Uskotko, että nukutusrumba on vältettävissä kenen tahansa lapsen kohdalla, jos käyttää oikeita keinoja?

odotahan kun lapsi kasvaa. 2v. kehitykseen kuuluu illalla sängystä pois ramppaaminen. katos kun pinnasängystä ei pääse pois.

kummankin pojan kanssa ollut vaikeaa silloinkun he ovat olleet 2v.

me nukutamme lapsemme, koska se on ihana kahdenkeskinen lämmin hetki iltasadun tai laulun kera. silitellään ja paijaillaan, koska on se vaan niin ihanaa lapselle.

vanhempi joka lemppaa lapsensa sänkyyn, sellaista vanhempaa en arvosta pätkääkään, niin pätevä luulee olevansa, lapsi vain menettää paljon.

pesut ja pyjamanlaitot, sen jälkeen joko satu tai juttelua, ei molempia. Tottakai sadun jälkeen voidaan jutella pari minuuttia, mutta ei enää viittätoista. Iltahetki on lämmin.



Sitten kun tämä satu/juttelutuokio on ohi, sanotaan hyvät yöt ja pusut. Lapset saattavat huudella pari kertaa, joskus levottoman päivän jälkeen yritystä on pidempään.



Yleensä toinen simahtaa tosi nopeasti, toisella menee kauemmin aikaa. Yleensä hän hipsii kerran tai kaksi vielä pyytämään vettä, tms. Annetaan yksi kulaus. Sitten passitetaan takaisin.



Tämä, joka tulee hipsimään vielä valojen sammuttamisen jälkeen on kova tinkaamaan ja peräämään oikeuksiaan. Hänelle on aina paras vain sanoa " ei" , koska jos alkaa selittää, peli on menetetty. Hän nimittäin jaksaisi tingata vaikka kolme tuntia siitä, miksi hänen ei tarvitse nukkua omassa sängyssä, vaan sohvalla, miksi pitäisi silittää tietyllä tavalla, ei toisella ja niin edelleen. Mitä määrätietoisempi vain on sen ein kanssa, kun on ilta, hän melko tyytyväisen näköisenä sitten lopulta on, että jaahah, pakko se on nukkua. Ja simahtaminen tapahtuu muutamassa minuutissa.



Yleensä tämä kukkuja nukahtaa noin 45 min - 1h myöhemmin kuin sisaruksensa, vastaavasti herää vähintään 30 min aiemmin. Nukkuu tosin päiväunet.



Varsinaisesta rumbasta ei ole kyse.

näin kesälomalla annan kyllä nukkua normaalia pidempään, sillä saahan nuo teinit jo valvoakin " normaalia" pidempään kesällä!! Unta hekin tarvitsevat ja oman kesälomansa! Vai onko sinulla kesälomallakin sama rytmi kuin töissä ollessa? Meillä loma on LOMA lapsillakin, joten myös teinit saavat nukkua " puolille päivin" ja osaavat kyllä sitten taas taas koulun ja talven koittaessa muuttaan uni/valverytminsä kouluaikaan sopivaksi:)

Mutta jokainen tavallaan.

Vierailija:

ja vielä enemmän sellaisia jotka nukkuvat huonosti ja nukahtavat vaikeasti.

Ei kai tässä asiassa voi verrata aikuisia ja lapsia!

Meillä on kaksi lasta ja molemmat ovat olleet todella hankalia nukutettavia vuoden ikään, jolloin on pidetty lempeä unikoulu.



Osa lapsista tuntuu olevan jo vauvana niin helppoja nukutettavia, että kun vauva viedään sänkyyn hän nukahtaa. Meillä se ei ole koskaan onnistunut noin helposti, ei edes vastasyntyneen kanssa.



Liekö asiaan vaikuttaa sekin, että osa hyvin nukkuvien vauvojen ja lasten vanhemmista on antanut pienen vauvan " opetella nukahtamista" yksin huutamalla itsensä uneen. Näin olen itseäni täällä palstalla antanut opettaa, kun on kyselty ohjeita vauvan nukuttamiseen.

Itse en pystyisi ikinä huudattamaan pientä vauvaa ja sen vuoksi olen mielummin ryhtynyt nukutusrumbaan.

Tottakai siihen voi vaikuttaa kasvatuksella. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki lapset ovat erilaisia. Nukahtaminen on toisille se vaikea taito.

Meillä esikoinen on aina nukkunut hyvin, nukahtaa alle 5min ja kaikintavoin oikea mallinukkuja. Hän menee sänkyyn ja nukahtaa.



Tässä joku aika sitten tuli ajankohtaiseksi siirtäv pikkusisko pois pinniksestä. Lapsi vietiin johdonmukaisesti takaisin omaan sänkyynsä. Hän tuli aina vain pois. Tämä toistui 2-3h ajan pari viikkoa huolimatta meidän johdonmukaisesta kasvatuksesta. Niin, esikoinen nukahti edelleenkin 5:ssä minuutissa huolimatta huoneessa olevasta metelistä. Sitten päätimme, että toinen vanhemmista menee lapsen viereen. Minä siis menin lapsen viereen, ja lapsi höpisi omiaan. Kuinkas kävikään, ei nukahtanut lapsi vaan äiti. Heräsin hirveään kipuun ja veren tuloon - lapsi oli työntänyt sormensa äidin nenään. Siihen loppui tämän äidin vieressä nukuttamiset. Olemme takaisin tässä " sängystä ei saa tulla pois" -leikissä, joka on hauskaa vain kopuksesta. Jonain päivänä, hän ehkä oppii olemaan sängyssa ilman karkaamista.

Minä vain toivon, etten menyt sanomaan mitään kenellekään nukuttamisen helppoudesta,kun on johdonmukainen vain esikoisen kokemuksella.

Kaikki ovat olleet n. vuoden ikään asti melko hankalia nukahtajia, mutta alusta asti ollaan syötetty iltapala 19.30, ja sänkyyn laitettu 20.00. Luen aina iltasadun tai laulan, jonka jälkeen lapset käyvät nukkumaan. Joskus joku yrittää keksiä vielä tekemistä, mutta aina sanotaan että tekemiset jatkuu sitten aamulla, nyt nukutaan.



Me ollaan siis selvitty ongelmitta säännöllisen rytmin ja johdonmukaisuuden avulla.

Tämä ihan sen perusteella, että olen ollut päiväkodissa töissä. Vanhemmat kertovat toisinaan miten heidän lapsensa saa uneen " laita unilelu siihen ja siihen kohtaan sängyssä, sitten paijaa 15 min, anna tutti" jne. Ja oikeasti, koskaan ei ole näitä tarvinnut seurata, vaan lapset on saatu nukahtamaan ihan itsekseen.



On meillä ollut myös tuttavieni lapsia yökylässä, vauvojakin, ja en ole koskaan nukuttanut ketään. Hyvin on nukuttu kuitenkin.

Joka ikinen unikoulu ja nukutustapa käytiin vuoden aikana läpi. Lapsen ollessa 1,5v alkoi itsestään nukkua taas hyvin.

kun on kyse perheen normaalista arjesta. Meillä ei koskaan kysytty lapselta haluatko nukkumaan, iltapalan jälkeen tiesivät että pissalle, hammaspesulle ja sänkyyn. Iltasadun luin joka ilta, jätin valon palamaan ja toivotin hyvää yötä. Joskus tulivat pois sängystä, vein takaisin ja toivotin uudelleen hyvää yötä.



Myöskään meillä ei koskaan ole ollut ongelmia pukemisessa, olen antanut vaatteet mitkä laitetaan päälle niistä ei ole tingattu.



Ongelmia ei ole ollut ruuan suhteen, ovat kaikki ruokaisia. Ikinä eivät ole leikkineet ruuan kanssa tms.



Lapsen tahto on aikuisella kunnes on tarpeeksi kypsä tekemään valintoja ja itsenäisiä päätöksiä, ei todellakaan leikki-iässä.



Lapset tietävät mistä narusta vetää. Tiukka ote heti alussa niin ei sitten myöhemmin tule ongelmia. Ajatelkaa kun nämä perhettä pyörittävät pallerot ovat MURKKUIKÄISIÄ, turha sen ikäisen kanssa on enää kättä vääntää jos on narun päästänyt liian löysälle.



Käytöstapoja voi opettaa jo pienelle eikä lapsi mene rikki eikä saa traumoja jos sille sanoo EI....



-nupsu-

Hyvänen aika, ei NUKKUMINEN ole mitään kidutusta ja kärsimystä jolta lasta on varjeltava viimeiseen asti, vaan on lapsen etu että vanhempi johtaa toimintaa, osoittaa lapselle että illalla käydään nukkumaan, yöllä nukutaan ja piste. Lapselle on äärimmäisen turvatonta, että vanhempi odottaa johdatusta häneltä eikä toisinpäin.



Onko nämä kolme tuntia joka ilta juoksentelevien äidit kotiäitejä, sillä eihän työssäkäyvä ihminen kerta kaikkiaan voi päästää tilannetta tuollaiseksi, koska pitäähän sitä päästä ajoissa itsekin nukkumaan?

Joillakin se onnistuu helposti, mutta jotkut tarvitsevat vähän pidemmän " koulutuksen" , mutta kyllä se onnistuu.



Silti kannattaa muistaa, että sellaisia kausia saattaa tulla aina välillä, että nukahtaminen on vaikeaa. Mutta jos pitää saman linjan niin se menee ohi nopeammin.

Yksi lapsistamme ollut vaikea nukutettava. Tämä lapsi ylivilkas, adhd epäily, vielä ei ole tutkittu. Ja nukkumisesta ei kyllä tehty rumbaa. Parhaiten toimi kun otti lapsen tiukasti halaukseen ja piti siinä kunnes nukuttiin, rauhottuminen oli niin vaikeaa. Ja kyllä nukahtamisessa meni joskus tunteja.



Muiden lasten kanssa ei ole ollut tämmöisiä ongelmia. Ongelmat kohdistuivat päiväuniin, ei niinkään yöuniin.

Meillä esimerkiksi on aina ollut säännölliset nukkumaanmenorutiinit. Olemme pitäneet itsestäänselvänä sitä, että lapset nukkuvat omissa sängyissään ja että vanhemmat eivät liimaudu lasten seuraan nukkumaanmenoaikaan, mutta niin vain erilaiset kehitysvaiheet ovat tuoneet mukanaan haasteita. Esikoisen kohdalla kyse on useimmiten ollut eroahdistusvaiheista, jotka ovat johtaneet siihen, että uni ei vaan ole tullut silmään. Lisäksi kumpikin lapsi on huono nukahtamaan. Pyörivät sängyssä pitkään pitkään vaikka ovat selvästi väsyneitä ja kaikki on mennyt tuttujen kaavojen mukaan. Ovat vian luonnoltaan sellaisia. Itsekään en aina saa unta, jos on ollut vauhdikas päivä.

he vaan tekevät oman elämänsä vaikeaksi ja sitten " vali-vali" !

Itsellä on ollut kolme lasta ja koskaan niitä ei ole tarvinnut nukuttaa!

Minulla kokemusta vain sairaista lapsista ja heidän kohdallaan sekä nukahtaminen ja nukkuminen on ollut vuosia hankalaa eikä siihen parempi kasvattaja olisi pystynyt tekemään yhtään mitään enempää.



Ap, on erittäin tavallista, että esikoisen kohdalla ottaa kaikean kunnian itselleen esimerkiksi nukuttamisen onnistumisesta. Todellisuudessa iso osa sen hankaluttaa tai helppoutta määräytyy lapsen synnynnäisen luonteen mukaan.

Jos vastaajat on sellaisia, joilla ei ole koksaan ollut lasten kanssa uniongelmia, niin mitä he niistä voisivat tietääkään!



Aivan kuin huonounisten lasten vanhemmilla ei olisi johdonmukaisuutta ja iltarutiineja.



Meidän huonouninen on ollut sitä ensimmäisestä elinpäivästään lähtien. Ja kyllä on kuulkaa kaikki unikirjat ja ammattiavut käytetty, että ollaan saatu se nukahtaminen itkuttomaksi ja alle kahteen tuntiin. Eikä sitä lasta muutkaan sen nopeammin ole saaneet nukahtamaan.



Mutta se nyt on ihan sama mitä minä tässä sanon. Te ette usko kuitenkaan, ja ajattelette vain, että minä en osaa. Mutta se ei todellakaan mene niin.

Vierailija:

En ole ikinä ymmärtänyt näitä " nukuttajia" !

he vaan tekevät oman elämänsä vaikeaksi ja sitten " vali-vali" !

Itsellä on ollut kolme lasta ja koskaan niitä ei ole tarvinnut nukuttaa!

Mulla ainakin on oikeus valittaa, sillä en ole aiheuttanut lasten huonoa nukkumista itse.