Lasten " hankinnasta" ...

Onkohan kenelläkään samoja fiiliksiä kuin mulla? Haaveilin vielä vuosi sitten vauvasta ja mieheni oli silloin sitä mieltä, että vielä ei ole oikea aika. Se tuntui silloin todella pahalta ja olisin antanut mitä vain, jotta olisin tullut raskaaksi.

No, enpä tullutkaan. Nyt mulle on sit tullut sellainen olo, ettei lapsiperheen arki todellakaan ole mua varten eikä siitä kauheasta vauvakuumeesta ole tietoakaan. Mua on todella alkanut ärsyttämään muutaman ystäväni jatkuva puhe pelkästään lapsista ja kaikesta siihen liittyvästä. Olen jopa alkanut taas uudestaan elämään ns. teini-ikää, festarit on taas alkanut kiinnostamaan sekä myös alkoholi maistuu. Tähän asti join ehkä n.kerran vuodessa.

Olen jo 26v, oliskohan mulla joku alkava kolmenkympin kriisi? Toivon todella, että pikkuveljeni tekisi pian lapsia tyttöystävänsä kanssa, jotta vanhempani saisivat nauttia vielä lastenlapsista, mä en ehkä välttämättä pysty niitä antamaan. Vai onko tämä kaikki vaan jokin itsesuojelullinen vastareaktio siihen, että en tullutkaan raskaaksi ja nyt pelkään, ettei se onnistu koskaan ja yritän näin selittää ja todistaa itselleni, etten edes halua lapsia? Mieheni taas kyllä haluaisi jo pikkuhiljaa alkaa yrittämään lasta.

Onkohan ketään jolla olisi edes pikkaisen samanlaisia ajatuksia?