G: Jos et ole nukkunut koko yönä, menetkö töihin aamulla?

kotona tuolla verukkeella! Tietenkin menen töihin. Mun hyvä (arki)yö: unta 22-01 ja 03.00-05.45 - peräti 3+2,45 tuntia yhtäjaksoista unta. Huonona yönä tuo eka pätkä jää pois ja nukun ehkä 03-05.45. Olo on kuin huonossa laskuhumalassa (ja varmaan ajo- yms kyvyt samaa luokkaa) mutta ei mun työmoraali salli kotiin jäämistä. Tätä jatkunut siis jo 30v...

a) toivottavasti et oikeasti aja autoa b) toivottavasti teet työksesi jotin kovin merkityksetöntä c)olet vaaraksi ulkopuolisille :/

Kaikkeen tottuu, ajan töihin 25km joka aamu. Muuta ajoa erityisesti vieraassa ympäristössä välttelen. Työni on tarkkaa ja merkityksellistä, virheisiin ei ole varaa. Onneksi saan tehdä sitä enimmäkseen omassa tahdissa ja itsekseni - deadlinet huomioiden. Palaverit yhtä helvettiä 3-4x viikossa, meinaan nukahtaa istualleen (teoriassa- todellisuudessa en nukahtaisi). Mä olen sellainn duracell, en oikein osaa rauhoittua...

On ollut aikoja että vain itkee väsymystään, mutta arki ei anna armoa - 4 lasta, mies, työ.... harrastuksia ei edes jaksa ajatella! MIes tukee ja helpottaa elämää minkä pystyy mutta ei hänkään unta pysty taikomaan.

Nukahtamislääkkeitä en halua käyttää kuin äärimmäisessä hädässä (pari kertaa vuodessa), unikoulua on käyty (erinomainen, loistavaa vertaistukea) ja kaikki mahdolliset temput tehty mutta lasten jäljiltä jäänyt tämä ongelma (pikkukakkonen heräsi 5-7x yössä 3v ajan....).

Kaikkea muuta elämässä on paitsi unta - suurin haaveeni olisi nukkua 6-8 tuntia putkeen ja herätä aamulla levänneenä sellaiseen ihanaan horros oloon jossa voisi roikkua vielä hetken...

joka mahdollisessa välissä. Ja piristeitä vedetään!

Tosin nykyään ehkä vähän myöhemmin, koska voin. Aikoinaan tein vuorotyötä ja pakko se oli työajan alkaessa olla työpaikalla.

töistä poissa unettomuuden takia

En minä läheskään joka yö saa nukuttua, enkä pidä sitä minään ongelmana edes.

tuo päivätirsailija. Psykiskö tänne on tullut riehumaan?

Anteeksi nyt rasittavuuteni, mutta ei tule sympatiaa eikä mitään hyväksyntää näille itsensä näännyttäjille. Onneksi mun pomo on samanlainen.

Kärsin kroonisesta unettomuudesta, ja joutuisin olemaan jatkuvasti saikulla, jos en menisi valvotun yön jälkeen töihin.



Kyllä pari vuorokautta jaksaa nukkumattakin.



n40

ja menen töihin vaikken olisi edeltävästi nukkunut.

Joskus kun lapset ovat sairastelleet ja koko yö on esim. vaihdettu lakanoita ja käyty suihkussa pesulla, kyllä on aamulla väsyttänyt, mutta ei mun moraali anna jäädä pois töistä. Vaaraksi en ole kenellekään (olen opettaja), ja itse asiassa loppujen lopuksi pääsen myös vähemmällä kun olen töissä (sijaista ei oteta, eli pitäisi yhtäkkiä aamulla kehitellä joitain monisteita tms. riippuen, miten on tunnit suunnitellut).

Tai siis jos olen valvonut sairaan lapsen kanssa eikä hänelle ole hoitajaa niin sitten en tietenkään mene. Mutta muuten menen.



On sitä useammankin menty valvotun/vähäunisen yön jälkeen tehty täysi työpäivä. Ei meiltä voi olla pois ilman lääkärintodistusta eikä minkään valvotun yön takia sitä saa. Olen aiemmin kärsinyt unettomuudestakin, tein myös silloin normaalisti töitä.

samoin kuin työkaverinikin ala-asteella. Kyllä meillä monillakin lapset valvottavat ja sairastavat, mutta eipä tulisi mieleenkään jäädä sairaslomalle, jos ei ole sairas. Eri asia sitten, jos kärsisi unettomuudesta jo pidemmän ajan.

noin 8.00, tekee normityöpäivän, jatkaa sitten päivystäjänä klo 16.00 jälkeen seuraavaan aamuun asti nukkumatta, voi siinä leikata pari potilasta jne. eikä kukaan sano, että toivottavasti tekee merkityksetöntä työtä, koska ei ole vuorokauteen nukkumut.

Se lääkäri saa rahaa siitä että tekee töitänsä vaikka sitten ihmisten hengillä.En mene töihin jos en ole saanut nukuttua,tarvitsen unta n 9-10h päivässä mikä on sinänsä rasittavaa:(

Ja päivätirsojen vetelijälle,olet aivan oikeassa!

Minulla on vakituinen työ, jossa pystyn toimimaan vaikka hiukan puoliteholla yhden unettoman yön jälkeenkin, kauhea olohan siinä on mutta kuitenkin.



Mutta olen jättänyt menemättä keikkatyöhön (sairaanhoitajana) aivan uuteen paikkaan kun on ollut takana uneton yö. Ei vain pysty, se on niinkuin menisi humalassa.

Hoh teidän kanssanne...



Kieltämättä tuo asenne ei ole tervein mahdollinen, että "Olen maailman tärkein ihminen, joten menen töihin vaikka pää kainalossa, kun kukaan muu ei voi töitäni tehdä." Ja että väsymys ei voi olla fyysinen sairaus, mistä sadan vuoden takaa tämä asenne on peräisin?



Se, kokeeko olevansa työkuntoinen huonosti nukutun yön jälkeen, on tosi yksilöllistä. Itselleni 6-7 h yöunet ovat täysin normaalit ja niihin myös kuuluu esim. lasten takia pieniä heräämisiä pitkin yötä. Se on minulle TÄYSIN NORMAALIA, ja tietenkin menen töihin pirteänä ja iloisena omana itsenäni.



Jos taas kerran pari vuodessa jostain syystä valvoskelen yöllä pidempään, en todennäköisesti ole työkuntoinen seuraavana aamuna. Joten jos on työpäivä, niin olen omalla ilmoituksella saikulla tuon päivän. Tämä yhteensattuma kyllä on tapahtunut muistaakseni kerran tai kaksi työurani aikana.



Olen muuten ihmetellyt, että mistä tulee käsitys, että vain 8 h täysin yhtenäinen yöuni on hyvää unta? Jos tuo olisi määritelmä, en olisi varmaankaan eläessäni nukkunut kunnolla. Jos yöllä herätessä voivottelee, että taas heräsin ja uni katkesi ja voivoi, niin varmaan se heikentääkin unen laatua. Minulle normaaliin yöhän kuuluu 0-2 pissallakäyntiä, ehkä heränneen lapsen luona käynti, peittely ja pari rauhoittavaa sanaa ja joskus käyn tarkistamassa koirien tilanteen niiden kolistellessa tai haukahdellessa. Ja sen jälkeen menen peiton alle miehen kainaloon, ajattelen mukavia ja nukahdan! Joskus tosin mies herää tässä vaiheessa, ja saatamme innostua yöpuuhailuun... ;-) Sen jälkeen voi aamulla oikeasti väsyttääkin, mutta se hymyilyttää vain eikä tietenkään anna syytä saikkuun. Ja muuten mieheni myös tarvittaessa herää lastemme tai koiriemme takia öisin, en minä ole ainoa yökupsehtija meillä.



Mutta asenne ratkaisee tässäkin, kurjaa olisi elämä jos kaikki yöt olisi yhtä helvettiä, työnteko tuskaista raatamista ja lapset pelkkiä velvollisuuksia ja yöheräämisiä.

Ennen lapsia saatoin satunnaisesti jäädä kotiin unettoman yön jälkeen. Esikoisen syntymän jälkeen olen mennyt aina töihin oli millainen yö tahansa takana. Joskus lapset valvottaa, mutta kärsin myös unettomuudesta: saatan vain maata sängyssä ja uni ei tule. Usein kuitenkin nukahdan esim. 6:30 ja nukun 45 minuuttia. Tämä riittää ja jaksan päivän ihan hyvin. Minulle muutenkin riittää aika vähäinen uni.

Tietenkin menen. Näin on käynytkin eikä ole edes käynyt mielessä ettenkö menisi töihin.

mutta otan töissä kunnon päiväunet.

Muutaman tunnin unilla olen monesti mennytkin. Ei meillä voi ilmoittaa itseään sairaaksi, pitää olla lääkärintodistus. Voin kysyä pomolta että saanko lähteä aikaisemmin, jos ei ole mitään pakollista. Teen toisena päivänä extraa.

Onneks näin vanhempana jaksaa valvoa, on tullut useinkin oltua unettoman yön jälkeen töissä.

Joskus tehnyt niinkin, että menin klo 4 aamulla töihin ja lähdin sitten aikaisemmin kotiin nukkumaan.

Mä en kyllä ihmettele yhtään että ette nuku.

Jatkuva huonosti nukkuminen tai valvominen vetää ihmisen yhä kireämmälle ja on ymmärrettävää että saa tarraamaan kiinni työn tekemiseen "tämä ei vaikuta minuun millään tavalla, olen täysin työkykyinen, kannan vastuuni, minulla on korkea moraali"

Vaan kun ihan oikeasti vastuuntuntoinen ihminen laittaisi etusijalle sen oman hyvinvointinsa tällaisessa asiassa, jatkuvassa unettomuudessa.

Väitän että univaikeudet ovat psyykkisiä.

Väitän lisäksi että ne on yllättävän helppo selättää.

En myy mitään, en tarjoa ideologiaa tai aivopesua.

Asia on hyvin yksinkertainen:

univaikeudet yrittävät kertoa ihmiselle että keho on ylikuormittuneessa tilassa, syystä tai toisesta. Ihmisen tulisi tällöin hakeutua rauhaan, hiljaisuuteen. Pysähtyä, kuunnella itseään, rentoutua. Sulkea kaikki muut kanavat (kännykät, netti, tv, radio jne.) mennä metsään ja kuunnella hiljaisuutta ja itseään.



Hahaha! En voi olla töistäni pois! Miten muka saisi lomaa tällaiseen? Kuka tekisin työni? Kuka hoitaisi tehtäväni kotona?



Nyt seuraa pelottava totuus:

Maailma pyörii ilman sinuakin. Ja se pyörii vielä paremmin jos hoidat itsesi kuntoon. Toki se tarkoittaa järjestelyjä nyt, mutta ne ovat sen arvoisia.



Tuntemattomaan hyppääminen pelottaa. Ja syystäkin. Oman sisäisen äänen kuunteleminen tulee muuttamaan elämää. Vanhaan ei ole paluuta. Se tuo myös rauhan. Ja yöunet.