G: Jos et ole nukkunut koko yönä, menetkö töihin aamulla?

Tulee kyllä muutenkin työn takia nukuttua niin vähän, että on koko ajan iham zombiena.

olen ammatiltani rekkakuski enkä suostu vaarantamaan kenenkään tielläliikkujan henkeä sen vuoksi, etten saa yöllä nukuttua. Töihin ilmoitan oikean syyn, aina on joku saatu tilalle ja pomo on sitä mieltä, että näin on hyvä tehdä.

noin 8.00, tekee normityöpäivän, jatkaa sitten päivystäjänä klo 16.00 jälkeen seuraavaan aamuun asti nukkumatta, voi siinä leikata pari potilasta jne. eikä kukaan sano, että toivottavasti tekee merkityksetöntä työtä, koska ei ole vuorokauteen nukkumut.

Tätä samaa meilläkin päivystysvuorossa. Lisäksi osa meistä jatkaa tuohon vielä seuraavan aamupäivän. Eli pahimmillaan putkeen yli 30 tuntia työntekoa. Ei sitä vaan voi sanoa 12 tunnin jälkeen että sorppa, mä lähen nyt nukkumaan.

T. leikkurinsh

siis ammatinvalintakysymys. Ne tekee, jotka jaksaa. Tunnen parikin lääkäriä, jotka ryyppäävätkin koko viikonlopun nukkumatta, joten 30 tuntia työtä on helppo nakki.. aika harva osa väestöstä näitä putkia kyllä tekee. Niin ja kaikkihan tiedetään 3-vuorotyön epäterveellisyys. Huono unirytmi on vaarallista, mutta ei nytb tämän ketjun aihe.

Meillä on työvuorot näin 13.30-21.30. Perään aamu 7-15. En koskaan mene aamuvuoroon illan jälkeen, koska käyn vielä ylikierroksilla kun tulen iltavuorosta, enkä saa unta vasta kuin aamulla.



Olen vastuuntuntoinen työntekijä ja en siis mene aamuvuoroon koskaan jos en saa iltavuoron jälkeen unta. Tätä tapahtuu viikottain.

Hoh teidän kanssanne...

Kieltämättä tuo asenne ei ole tervein mahdollinen, että "Olen maailman tärkein ihminen, joten menen töihin vaikka pää kainalossa, kun kukaan muu ei voi töitäni tehdä." Ja että väsymys ei voi olla fyysinen sairaus, mistä sadan vuoden takaa tämä asenne on peräisin?

Se, kokeeko olevansa työkuntoinen huonosti nukutun yön jälkeen, on tosi yksilöllistä. Itselleni 6-7 h yöunet ovat täysin normaalit ja niihin myös kuuluu esim. lasten takia pieniä heräämisiä pitkin yötä. Se on minulle TÄYSIN NORMAALIA, ja tietenkin menen töihin pirteänä ja iloisena omana itsenäni.

Jos taas kerran pari vuodessa jostain syystä valvoskelen yöllä pidempään, en todennäköisesti ole työkuntoinen seuraavana aamuna. Joten jos on työpäivä, niin olen omalla ilmoituksella saikulla tuon päivän. Tämä yhteensattuma kyllä on tapahtunut muistaakseni kerran tai kaksi työurani aikana.

Olen muuten ihmetellyt, että mistä tulee käsitys, että vain 8 h täysin yhtenäinen yöuni on hyvää unta? Jos tuo olisi määritelmä, en olisi varmaankaan eläessäni nukkunut kunnolla. Jos yöllä herätessä voivottelee, että taas heräsin ja uni katkesi ja voivoi, niin varmaan se heikentääkin unen laatua. Minulle normaaliin yöhän kuuluu 0-2 pissallakäyntiä, ehkä heränneen lapsen luona käynti, peittely ja pari rauhoittavaa sanaa ja joskus käyn tarkistamassa koirien tilanteen niiden kolistellessa tai haukahdellessa. Ja sen jälkeen menen peiton alle miehen kainaloon, ajattelen mukavia ja nukahdan! Joskus tosin mies herää tässä vaiheessa, ja saatamme innostua yöpuuhailuun... ;-) Sen jälkeen voi aamulla oikeasti väsyttääkin, mutta se hymyilyttää vain eikä tietenkään anna syytä saikkuun. Ja muuten mieheni myös tarvittaessa herää lastemme tai koiriemme takia öisin, en minä ole ainoa yökupsehtija meillä.

Mutta asenne ratkaisee tässäkin, kurjaa olisi elämä jos kaikki yöt olisi yhtä helvettiä, työnteko tuskaista raatamista ja lapset pelkkiä velvollisuuksia ja yöheräämisiä.

Toki moni yökukkuja ajattelee ettei kukaan muu ikinä kärsi kuten he mutta kun sitä on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä niin usko paremmasta heikkenee... Minä siis se unikoulun käynyt - mulle oli tosiaan uutta että ns normaali nukkujakin heräilee öisin mutta ei jää hereille.

Vaikka ajattelisi kuinka mukavia ei uni aina tule - joskus on onneksi sellaisia öitä jolloin herää ehkä 4-5x ja taas jatkaa unta muutamassa minuutissa.

Mutta turha sanoa että kuka hullu menee töihin tuossa kunnossa - uskokaa nyt ettei voi olla kuukausia saikulla jonkun unihäiriön takia!! Ei mulla ainakaan työnantaja suostuisi siihen, eikä unionglelmaa pidetä sairautena (kuten ei myöskään burn outia kaikissa firmoissa) jolloin poissaolo on palkatonta. Sitä ei vain talous kestä. Silloin on vaikea olla menemättä töihin vaikka olo olisi kuinka hirveä tahansa. Kyllä mä jäisin sänkyyn jos voisin, en mene vapaaehtoisesti sinne palkkakuoppaani...

Mun exmies ei hirveästi heräillyt eikä öisin hoitanut lapsia, joten minä tein sen kotitöiden, päiväduunin ja opiskelun ohessa. Veren maku suussa, mutta koskaan en lakannut rakastamasta lapsiani sen takia että valvottivat. Siihen oli syynsä ja he syyttömiä.

Nykyisessä elämässä mies tekisi ihan mitä tahansa jotta saisin nukuttua edes joskus pidempään, mutta kun ei asiat ole hänenkään päätettävissä.

Up

En kykene.

Toimintakyvytön.

Silmät verestää. Kädet tärisee. Puhe ei suju. Sydän hakkaa ylikierroksilla.

Unettomuuden syy ei tosin ole mitkään bileet, jos unettomuutta on.

Kyllä. En unettomuudesta kärsi, mutta joskus ollut öitä, etten ole nukkunut. Ja tietysti töihin.

Ei ole ketään kelle ilmoittaa, kun mä olen se jolle ilmoitetaan.

Sinccis

Taitaa siis olla vähän pakko mennä.

Menen. Olen työkkärissä töissä.

En kehtaisi jäädä pois töistä uniongelmieni vuoksi.

Vuosikaudet menin aina, vaikka en olisi nukkunut hetkeäkään yössä ja kyllä sen työpäivänä huomasi, että en ollut nukkunut. Teen vastuullista ja tarkkaa työtä ja virheisiin ei ole varaa. En mene enää.

menen. 

Menen aina. Onhan se olo sekava, mutta ei voi mitään.

Elin kerran rakkauden alkuhuuman, jolloin oli ihan normaalia että yöt kuluivat panemiseen, menin miehen luota töihin 4 tunnin unien jälkeen. Hormonit auttoivat uskomattomasti, ei juurikaan väsyttänyt. Samoin vauva-aikana hormonit auttoivat jaksamaan valvomista. Sittemmin kyllä olen lähes toimintakyvytön liian vähillä unilla, mutta kaiholla muistelen noita aikoja.

En mennyt enää. Nyt vakava työuupumus. En mene enää ollenkaan

En menisi, olisi liian iso riski, että mokaan puoliunessa jotain ja asiakkaille käy hullusti 🙄 Eikös uneton yö vastannut sixpäkin verran kaljaa, ja meillä on töissä nollatoleranssi.

Voi jäädä pois väsymyksen takia ja saa siitä ihan normaalisti palkan. Oikeastaan velvollisuus olla tulematta väsyneenä töihin, joka tietenkin on ihan ymmärrettävää lentäjän ammatissa. Kuitenkin ammattiryhmässä todella kova kynnys olla jäämättä pois töistä.

Tässä syy, miksi en palkkaa yritykseeni ketään. Pakko tehdä kaikki itse. En todellakaan halua yritykseeni työntekijää, joka ilmoittaa aamulla että en tule töihin. 

Mitä jos se oikeudenkäynti on klo 9???

Kuka sinne sitten menee??

F (kehenkään ei voi luottaa niin paljon, että niille maksaisi. Teen itse)

Toisinaan näitä öitä tulee ja olen kyllä aamulla miettinyt, että onko se peruste jäädä pois, jos yksi yö meni huonosti. En todellakaan ole täysin työkunnossa valvotun yön jälkeen.

Miten työnantajanne suhtautuvat, jos ilmoitatte jäävänne saikulle sen takia, että uni ei tullut? Ja jos siis kyse ihan yksittäisestä yöstä ei kroonisesta ongelmasta.

Teen tarkkuutta vaativaa työtä ja unettoman yön jälkeen teen töissä valmisteleva tehtäviä ja vältän lopullisten päätösten tekoa. Seuraavana päivänä kun luen niitä valmistelujani, niin kyllähän ne tekstit vilisee virheitä ja lauseetkin saattavat loppua kesken. Liekö aivot sakanneet kesken lauseen ja heräämisen jälkeen jatkanut toisesta kohdasta..

En ehkä kyllä menis. Itselläni on epilepsia, ja riski olisi aika suuri. Toisaalta valehtelukaan ei huvittaisi, mutta totuutta ei ehkä ymmärrettäisi.