Ovatko vanhempasi tukeneen sinua taloudellisesti esim. asunnon ostossa?

Vanhempani maksoivat matkojani, eivät kokonaan, mutta antoivat aina esim. nykyään n. 1000 e vastaavan summan, jotta sain lentoliput ostettua ja taskurahaa reissulle. Kävin samaan aikaan töissä, siten kustansin vuokria ja elämistä. Opintotukea nostin vain hetken. Olen todella kiitollinen tuosta avusta, jonka vanhempani tuolloin minulle avosylin tarjosivat. Nyt olen perheellinen ja vaikka rahaa olisi niin semmoisille nuoruuden " maailmanparannusmatkoille" ei enää ole asiaa.



Juu ja nyt 10 v myöhemmin isäni on kuollut ja olen osittain perinyt hänet. Äiti ostelee lapsille vaatteita jne. Minullekin antaisi rahaa (esim. 100 e/kk), koska olen taas opiskelija, mutta sisaruskateudesta johtuen en voi ottaa rahaa vastaan. Aina on autettu, jos rahaa on tarvittu. Henkinen puoli onkin sitten ihan muuta, valitettavasti.



Anoppi ja appi antavat vain käytännön apua. Mutta se onkin kultaa!

Olemme molemmat mieheni kanssa töissä. En kuitenkaa näe mitään väärää siinä, että taloudellisesti hyvin toimeentulevat vanhempamme laittavat rahaa kiertoon elinaikanaan. Selvää " säästöähän" tulee, kun meillä voi olla 100 000 euroa vähemmän asuntolainaa, on siis korkoja vähemmän maksettavana.



Tiedän olevani kultalusikka suussa syntynyt. Ei se minusta kuitenkaan vähennä empatiakykyäni.

Lahjoja tietysti ostetaan puolin ja toisin

Auttaa aina kun apua tarvitsemme, tosin aika harvoin tarvitsemme. Antaa lapsille aina lahjaksi noin 500-1000 euroa, joten sitäkin kautta rahaa tulee.



Kun opiskelin aikoinaan, isäni osti minulle ensimmäisen asuntoni ja maksoi asuntolainoja monta vuotta. Nyt maksan niitä jo itse, koska vuosien myötä on lainaa tarvinnut tehdä rutkasti lisää..



Itse miehemme kanssa olemme päättäneet auttaa lapsiamme kun lähtevät opiskelemaan. Maksamme opiskelut, jotta saavat hyvät mahdollisuudet opiskella kunnolla. Ostamme vrmasti ensimmäiset autotkin heille. Kuten itsekin olemme nämä kotoa saaneet..

Ja toisaalta tuntuu siltä että, en olisi edes suostunut siihen että vanhempani olisivat maksaneet mun lainaa.



Apua olen kyllä saanut. Henkistätukea aina, lastenhoitoapua ja sitä rahallistakin, mutta olen lainannut rahaa heiltä ja sitten maksanut takaisin. Lapsilleni he ovat ostaneet vaatteita, talvipukukuja, kenkiä yms. Mitään en ole pyytänyt, mutta he ovat halunneet ostaa.



Enää en mitään rahallista apua tarvitse, toi oli silloin kun olin köyhä yh, juuri eronnut. Hyvät välit mulla on edelleen vanhempiini, ja tiedän että apua saan heiltä aina, jos sitä vaan tarvitsen.



Mutta joo, ei ole asuntoa mulle ostaneet :)

Henkistä kyllä tietenkin josta olen todella kiitollinen :) Hyvin olemme pärjänneet ja uskoisin, että emme edes huolisi rahallista apua. Tietysti voi tulla tilanteita jossa tarvitsee apua rahallisesti, mutta vaikea sanoa kun niin ei ole käynyt.



Sen sijaan me avitamme minun vanhempiani rahallisesti jos tarvitsevat ja ovatkin tarvinneet.

Rahallisesti ei ole tullut mitään apua missään muodossa, sen takia meillä ei olekaan mitään hulppeata omistusasuntoa.



Ja henkisestikin on ollut vähän niin ja näin.

Ei mun vanhemmat ole koskaan lastani hoitaneet.



Ihan itse omin avuin on pärjätty, niin taloudellisesti kun henkisestikin.

sekä kolmen kympin molemmin puolin asumisoikeusasuntoa varten. Olen siis maksanut ne sovitussa aiktaulussa takaisin, muutamassa vuodessa.



Markkojen aikaan 10t ja eurojen aikaan 4t

nyt esim tässä kuussa minun vanhemmat 7000e ja kuulemma joulukuusa 10 000e, mieheni vanhemmat myös ovat tänä vuonna lyhennelleet noin 5000e.

Isäni maksoi ensimmäisen asuntoni käsirahan, noin 10 000 markkaa eli alle 2000 euroa, mitään muuta en ole saanut. Sisarukseni ovat saaneet mm. autot ja puutavaraa omakotitaloihin. Mutta enpä toisaalta ole sitoutumassa ikääntyvien vanhempieni hoitoonkaan mitenkään. Sisarukset saavat hoitaa kun ovat apuakin saaneet.

koska olen ainoa tytär. Vanhempieni kannattaa aina kun mahdollista lahjoittaa meille kaikille (mies, lapset ja minä) maksimisumma, jonka voi verotta antaa, niin eipä sitten aikoinaan jää valtiolle niin paljon mistä verottaa. Vanhempani ovat iäkkäähköjä, ja omaisuutta on aika runsaasti.

Äiti on kyllä pienillä summilla avustanut, samoin minä häntä. Henkisen tuen määrää ei voi millään mitata, sitä on tullut suunnattomasti.

Rahallisesti mm takaamalla mun ja mieheni asuntolainan. Ikää mulla nyt 29 vuotta

Muutin pois kotoa 15-vuotiaana ja 18-vuotiaana vuokrasin oman asunnon.

Köyhimpinä aikoina (pari kuukautta työttömänä ollessani) äitini antoi ruokapaketteja. Lisäksi hän on hankkinut minulle kodintekstiileitä ja suurimman osan keittiövälineistä.



Isäni maksoi minulle ja siskolleni 18-20-vuotiaana 100e/kk.

Siskolle lähinnä opiskelujen vuoksi ja minulle tasavertaisuuden nimissä.



Asuntolainan, auton, asumisen, ruuat yms. olen maksanut täysin itse 18-vuotiaasta asti.

Samalla ajattelen, että jos vanhammat ovat hyvin varakkaita, niin miksi eivät auttaisi. Pääseehän siinä omat lapset hieman vähemmällä eikä tarvitse kituuttaa lainan maksujen kanssa. Jos vuositulot on esim. reilu 300 000 euroa vanhemmilla ja itsellä 30 000 euroa, niin kyllä kai sitä mielellään isoista tuloista auttaisi. Meillä tulojen suhde siis toi ja apua ei juurikaan tule. Ei euroakaan asunnon hankkimiseen. Itse noilla tuloilla varmasti auttaisin ja paljon pienemmilläkin.

Opiskeluaikana vanhemmat antoivat joskus ruokaa mukaan ja satunnaisesti esim. 100 markkaa kotona käydessä. Joskus lainasivat kanssa rahaa. Joululahjoiksi sitten vähän enemmän rahaa, mutta kuitenkin ihan sadoissa markoissa. Lainaillaan tietty tavaroita ja itselle tarpeettomia annetaan puolin ja toisin, mutta ei sen isompaa. Kaiken kaikkiaan olen saanut vanhemmilta kotoa pois muuttamisen jälkeen varmaan max. 1000-2000 euroa.



Miehellä sama juttu.