~ TAMMENTERHOT ke-to ^*

Joo, kyllä tympäsee ihan täysillä nuo miehet aina välillä. Itekin tulin edellisessä suhteessa petetyksi ja sekin tuli aika puun takaa, vaikka suhde olikin jo melkoisessa alamäessä. Olin jo miehen kans puhellut, että mitä mieltä se on meidän suhteesta (siis kihloissa oltiin ja viisi vuotta yhteistä taivalta takana), että miusta ei mene kovin hyvin. Mies ei vastannut mitään, yllättäen, ei mihinkän suuntaan. Sit kävi kielikurssilla Pietarissa ja siellä tapasikin naisen tai tyttösen, miuta 10 v nuoremman ja rakastui siihen silmittömästi. Suomalainen tyttönen, et ei venäläinen kuitenkaan, tosin eipä sillä ois mitään väliä ollut. Mies esiintyi siellä sinkkuna, kihlasormus ties missä. Kotiin tullessaan mies yritti jatkaa normaalia elämää miun kans, kunnes yhtenä iltana peri viikkoa myöhemmin paljastui kun leperteli tyttösen kans puhelimessa makuuhuoneessa. Mie kysyin, kuinka tärkeä tämä henkilö on, että aikooko vielä tavata häntä. Vastaus oli myöntävä ja seuraavana päivänä mie kävin etsimässä itelleni uuden asunnon. Jossain vaiheessa mies tuli katumapäälle ja tuli käymään miun uudessa asunnossa ja lähes itkeä tuhrusti, että se tyttönen ei halua häntä enää. Voi voi, sentään... Mie vaan kiitän onneani, ettei meille tullut lapsia tään miehen kans, vaikka yritettiin. Mies on nyt naimisissa tyttösen kanssa.



Kyllä tuo petetyksi tuleminen on jättänyt syvät haavat sieluun. Varsinkin, kun meidän tapauksessa, ei ollut mahdollisuutta purkaa sitä mitenkään, kun yritin jutella siitä, niin mies kääns selkänsä, ihan kuin ois puhunut kuuroille korville. Vieläkin joskus tulee niin paha ketutus, kun ajattelen sitä tapaa, millä kaikki paljastui ja miten kierosti mies tuon jutun teki. Varmaan ois ihan hyvä käyvä jossain terapiassa purkamassa näitä fiiliksia, kun vieläkin kuuden vuoden jälkeen suututtaa.



Oli tuossa erossa tieten hyvätkin puolensa, koska en ikinä ois tavannut nykyistä miestäni muuten. Eikä olisi näitä ihania lapsosia, että kaikessa pahassa on myös hyvät puolet, vaikka välillä tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä.



Tällasia purnauksia tänään, eli jatkan elisellä linjalla.



T: Monttu

Täälläpäs on hiljaista, taitaa kaikilla olla kotihommia rästissä ku ei näy, ei kuulu ;)

Täällä ainaski olis mankelointia (päättymätön projekti!) ym. herkkua mutta tässä vaan istun! Syön lounasta samalla, poitsu simahti just toisille päikkäreille ulos, käytän tilaisuutta hyväkseni....



Oli se neuvolatäti eilen niin oikeassa ku kysyi että jokos on yläkerrassa hampaita näkyvillä, ku niin kuolaa ja pureskelee kaikkea, sanoin vaan ettei oo vielä näkynyt eikä tuntunut vaikkei anna suuhun edes kattoa! Ja siellähän se ylävasen on tullut ikenen läpi, ei ihme että on poitsu ollut pari yötä vähän levoton nukkuja ja syönyt tissiä enempi ku kiinteitä, puuroa tosin menee aina!

Äiti just sanoi mulle alkuviikosta että lopetti mun imettämisen ku olin 6 kk + 3 vkoa ku silloin tuli myös ylös hampaat ja aloin puremaan! Saas nähdä miten käy, toivottavasti poitsu vaan syö kiltisti etti tarttis lopettaa imetystä sen takia :(

Me mennään paino ja pituuskäyrissä aika samoilla linjoilla poitsun kanssa ja nyt on hampaatkin tullut melkein samassa tahdissa! Ulkonäön on ihan perinyt isältään, mutta muut asiat tainnut tulla sitten äidiltä :)



On se vaan niin ihme juttu ku näin nopeesti vauvat kasvaa ja kehittyy, eihän sitä silloin odottaessa tajunnut mitä muu täidit tarkoitti sillä että " se eka vuosi menee kun siivillä" . Nyt sen tajuun ja kova on hinku tulla uudestaan äidiksi ja kokea tuo ihana vauva-aika uudestaan! Tosin nautin kyllä nyt niin suunnattomasti tästä poitsun onnellisesta vauva-ajasta että oon ihan tyytyväinen tähän hetkeen :)

Kyllä ehdin vielä saada lapsia, jos vaan olemme niin onnellisia että se meille vielä suodaan!



Oltiin eilen viettämässä iltapäivää isäni luona, kun mies on koko tän viikon ylitöissä, ja testattiin siellä mun broidin muksun perinteistä, puista syöttötuolia ja kylläpäs tuo poitsu istuikin siinä hienosti! Siinä oli semmoinen,( oliskohan Pikku-Piian ?) pehmuste/tuki jota saa esim. Prismasta, oonkin ajatellut kauan semmoisen ostaa ja nyt haen sen kyllä heti huomenna ku pääsen kauppaan! Isäni lupas ostaa meille semmoisen puisen, kokoontaittuvan syöttötulon ja on kuulemma hakenutkin sitä jonkin aikaa muttei mistään löytänyt! Sanoin nähneeni ainakin Kodin ykkösessä eikä ollut pahan hintainenkaan, oisko ollut 69 ¿ tai sinnepäin?



En nyt taas muista mitä kaikkea pitikään sanoa, palailen taas myöhemmin!



Mukavaa päivää kaikille, meen tekemään toista lounasta poitsulle ku edellinen yritys meni " pyrryttelyksi" , ei tainnut vielä olla nälkä.... Josko nyt olis ku herää!



Pupina & poitsu

FABLE ja muut, mitä teille on neuvolassa noista kiinteistä sanottu? Miten nopeaan tahtiin pitää lisätä ja montako ateriaa jo pitäis olla? Meillä kun ei oo täällä lainkaan 6 kk neuvolaa enkä muista sitten yhtään esikoisen ajalta...



J syö nyt aamupäivisin 1/3 prk kasvissosetta (peruna, porkkana ja maissi maistettu) ja illalla 0,25 dl riisipuuroa (Muksu) + pari tl hedelmäsosetta (päärynä maistettu). Nyt on parina päivänä selvästi hoksannut, että ruoka on hyvää, joten nuo annoskoot tuosta varmaan pian nousee. Mut pitäiskö olla jo useampi ateria? Ja koska ne lihat? Tein jo pakkaseen possunlihaa ja jääkaapissa oottaa kanafile valmistusta. Niin ja kasvissoseita tein ison lastin pakkaseen, mut oon vielä antanut kaupan purkkeja kun noita tuttuja makuja on noin vähän. Uuden maun oon ottanut kehiin kolmen päivän välein, ei kai ole liian tiivis tahti, kun ei oo kerran mitään tullut (paitsi kakkaa ;) )?



J:n kuulumisia muuten, kun en tainnut niitä muistaa lainkaan kirjoitella... Eli aurinkoinen ja positiivinen vauveli on edelleen, yöt menee loistavasti yhdellä syötöllä ja nukahtaa iltaisin itsekseen tutti ja riepu kourassa. Kovin hidas on siskoonsa verrrattuna, ei istu ei ryömi eikä konttaa. Niin eikä hampaitakaan ole vielä. Akselinsa ympäri liikkuu kovasti ja myöskin pyörimällä. Nyt vasta on alkanut sitterissä pungeta istumaan, tähän saakka on tyytyväisenä vain köllötellyt. Mutta hiljaa hyvä tulee, eiköhän meilläkin joskus vielä vipelletä ja kovaa :) Ruotsin reissusta sai korvatulehduksen, vähän pahalta näyttää kun jo kaks tulehdusta ekan puolen vuoden aikana...



Katselin blogista kuvia ja kyllä on sitten suloisia palleroita, laitoin Marialle meidänkin kuvia, vaikka ei kyllä varmaan niitä hääkiireiden keskellä ehdi lisäillä. Ardisian poika on ihan äitinsä näköinen :) Ja Nennin poika aivan syötävän suloinen (kuten kaikki muutkin tietty), kovasti se reppu näyttää samalta kuin Ergo, saako sen myös selkään?



ariella ja j 15.1.07