Muita sappivaivaisia äitejä?

Aika monessa viestissä on ollut että ripuli vaivaa leikkauksen jälkeen. Ei kiva vaiva sekään... :( Te joilla tuota vaivaa on ollut leikkauksen jälkeen, niin miten kauan se kesti?

Sain sairaalaan ajan kontrolliin ja reilun 2 vkon kuluttua sinne pitäisi mennä. Silloin varmaan saan lisätietoa leikkauksen ajankohdasta ja hyvä niin, pitää kuitenkin järjestää pojalle hoito muutamaksi pvksi.





ap

joulukuun alkupuolella. Kuopus oli tuolloin 10-kuinen, ja imetin vielä. Leikkaus tapahtui päiväpolilla, eli aamulla menin sairaalaan, ja iltapäivällä 16 aikaan lähdin kotiin. Kaikki meni oikein hyvin. Jos imettää, se pitää kertoa hyvissä ajoin, jotta anestesialääkäri osaa valita oikeat " tropit" . Rinnat piti pumpata tyhjiksi ennen imettämistä, ja särkylääkkeeksi sai tietysti parasetamolia. Imetin noin klo 15 aikaan kun mies tuli vauvan kanssa hakemaan minua. Päivän olivat pärjänneet hyvin ilman tissiäkin ;).



Haavat eivät olleet kipeitä, mutta minulla tulehtuivat sen verran, että jouduin vetämään vielä parikin antibioottikuuria ennenkuin paranivat. Haavakuume nousi välillä yli 40 asteen, mutta siitäkin siis selvittiin sitten antsoilla. Maitohappobakteereita vedin myös ahkeraan, ja annoin niitä myös vauvalle. Silti kärsin kuukauden verran ripulista ab-kuurien jälkeen.



Leikkauksen jälkeen ei saanut pariin viikkoon nostella vauvaa, tosin tässä asiassa sain varmaan 3 eri ohjetta. Yksi sanoi viikko, toinen kaksi, ja kolmas jotakin muuta. Minulla oli 2 viikkoa apua kotona (äiti ja anoppi vuorotellen), ja se riittikin aivan mainiosti, loppuajasta tuntui jo vähän turhaltakin tuo apu, mutta otin sen silti kiitollisena vastaan :).



Kaikkiaan en kadu kyllä sekuntiakaan että menin leikkaukseen. Nukutus hirvitti hieman etukäteen, mutta se olikin yllättävän miellyttävä kokemus, eikä tullut edes paha olo jälkikäteen. Leikkauksen aiheuttamat vaivat eivät ole mitään siihen verrattuna että joutuu joka aterian jälkeen hiki otsassa pelkäämään sappikohtausta, saati jatkuviin kipukohtauksiin verrattuna.

Kiva että löytyi vertaistukea :) Ja kiva kuulla että olet päässyt tuosta ilkeästä vaivasta :) Jouduitko olemaan jollakin ruokavaliolla leikkauksen jälkeen? Mihin kohtaan ne leikkaushaavat tehdään tuossa tähystyksessä? Muistaakseni joku tuttavani kertoi että 4 pientä reikää tehdään. Mulla tosiaan leikkaus edessä ja vähän hirvittää leikkauksen jälkeinen aika, lähinnä sen takia että mulla on 3v poika ja asutaan kaksistaan. Onneks poikaa ei tarvi kovin paljo nostella, oikeastaan vain auton turvaistuimeen ja sinnekkin lapsonen kyllä pääsee itsekkin.

Löytyykö vielä sellaisia äitejä jotka olisivat olleet työelämän parissa leikkauksen aikoihin? Mietin vain miten pitkään joutuu töistä olemaan poissa?



ap

Täällä minun sappeni tarina. Eli aloin kärsiä vaivasta jo 18vuotiaana. Lääkärissä ravasin asian vuoksi, mutta kukaan ei uskonut vaivan olevan sappikivet! Kunnes sitten vähän päälle 30vuotiaana löytyi lääkäri joka tiesi mitä teki. Leikkaus ei ollut mikään miellyttävä kokemus minulle. Leikkauksessa käytettävä kaasu aiheutti tosi kovat kivut jälkikäteen ja jouduin olemaan sairaalassa kaksi yötä. Haavat sinänsä ovat pikkujuttu.



Mutta, mutta.... Sappikivut hävisivät onneksi! Ongelmat kylläkin palasivat muutaman vuoden leikkauksen jälkeen - muoto oli vain vaihtunut. Eli minulle pahimpia sappikohtauksen aiheuttajia olivat: vihreä salaatti, tuore kurkku, omena, kaura. Viime kesänä tietty söin terveellisesti kaikkea näitä ja ihmettelin kuukausia jatkuvaa ripulia. Kuulin serkultani et voi käydä niin et joutuu silti noudattamaan tietynlaista ruokavaliota vaikka sappi olisi poistettu. Kokeilin jättää sappikohtauksen aiheuttavat tuotteet ruokavaliostani ja ripuli parani! Eli tavallaan olen päässyt vaivasta eroon, tietyt ruoka-aineet eivät sovi vieläkään. Että näinkin voi käydä. En silti ottais kipuja takaisin!!



Pelokas

Aamulla menin ja kahden aikaan jo soittelin miehelle, että " tulisitteko hakemaan pois" . Nostella ei alkuun kamalasti saanut, mutta ei mulla ne haavat olleet ollenkaan kipeät. Aika pian ne parani, kun muistaa suihkutella.



Itse olin työelämässä. Leikkaus tehtiin maanantaina ja seuraavana maanantaina olin töissä. Sanoin lääkärille, etten mä ehdi kotona makailla, että mahdollisimman pian töihin. Totesi, että viikko on kyllä pakko olla, mutta usein antavat kai 2 viikkoa saikkua. 4 pientä haavaa löytyy tuosta masusta. Poika otettiin kiireellisellä sektiolla pystyviillolla eli sappiviillot on vähän molemminpuolin ja poika aina toteaa mun mahasta, että " tuosta tulin minä ja tuosta tuli sappikivet" =)



Ei siis mikään ongelmatapaus mun mielestä tuo leikkaus. Mä sain jo kaikkea mahdollista syötävää tuolla odotellessa miestä, jopa kahvia kun sitä pyysin. Ei mitään ruokavaliota ainakaan itselläni.

Olipa kivaa, että löytyi tällainen ketju. Itse olen menossa sappileikkaukseen syksyllä ja se jännittää kovasti. Tähystyksellä on toki tarkoitus tuo leikkaus tehdä. Sappikivet alkoivat oireilla viime kesänä pian esikoiseni syntymän jälkeen. Silloin oli pari rajua kohtausta ja sitten oli pitkään rauhallista. Tänä kesänä tuli taas kohtauksia, joten hyvä että on leikkausaika varattuna.



Aikaa varatessa ajattelin, että en imetä enää silloin, mutta vaikka poikani on nyt yli 1-vuotias, en olekaan vielä lopettanut imetystä. Itseni puolesta voisin kyllä lopettaakin, mutta lapselle se tuntuu olevan tosi tärkeää. Olen nyt päivät töissä ja kun tulen kotiin alkaa heti tarmokas paidan repiminen ja " mamman" pyyteleminen. En tiedä miten sairaalassa suhtaudutaan leikkaukseen tuleviin taaperoimettäjiin.



Kiva kuulla, etteivät haavat ole kipeitä. Mulla on tosi alhainen kipukynnys ja kammoan aikalailla kaikenlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä.

Kiva huomata että täältä saa vertaistukea :) Ja jos lisää " sappimameja" löytyy, niin tervetuloa pinoon. Itselläni on tällä hetkellä tilanne että mitään rasvaista ei uskalla suuhunsa laittaa, ei voi edes kuvitellakkaan että esim. ranskalaisia söisi :P Tai mitään vähän reilummin maustettua. Joku tuossa ylempänä kertoi että sai kahvia jo leikkauksen jälkeen, hyvä juttu jos ei joudu millekkään liemidieetille leikkauksen jälkeen (eräs tuttava " pelotteli" sellaisella).





ap

Minulla todettiin sappikivitauti suunnilleen yhtä aikaa kuin raskauskin. Raskausaikana sain erittäin rajuja kohtauksia ja kuusi kertaa minut vietiin ambulanssilla terveyskeskuksen kautta sairaalaan. Joka kerta vietin sairaalassa pari vuorokautta ja tarkistettiin ettei kohtaus ollut vaurioittanut sikiötä.



Ruokavalioni oli erittäin tiukka, jota ehkä hyvin kuvastaa se että raskausaikana painoni tippui neljä kiloa. Ja synnytyksen jälkeen painoni oli tippunut 14 kiloa. Tiukasta ruokavaliosta huolimatta sain kohtauksia ja olin aivan varma, että lapseni ei voi olla terve kaiken sen jälkeen. Koko raskausaikani olin erityistarkkailussa ja lääkärit toivoivat, että raskaus saataisiin vietyä edes loppuviikoille, eikä jouduttaisi leikkaukseen kesken raskauden. Mutta Luojalle kiitos, synnytin kuitenkin terveen tyttölapsen. Muutama päivä synnytyksen jälkeen sairaalassa sain jälleen kohtauksen. Onneksi apu oli lähellä ja lapsestani huolehdittiin.



Kun kotiuduin pienen käärön kanssa, mielessäni oli koko ajan pelko, entä jos saan kohtauksen mieheni ollessa töissä. Lääkärit nimittäin olivat päättäneet, että minut leikataan vasta imetyksen päätyttyä. Vaikka itse totesivat minulla olevan harvinaisen voimakkaasti oireileva sappi.



Leikkausaika koitti kun lapseni oli puolivuotias. Suunnitelmissa oli leikata päiväkirurgisesti, mutta runsaiden kipujen vuoksi minut jätettiin sairaalaan yöksi. Seuraavana päivänä kotiuduin,mutta kolmen päivän päästä tulin jälleen ambulanssilla kovien kipujen takia takaisin. Minulle tehtiin yöllä uusi leikkaus ja kun heräsin, kauhistuin. Mahastani tuli letkuja toisensa perään ja sänkyni laidat olivat täynnä kaikenlaisia keräyspusseja. Minulle selitettiin, että minulle oli tullut ensimmäisestä leikkauksesta komplikaatioita ja sappinestettä oli vuotanut vatsaonteloon, joka oli aiheuttanut vatsakalvon tulehduksen.



Olin viikon sairaalassa ja kivut olivat valtavat. Oloa ei suinkaan helpottanut, että puolivuotiaani oli kotona ja huoli kaiken järjestymisestä oli kamalaa. Olin aivan epätoivon partaalla ja muistan miettineeni, että tässäkö se minun elämäni sitten oli. Lääkäri kuitenkin lohdutti, että kyllä minä henkiin jään, mutta muuten toipumisesta ei osannut sanoa. Totesi vain, että voit kuvitella mitä sikiölle olisi käynyt jos olisi leikattu raskausaikana.

Vointiani ehkä kuvaa, että minulla kävi päivittäin kuntohoitaja. Ensin harjoiteltiin hengittämään kunnolla, sitten seuraavana päivänä hän jo nosti minut sängyn laidalle istumaan jne. Minut pestiin sängyssä, asentoani käytiin vaihtamassa ja annettiin kipuhoitajan valvonnassa valtavasti kipulääkkeitä. Kun pääsin kotiin, vatsastani tuli vielä 2 letkua. Kävin ne sitten muutamien viikkojen kuluttua otattamassa pois.



Toipuminen kotona kesti toista kuukautta. Onneksi sain myöskin apua. Jo sairaalassa luonani kävi joku sosiaali-ihminen joka neuvoi hakemaan korvauksia. Hänen neuvostaan hain ja sain. Potilasvakuutuskeskus sanoi, että kokeneen lääkärin olisi pitänyt pystyä välttämään virhe.



Missä mennään tänäpäivänä: pystyn syömään melkein mitä vain. Muutaman kerran on lieviä oireita tullut, mutta ei paljoa. Tosin joskus yöllä herään vatsakipuun ja olen sen yhdistänyt vatsan tyhjyyteen. Välillä on pahaakin ripulia, jonka lääkäri sanoo olevan tyypillistä sappileikatuille potilaille. Vatsassani on kuusi arpea, joista 2 tuli korjausleikkauksessa. Mutta vaikeuksien kautta voittoon! Enkä missään nimessä halua pelotella, lääkärikin sanoi että näin käy vain yhdelle prosentille. Mutta hengissä ollaan ja suhteellisen normaalia elämää vietetään ;)

Mulla leikattiin sappikivet toissa vuoden maaliskuussa. Alkoivat oireilemaan, kun poika oli n. puolivuotias ja leikkauksen aikaan hän oli 9 kuukautta. Myös minä menin leikkaukseen aamulla ja pääsin iltapäivällä pois. Ja leikkausta seuraavana päivänä menin jo pizzalle, heh heh!!! Oli pikku ruoanhimot, kun eli 4 kuukautta hedelmä-jugurtti-linjalla (15 kiloa tipui paino). Mitään oireita ei tullut, mitä nyt pakki meni hieman sekaisin, kun ei ollut saanut pitkään aikaan rasvaa ja mausteita.... Mutta siis voi kyllä pikkuhiljaa alkaa syödä normaaliruokaa leikkauksen jälkeen, lääkäri kyllä suositteli, että aloittaa varovasti, joten en välttämättä suosittele tuota mun pizzalinjaa, heh. Mutta tosiaan neljä pikkuarpea on masussa, isoin, n. kolmen sentin viilto on navan alapuolella, siitä kuulemma sappi poistettiin, sitten n. 7 senttiä navan yläpuolella on reilun sentin mittainen arpi, siitä muutaman sentin päässä ihan pieni, muutaman millin mittainen pikkuarpi ja mahan sivussa on juuri ja juuri havaittavissa oleva jälki. Et ei mitkään pahat arvet, raskausarpia pidän pahempina.

Viikon olin nostelematta poikaa, mies oli kotona, mutta sitten olin jo niin hyvässä kunnossa, että ihan normaalisti pystyi kaikki tekemään. Muutaman päivän arvet olivat arat, mutta en mitenkäään erityisen kipeä ollut. Ja se oli sappikohtauksiin verrattuna pientä...

Että tsemppiä sulle leikkaukseen, se on nopea toimenpide ja kuitenkin, kun tietää että vaivat loppuvat, niin ei tunnu missään!!!!

Kiva kun olette kertoneet kokemuksianne tuosta ilkeästä vaivasta. Ääti05:n tarina oli kyllä kurjaa luettavaa, aivan rupesi itseenkin sattumaan. Mutta onneksi toipuminen tapahtui suht' nopeesti olosuhteisiin nähden.

Soitin tänään sairaalaan ja kyselin lisätietoja leikkauksen ajankohdasta, kontrollikäynti ilmeisesti elokuussa. Toivottavasti jo syyskuun aikana leikkaukseen että pääsisi tästä vaivasta eroon. Rupeaa ärsyttämään kun ei tiedä mitä uskaltaa suuhunsa laittaa.. Tai sitten tulee syötyä itsensä ähkyksi ja lopputulos on sama kuin rasvaisten/maustettujen ruokien jälkeen :P Harmikseni uusin " ei-syötävä" on raaka sipuli :(

Jos vielä löytyy lisää sappimammoja niin pinoon vaan reippaasti!







ap

Mulla vaivat alkoi kakkosen raskauden loppupuolella. Vaivat paheni pahenemistaan synnytyksen jälkeen. Oli aika pelottavaa olla vauvan ja 1v 8kk kanssa yksin kotona kun ei tiennyt mistä milloinkin kohtaus pamahtaa. Lopuksi söin persikkarahkaa ja perunoita.Sappi poistettiin kun tyttö oli 4kk. Leikkaus meni hyvin. Olin kyllä aika kipeä. Yhden yön olin sairaalassa ja kotona ekana yönä toivoin että olisin ollut toisenkin. Olin kai ajatellut että kaikki kivut jää leikkauspöydälle.

Viikko meni toipuessa. Onneksi äitini pääsi apuun. Ruokavalio normalisoitui vähitellen ja saatoin syödä mitä vain.

No. Kuopus syntyi vuosi sitten toukokuussa ja viikko ennen juhannusta,söin iltapalaa pari haukkausta kauraleipää ja pam. Siihen asti pahin sappikohtaus! Nyt niitä alkoi tulla päivittäin ja tosi pahoja. EA:ssa ultrattiin: multa oli poistettu vain n 2/3 sappirakosta!!!! Viikossa olin keltainen eikä kipulääkkeet auttaneet. Jouduin sairaalaan kun poika oli 4vkon. Mulle tehtiin ERCP eli sappitiehyttä laajennettiin ja kivet olisi " murskattu" mutta ne oli jo tulleet itse läpi. Toimenpide tehtiin kevyessä nukutuksessa, suun kautta= joutuu nielemään letkua (nukuttavat just kun nielasee) . Menisin koska tahansa uudestaan. Muutama kohtaus tuli vielä. Ehdin tosi allergisoitua litalginille joten nyt sopii toivoa ettei vaiva enää uusi. En oikein usko buranan tms voimaan sappikivuissa vaikka tk:n kesäkandi niitä suosittelikin;) Nyt kaura ja omena ei kuulu mun ruokavalioon. Välillä pientä tuikkinaa tuntuu niin kevennän sitten ruokavaliota joksikin aikaa.

Poikani oli 1v5kk, kun sappeni poistettiin tähystysleikkauksessa. Muuten toivuin hyvin, mutta vatsa oli kipeämpi, kuin yleensä tuollaisen leikkauksen jälkeen, sillä vatsaonteloon jäi jkv. tihkuvuotoa joka puolestaan ärsytti vatsakalvoa. Toinen vaiva oli mieletön ripuli, joka kesti muutaman päivän ja rauhoittui, kun maltoin olla jonkun aikaa lähes rasvattomalla dieetillä. En siis suosittele heti juomaan kahvia tai syömään makkarakastiketta :)



Saikulla olin reilun kaksi viikkoa, joka on enemmän kuin normaalisti. Johtui sekä noista em. vaivoista että raskaasta työstä plus tutusta kirurgista. Nykyisellään voin syödä kaikkea, mutta runsaasti syötynä tuore sipuli, kurkku ja valkosipuli aiheuttavat närästystä.

ap:lla tilanne on sellainen että leikkaus kutsuu ensi viikolla :) Tosin harmikseni iski flunssa ja nyt hirvittää että jos eivät leikkaa flunssan takia ja homma siirtyy johonkin tulevaisuuteen...

Jos löytyy lisää sappimammoja, niin pinoon vain!



Nessuliina