän tuo liene kasvanutkin. On sellainen perusrauhallinen tapaus, joka viihtyy sylissä paremmin kuin hyvin (eli siis parasta olisi päästä uniaikaan vaunuilla ulos tai autoon, sylissä nukkuisi, mutta ei siitä poislaskettaessa). Ainoa haittapuoli on, että kiirettä riittää :( mies on ollut pari viikkoa lomalla ja tuntuu että koko ajan mennään tuli hännän alla tai sitten on kotona tekemistä niin että se oikea lomailu, ts. ei minkään tekeminen ja pelkkä oleminen, puuttuu. Ristiäiset oli viikonloppuna ja ajattelin että niiden jälkeen helpottaa, mutta ei sille näytä.. Eli mä toisaalta odotan sitä että mies palaa töihin. Sitten alkaa kyllä kerhot sun muut, eli arjen opettelu alkaa ihan tosissaan; kuinka saada kaikki kolme+itsensäkin matkaan oikeassa ajassa ja vielä sen näköisinä et kehtaa ihmisten ilmoille. Jos opettelisi iltavalmisteluja (siis että vaatteet ja eväät valmiiksi jne.), olisiko niistä apua?!
En kyllä yhtään muista mistä muut on kirjoitelleet vaikka just koko ketjun lukaisin :( eli raskausdementia ei ainakaan ole yhtään helpottanut, muuttanut varmaan muotoaan vauva-ajan dementiaksi :)
Jeps, mutta ukko tuntuu tekevän pakettia vaippaan eli vaipanvaihto kutsuu.. Täytyy palailla kun taas on aikaa ja aivot toimii, että osaa kirjoittaa ;)
-sykkis ja poju tasan 7 vkoa
Uskomatonta että pikkuiselle tulee jo kuusi viikkoa täyteen... Ollaan nyt kaksi päivää vasta oltu kaksistaan kotosalla ja rentoa on. Ihan erilaista kun ei olla menossa joka suuntaan. Pikkuinen ottaa myös päiväunia ja yritänkin seurailla alkaisiko niille muodotumaan jotain rytmiä. Öisin meillä heräillään yleensä kahdesti syömään.
On tässä uudella äidillä vauva-arjen kanssa ihmettelemistä;) Kantoliinan saan torstaina, täytyy sitten aloittaa sen kanssa opettelu. Nyt ollaan liikuttu vaunuilla ja autolla. Parilla lyhyellä reissulla kaveri on ollut rintarepussa, viihtyy siinä loistavasti, mutta sitä asentoahan moititaan noin pienillä kovasti.
Semmosta pikaisesti,
Rouvaii
Tsemppiä Tomaatti lomien jälkeiseen elämään!
Meilläkin se alkaa huomenna kun mies palaa 4vk loman jälkeen töihin. Tosin vain muutamiksi viikoiksi, sitten ottaa isyysloman. Täällä kyllä pärjätään toivon mukaan, ainoa et nukkua vois enemmän mut ehtiihän sitä sitten seuraavassa elämässä:)
Vauva on tosi ihana. Nukkuu, syö, seurustelee. Viihtyy kyllä sylissä tosi hyvin, ainoa huono puoli kun ei meinaa yksin olla ollenkaan. No, otetaan taas kantoliina avuksi.
Mä mietin jo vähän kauhulla töihin paluuta!!! En siis oo todella vielä palaamassa mut jotenkin koko ajan miettii et milloinhan sitä pitäis palata? Täällä saa kuntalisää vain jos perheen kaikki alle kouluikäiset hoidetaan kotona. Ja ilman kuntalisää en voi jäädä kotiin (asuntolaina painaa päälle). Esikoinen on nyt 3,5v ja ainakin ensi kesän yli olisin kotona eli " vauva" olisi silloin reilun vuoden ja esikoinen 4,5v. Jos vuoden alkuun asti kotona, " vauva" olisi 1,5v ja esikoinen jo 5v. Vauva vielä aika pieni hoitoon mut esikoinen jo niin iso et varmaan kaipais hoitoa/seuraa/toimintaa. Mitä siis tehdä?
Kyllä sitä päätänsä vaivaa jo aika aikaisin mut minkäs teet kun mietityttää?!?
Kirjotelkaa muutkin kesäkuiset!!:)