Muita vuoden 2009 vauvasta haaveilijoita?
Eli yritykseen aikaisintaan keväällä 2008. Vauvakuume yltyy ja pitäisi malttaa odottaa :) Meillä kaksi lasta ennestään ja kolmatta ollaan mietitty ja tultu siihen tulokseen, että olis vielä kolmas tervetullut vuonna 2009 (esikoisen kouluunmenovuosi ja uusi asunto pitäisi ennen vauvaa hommata). Tuntuu niin pitkältä tämä odotuksen odotuksen odottelu...
Kommentit (95)
ja kevään koittaessa alkoi melkoinen rumba ja kirjoittelu jäi vähemmälle. Ostettiin tontti toukokuussa, asunto saatiin myytyä elokuun alussa ja nyt edessä muutto uudelle paikkakunnalle. Taloa aletaan rakentaa ensi keväänä ja ehkäpä 2009 kesällä päästään muuttamaan sisään uuteen kotiin!!! 2 lasta on ennestään, eskarilainen -01 syntynyt poika ja -04 syntynyt tyttö. Vauvakuume on aivan valtava mutta järki sanoo että samaan aikaan tuon rakennusprojektin kanssa ei kerta kaikkiaan ole järkevää yrittää raskautua. Odotukset ovat olleet molemmilla kerroilla vaikeat hepatoosin takia joka on aikaistunut, viimeksi alkoi oireilu jo rv 25 kun yleensä oireilee vasta 30+ viikoilla. Mies on suostunut kyllä kolmanteen mutta toppuuttelee tässä vaiheessa....ymmärrettävästi kun meinaa kuitenkin itse rakentaa ja tietää että on todella vähän arjessa mukana keväästä alkaen. En siis vielä tiedä alkaisiko yritys ensi vuonna vai vasta seuraavana, katsotaan nyt. Vaikeiden raskauksien takia en kuitenkaan hirveästi haluaisi enää lykätä yritystäkään ja kun jo etukäteen tiedän että sektio on ainoa synnytysvaihtoehto mulle....hirvittävän ristiriitainen olotila. Mutta katsellaan miten tämä tästä etenee.
Eli vauvakuume senkun pahenee..;) Meillä on esikoinen, tyttö, tällä hetkellä 5-vuotias. Opiskelen nyt ja valmistun joulukuussa 2008, joten senkään takia vauvan aika ei ole vielä..=) Itse ajattelin ajankohdan mitä parhaimpana (siis vuoden 2009), sillä esikoinen aloittaisi vuonna 2009 koulutaipaleen, niin olisi kiva olla häntä saattamassa kouluun ja tulla vastaan koulupäivän jälkeen. Meillä ei täällä pyöräteitä ole ja rekkaliikenne on melkoista...mutta sehän ei oo ainoa syy vauvan hankintaan, vaan se että minä tahdon vauvan, tai siis me haluamme. Aluksi oli vaikea saada mies mukaan tähän projektiin, mutta näemmä olen saanut niin hyvin perusteltua toisen lapsen " tekoa" , että hänkin innostui...=)
Nyt tuntuu, että aika matelee, mutta ehkäpä se menee jokseenkin nopsaan. Minä niin odotan sitä raskausaikaa, se oli ihanaa..=) Mietimme, että yrityksen oisi soveliasta aloittaa ensi kesänä, sillä eihän minun raskauteni haittaa mitenkään opiskelujen loppuun saattamista...Ja tuskin heti ekasta kierrosta raskaaksi tuleekaan..mene ja tiedä..=)
Mutta ihanaa syksyä teille kanssa-kuumeilijoille, äkkiä se aika menee..;)
Eli meillä on tilanne se, että mies opiskelee vielä tämän vuoden loppuun asti ja sen jälkeen töihin. Ajattelimme että n. vuoden tienaisimme vähän enemmän kuin äippälomalla ollessa. Sitten loppu kesästä 08 voisimme alkaa yrittämään kolmatta lastamme. Vauva syntyisi sitten loppukeväästä 09.
Tosiaan kuume on ajoittain todella paha, monet tuttavamme ovat saamassa lähiaikoina vauvan ja se vaan pahentaa tilannetta. Toki olen todella onnellinen heidän tulevista vauvoista, sillä he ovat kauan toivottuja.
Ennestään meillä on kaksi lasta, vanhempi nyt 5 vuotta ja nuorempi 3,5 vuotta. Eli vauvan synt.vuosi olisi myös esikoisen kouluun meno vuosi ja olisi kiva saada olla kotona kun hän aloittaa koulun.
On vaan pidettävä pää kylmänä ja miettiä " järkisyitä" miksi ei vielä alkaisi yrittämään. Kaksi edellistä lasta ovat saaneet alkunsa melko helposti, voihan se olla kun suunnittelee tarkkaan tulevaisuutta, niin ei vauva sitten helposti saa alkua.
Lisää vaan kirjoittelemaan ja uusia kuumeilijoita myös mukaan.
Elikkäs, meillä tilanne onkin niin päin että mies haluaisi aloittaa esikoisen yrittämisen just-nyt-heti-äkkiä, mutta mä vähän jarruttelen... Nuolen vielä tosi ison kriisin jättämiä haavoja. Hassua että tilanne on nyt kääntynyt näin päin, aiemmin nimenomaan mä halusin ja jopa painostin, myönnettäköön, miestä lapsen tekoon... Kaikki on näköjään mahdollista. ;)
Kunhan aika tästä vähän kuluu ja yhteiselo asettuu taas omiin uomiinsa, aloitettaan sitten ykkösen yrittäminen. Mulla on todettu PCO, joten mitä luultavimmin vauva syntyy aikaisintaan 2009... Todennäköistä kuitenkin on, ettei meillä ihan siitä ekasta kierrosta tärppää. Pidetään kuitenkin peukkuja ettei tarvitse tuota pidemmälle odottaa!
-S-
-S-
Kyllä nyt jos varsinkin mies näkisi, tulis varmaan tukkapöllyä! Meillä siis kolme tenavaista (poika-99, poika-02 ja tyttö-04), joista viimeisimpään sain tehdä aika paljon töitä tämän toisen osapuolen pehmittämiseksi. Itse olen aina halunnut paljon lapsia (ehkä 5), mutta isäntä oli valmis luovuttamaan jo kakkosen jälkeen. Luulen, että osasyynä varmasti se, että esikoista yritettiin yli vuosi, ja tärppi tulikin vasta Clomi-kuurilla. Alkuraskaudesta monenlaista mutkaa, mutta loppuraskaus ihan ok. Kakkosen kohdalla yllättikin sitten kaksosraskaus, joka päättyi toisen km viikolla 9. Onneksi tämä toinen kaveri sinnitteli kuitenkin maaliin asti. Tytön kanssa ei sitten odotusaikana ollutkaan mitään suurempia mutkia, joten sain kokea ensimmäisen kerran sellaisen ns. normaalin raskauden.
Kun tyttö syntyi, oli itsellä sellainen olo, että tässä nää nyt sitten on, ettei enää tarvitse yrittää tehdä " sitä puuttuvaa tyttöä" tmv. Kun sitten laitoin ekoja pieniä vaatteita pois kyyneleet silmistä valuen, mies huokaisi syvään ja totesi jotenkin " arvanneensa asian" . Reilu vuosi sitten heitin leikilläni jotain " seuraavalle sitten" - juttua ja silloin tuli ihan täystyrmäys (just otettu iso talolaina). Sit alko mullakin työt, ja uppouduin ihan kokonaan mielekkääseen hommaan ja nautin, kun sain toteuttaa itseäni. Mutta jostain takavasemmalta se taas vaan hiipii...
Ekaks aloin nähdä mahoja ja puolihuolimattomasti vilkuilla vauvalehtien kansiotsikoita. Yks ilta yllätin itseni selaamasta jonkun vanhan raskauskiekon kanssa, että jos nyt tulis raskaaks jostain syystä(...), millon olis laskettu aika jne. Työtahti on nyt aika kova ja keskimmäinen alottaa ekaluokan syksyllä 2009. Ehkä olis ihan kiva hypätä pois oravanpyörästä... Toisaalta mietin myös ikää, nyt jo reilut 30 mittarissa, en haluis tilannetta, että alkais kaduttaa, kun aika olis jo lipunut ohi. Siitä olen kyllä samaa mieltä, en nyt muista kenen kanssa, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan, jos saadaan, mutta jotenkin mielessä on alkanut vahvistua sellainen ajatus, että jos synttärilahjaks vuonna 2008 ottais ton häkkyrän veks, niin postia saattais saapua syksypuolella 2009...
Mut se äijä! Joillakin miehillä on niin uskomattoman typerät perustelut tällaisille jutuille, niinku esim. sit pitäis ostaa uus auto. Höh, eihän me nytkään paljoa matkustella samalla kulkuneuvolla, ja sitä paitsi toi nykyinen kosla on siinä pisteessä, että voi hyvinkin räjähtää jo ennen sitä! Apua, tästä tuli kauhea romaani, mut kivalta tuntu päästää tää varovainen ajatus ekaa kertaa " ulos" . Jotenka taidan palata tänne vielä uudestaankin...
Terkuin:Big Mama Ankka pesueineen
Uskaltaudun ilmoittautua mukaan, vaikka mies ei ole vielä täysin suostunut kolmanteen lapseen. Meillä on 2v 3kk ja kohta 1v lapset. Kovasti vauvakuumetta pukkasi jo viime keväänä. Ja ajattelin, että jos ensi keväänä yritettäisiin. Sitten varmaan on meidän lapsiluku täynnä.
Kovasti sisi tekisi mieli vielä yhtä nyyttiä.
mut ei kai se mitään. Nikki vaan vaihtu matkan varrella, kun en syystä tai toisesta(!) päässyt sisään sillä " mamma-ankka" tunnuksella. Eli tuolla aiemmin esittäydyin eri " nimellä" , nyt siis uusi tunnus, ja kun tarkemmin ajattelee niin sopii tämä " maalaisomena" minuun kyllä paremmin! Hih!
Olen lueskellut nyt päivänä muutamana näitä ketjuja, ja vaikka jo kurkistelinkin tuota suurperhehaaveilijoiden poppoota, en vielä jotenkin koe kuuluvani joukkoon, kun tässä vielä tukevasti ollaan ihan " harjoituspuolella" . Tähän joukkoon tunnen jo nyt todella vahvasti kuuluvani, joten varautukaa: saatte lukea näitä " miniromaaneja" sitten täällä...
Minä ja minun suuri suuni! En sitten malttanutkaan pitää tätä " haaveilua" omana tietonani, vaan ripset räpsyen eilen ukko-kullalle kerroin tästä sivustosta, ja hups! Sieltä se vaan lipsahti, että kävin tänne vähän kirjoittelemassa. Suuri ihmetys oli, ettei vastaus ollutkaan perinteisesti: " unohda!" tai " sit tarvii varmaan etsiä joku isä sille" . Katsoi vaan vinkeästi ja sanoi " jaa" . Saattaa tietysti olla, että asiaan vaikutti ettei olla pariin viikkoon nähty, mutta minulle tuli tod. positiivinen olotila! Sit vielä suloinen kuopuksemme (3v) toi vauvanuken isille puettavaksi ja kun iskä oli saanut paidan nuken päälle, totesi, että kyllähän tää vielä näyttäis sujuvan... Siis ei sais innostua, mutta melkein uskaltaisin väittää, että ei tehtävä ole ollenkaan mahdoton...
Aikaa tuntuu toisaalta olevan vielä ihan hirveästi, mutta kun aloin tossa pohdiskella tarkemmin, niin on vielä kaikkea ns.kesken. Aloitin tossa kuukausi sitten projektin oman olomuotoni kohentamiseksi, kun tuota painoa on kertynyt vaatimattomat 40 kiloa extraa. Sain hyvän motivaation parhaan ystäväni kauniista pyynnöstä seistä hänen rinnallaan ensi kesänä alttarilla. En todella halua olla siellä joku muodoton makkarankuori niskassa, vaan näyttää hyvältä!
No sit on yksi koulutus-homma työmaan puolesta, joku loppuu, surprise, 2009(!), eli sekin olisi kiva käydä loppuun. Ja sit puntarissa tietysti se keskimmäisen koulunaloitus sillon 2009 syksyllä. Sit sais olla kotona laittamassa poikaa koulutielle ja olla siskon ja pienen kanssa vastassa... Enkä joo yhtään ennakoi, mutku se on niiiiiin ihana ajatus, mitä enemmän sitä miettii.
No mut kirjoitellaan ahkerasti tunnelmia, vaikka vasta " haahuillaankin" , eikös se hyvin suunniteltu ole jo puoliksi tehty:-)
Syystuulahduksin: -maalaisomena-
Pitäiskin kai sanoa miehelle että alkaisi kirjoitella tähän pinoon... Todellakin hänellä on tällä hetkellä kovempi vauvakuume kun mulla! Yllätin hänet pari päivää sitten jopa lukemasta vauva-lehteä... :D Ja lasten nimet on ollut kovasti puheissa viime aikoina. Kyllä se vaan tuntuu mukavalta huomata miten paljon mies lapsia haluaa... Joskus tilanne kun on ollut ihan toisin päin. Näillä sivuilla on kai turha väittää etten itse yhtään kuumeile ;) ,totta kai semmonen pieni nyytti olisi aivan ihana, mutta mulla taitaa nyt tuo hääkuume olla kovempi. Hääpäivänä en haluaisi olla raskaana... Tai ainakaan ihan viimeisilläni. Mutta mitenkäs mä nyt nämä kaksi asiaa yhdistäisin, jos ensi keväänä aletaan yrittää lasta ja häillekin sopiva aika olisi 2009, kun me tahdotaan talvihäät? Eikä kumpaakaan tohtisi lykätä... Taas tätä kaikki-mulle-heti -asennetta. :D
-S-
Ja minä kun luulin olevani ainut, joka ajattelee jo niinkin pitkälle kun vuoteen 2009!! Mutta meitähän on täällä monta ja minäkin siis hyppään jonon jatkoksi :D
Tilanne siis se, että vauvakuume on kova ja päivä päivältä vaan kovempi! Meillä on yksi pikkupoika, kohta 1-vee ja minulla olisi kova halu saada pojalle kaveri. Mies ei asiasta innostu, koska mulla ei oo ammattia ja sen jälkeen kun oon ammatin saanut, niin töihinkin pitäis vielä jokski aikaa mennä. Teoriassa kuulostaa siltä, että voitais alkaa vauvantekohommiin vasta monen vuoden päästä. MUTTA, minäpä olenkin keksinyt keinon. Hain semmoseen koulutukseen, joka kestää 9kk, eli ens kesäkuuhun. Ja sitten haen töitä heti perään. Ens syksynä voimme sitten alkaa yrittää vauvaa. Jos en kouluun pääse nyt, niin toivon pääseväni töihin pian ja vauvaa alettais yrittämään ens keväänä tai kesänä. Hyvät on suunnitelmat, saa nähdä miten toteutuu :D
Tuntuupa vaan niin hurjalta, että kun vauvakuume on jo nyt niin kova, niin mitäs se sitten vuoden päästä on!?? Eka meillä tärppäs heti (ehkäisynä oltiin käytetty kondomia) enkä kyllä nytkään haluais aloittaa hormonaalista ehkäisyä... No, vuosi varmaan menee kuitenki aika nopeesti, toivottavasti!
-Larsku
Sonnai: Talvihäät on niin hyvä juttu! Me mentiin kans talvella naimisiin, enkä ikuna vaihtais sitä päivää pois. Ei säästä stressaamista, ku kuitenkin pitää olla sisällä. Ihania hääkuvia ulkoa pienestä lumisateesta paljaita puita vasten.... Siis ihana ajankohta tuollaiseen juhlaan. En nyt ihan sanatarkkaan muista sanoitko, mutta eikö häät voisi olla heti 2009 alussa, niin sen kunniaksi voisi sitten päräyttää loppuvuodelle tuloksia hääyöstä? Ja kade olen vauvakuumeisesta miehestä...
Ja tänne vaan rohkeasti kelkkaan (tai vielä vissiin eslaan, ku ei ole tuota lunta ja porukkaa ei ole vielä kovin paljoa)! Aika kuluu nopsaan. Ennen kuin huomaammekaan, on jo vuosi vaihtunut ja kello vaan käy edelleen... Itse tässä toivon, että saataisiin kiva, tiivis ja myös eläväinen porukka kasaan. Jos joku muuttaa mieltään, tai ei jaksa odottaa, niin eihän siinä mitään. Onhan se jännää katsoa miten kenellekin käy...
Toisaalta on ihan turvallista ajatella " vasta" vuotta 2009. Jos aloittaakin yrityksen aiemmin, eikä tuloksia heti kuulu, on aikaa vielä ruhtinaallisesti jäljellä. Se raskautuminen kun on aina niin monen mutkan takana, on täällä niin usein jo tullut todetuksi.
Kertokaa ajatuksia, keksitäänkö " meille" joku oma nimi ja tehdäänkö jonkinlaisia esittelyjä? Olisiko kiinnostusta " kokoontua" säännöllisesti esim viikkopinoissa? Itse olen luonteeltani kova suunnittelija, ja vaikka ne suunnitelmat ei aina toteudukaan, on mukava itselle aina " järjestellä" kaikkea. Kuulumisiin!
-innostuen, posket punaisena, ei siemeniä tällä kertaa- omppuli
Onpa kiva huomata, että tää mun heinäkuussa tekemä aloitus yhä on täällä ja uusia -09 vaavista haaveilijoita löytyy!
Itse olen yrittänyt painaa tätä vauva-asiaa vähän taka-alalle. Kuume on kyllä kova, mutta tämä järkisyiden " juu ja ei kolmannelle" -kamppailu on käynnissä kokoajan.
Kyllä täällä varmaan tulee pyörittyä, uskoisin että vuodenvaihteen jälkeen miehen kanssa puhutaan asiasta sitten ihan tosissaan. Että milloin sen yrityksen sitten alkaisi, jos alkaisi. Aikaisintaan alkuvuonna -08 ja viimeistään alkuvuonna -09.
T. Jaffa
Elikä minäkin ilmoittaudun tähän pinoon =)
Olen kirjoitellut tuolla 3-kuumeilijoissa, vaikka kolmosen yritys alkaa todennäköisesti vasta ensi vuoden marras-joulukuussa. Syys- tai talvivauva olisi vaihteeksi toiveissa, koska meillä molemmat lapset on syntyneet keväällä ja kesällä.
Meillä on siis 03 ja 06 syntyneet pojat. Ikäeroa heillä on 2v10kk ja vähintään saman verran toivoisin kakkosen ja kolmosen välille. Mulla on ollut vauvakuume jo viime joulukuusta lähtien, mutta sitä jarruttelee tän hetkinen elämäntilanne eli töissä pitäis käydä ja isompi asunto löytää ennen kuin aletaan yrittää seuraavaa lasta. Lisäksi esikoinen on aina olltu melkoisen vaativa tapaus, mikä osaltaa hillitsee mun kuumeilua. =)
Mies ois kyllä jo ihan valmis alkaa yrittää kolmosta, vaikka itse jarruttelenkin em. syistä =) Eli onneksi ei tarvitse miestä alkaa pehmittelemään asian suhteen. Sen voin sanoa teille rohkaisuksi, keillä mies pistää hanttiin, että niin meilläkin mies oli vielä vuosi sitten sitä mieltä, että enempää lapsi ei meille tule, mutta niin se vaan mieli muuttuu kun aikaa kuluu =)
Mulle ainakin sopii, että tehtäis meillekin ihan " virallinen" pino ja esittelylista.
Nyt on mentävä lasten kans touhuamaan, palaillaan juttuun!
Olen nimenomaan vauvahaaveilija, en kuumeilija, tällä hetkellä ja niinpä tuo vuosi 2009 kuulostaisi oikein ihanalta - ei liian pian mutta ei liian pitkän ajan päästäkään.
Kolmannesta haaveilemme. Ihmeellistä tosiaankin kirjoittaa, että ME haaveilemme, sillä tällä kertaa mieskin on ajatuksessa mukana.
On ollut mielenkiintoista lukea juttujanne. Nyt tosin piti pinoa kaivaa jo aika kaukaa, mutta tällä konstillahan saadaan tämäkin aihe taas tapetille!
..eli toiveissa vauva vuodelle 2009! Ollaan 21v pariskunta, ensimmäistämme toivotaan. Minä olisin valmis vaikka heti, mutta mies haluaa odottaa häiden yli, jolloin myös opiskelut lähempänä loppua. Näin ollen siis yhteistuumin jätin nyt pillerit pois ettei tärppi olis ensi vuonna sit ainakaan pitkästä pillereidensyönnistä kiinni, ja nyt kumi-linjalla vajaa vuosi. Ensi heinäkuussa alkaa yritys, ja toivon kyllä ettei sitten tarvitsisi kamalan kauaa odottaa.... Niinkuin joku tuossa kirjoitti, odotuksen odottaminen on melko piinaavaa. Mutta helpottaa kyllä tietää, etten ole ainut odotuksen odottaja täällä :)
Me päätettiin kans tonne 2009 sakkiin haluta. Yhtään lasta ei ole ennestään ja häätkin vasta tulossa kesällä joten heti alkuvuodesta 2008 ku aletaan yrittämään niin toivottavasti vuoden 2009 alkuun syntyisi. Ihan inskana ollaan! Malta tässä sitten käydä vaihto loppuun ja syksyllä vielä puoli vuotta koulua.
Ukko se varmaan sanois, että olenko ihan järjiltäni, jos näkis, että täällä kirjoittelen!
Meillä on ennestään poika 3-v ja tyttö 1v2kk. Raskaudet on olleet vaikeat ja rankat ja useampia keskenmenoja ja kohdunulkoisia ollut, mutta silti on alkanut tuo vauvakuume vaivaamaan. Tuntuu, että ei ole meidän kööri vielä ihan kasassa, vaan tilaa ois vielä kolmannelle=)
Vielä ei kyllä ole ollut edes kuukautisia, kun imetän vielä nuorimmaista, joten jos ne tulis, niin vois tuota raskautumistakin miettiä;) ja että sais tuon miehen näyttämään vihreää valoa ajatukselle (se tässä vissiin eniten aikaa vie!!).
Me aletaan rakentaa vuoden vaiheessa taloa , joten tilasta ei ois puute. En tosiaan tiedä onko tuo 2009 liian aikanen ajankohta, mutta kirjoitanpa silti tänne. Eihän sitä ikinä tiedä;)
Esikoista yritettiin kaksi vuotta ja kuopus tärppäs heti ekasta kierrosta, joten vaikea sanoa miten nopeesti onnais, jos ryhtyis yrittää.
Katoin tänä aamuna aivan ihanan dokumentin synnytysosastosta ja siellä näytettiin useampi synnytys ja sit perheiden elämää pari viikkoa synnytyksestä.. Eipä tehnyt yhtään kuumeelle;)
Mä oon nyt palannu töihin ja lapset on menneet hoitoon. Hyvin on kyllä mennyt, sekä minulla että lapsilla.
Jotenkin tuo työssäolo on saanu vauvakuumeen pikkasen laskemaan. Ei oo häipynyt kokonaan mutta on varmistunut ettei vielä ole kolmannen lapsen aika. Haluan nyt jonku aikaa keskittyä työelämään.
Ehkäisyssäkin meillä tapahtui pieni muutos. Lopetin pillerit ja aletaan käyttämään kondomia ehkäisynä. Syynä ihan vain se että ei nuo pillerit tunnu sopivan mulle. Tuntuu että ne vaikuttaa mun mielialaan niin paljon. Joten kokeillaan nyt sitten näin :)
Vaikka vauvakuume ei vaivaa juurikaan niin siltikin se ajatus kolmannesta lapsesta on varmistunut. Olishan se ihana saada vielä yksi
lapsi. Toisaalta välillä tuntuu että nämä kaksikin on meille sopiva määrä. No luulenpa että yksi vielä... sitten toivon mukaan joskus vuonna 2009 tai jotain sinne päin ;)
Ihanaa syksyn jatkoa kaikille! Tsemppiä odotuksen odotukseen :)
Hei!
28-vuotias yhden lapsen viikonloppuäitipuoli täällä... Eli itsellä ei ole lapsia (vielä), kuumetta kylläkin. Vielä pitäisi jaksaa odottaa opiskelujen loppuun ja saada mieskin asiasta kiinnostumaan, eli kyllä se siihen 2009 alkuun menisi vähintään. Toivossa eletään.
vuodelle 09 vauva. kamalaa tämä kuume, molemmat miehemme kanssa haluamme vauvaa, mutta on päätetty että vasta vuoden päästä alamme yrittää. T
ietyt elämäntilanteen ovat syynä ettei vauva vielä ole tervetullut. On ihana haaveilla ja olla vauva kuumeen kourissa.
Ennestään jo kaksi lasta, molemmat poikia. Luulin ettemme halua enää lapsia, mutta tuntuu että jotain puuttuu. Mies jopa haaveilee vielä kahdesta lapsesta, mikä minusta on aika hellyyttävää!
Kirjoitellaan vaan mietteitä ja olisihan se kiva pinoutua ja keksiä joku virallinen nimi, kuten joku ehdotti.
Siis mä oon yrittäny olla kylmän rauhallinen tämän kuumeilun kans ja järkeillä että vauvaa ei nyt tule. Mutta kuume vain kasvaa kasvamistaan! Pyörin täällä palstoilla ja odotan töihin paluuta että vauvan yritys olis sitä kautta lähempänä.. ;)
Iltasin ku muut on nukahtaneet niin alan miettimään taas vauva-asioita. Miten helposti tulisin uudestaan raskaaksi (nämä kaks ekaa tullu suht nopeaa), milloin olis laskettu aika, milloin lopettais pillerit, tuliskohan meille kolmas tyttö vai kenties poika... mietin kaikkea jo valmiiksi...
Ja eilen illalla meinasin alkaa hyppiin ilosta ku alotin 3.pilleriliuskan ;) Sehän on taas lähempänä sitä että koko reseptin pillerit on syötynä, siis jos sen jälkeen ei niitä enää hakiskaan.. ;)
Onkait tämä hullua mutta kuume on valtava! Ja sekin käy mielessä että ei elämää pitäis suunnitella näin tarkasti ja miettiä milloin lapsi saa tulla. Ei tiedä koskaan mitä elämä tuo tullessaan, pitäis vain ottaa se mikä annetaan..