Ovatko vanhempasi tukeneen sinua taloudellisesti esim. asunnon ostossa?

Olen noin kolmekymmentä ja vanhempani takasivat lainani. Maksavat isompia ostoja ja lainaan isäni autoa, kun on tarve ajella. Sunnuntaisin käyn syömässä ravintolatason lounaan vanhempieni pöydässä ja kaikki juhlat (joulu yms.) automatic heidän laskuunsa. Eikä tätä järjestyä edes ihmetellä meillä, näillä mennään.



Elämää helpottaa olla ikuinen isän silmäterä, todellinen rinsessa :)).

Äitini taas on aina pitänyt oman pöydän kattamista tärkeämpänä samoin kuin uuden liiton lapsien avustamista.



Olen vahinkolapsi ja sen olen myös aina saanut tuta. Jouduin muuttamaan pois kotoa heti kun täytin 18v vaikka lukio oli kesken. Siitä asti olen elättänyt itseni. Olen opiskellut kaksi akateemista tutkintoa käymällä samalla töissä.



Olen toki hyvin ylpeä saavutuksistani mutta silti silloin tällöin tunnen katkeruuden piston.... Sisarpuolilleni on ostettu opiskeluasunnot ja opintoraha on pelkkään kulutukseen koska vanhemmat maksavat kaikki laskut.



Eikä siis rahasta ole ollut kiinni.

Vanhempani olivat yrittäjiä ja kun nuorempana oli tiukkaa, niin annoin osan kouluaikoina saamistani ilta/kesäduunipalkoista kotiin ruokarahaa ja ostin lukioaikana koulukirjat ja vaatteet itse. Mutta kova työ palkittiin ainakin tässä tapauksessa. Yritys alkoi vaikean alun jälkeen menestyä ja vanhempani myivät yrityksensä joitain vuosia sitten. Hassua kyllä, kun omat niukat opiskeluajat olivat ohi, niin vanhemmillani olikin yhtäkkiä rahaa auttaa sekä auton että asunnon hankinnassa. Tosi kiva että haluavat antaa ja auttaa, vaikka en apua edes oikeasti tarvitse enkä sitä ole koskaan pyytänyt. Kiitollisena otan toki vastaan.

opiskeluaikoina vanhemmat auttoivat, mutta nykyään ei. Takaamaan eivät lähteneet, koska eivät luota, että pystymme lainan maksamaan. Miehelläni vielä huonommin; hän joutui 16 vuotiaasta maksamaan " vuokraa" äidilleen. Ei hän kauaa kotona asunutkaan :(

isä antoi suvun metsistä rakennuspuita.

Ymmärrän kyllä, että varakkaat vanhemmat lahjoittavat lapsilleen rahaa silloin tällöin esim. ennakkoperintönä, mutta säännöllistä kuukausirahaa en ymmärrä.

Tulee mieleen, että elääkö ko. ihmiset säännöllisesti yli varojensa ja sen vuoksi tarvitsevat vanhemmiltaan kuukausirahaa vielä kolmekymppisenäkin.

Kuten myös omilta vanhemmiltani. Ovat myös auttaneet aina taloudellisesti myös opiskeluaikoina.



Luulin tosiaan ennen tätä ketjua, että melkein kaikki vanhemmathan tukevat lapsiaan. Meillä kummankin puolen vanhemmat melko varattomia eläkeläisiä.

Lisäksi sain ostoa varten 100 000 markkaa. Nykyiseen asuntoon muuttaessa sain 20 000 Euroa remonttirahaa, jotta 30 vuotta vanha asunto sai uuden keittiön, kylppärin ja muitakin pintoja.

Ei suuren, mutta useita tuhansia. Eli tavallaan isä on tukenut opiskeluissa alkuun.

Vierailija:

Kuten myös omilta vanhemmiltani. Ovat myös auttaneet aina taloudellisesti myös opiskeluaikoina.

Luulin tosiaan ennen tätä ketjua, että melkein kaikki vanhemmathan tukevat lapsiaan. Meillä kummankin puolen vanhemmat melko varattomia eläkeläisiä.

jos pystyivät 50000 euroa antamaan. Mun mielestäni mun vanhemmilla ei ole mitenkään hirveästi omaisuutta, mutta eivät varmasti pystyisi antamaan meille kolmelle noin paljoa. Sehän olisi yhteensä niiden melkein koko omaisuus!

sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Opiskeluaikana oli välillä todella, todella tiukkaa, mutta rahaa en silti saanut edes koulukirjojen ostoon. Asuntolainat sun muut mielestäni pitääkin itse maksaa (kuten teemme), mutta yhä olen katkera siitä että opiskeluaikanakaan ei voitu edes hitusen vertaa tukea.

Enpä ennen tätä ole tajunnut odottaa edes;)

Nykyään lahjoittavat lapsilleni.

Eikö lapsia nimenomaan kasvateta itsenäisiksi ihmisiksi!

Jos rahaa on liikaa ja sitä on tarve levittää, ymmärrän, että antaa vaikka korotonta lainaa, mutta että ostaa asunnon/auton...

Tässäkö on vastuuttomien, lellittyjen vanhempien selitys?

Huh huh.

Siis ettei sitä tarvitse pankista ottaa. Onkin vissiin eka kerta kun jotain rahallista apua tavanomaisten lahjojen lisäksi tulee. Ja oikeasti on tosi vaikeaa ottaa vastaan aikuisena vanhempien rahoja. Toisaalta kolmen lapsen kanssa kulut ovat vähän eri luokkaa kuin nuorempana opiskellessa, silloin tein illat ja viikonloput töitä, nyt siihen ei oikein perheellisenä ole samanlaista mahdollisuutta.

varsinkin mun vanhemmat tukee eri tavoilla aika paljon. Välttämättä ei tarvitsisi, mutta haluavat näin tehdä.

Koskaan ei ole minun työmotivaatiooni, tamokkuuteeni tai empatiakykyyni vielä vaikuttanut se, että olen saanut kosolti rahaa, asunnon ja auton. Vanhemmilla kun vain sattuu olemaan omaisuutta, jotka haluavat kiertoon elinaikanaan, kun saavat siitä hyvän mielen. Itse toimin sitten joskus samoin. Kyllä se taloudellisesti turvattu ja helppokin elämä voi olla ihan mielekästä, kun vain ei heitä sen vuoksi jalkoja sohvapöydälle.

Vierailija:

Eikö lapsia nimenomaan kasvateta itsenäisiksi ihmisiksi!

Jos rahaa on liikaa ja sitä on tarve levittää, ymmärrän, että antaa vaikka korotonta lainaa, mutta että ostaa asunnon/auton...

Tässäkö on vastuuttomien, lellittyjen vanhempien selitys?

Huh huh.

Esim ulkomailla asuvan mieheni äidille maksettiin kaihileikkaus, omalle äidille ostetaan aina ns. liian kalliita joulu/synttäri ja äitienpäivälahjoja (telkkari, digiboksi, silmälasit tms). Ja ihan duunaripalkkalaisia ollaa, molemmat alle keskiansiotason.



Olisikin kiva jos te kultalusikka suussa syntyneet tajuaisitte ettei kaikilla ole sama elämäntilanne. On todella inhottavan tuntuista kun juuri tuollaiset isovanhemmilta tuhansien eurojen ja reimatecien saajat omassa ystäväpiirissäkin jatkuvasti ottavat esiin että miksi me ollaan niin tyhmiä kun asutaan vuokralla kaupungin vuokra-asunnossa. Meillä kun ei ole takaajaa eikä tulevaa perintöä asuntolainan kuittaajaksi.

Sellainen on meillä suvun tapa. Vanhemmat avustavat elämän alkuun nuoret aikuiset. Opiskelut tai muut eivät jää siitä kiinni. Lapsia ei myöskään tarvitse laittaa hoitoon taloudellisista syistä tarpeettoman pieninä.



Tähän sisältyy se velvoite, että sama tehdään omille lapsille aikanaan.



Hieno asia, minun mielestäni ja todellakin pidän kunnia-asiana, että omat lapseni saavat samat ja toivottavasti vielä paremmat mahdollisuudet.

Vierailija:

Esim ulkomailla asuvan mieheni äidille maksettiin kaihileikkaus, omalle äidille ostetaan aina ns. liian kalliita joulu/synttäri ja äitienpäivälahjoja (telkkari, digiboksi, silmälasit tms). Ja ihan duunaripalkkalaisia ollaa, molemmat alle keskiansiotason.

Olisikin kiva jos te kultalusikka suussa syntyneet tajuaisitte ettei kaikilla ole sama elämäntilanne. On todella inhottavan tuntuista kun juuri tuollaiset isovanhemmilta tuhansien eurojen ja reimatecien saajat omassa ystäväpiirissäkin jatkuvasti ottavat esiin että miksi me ollaan niin tyhmiä kun asutaan vuokralla kaupungin vuokra-asunnossa. Meillä kun ei ole takaajaa eikä tulevaa perintöä asuntolainan kuittaajaksi.