Vasta alkanut suhde - silti kamala vauvakuume!! Kannattaako "heittäytyä"?

Minä tapasin nykyisen kihlattuni vielä seurustellessani entisen avopuolisoni kanssa. Suhde oli kuitenkin loppumassa, joten muutin suoraan yhteisestä kodistamme uuden mieheni luokse toiseen kaupunkiin 400km päähän. Niin varmoja olimme rakkaudestamme.



Olimme tavanneet ennen yhteenmuuttoa 3 kertaa. Nykyinen mieheni kosi minua vuosi muuton jälkeen ja häät tulossa 2 v päästä.



Olemme asuneet yhdessä nyt 4 vuotta. Yhtäkään kunnon riitaa ei ole ollut, pientä nahinaa vaan väsyneenä. Yhteenmuutto 3 tapaamiskerran jälkeen olisi voinut mennä jo käytännön asioidenkin takia päin mäntyä, mutta missään vaiheessa ei ole kumpikaan joutunut muuttumaan toisen takia. Tiemme ovat meinanneet kohdata useita kertoja aiemminkin, kun olemme taustojamme selvitelleet, joten se antoi vielä enemmän yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.



Lapsia emme halunneet tehdä niin nopeasti kuitenkaan. Tajusimme, että emmehän ole virallisesti seurustelleetkaan ennen avoliittoa, joten päätimme nauttia toisistamme ihan rauhassa. Mieheni oli valmis lapsiin jo heti, mutta yhteisen päätöksen myötä alamme vauvan yrittämisen vasta ensi syksynä.



Jos tämä muutenkin riskialtis suhteenalku olisi mennyt pieleen, siitä olisimme kärsineet vain me kaksi, mutta jos olisimme hullaantuneina tehneet lapsenkin, niin olisin kyllä itseäni pitkään soimannut siitä, etten hormonihöyryissäni ole pystynyt ajattelemaan kunnolla lapsen tulevaisuutta.



Olemme varmoja, kuten tekin ap, että olemme luodut toisillemme, mutta siitä et voi olla varma, kestääkö tunnepohja myös arjen. Me olemme pohtineet asiaa paljon, ja olemme sitä mieltä, että jos arki sujuu hyvin ja elämään suhtautuu varsin realistisesti (toista et voi omistaa, vapaaseen tahtoon ei voi vaikuttaa jne.) niin sillä suhteella on jo hyvä pohja. Usko tai älä, meidänkin suhteemme olisi voinut kariutua siisteyskäsityksiin, ruokailutottumuksiin.. pieniin asioihin, jotka olisivat voineet rikkoa kokonaisen perheen, jos olisimme sen aikaansaaneet.



Neuvoni sinulle on, että jarruttele hieman. Sinun pitää saada vankka käsitys siitä, miten miehesi tottuu loppupeleissä vauva- ja lapsiarkeen, ja ensimmäisen kriisin jälkeen näet, miten hän niihin reagoi. Näen niin paljon vääristä motiiveista rakennettuja perheitä (halutaan lapsi, kun muillakin on.. tai siksi, koska nähdään se keinona sitoa toinen itseensä..) enkä sano, että sinulla olisi väärä motiivi, mutta nuorena naisena ehdit kyllä vielä. Kasvakaa ensin toisiinne kiinni ja sitten vasta pohtikaa lasta.



Toivon suhteellenne menestystä ja paljon rakkautta!

Minä ja ex-mieheni olimme yhdessä 10 vuotta, olimme tunteneet toisemme jo 7 vuotta ennen ensimmäistä lasta ja 9 vuotta ennen toista. Erosimme kuitenkin syystä jota en tässä ala selittelemään, en ole katunut eroa päivääkään. Tapasin nykyisen mieheni n. vuoden kuluttua erosta. Tulin raskaaksi kun olimme tunteneet n.puoli vuotta. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta miehelleni oli selvää että pidämme vauvan. Tiesin että minusta ajatellaan juuri niin että" tuo se tekee lapsia jokaiselle vastaantulevalle", vaikkei asia todellakaan ollut näin ja en tiennyt mitä tehdä. Aborttiakaan en kuitenkaan voinut kuvitella ja vähän reilu vuosi ensi tapaamisestamme meille syntyi lapsi. Nyt olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja nykyään olemme naimisissakin ja onnellisia. En kannusta sinua lapsenhankintaan lyhyen tuntemisen jälkeen, mutta joskus tapahtuu yllättäviä asioita ja silloin tuomitseminen on turhaa. Ja tosiaan, itse en tuntenut ex-miestäni 10 yhteisen vuoden jälkeen, mistään ei voi olla koskaan varma, ei kukaan. Nykyistä miestäni ainakin rakastan ja toivon että me olemme loppuelämämme yhdessä.

ihan sama millon sen lapsen tekee, suhde kestää jos on kestääkseen..



jos vaikka suhde kariutuisi 3 vuoden päästä niin on ihan sama tekeekö sen vauvan nyt vai vuoden päästä..

ikinä ei tiedä mitä tapahtuu..

ei klai kukaan voi tietää tulevaisuudesta mitään.. kenenkään parin ei kannattaisi tehdä ikinä lapsia kun mitäs sitten jos tulee ero..



ollaan kaikki vain elämättä lisääntymättä ku eihän sitä tiedä mitä voi sattua..

Siitä reilu vuosi, menimme naimisiin, josta 9kk, saimme esikoisemme. Nyt olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja olemme todella onnellisia! Kyllä sen tietää koska se oikea osuu tielle! Rohkeutta vaan ja onnea matkaan!

Ollaan oltu yhdes reilu puoli vuotta (ikää molemmilla 25+), miulla aikaisemmasta suhteesta yksi lapsi. Tämä nykyinen suhde on parasta mitä ikinä voi olla, ollaan molemmat täysillä mukana, ja molemmat halutaan mennä naimisiin vielä ensi vuoden aikana. :)



Nyt jotenki toisiamme yllyttäen (?) ja ajatukseen ihastuen ollaan alettu puhuu yhteisestä vauvasta. On hetkiä, jolloin miulla tulee olo, että toiseen voi luottaa ja tilanteeseen hypätä, mutta toisaalta on epävarma olo, koska ollaan oltu kuiten niin vähä aikaa yhdessä. Aiemmin miulla ei ole ollu vauvakuumetta tän miun esikoisen jälkeen.



Mitä mieltä ootte, pitäiskö vain antaa mennä?

Teillä ei ole mikään kiire. Kannattaa tutustua toiseen paremmin ja vasta sitten miettiä lasta. Itse olen lähipiirissä katsellut kahta tälläistä muutama kuukausi yhdessä ja lapsentekoon -pariskuntaa. Molemmat ovat eronneet jo.

Toisaalta ehkä vaan kannattaa ensin nauttia toisistaan. Reilu kaksvitoset on niin nuoria, että lapsia kerkee "tehdä" myöhemminkin. Mä en ryhtyis siihen ennen kun on tunnettu ainakin vuosi.

varsinkaan kun sinulla on jo yksi lapsi. Vai meinaatko kerätä jonkun au-lasten sarjan "heittäytymällä"?

tehdä ihan jokaisen kans lapsia, siksi onkin hieman varautunu olo.



Nyt vain tiedän,että nykyinen suhde on miulle se oikea, siksi voisin ajatella, että tulevaisuudessa olisi yhteisiä lapsia ja mentäisiin naimisiin. Aiempi suhde, josta lapsi on, oli ihan eri luokkaa kaikessa negatiivisuudessaan. Näiden suhteiden välillä on kolme vuotta aikaa jolloin olen ollut yksin lapsen kanssa.



On vaan aina välillä niin vaikee malttaa, kun se oikea tupsahtaa nenän eteen! Oikeestaan mie itekin olen aika yllättyny tästä miun kuumeilusta... En kuitenkaan usko että on täysin ohimenevää, lähinnä mietin, milloin on sopiva ajankohta vauvalle...

Sitten omia kuumeilujasi.

joka samalla kiittää jo nyt kommenteista :)

kerronpa nyt oman juttuni. Olin 22v 3kk pojan yh kun tapasin mieheni( 25v.)

Tiedettiin toisemme ennestään, mut mistään tuntemisesta ei voinut todellakaan puhua. No viikon tapailun jälkeen mentiin sänkyyn ja jo toka kerralla jätettiin ehkäisy pois!! 5kk päästä tärppäsi ja nyt ollaan oltu 5v yhdessä joista naimisissa 2. Kolmas lapsi tulossa... Tämä kuulosti varmaan ihan älyttömältä, mut joskus vaan on otettava "riskejä"...

...tse olen lähipiirissä katsellut kahta tälläistä muutama kuukausi yhdessä ja lapsentekoon -pariskuntaa. Molemmat ovat eronneet jo....

Mihin suhteet on kaatuneet? Löytyykö jokin yhteinen tekijä vaiko vain siksi, ettei toista tunnettu kunnolla tms.?

-ap

tiesitkö heti, että nyt on oikea ihminen vierellä? Mie en itse voisi olla varmempi ja varmemman tunteen kanssa kuin nyt!



Silti en haluu sekoittaa tunnetta ja järkeä, ehkä siksi onkin vain maltettava ja nautittava lapsen ja uuden suhteen olemassaolosta. Eikä sekään huono vaihtoehto ole... :)



-ap

Vai oliko silloinkin varma olo, mutta erehdyit?

tarkoitin sitä, et niinkin lyhyen tuntemisen jälkeen mennään sänkyyn ilman ehkäisyä vauvan teko mielessä.

Molemmat oikeastaan siksi, ettei toista tunnettu tarpeeksi. Toisessa mies paljastui todelliseksi kyykyttäjäksi ja toinen suhde ei kestänyt vauva-ajan rankkuutta. Näin ovat itse sanoneet.

ja mies jonka _luulit_ tuntevasi, eikä mikään varoittanut. Miksi luulet, että nyt olet yhtään sen paremmin selvillä siitä, millainen tämä nykyisesi on?



Ja vihjeenä vain, että uusioperhe ja kaksi lasta on paaaljon työläämpi kuvio kuin pariskunta ja vauva.

Niinkin lyhyen tuntemisen jälkeen tiesin et oikee on!! Itsellä takana huonoja, väkivaltaisia suhteita. Mieheni on täysi vastakohta, kiltti ja rehellinen. Meillä "treffeillä" oli aina poika 3kk mukana, siis jäi se seurustelu osio tavallaan väliin kun heti ruvettiin yhdessä perhettä pyörittämään. Pojan biologinen isä ei oo ikinä ollu kuvioissa mukana, joten mieheni oli "helppo" ruveta pojalle isäksi. Nykyään on ihan virallinen isä adoption kautta.