Vanhemmat lapsen kehittymisen esteenä?

Eskarilaisen pojan ja neljävuotiaan tytön äitinä huomaan, että joissakin asioissa taidamme me vanhemmat olla lapsen kehittymisen hidastajina.... Tarkoitan tällä sitä, että kun olemme tottuneet vauvasta pitäen johonkin tiettyyn toimintaan, niin joskus on vaikeaa huomata, että lapsi varmaan pärjäisi jo tässäkin asiassa itsenäisestikin. Välillä on pakko pysähtyä miettimään, että teemmekö me jotakin sellaista lapsen puolesta, jonka hän voisi tehdä jo itsekin.. Neljävuotias tyttömme kyllä huomaa onneksi monessa asiassa ilmoittaa, että "minä itse", mutta eskarilainen ei välttämättä itsekään kaikkea sellaista huomaa edes vaatia.



Eniten nyt mietityttää tuo eskarilainen ja se, että mitä kaikkea hänen olisi tulevan vuoden aikana hyvä oppia koulua(kin) ajatellen. WC:ssä osaa toimia jo ihan itse, samoin pukeutumiset sujuvat itsenäisesti, voileivän voitelut ja maidon kaatamiset sujuvat, mutta mitä muuta?? Vähän ollaan jo harjoiteltu veitsen ja haarukan käyttöä, mutta esimerkiksi leivän leikkaamista ei juurikaan. Jotenkin kammoksun terävän veitsen antamista pojalle, mutta täytynee siihenkin asiaan talven mittaan totuttautua.

Tänään harjoiteltiin perunan kuorimista :-)

Kertokaapa hyvät kanssa vanhemmat, että mitä kaikkea teidän eskarilaiset osaavat tehdä, tai mitä olette ajatelleet heille ennen koulua vielä opettaa.... En halua olla lapsen kehittymisen tukkona, mutta joskus sitä vain itse huomaa olevansa jumahtanut johonkin tiettyyn toiminta- ja ajattelukaavaan....