Kävikö miehelläsi hyvä säkä, kun sai sinut vai toisinpäin?

Sai nuoren naisen. Onnea oli kyllä itelläkin, en olis oman ikäisistä löytänyt yhtä fiksua miestä.

ja nyt selkeä " eri-arvoisuutemme" on ruvennut minua ahdistamaan, enkä oikein tiedä onko meillä tulevaisuutta.

mutta minusta olen saanut jotain ihan uskomatonta, en voi kuin ihmetellä miksi hän on minut halunnut kun varmasti saisi ihan oikeasti jonkun nätin ja kivan naisen...Olen varma että monet kadehtivat minua miehestäni ;)



Hän taas ihmettelee samaa toisinpäin, että miten tällainen jumalatar voi haluta olla niin tavallisen miehen kanssa kuin mitä hän on, ei voi kuulemma uskoa että on minut saanut, ei olisi ikinä voinut kuvitella että olisin voinut kiinnostua hänestä, luuli saavuttamattomaksi haaveeksi.



No minulla on hyvä koulutus, hänellä ei, mutta ei se tuohon liity minusta se taso, me ollaan siis ihan saman tasoisia noin niinku taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti (mitä ikinä tuo sitten tarkoittaakaan), mutta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan hän on tuhannesti miunua arvokkaampi ja parempi, ja hyvännäköinen. Minä en. Paitsi hänen mielestään.

mutta mieheni on lempeäluonteinen, minua varakkaampi. Ja rakastan häntä. Toivottavasti saan pitää hänet.

emmeköhän ole molemmat toisemme ansainneet.=)

kun sai mut, mahon lehmän vaimokseen. Ihmettelen päivittäin miksi mies ei vaihda terveeseen ja hyvin toimeentulevaan naiseen. Itse en ole kumpaakaan.

Tosin vuosi ollaan tunnettu. Miehellä kävi säkä, että sai näinkin nuoren ja ulkonäöltään ihan ookoon(oon 7 vuotta nuorempi, edellinen oli 4 vuotta nuorempi) ja minulla taas säkä miehen taloudellisen tilanteen kannalta. Aikaisemmat poikaystävät aina asuneet mun siivellä ja kustannuksella, vaikka oon elänyt opintotuilla, äitiysrahalla, kotihoidontuella, työttömyysturvalla... Nyt oon onneks töissä (tosin työllistettynä, mut kuitenkin...)

Entinen mieheni ajoi itseluottamukseni aika alas arvostelemalla minun ulkonäköäni että luonnettani. Luulin pitkään, että onneksi sain hänet, kun ei minua muut huolisi.



Vuosien arvostelun jälkeen itsetuntoni alkoi kohenemaan ja huomasin, että olinkin esim työpaikkani miesten tuijottelun kohde ja he puhuivat mm kauneudestani ja hyvästä takapuolestani. En ollut ollenkaan tajunnut, että olinkin kaunis nainen parhaassa iässä, jolla olisi monia ottajia.



Erosin ja täytyy vain todeta, että miehiä on oikeasti jonossa. Entisellä miehelläni taisi olla huoli siitä, että en pysyisi hänen kanssaan ja mollaamalla yritti saada itsetuntoni (joka oli ennen häntä erittäin hyvä) alas.



Nyt onnellinen ja itsevarma.

Itse olen ruma (tai no, tavallisen näköinen) ja tämmöinen epäsosiaalinen. Mieheni on komea, fiksu, sosiaalinen ja hyväpalkkainen. Ihmettelen vieläkin, miten olen saanut niin hyvän miehen. Yhdessä pian 6 vuotta. Esikoista odotan. Toivon, että lapsi saa enemmän geenejä mieheltäni kuin minulta:)

siis avioliitto loppunut.

Mieheni suorastaan " puhjennut kukkaan" . Eli komistunut, pukeutuu muodikkaammin ja käy parturissa säännöllisesti ja on hyvässä kunnossa. Kesäisin ruskettuneena kerää katseita.



Kyllä minäkin niitä katseita saan, mutta synnytys veroittanut minun hekumaa. :)

jos joku tarkastelisi meidän suhdettamme vain pinnalta, todennäköisesti ihmettelyä olisi siitä, miksi komea, akateemisesti kouluttautunut, hyvin urallaan edennyt mies on nainut tietyllä tavalla henkisesti epävakaan, vammaisen lapsen yksinhuoltajan, jolla on takana kymmenittäin yhden illan suhteita, lukemattomia työpaikkoja ja epäonnistuneita yrityksiä opiskella.

- kiinnostunut, ei ap -



Kirjoitin itse myös perustelut omaan kohtaani.

Itse ajattelen sitä " epäsuhtaa" lähinnä näillä " turhamaisilla" ominaisuuksilla eli ulkonäkö tai koulutus. Eli niitä asioita, joihin esim sellaiset ihmiset kiinnittää huomiota, jotka eivät tunne pariskuntaa.



Ap

Olemme aivan eri luokkaa. Minä olen ulkoisesti paljon paremmassa luokassa, mutta sisäisesti olen puolisona hirviö, passiivinen tappaja ja kiduttaja.



Mies on vaatimaton ulkoisesti. Kun meidät nähdään yhdessä moni ihmettelee miksi en ole " valinnut parempaa" .



En kunnioita miestä (en ole oikeasti inhottava ihminen, tilanne on vain ajatunut tähän. En voi enää kasvattaa kunnioitusta ja arvostusta kun mies ei sitä vaadi ja tyytyy osaansa nynnymäisesti uikuttaen), pidän häntä hölmönä, enkä osaa arvostaa hänen hyveitään (joita on paljon). En pääse ylitse hänen pienistä vioistaan ja kohtelen häntä ala-arvoisesti. Miehen periaatteet, huono itsetunto, rakkaus, sekä alistuminen (joka herättää minussa inhoa) pitävät hänet perheessä.



Mies on äärimmäisen kunnollinen ja perhekeskeinen, ihan normaaliälyinenkin. Hän olisi ansainnut naisen joka arvostaa ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on, eikä ulkoisesti ja ulkopuolisille ihanaa naista, joka perheen kesken on kuin riivattu (suurimman osan ajasta).



En tiedä miksi näin kävi. Mies kyselee miksi alunperinkään halusin hänet jos nyt häntä niin paljon inhoan. En tiedä miksi.



En tiedä mitä niin pahaa mieheni on tehnyt ansaitakseen tämän traumatisoivat ja lannistavan " suhteen" .



Minä olen jumissa ihmisen kanssa, jonka kanssa en tahdo julkisesti esiintyä ja jota en missään mielessä halua. Riudun jossitellen tulevaa. Mies on jumissa ihmisen kanssa johon on kiintynyt, mutta joka aiheuttaa vain pahaa oloa.



Olisin tarvinnut miehen joka ei ole itsestään selvyys. Miehen jota on kunnioitettava ja miellytettävä ja jota tahtoo kunnioittaa ja miellyttää. Ei miestä jota saa kohdella kuin pahaista rakkia.

että kukaanhan ei oikeasti tiedä, mitä parisuhteessa tapahtuu neljän seinän sisällä ja minkälaisia kumppinit oikeasti ovat. Sitä on myös ihan turha selittää toiselle ihmiselle, koska sitä ei voi koskaan TODELLA selittää.



Vähän Off Topic, mutta liittyi jotenkin asiaan.



Ap

Vierailija:

Itse ajattelen sitä " epäsuhtaa" lähinnä näillä " turhamaisilla" ominaisuuksilla eli ulkonäkö tai koulutus. Eli niitä asioita, joihin esim sellaiset ihmiset kiinnittää huomiota, jotka eivät tunne pariskuntaa.

Ap

Pidän miestäni komeampana ja ihmettelin, että miten ihmeessä hän haksahti minuun. Komea poikamies valitsi pulskan ja kouluttamattoman yh-äidin?!

En minä itseäni niin järin rumanakaan pidä, mutta...

Mies väittää, että hän oli kiinnittänyt huomionsa älykkyyteeni, fiksuuteni ja sopivaan jätkämäisyyteen, mutta silti naisellisuuteen. Muut kyllä hyvällä omallatunnolla allekirjoitan, mutta tuo älykkyys... Pidän miestä paljonkin älykkäämpänä kuin itseäni, hän taas päinvastoin.

Miehellä taas kävi tsägä mun ulkonäköni suhteen :) (en kuitenkaan nyt mikään missi ole, mutta verrattuna mieheeni kuitenkin aika hyvän näköinen).

Voisit löytää tilanteeseen mielenkiintoisia ajatuksia Timothy Learyn varhaisemmista kirjoituksista, ajalta ennenkuin hänestä tuli ns. huumeprofeetta.



Yksi näistä on teoria siitä, että jokaisella on oma tyypillinen tapansa vuorovaikutukseen. Ja tämä oma tyyli sopii paremmin toisten tyylien kanssa kuin toisten.





" Tutkimuksessaan Leary keräsi ihmisten väliseen käyttäytymiseen liittyviä sanoja ja muodosti niiden ja tutkimuksensa perusteella kaksi faktoria.



Pystysuunnassa olevan faktorin päät hän nimesi dominoinniksi (dominance) ja alistumiseksi (submission). Vaakatasossa olevan faktorin päät hän nimesi vihamielisyydeksi (hostility) ja ystävällisyydeksi (affection).



Näiden perusteella hän muodosti kahdeksan sosiaalista tyyliä, jotka ovat aggressiivinen tyyli, epäluuloinen tyyli, masokistinen tyyli, riippuva tyyli, sovinnainen tyyli, huolehtiva tyyli, johtajamainen tyyli ja narsistinen tyyli" .



www. peilitm. com/artikkelit/gradu2. pdf



Tämä oli ainut, jonka löysin Learyn teoriasta. En saanut pdf:ää auki, mutta välimuistitallenne pelittää. Sinänsä erittäin simppeli juttu, mutta herätti itselläni paljon ajatuksia omasta tyylistäni kommunikoida ihmisten kanssa.



Tuota itse gradua en lukenut.

Voi jumalauta mikä ämmä olet!!!!!!!!!!!!!!!

Ei ketään ihmistä saa kohdella kuin pahaista rakkia!

Toivottavasti miehesi tajuaa lähteä sun luota ja viedä lapset mukanaan!Olet kamala!!!!