Facebookissa katselin juuri kavereitani ja tajusin kuinka moni (yli35v) on lapseton edelleen..

Kutne joku jo kommentoikin, kaikki eivät halua lapsia. Ja toiset tekevät syystä tahi toisesta sen lapsen vain myöhemmin. Itsekin tulin äidiksi vasta melkein 38-vuotiaana. En ole hirveästi mitään uraa tehnyt, mutta muuten vain olen halunnut elää lapsetonta elämää. Minulla on useampi kaveri, jotka ovat vasta yli 35-vuotiaana lapsensa saaneet ja suurin osa ihan luonnollisesti ja kaikilla meistä on myös terveet lapset...

itse olin samanikainen kun sain ekan ja ainoani. tosi hyva ika saada lapsi... suosittelen..

ap jollain 50-luvulla...? Vai, että joku on ihan vanhapiika? En ole kuullut tuota sanontaa sitten aikoihin edes vanhempien ikäpolvien suusta. Ja tuota ööh, enemmistö naisista synnyttää ja varmaan aina on synnyttänyt siinä kolmenkympin korvilla. Ja tuillako se ap ajatteli lapsensa kasvattaa, sulla on elatusvelvollisuus siihen asti kun lapsi on 18-20-vuotias? Ei se lapsi ihan pelkällä rakkaudella elä..

Sai alkunsa useamman vuoden hoitojen jälkeen.



Se ei kuitenkaan estä sitä, että taannoin havahduin siihen, että monella lukio- tai opiskeluaikaisella kaverillanikaan ei ole lapsia. Tämä ajatus ei ollut moite ketään kohtaan, sillä tiedän tosiaan itsekin ettei se aina ole helppoa. Eikä kaikkien tosiaan edes tarvitse haluta lapsia.

Viettävät kyllä ihanaa elämää: rapujuhlia, Nizza, New York, jne. En kyllä vaihtaisi omaa elämääni kotiäitinä tuohon, mutta ihanaltahan tuo kuulostaa.

ja ainakin mun kaveripiirissä on useita pariskuntia, jotka kyllä haluaisivat lapsen, mutta eivät saa. Ovat jo vuosikausia yrittäneet, muttei tärppää.



Oisko syy sitten se, että ovat alkaneet nuo yrityksetkin 30 ikävuoden paikkeilla? Väheneekö hedelmällisyys jo siinä iässä, en tiedä. Itsellä tärppäs nippa nappa alle 3-kymppisenä eka raskaus yhdestä laakista :)

Ennen elämässä ei juuri muuta ollut (HUOM: kärjistäen!) kun miehen/vaimon löytäminen, sitten naimisiin meneminen ja lapsien saaminen.



Nykyään on enemmän mahdollisuuksia. Ja nämäkin vaikuttavat:



*Ehkäisy, ennen ei ollut yleisesti käytössä ---> vahinkoja sattui



*Opiskelu/työt. Ennen keskikoulun käyminen oli iso juttu, nykyään ei edes akateeminen tutkinto takaa työpaikkaa. Ja alalle kun alalle vaaditaan KOULUTUS,esim. siivoojaaksi ei enää niin vaan "mennä" vaan pitää olla laitoshuoltajan tmv. paperit taskussa.



*Maailma on avoin; ennen elettii pienissä ympyröissä, vain rikkailla oli varaa matkustella jne. Nykyään Ryanairilla lentää halvemmalla maailmalle mitä lähikaupunkiin saa junalipun. Samoin kielitaitoa on, moni ala-asteikäinen osaa (mm. tv-ohjelmien/pelien ja koulun ansioista) enemmän englantia mitä isovanhempansa.



*Ihmiset ovat päässeet siitä ikeestä että elämä on vain työtä ja lapsia; halutaan myös kokea asioita.

Siis haluaisin saada lapsia, mutta kyllä minua huolestuttaa millaisessa todellisuudessa lapset joutuvat aikuisena elämään. Mitä tapahtuu kun öljy loppuu? Mitä tapahtuu jos USAn talous romahtaa lopullisesti? Entä ydinvoimalaonnettomuudet? Millainen paikka maailma on elää joskus 40:n vuoden kuluttua..



Varmaan tällainen on naurettavaa ja lapsellista pohdintaa, mutta en todellakaan halua synnyttää maailmaan ihmistä jos tiedossa on pelkkää kärsimystä..

mua nauratti aikoinaan kun uudet työkaverit oli kauhuissaan kun olin uskaltanut jäädä äitiyslomalle heti maisterin paperit saatuani 27v. Ei virkaa, ei taloa (tai omistusasuntoa), ihana aviomies tosin oli. Heidän mielestään olin tosi rohkea kun uskalsin tehdä lapsen siihen tilanteeseen. Musta noiden sinänsä aivan ihanien tyyppien ajatusmaailma kertoo paljon tästä ajasta. Ja kyllä molemmat hankkiutuivat raskaaksi vuoden sisään viran saatuaan. Ja niin itsekin olin sitten toista kertaa äidiksi 30 v tullessani kyllä jo myös virassa :)



mutta muuten mun ystäväpiirissä on monenlaisia äitejä. Osa sai esikoisensa siinä 25-27 v ikäisenä ja nyt sitten se toinen porukka saa esikoisiaan +32v ikäisenä.

Olen 36-vuotias naimisissa oleva vapaaehtoisesti lapseton opettaja (esi-ja alkuopetus). Lapset ovat ihania ja nautin työstäni,mutta en ole koskaan halunnut omia lapsia. Olen jopa jättänyt pari poikaystävää sen takia,että he olisivat halunneet perustaa perheen ja minä en. Nykyisen puolisoni kanssa sovimme jo ennen yhteenmuuttoa,että emme hanki lapsia, ja mieheni osoitti rakkautensa minua kohtaan käymällä vasektomiassa. On hyvä,että 2000-luvulla ilmapiiri on vähitellen alkanut muuttua suvaitsevammaksi ja aletaan ymmärtää,että kaikki naiset eivät yksinkertaisesti vain halua omia lapsia,vaan elämässä voi olla muutakin tärkeää kuin äitiys.

Olin ennen samanlainen kuin sinä. En voinut kuvitella hankkivani lapsia.



Nyt niitä on kolme. Olen muuttunut ihmisenä aivan toiseksi, en paremmaksi tai huonommaksi, vaan aivan toiseksi kuin olin silloin. Entinen minä halusi kokea asioita ja elää itselle. Nykyinen minä nauttii lapsista, joita ilman ei ole mitään.